Take care of your own business! (eli kuinka asioida Lidlissä)

Mietiskelin tuossa. No olipas yllättävää. Mutta kuitenkin alkoi naurattamaan kohtuullisella voluumilla. Kun siis viime vuosien vaikein opetus on ollut se, että minun pitää olla ottamatta kantaa asioihin, jotka eivät kuulu minulle. Eli siis melkein kaikkiin... :D Mutta minkäs luonteelleen mahtaa, jos on aina ollut sellainen, joka esimerkiksi inhoaa kaikista eniten lausetta "Tämä on aina tehty näin" tai muutoin ei voi ymmärtää järjen käyttämättömyyttä toimissa. Niin sitten pitäisi olla hiljaa? Joo.

Kävin viime viikolla Kampin Lidlissä töistä tullessani, se kun on sopivasti matkan varrella. Juuri sopivasti samana päivänä, kun uudelleenavajaiset olivat menossa. Eli porukkaa oli enemmän kuin sallittua. Mikäs siinä, en suostunut ottamaan pulttia kauheasta ryysiksestä ja siitä, että kaupan kiertämiseen meni noin 40 minuuttia. Kaiken lisäksi kassojen sijoittelu kusi, ja kunnolla. Jonotin suhteellisen rauhallisesti kuitenkin kassallekin. Jono oli silmämääräisesti reilusti yli 10 metriä. Alkuun huvitti, kun ihmiset huokailivat ja puuskuttelivat jonottaessaan. Joku kiroili ja suurin osa vaihtoi jalkaa sen näköisenä, että kärsimys oli valtava. Mua vaan huvitti - mihinkäs minulla on kiire, valmiissa maailmassa...

No. Siinä alkoi kuitenkin yleinen tunnelma kihisemään aika pahasti. Kun siis jonon poikki rynni ihmisiä koko ajan päämääränään päästä hakemaan jotain, toisaalla joku urpo yritti änkeä keskelle jonoa koreineen (tästä kuului kylläkin hyvin äkäisesti takaa huuto "JONON PÄÄ ON TÄÄLLÄ!!!!!!") ja muutakin samanlaista, jonka nyt kaikki jonottajat ovat varmaankin joskus kokeneet. Tunnelmaa ei auttanut lainkaan huntuihin pukeutuneiden naisten ryhmä, joilla kolmella (viidestä) oli ostoksiensa lisäksi lastenvaunut mukana...

Päätin sitten, että eihän me tällaista katsella lainkaan! Suustani uupui vain pilli, jolla olisin voinut viheltää ohjeita... Ihan ensimmäisenä sanoin huntupäisille: "Teistä kahdella ei ole ostoksia, eikä vaunuja mukana. Te menette noiden kahden vaunun kanssa kassojen ohi odottamaan näitä muita, jotka ostavat jotain." Tietenkin ne katsoivat mua aika hölmistyneinä, WAT? En antanut sen hämätä, vaan hieman kovammalla äänellä kehoitin tekemään, kuten käsketään! Meni ne... Seuraavaksi ohjeistin ihmisiä, joilla oli vain joitakin tavaroita ostettavanaan, että "Te menette tuolle pikakassalle, koska teillä on alle 5 ostosta käsissänne. Mars, mars!" Meni ne... Okei, alkoi näyttämään aika hyvältä jo.

Seuraavaksi näköalani avautui hyllyn takaa vasemmalle, jossa näin neljä (4!!!) kassaa, jossa oli jonoa noin kolmen-neljän ihmisen verran. Käännähdin kannoillani ja huusin taakse jonoon päin "Tuolla vasemmalla on neljä muuta kassaa, joissa ei ole oikeastaan lainkaan jonoa, menkää sinne!" Meni ne... Jep, johan lyheni jono tuntuvasti. Seuraavaksi vieressäni käytiin episodi, jossa nuorehko nainen läheni uhkaavasti pienen lapsensa kanssa kassajonoa, tarkoituksenaan ilmeisesti päästä läpi. Siinä oli henkilökuntaan kuuluva ihminen kävelemässä juuri ohitse, jolta tuo nainen kyseli "Missäpäin on maito? En tullut ostamaan mitään muuta ja täällä on aikamoinen kaaos..." Henkilökuntaan kuuluva ei tiennyt missäpäin on maitohylly. Avasin taas reippaasti suuni ja ilmoitin naiselle, että maitohylly on tästä oikealle noiden hyllyjen takana suoraan, osoittaen pontevasti ojennetulla kädelläni oikealle takaviistoon. Ja voit mennä tästä läpi...menihän se.

Okei. Homma tuntui helpottuvan huomattavasti, ei kuulunut kiroilua enää kovinkaan paljon, eikä huokailujakaan. Voi tietenkin olla, että kukaan ei uskaltanut pukahtaa mitään, kun pelkäsivät että alan ojentamaan heitä jollain tavalla.... Kerrankos olin päässyt vauhtiin, en jättänyt asiaa siihen! Pääsin vihdoin kassalle, jossa oli jo kohtuullisen stressaantuneen näköinen nuorukainen. Sanoin hänelle maksettuani ostokset, että "Otapas seuraavan kerran joku muu kassa, koska tämähän näyttää olevan se kuormittavin!" Poika vaan hymyili... No mitäs se mulle kuuluukaan!

Mitä opin tästä? No ainakin sen, että eipä mistään näytä mitään tulevan, jos ei erikseen ihmisille sanota. Ja myös sen, että ei mun tosiaankaan tarvitsisi ottaa kaikkeen kantaa! Vai tarvitseeko? Jep. Kevennyksenä luonnehdinta minusta. Sitäkään ei tarvitse ottaa liian tosissaan ;)