Juhlanaamari...

Tänään on ollut erittäin onnistunut päivä! Jos noin niinqu sarkastisesti voisi ilmaista juttuja ja päivää, joka alkoi huomiolla Trumpin voitosta. Se oli jo tarpeeksi kiva juttu, mut ei... eihän se nyt siihen voinut loppua! Kauheen vaikea pysyä coolina, kun tekisi mieli räksyttää kuin pahainen rakki... tulin sitten tekemään sen tänne, haha!

No mutta. Voi olla, että olen tämän kuvan ja sen analysoinnin jo joskus tänne roiskaissut, ei voi muistaa

Juuri kesällä kaverille tätä naureskelin ja selostin paradoksinkin - kun ei halua mitään, ei halua - capisce?! Se oli kovasti ymmärtävinään, mitä tarkoitin, varsinkin kun kerroin kertomuksen yhdestä sisäisestä sankarista, joka toi mulle kerran lupaa kysymättä paistinpannun... Juttuhan meni niin, että ukko tykkäsi kokata ja minä kun en erikoisesti pidä siitä asiasta. Se halusi välttämättä tehdä mulle kerran brunssia täällä ollessaan. Ei siin mitään, elintarvikkeet jos tuo mukanaan, on ihan ymmärrettävää kun enhän mä voi tietää, mitä se haluaa kokata! Mutta siinä vaiheessa, kun se veti esiin sen paistinpannun sanoen "Toin sulle paistinpannun, kun toi sun ei oo oikein terässä..." joudun tuijottamaan tyyppiä aika tiukasti noin puolitoista sekuntia. Sitten sanoin kylmän viileästi, että "Katsopas uudemman kerran, mikä nimi tossa postiluukussa lukee. Nyt olisi muuten ihan hirveän hyvä aika poistua... ja heti!" Joo... naurettiin episodia vedet silmissä sitten siinä ja mun mielestä kaveri ymmärsi mun pointin ja temperamentin tollaisissa asioissa aika selvästi (mut mikäänhän ei ole selvää, eihä!!?) No anyway, se sama tyyppi tietää myös, etten voi sietää joulua tai pikku-. Ei voi kestää sitä mahotonta tekopyhyyttä asioiden tiimoilta, lässyn lässyn lää ja ihmisillä hyvä tahto ja tekohauskaa myös. Jne.

Nonni, nyt päästään sitten siihen asiaan: Ohimennen mainitsin aikaisemmin, että harmitti kun en päässyt Jean Michel Jarren konserttiin töiden takia. Siellä mä olisin todella halunnut olla! No katselin sitten korvatakseni dokkarin Electronica albumien teosta töllöstä ja mainitsin samalle kaverille ohimennen, että taidan ostaa em. levyt. Korvaukseksi... jostain :D Mitäs tänään tapahtuu? Hän ilmoittaa, että menee ostamaan ne levyt mulle joululahjaksi. WTF??!! No et perkele varmaan mee! Ding dong, soiko kellot missään kohtaa, liikkuuko korvien välissä mitään? Mikä sua vaivaa??!! Oikeesti mä en reagoinut mitenkään, en voinut. Blaablaa, ota nyt lahja vastaan, kun toinen niin haluaa sulle ostaa! Eikös ole kiva, kun sille tulee hyvä mieli! Ole perkele ihminen! näin suunnilleen pään sisäinen ääni karjuu tossa... Joo, ihan niin.

Pitäisi joo. Antaa toisen täysin sivuuttaa minun mielipiteeni, ideologiani ja toiveeni asioista - ja huom! kysymättä (se kai se suurin pointti tässä taitaa olla... jos kysyy lupaa johonkin minua koskevaan, mulla ollee silloin vapaus myös valita asioissa?) Ihan vaan niinqu joo. Nii-i. Ei siinä mitään, mutta äsken kysyi, lähenkö seuroihin viikonloppuna (hänen) kaveriporukan pikkujouluun?... grrrrraaaaaaah!! Ei helevete, mitä luulisit!!!!??? Suits me Sir, doesn´t it? Mä olen tässä hetken (noin 6 tuntia! :D ) puhissut, että mitä. Tyyppi on tuntenut mut yli 40 vuotta, ei voi tulla sille kumpikaan asia näistä yllätyksenä. Ni, mietin vaan että mikä on ihmisen motiivi aliarvioida ja loukata toisten ihmisten toiveita ja elämää ja valintoja? Onko sillä itsellään liian tylsä elämä, että pitää tulla ehdoin tahdoin sohimaan muurahaispesään?

Jep. Emmä tiedä, mitä mä sille ton lahjan suhteen sanon. (Pikkujoulukyselyyn vastansin jo ei kiitos). Mut tuntien asiasta saattaa tulla kohtuullisen kiivas keskustelu - mun puolelta. Lopputuloksena varmaankin otan levyt maksettuani ne :D Mä olen sitten niin helevetin vaikea tyyppi! Koko ajan pitäisi antaa omistaan periksi, että muut saa säheltää. Wat evö, Hesarikin on jo julistanut että maailma muuttuu Paavoseni. No can do...