Enkelipölyä, vol2

(Ensimmäisen vollin voi lukea halutessaan täältä.)

Kun tähän asiaan heittäytyy tosissaan ja kohtuullisella intohimolla, alkaa huomaamaan, kuinka helppoa se onkaan! Taitaa pitää myös paikkaansa se, että tosiaankin saat sitä mitä tilaat. Edellä mainitsemani asiat eivät ole vielä lopullisesti ratkenneet, mutta suuria edistysaskeleita on tapahtunut! Tällä hetkellä odotamme lopullista "tuomiota" - niin työpaikkojen kuin raha-asioiden osalta. Yllättäviltä tahoilta on tippunut huojennuksia ja positiivisia viestejä - ylimääräistä löytyikin yhtäkkiä aika paljon enemmänkin kuin 2€ kolikko taskusta! Ihmeellistä.

Joka tapauksessa, aiheena on tällä kertaa ihan elävät enkelit. Ne, jotka vaeltavat täällä keskuudessamme. Aivan samalla lailla olemassa, kuin nuo muutkin mainitsemani. Minulla on ollut ilo törmätä heihin aina elämäni varrella, mutta nyt tuntuu, että täällähän on aivan tungosta jo! Minne vain menen tai minne katson, enkeleitä, enkeleitä joka paikassa! Oletko Sinä huomannut?

Sen lisäksi, että näitä ihmeellisiä olentoja tapaa, heistä myös kuulee :) Miltei jokainen käymäni keskustelu viime viikkoina on ollut hyvin merkityksellinen ja pyörinyt hyväntekemisen ympärillä, samoin kuin yksittäiset tapahtumat tai asiat ovat ihmeellisesti linkittyneet toisiinsa. Vyöry... Sen lisäksi, että olen saanut itseni päälle enkelimäistä pölyä, olen toistuvasti löytänyt itseni tilanteesta, jossa olen itse tarjonnut pölyä jollekin muulle. Aiemmasta poiketen, positiivinen vaikutus on ollut huomattavan pikainen! (Ohimennen: Onko vika minussa, vai tuntuuko muistakin siltä, että sekä aika että tapahtumat menisivät paljon pikaisemmalla vauhdilla kuin aiemmin? :o) Eräänä esimerkkinä tapahtuma parin viikon takaa (tässä käytän kokemuksia omasta elämästäni, tarkoitus on vain konkretisoida tilanteita käytännön oikeilla kokemuksilla. Ja muidenhan kokemuksista en voi puhua kuten omistani):

Törmäsin aivan yllättäen henkilöön, jonka olen nähnyt yhden ainoan kerran noin vuosi sitten tätä ennen. Muistan, kuinka surullinen ja huolestuneen sekä yksinäisen näköinen tämä minulle täysin vieras ihminen oli. Luonteenomaisesti en voinut jättää häntä niine hyvineen vain "kärsimään", vaan juttelin hänen kanssaan kohtuullisen pitkästikin omasta aloitteestani. Tarkalleen mitä, en muista. Nyt kun näin hänet uudelleen - välittömästi, kun hän bongasi minut ihmispaljouden keskeltä, hän riensi hymyssä suin halaamaan mua. Kiitti siitä, kuinka olin valanut häneen silloin elämänuskoa ja antanut ohjeita, jotka olivat osoittautuneet aivan oikeiksi. Kuinka säteilevä hän nyt olikaan! Ilostuin siitä todella, todella paljon! Hän näytti itse kuin elävältä enkeliltä siinä :) Kuinka ollakaan, vajaa viikko tuosta sain postia kolmannelta henkilöltä, jonka esittelin tuossa tilaisuudessa tälle enkelille... hänkin kiitti vuolaasti esittelystä (ja kysäisi "Mikä sinut sai esittelemään meidät toisillemme?" En tiedä...) ja kertoi, että heillä on hyvin mielenkiintoinen työprojekti alkamassa yhteistyössä tuon johdosta, molemmat ovat asiasta kovin innoissaan... Jännää.

Oletko koskaan ajatellut, kuinka pienellä vaivalla voisit saada jollekin muulle hyvää aikaiseksi? Törmäsin juuri juttuun, jossa puhutaan kuuden sekunnin haasteesta. Pienellä asialla, sanalla, eleellä, toiminnalla voi parhaimmillaan muuttaa elämiä. Eikä edes yhtä tai omaansa, vaan monia! Sanonta hyvän laittamisesta kiertämään ei ole turha. Hyvä kertaantuu aina, vaikkei itse sen tulosta näkisikään - eikä sen tulosta tarvitsekaan itse nähdä. Pääasia on levinneisyys!

Itse harjoitan yksinkertaisia toimia mielelläni. Esimerkiksi maailmalta varastamani idea, jossa kirjoitetaan tuntemattomille kannustavia rakkauskirjeitä. Itse jaan postikortteja, joissa on lyhyitä, positiivisia ja kannustavia viestejä. Jätän niitä intuition mukaan satunnaisiin paikkoihin, esim. bussiin. Intuitio kertoo, koska aika on hyvä ja oikea (tai olisiko se sittenkin noi yläkerran enkelit, jotka kertovat? :D) Silloin tällöin tiputan myös naapurin postilaatikkoon kortin. Joskus olen nähnyt naapuria parin päivän päästä tuosta pyörätuolissaan joko pihalla, kaupassa tms tässä lähistöllä ja poikkeuksetta hyvin, hyvin kirkkaasti hymyilevänä. Hän ei tiedä, kuka kortteja laittaa, eikä sillä olekaan mitään väliä. Mutta itsekin hymyilemättä ei voi tuon jälkeen olla!

Toivoisin, että ihmiset tarttuisivat useammin pieniin asioihin. Sekä itsensä, että muiden hyvinvointia silmällä pitäen. Pienestä syntyy suuri vuori. Kannustaisin myös tarkkailemaan ympäristöä, jotta huomaisi ne elävät enkelit ympärillään.

Aloitatko jo huomenna? :)

Jälkikirjoituksenomaisena mainintana (tai ehkä kevennyksenä) jostain tuli mieleeni taas mainostaa Petteri Poukkaa! Vierailen silloin tällöin hänen FB profiilissaan, jos haluan itselleni hyvän mielen ja/tai nauraa kippurassa. Jos ihmisellä on se 1730 kaveria ja 5853 seuraajaa, ei voi olla ihan huono! :D
https://www.facebook.com/peteonkeisari?fref=ts