Rabbit in your Headlights

Mietin tässä, miten voi multitaskata ja olla tekemättä mitään yhtä aikaa? Hyvin helposti, näemmä. Siihen tokikin liittyy vanha tuttu sijaistoiminnot, jotka ovat jollain lailla aina niin paljon kiehtovampia, kuin se oikea asia, johon pitäisi keskittyä. Mun pitäisi ensinnäkin syödä, on ollut nälkä jo viitisentoista tuntia. Mukku blääh, emmä viitti. Mun pitäisi siivota ja pyykätä, mutta blääh, what the fuck?! Sen sijaan mä opiskelen eläinten käyttäytymistä, pelaan pasianssia, katson tv-sarjaa ja luen tohtorinväitöstä. Yhtä aikaa.

Kaikista hauskinta on, että mä oikeasti mietin. Ihan muita asioita, pääasiassa motiiveja (koska mikään ei ole yhtä kiehtovaa!). Sain nimittäin viestin tossa, siinä sanottiin "Hauskaa vapaapäivää, olet sen ansainnut" - says who?

Ensinnäkin, mä olen varmaan lohkaissut ennenkin, ettei mun mielestä kukaan ole ansainnut yhtään mitään, koskaan. Mä olen jo niin yli tän ansaintalogiikan, että yrjöttää. Miksi tollaisella asialla pitää tehdä elämä vaikeaksi? Go with the flow, or die! I say... Riippuminen ja ansaitseminen on niin boring, edelleen. Toisekseen, kuka kysyy sulta yhtään mitään, mitä mä olisin muka ansainnut? Kuka sen päättää? Liian romanttista olisi laittaa kaikki ihmiset samaan boxiin ja luulla kaikilla olevan samat motivaatiot ja varsinkin etiikat. Kolmanneksi - ja tämä on ratkaiseva toim. huom! - ei sua kiinnosta oikeasti mun ansaitsemiset tai vapaapäivät. Tai muutenkaan se, mitä mä en tee tai teen.

Sua kiinnostaa sinä itse. Se, miltä susta nyt tuntuu. Sitten sä et kehtaa sanoa sitä ääneen, "pyytää apua", vaan verhoat sen tollaseen muka sympaattiseen viestiin. Mä en tarvii sympatiaa, mutta sä tarviit empatiaa (oletko sä sen "ansainnut" vai et, riippuu tietty). No okei, eilen ilmoitit että faijas on kuollut. Sehän ei pitänyt olla mitenkään yllättävää, mutta tuleehan se aina kuitenkin...no yllättäen. Ei se kuolema, vaan se sun ajatus siitä, mitä nyt sitten? Mäkin olen kuolevainen! on oikeasti sun perimmäinen motiivi tällä hetkellä, mihin tahansa toimintaan. Ni miksi se pitää verhota ja luulla etten mä huomaa? Johan se käytiin läpi, että mä olen kissa - ei voi olla yhtään suljettua ovea mun läsnäollessa, kontrolli kaikesta voi olla elämän ja kuoleman kysymys, capishe?! Mikset laita viestiä, että nyt on tyhjä olo, vedetään pää täyteen kun niin vituttaa tai mene suoraan asiaan ja sano, että anna nyt saatana säälipillua (kun sitähän sä loppujen lopuksi myös haluat, ennen kuin kuolet noinniinqu lyhyesti ilmaistuna). Tai jotakin muuta normaalia ja vastaavaa. Ni ei. Kaikenlaista höpölöpöä pitää sitten viestittää.

Mä olen tässä miettinyt, vastaanko. Ja jos, mitä. Takaisin samanlaista shaissea? Jotain muuta, jonka snaijaamiseen menee parista viikosta puoleen vuoteen? Empaattista virtuaalista olkapäätä? Eksistentiaalisia kysymyksiä ja vastauksia? Keventäviä vitsejä? Ei mitään...? Emmä tiedä. En edes sitä, onko sillä väliäkään, jankuttaminen ei ole kuulunut ikinä mun lempipuuhiin. Se oma lamppu syttyy tai ei syty, ei kuulu mulle.

Voiko tämä olla vähän samaa asiaa kuin se, miten eri lailla taiteilijat käsittävät materian ja lähestyvät sitä, verrattuna tieteilijöihin (liittyy nyt luennan alla olevaan väitökseen, toimhuom)? Mun mielestä taiteilijat on oikeammassa, noillehan on niin hirveen vaikeaa käsitellä edes antimateriaa, joka on kuitenkin kaiken olevaisuuden perusta. Vähän niinqu järki vs mielikuvitus. Jälkimmäinen ratkaisee, aina.

Ei mulla taaskaan ollut mitään asiaa, kunhan löpisen tapani mukaan. Ehkä mä saan jotain järkevää tänään aikaiseksi!

J.K Tuli tuossa kauppa reissulla (ja kuka väittää, etten saa muka mitään hyödyllistä aikaiseksi, häh?!) mieleen saman hahmon lause joidenkin viikkojen takaa: Sattumoisin olin myöskin vapaalla, tää laittaa "Mitä touhuat?" Vastasin, että opiskelen, kuten teinkin (sillä kertaa kiinalaista kulttuuria, lähinnä kungfutselaista aatesuuntaa, juu nou) ja sain vastaukseksi, liittyykö se jotenkin työhön, maksetaanko mulle siitä? Taisin sillä kertaa hämmentyä tätä kertaa enemmän moisia kysymyksiä. Joka tapauksessa mielestäni kuvaa niin hyvin juuri tuota, miten joku roikkuu ihan joka asiassa ansaitsemisessa. Joo, wat evö :D

Kirjoitettaessa soi UNCLE Rabbit in your Headlights https://youtu.be/A89wLfQ0Da0