Ymmärtämisen vamma

Mua on vaivannut aina sellainen ymmärtämisen vamma...olen raahannut perässäni pelastettavien armeijaa ja tykännyt muutenkin lämmitellä muita repimillä itsestäni ihon suikaleita.

Mutta nyt mulla on jonkin sortin kapina päällä...vittu jumalauta, mulla on oikeus tulla tykätyksi. Mulla on oikeus saada jotain takaisinkin vaikka elämä ei mitään kaupankäyntiä olekaan ja mulla on oikeus sanoa jos mua vituttaa. Mun ei tarvitse sietää toisen juomisia, syömisiä sun muita jotka ovat muodostuneet ongelmaksi, mun ei tarvii ottaa turpiin eikä mun tarvitse kuunnella tuntikausia toisen valitusta jos toista ei vastaavasti kiinnosta mun kuulumiset. Mäkin saan valittaa ja uikuttaa, olla jopa hetkittäin negatiivinen. Mun ei tarvitse hymyllä pelastaa onnettomia ihmisiä eikä mun muutenkaan tarvii olla aurinko jos ei siltä tunnu.

Yks mitä mä olen myös oppinut...jos yrittää olla unelmatyttöystävä, kunnioittaa toisen tilaa, on aina ymmärtämässä, joustaa, pitää kiinni sopimuksista mutta ymmärtää myös sen jos toinen niistä poikkeaa, antaa pillua aina jne jne niin turpiin tulee. Ihmisen perusluonne on aika häijy...jos sä annat toisen nussia sun minuutes rajoja, voi olla että matto vedetään alta.

Se mulle on tehty...oli aika jännää että se suhde missä tavallaan olin "taydellisin" emmekä edes koskaan riidelleet, hajoitti mun identiteettiä ja käsitystä parisuhteista kaikista eniten.

Siinä hyvä puoli se että nyt olen tarkempi mihin suhteeseen hyppään...muurit nousee aika nopeasti pystyyn. Kyllä mä nyt käyn huomenna juttelemassa, mutta jotenkin tuntuisi siltä että lähtisin vaan toistelemaan niitä vanhoja virheitä jos nyt lämpenisin.