Seriously Strange

Tästä postauksesta tulee pitkä. Johtuen siitä, että miettiessäni yhtä asiaa huomasin monen muun asian vaikuttavan siihen. Sehän on luonnollista, eikö vaan. Pääasiassa postauksen pituuteen vaikutti se, etten voi ymmärtää ja käsittää joidenkin tieteilijöiden tapaa raamittaa oma tieteenalansa koskemaan vain yhtä asiaa, ainakaan jos haluaa sillä olevan merkitystä elämän kannalta. Varsinkin ihmiselämän, sillä ihminen on kokonaisuus ainoastaan yhdessä ympäristön, luonnon ja muiden ihmisten kanssa (Järvilehto 1994)
. Joka tapauksessa ajatuksen alku on uskomisessa (tai minun mielestäni usein myös tietämisessä, johon jotkut uskomiset sekoitetaan. Yleisimmin tätä kutsutaan intuitioksi). Tässä tapauksessa yliluonnolliseen uskomisessa, johon pohdintojen tuloksena saan liittymään ainakin uskontotieteitä ja filosofiaa (jumaluuden pohdinta), biologiaa, tähtitiedettä, psykologiaa, neurotieteitä sekä (kvantti)fysiikkaa. Olen joskus jo roiskaissut perusasioita aiheesta, niistä voi johdannoksi ja halutessaan lukea täältä.

TUTKIMUS YLILUONNOLLISUUTEEN USKOMISESTA

Luultavimmin vika oli kuitenkin itsessäni odottaessani Tapani Riekin uuden tutkimuksen yliluonnolliseen uskomisesta avaavan itselleni (tai muille) pandoran lippaan… Tutkimuksessa rinnastetaan niin paranormaaliin, yliluonnolliseen, magiikkaan kuin uskonnollisiin asioihin uskominen - johtuen luonnollisestikin näiden asioiden mahdottomuudesta tieteellisesti todentaa. Itse pullikoin kovasti sanaa usko vastaan, koskapa kokemuksestani olen huomannut, että tieto ratkaisee paljon enemmän sen, onko jokin asia ihmiselle totta vai ei. Tässä viittaan yksinkertaiseen kokemukseen asioista. Miten voisikaan edes uskoa sellaiseen, mistä ei edes tiedä mitään tai varsinkaan ei ole omalla kohdallaan kokenut.

Asiaa on toki tutkittu ennenkin (Taikauskon vetovoima, Marjaana Lindeman, 2006), jossa selvää selitystä uskomiselle ei löydetty, eikä esimerkiksi älykkyys, sukupuoli, koulutustaso, persoonallisuus tai kyky analyyttiseen ajatteluun ollut perusteena sille, uskooko vaiko ei. Pääasiallisena huomiona tutkimuksessa on se, että uskovat ajattelevat selvästi enemmän lapsenomaisemmin, intuitiivisemmin, ilman rationaalista järkeistämistä asioista. (Pidän hyvin paljon intuition määrittelystä “en tiedä, että tiedän.”) Tunnusomaista on myös uskojan eriytymättömät käsitykset todellisuudesta, jolloin sekoitetaan elottomien, elollisten ja mielellisten asioiden keskeiset olemukset.

Riekin tutkimuksessa otoksena oli kaksi ryhmää, skeptikot vs. yliluonnolliseen uskovat. Määrittely kumpaan ryhmään kuuluu, seulottiin Revised Paranormal Belief Scale -mittaristolla niin, että ääripäät otoksesta valittiin tutkimukseen. (Huomiona: Hauska mittari. Tietenkin tein sen myös itse, enkä yllättynyt tuloksesta, paitsi siitä että sain minimin taikauskosta (1) ja muutoin maksimin noituuteen uskomisesta (7) [kutsunhan itseäni noidaksi, tätä on meillä suvussa, don´t worry, kellään ei ole koskaan kuitenkaan vielä ollut paperia “hulluudesta” :D] ja muista tuloksen keskiarvoa lähempänä uskojaa 4.65 - 6.75)

Tässä tutkimuksessa päähuomioksi muodostui varsinkin ero tiedonkäsittelyssä, pelkästään faktuaalisen tiedon määrä tai laatu ei ollut mitenkään ratkaisevaa. Skeptikot ovat taitavampia soveltamaan kognitiivista inhibitiota eli kykyä soveltaa vain tarkoituksenmukaista tietoa alalta toiselle, keskittyä vain olennaiseen ja epäolennaisen tiedon hylkäämistä. Skeptikot pystyvät myös hyvin rajoittamaan intuitiivista ajatteluaan - intuitiivinen ajattelu on nopeaa, autonomista, riippumatonta työmuistista (= lyhytkestoinen muisti, tarkkaavaisuus) kun taas analyyttinen ajattelu hidasta, harkittua ja riippuvaista työmuistista. Siten sen päättäminen, mikä on mahdollista ja mikä ei, on vaikeampaa uskojilla. Kuitenkin tutkimusten mukaan ajattelussa käytetään aivojen tietoista järjestelmää 5-15% ja tiedostamatonta 85-95%. Ajatuksen kulkua ei voi aina perustella kielellisesti tai rationaalisesti (vrt. tajunnanvirta), siihen on vaikeaa vaikuttaa koulutuksella eikä sillä ole korrelaatiota älykkyyteen. Jos toisen todellisuuden olemus avautuu ihmiselle, hän ei voi sitä kielellisesti kuvata eikä rationaalisesti perustella. Silloin kaikki on mahdollista, “tietää”.

Erot selittyivät pitkälti myös aiempaa tutkimusta tukien uskojien suurempaan dualistiseen ajattelu tapaan, materian ja hengen erottamisesta. Uskojien mielestä mieli ei sijaitse aivoissa, jolloin selitetään elottomat esineet ja persoonattomat ilmiöt tunteviksi, tahtoviksi ja itsenään toimiviksi (animatismi). Mieli voi siten elää ja liikkua ilman fyysistä kehoa (esim. sielu, kuoleman jälkeinen elämä). Esimerkiksi saatetaan sanoa, että joessa oleva kivi tuntee virtaavan veden tai itse vesi haluaa virrata, tai että jollakin muulla luonnonilmiöllä on tahto (vrt. vihainen myrsky). Toisaalta, skeptikkokin saattaa suuttua ja esim. huutaa toimimattomalle tietokoneelle, vaikkei se tietenkään asiaan auta mitään. Luuleeko hän silloin, että koneella on mieli? Samoin yliluonnolliseen uskojilla huomataan olevan suurempi taipumus ydintiedon sekoittumiseen, kognitiiviseen ontologiaan. (Tästä myöhemmin lisää).

Riekin tutkimuksessa käytettiin erilaisten tehtävien mittauksissa myös EEK ja MRI mittauksia, jolloin havaittiin lisääntynyttä aktiivisuutta joissakin tehtävissä etuaivolohkossa, joka toimii aivojen kokoavana alueena eli yhdistää tietoa. Tarkemmin aktiivisuutta havaittiin mediaalisessa prefrontaali cordeksissa (mPFC) ja alimmassa otsalohkopoimussa (IFG). Skeptikoilla huomattiin lisääntyvää aktiivisuutta oikean puolen IFG:ssä , joka on aiemminkin liitetty kognitiiviseen inhibitioon (rajoittamiseen) ja tietoiseen riskiarvioon. Aktiivisuus lisääntyi tutkimukseen kuuluvassa kuvatehtävässä (kasvojen näkeminen kuvissa). Uskovilla taas lisääntyi aktiivisuus mPFC:ssä intentiota (aikomusta) mittaavassa tehtävässä. Aiemmissa tutkimuksissa on huomioitu saman alueen aktivoitumista emootion tunnistamista vaativissa tehtävissä sekä ns. Mielen teoria -tehtävissä. Siten yliluonnolliseen uskovilla ajatellaan olevan myös suurempi ymmärrys ja taito sosiaaliseen mieleen.

MIHIN SITTEN PITÄISI USKOA?

Kuten jo alussa mainitsin, en saanut tutkimuksesta itselleni mitään uutta. En edes ajatusta siitä, miksi yliluonnollista kutsutaan yliluonnolliseksi. Sehän on vain havainnointiero ihmisten kesken. Jonkun mielestä yliluonnollinen on luonnollisempaa kuin se, mitä normaalisti kutsumme luonnolliseksi. Vai voiko joku väittää, että esimerkiksi sodat, pahuus, nälänhätä on luonnollista? Voivat ne. Kun ei olla koskaan ajateltu outside the box (matrix). Ihmiset hyväksyvät tieteelliset ideat, koska heille sanotaan niiden olevan totta, sen sijaan, että he ymmärtäisivät ideoita todella (Lewis Wolpert). Astrofyysikko Neil deGrasse Tyson kysyy aiheellisesti, miksi ihmistä pidetään niin ylivertaisena ja miksi helppoihin asioihin sotketaan turhaan politiikkaa, uskontoa yms? Ihmiset eivät ymmärrä ja samaan aikaan yrittävät selittää asiaa, jota eivät ymmärrä. Vertaus siihen mitä on usko ja tieto, ja ovatko ne todellakin aina toistensa vastakohtia vai toisiaan tukevia asioita, voidaan ajatella vaikkapa vertauksena työmatkaan bussilla. Seisot bussipysäkillä odottamassa bussia. Uskotko vai tiedätkö, että bussi tulee, koska se tuli eilenkin (ja sitä ennen ja sitä ennen jne.)? Et tietenkään tiedä. Uskot niin. Silti et ajattele olettamustasi uskona. Tyson peräänkuuluttaa ymmärrystä siitä, että ihmisen pitäisi oppia hylkäämään enemmän perusaistejaan ja ymmärtää, että kyse on ainoastaan mittakaavasta (vrt mikro/makrokosmos). Alla löytyvässä klipissä biologi Richard Dawkins kyseenalaistaa mielestäni hienosti esimerkiksi sen, miksi uskonto on ominut etiikan ja ihmisen luonnollisen ymmärryksen oikeasta ja väärästä.

You cannot see the universe before it existed. -Neil deGrasse Tyson

DIVINE SPYCAMERA IN THE SKY

No, koska jo edellä tunnustauduin yliluonnolliseen uskojaksi, liittyy siihen läheisesti tuo (tieteilijöiden perustelema) häiriö perinteisessä ontologisessa ajattelussa (lyhyesti ontologia = olevaisen perimmäistä olemusta tutkiva filosofian osa). Ilkka Pyysiäinen luonnehtii hienosti tällaisen hihhulin kykeneväksi olemaan piittaamatta ontologisista rajoista ja yhdistelemään asioita mielessään tavalla, jolla ei näytä olevan vastinetta todellisuudessa. Kuitenkin tässäkin asiassa tuntuu olevan jotakin logiikkaa, koska ihmiset eivät toimi kuitenkaan aina niin, että esimerkiksi kaikella on henki, vaan se liitetään usein jotenkin poikkeavaan (esineet, eläimet, ihmiset, tilanteet). Tällöin perustieto järjestyksestä, todennäköisyyksistä ja ontologioista on, mutta poikkeavuus pitää jollain lailla selittää. Kaikkea ei edes halua selittää, vaan asian pitää olla tarpeeksi tärkeä, jotta sen haluaa prosessoitavan ymmärrettävään muotoon. Ontologisessa intuitiossa nojataan pitkälle asian tarkoitukseen, esimerkiksi jalka on liikkumista (kävelyä) varten ja samaan hierarkiaan kuuluvat asiat mielletään automaattisesti kuuluvan samaan ontologiaan . Järkevän luokittelun eli taksomian avulla ihminen kuitenkin ymmärtää, että vaikka pöydälläkin on jalat, ei sen odoteta kuitenkaan kävelevän. Samoin voidaan ajatella onko kukka olemassa siksi, että se on kaunis vai siksi, että sillä on muukin tarkoitus (esim. pölytys). Pyysiäinen heittää ajatuksen Jumalasta, joka on ruumiiton, aineeton, syntymätön ja kuolematon, mutta silti voi nähdä, kuulla, tahtoa, tietää…

Olen ennenkin sanonut, että mielestäni “All is Mind”. Ja mitä enemmän tätä asiaa kaivan, sen varmemmaksi siitä tulen. Toimija, jolla on tietoinen mieli, mutta ei fyysistä olomuotoa rikkoo intuitiivista ontologiaa vastaan. Mutta mistä kaikki on voinut sitten alkaa ja mikä sitä pitää pystyssä? Miten tyhjä on voinut luoda tyhjästä universumin? Universumi voidaan mieltää koneeksi, se on mekaniikkaa, kemiaa ja fysiikkaa. Myös ihminen on molekyylinen kone. Joku on kuitenkin koneen tehnyt. Materia ei voi tyhjästä tehdä itse itseään vai voiko? Tehdäänkö rahaa summilla ja numeroilla? Vaatiiko oleminen syytä? Onko mitään ilman syytä?

Minun mielestäni jos on syy, on myös mieli. Syy ei ole materiaa, sattuma ei ole sattumaa vaan syyn todentumista (riittävän syyn periaate). Jo Aristoteles mietti kaiken syytä ja tätä kutsutaan teleologiaksi. Siksi innostuin törmätessäni myös älykkään suunnittelun teoriaan sekä siihen liittyvään pro gradu tutkielmaan (lopussa). Pääpaino teoriassa on kreationistinen luomisoppi, ja sen kehittäjien mukaan se perustuu totuuden etsintään ja tieteen kritiikkiin, pääasiassa evoluutioteorian kyseenalaistamiseen. Monet liittävät sen myös uskontotieteeseen, koskapa mitä kaiken kattava mieli ja äly voisi olla muuta kuin yliluonnollinen (jota kutsutaan muun muassa nimellä Jumala)? Jo Platon oli sitä mieltä, että oli olemassa demiurgi, olento, joka suunnitteli ja muovasi aineellisen maailman. Kriitikkojen mielestä älykäs suunnittelu on illuusio, jonka avulla pyritään luomaan ennusteita ja kontekstuaalisuutta ennustamattomassa maailmassa, eivätkä luonnolliset (tai yliluonnolliset, tässä tapauksessa tieteellisesti todistamattomat) ajattelutaipumukset tue tieteellistä päättelyä. Samainen Platon mietti kuitenkin teoksessaan Timaios, että järjestys kaikessa juuri saavutettiin jo maailmojen luomisessa, eikä epäjärjestystä enää ole. Miksi siis älykkään suunnittelun teoria saa vastaansa niin paljon vastustusta jäsentelystään?

Ehkäpä siksi, että “Ajatus yliluonnollisesta toimijasta eliökunnan alkuperän taustalla on pelkästään intuitiivinen ja monilta osin kansanomaista ajattelua ja päättelyä mukaileva” eli kansanomaista psykologiaa ja biologiaa, jolla ei ole mitään tieteellistä perustetta, vaan intuitiivista arkiajattelua toimijoista, päämäärähakuisesta toiminnasta (= intentionaalinen ajattelu) ) sekä toimijoiden vuorovaikutuksesta (tutkielmassa on paljon yhteyksiä edelliseen tutkimukseen yliluonnolliseen uskomisesta). Evoluutioteoriassa taas ei ole kysymys intentiosta, vaan lopputulos katsotaan syntyvän pelkästään ympäristövaikutuksista.

Teoriassa keskeistä on joka tapauksessa ajatus siitä, että elämän alkuperä on kaikkea johtava äly. Mikrokosmos on ratkaiseva, ei ympäristö. Luonnossa ilmenee asioita, jotka ovat liian monimutkaisia voidakseen olla kehittyneet evolutiivisen asteittaisen polveutumisprosessin seurauksena. Tästä esimerkkinä palautumaton monimutkaisuus, jossa minkä tahansa järjestelmään liittyvän osan poistaminen lopettaa järjestelmän toiminnan sekä täsmennetty monimutkaisuus, joka pohtii monimutkaisuutta tarkastelun kohteessa ja joka edellyttää älyllistä suunnittelua. Monimutkaisuus ja todennäköisyys ovat kääntäen verrannollisia: mitä suurempi monimutkaisuus sen pienempi todennäköisyys. Epätodennäköisyys on siis luonnollista ja tarkoituksenmukaista kehityksen kannalta. Teoriassa nojataan myös aika pitkälle punktualismiin eli evoluution jaksottaiseen kehitykseen.

ATOMI

(Tämän otsakkeen alla lukeva ei perustu mihinkään tieteelliseen teoriaan tai tutkimukseen [josta olisin tietoinen] vaan kyse on omasta ajatuksestani)

Jos siis on lopputulos, on myös syy eli mieli ja siten myös suunnittelija, joka on suunnitellut osien tarpeenmukaisuuden. Suunnittelun havaitseminen on kuitenkin kaikessa keskeistä. Havaitseminen on muutenkin hirvittävän jännä juttu, jos vaikkapa ajatellaan, että monikin asia koostuu siitä, mitä emme voi havaita.

Ajatellaan hetki uskonnollisesti ja nostetaan esiin uskonnollisen ajattelun Pyhä Kolminaisuus, eli Isä, Poika ja Pyhä Henki, jotka yhdessä ovat Jumala. Oikeasti asiassa ei ole mitään uskonnollista, vaan kyseessä on metafora (kuten asiaan perehtyneet tietävät, ovat uskonnolliset kirjoitukset täynnä kielikuvia). Miksi yksi pitää esittää kolmen kautta, kolmella ulottuvuudella? Tuleeko kolmesta yhteensä neljä vai yksi? Ehkä siksi, että kysymyksessä on elämän perusta, eli atomi. Atomi rakentuu protonista (isä), neutronista (poika) ja elektronista (pyhä henki), jotka kaikki yhdessä ovat elämä (jumala). Klassisia alkuaineita on neljä: Tuli (isä), maa (poika), ilma (pyhä henki) ja vesi (kaikkeus, jumala). Platonin kappaleet on tunnettu jo muinaisista ajoista saakka ja nekin voi yhdistää tähän samaan seuraavasti: Tetraedri (isä, tuli), heksaedri (poika, maa), oktaedri (pyhä henki, ilma) ja ikosaedri (kaikkeus, vesi). Aristoteles lisäsi alkuaineisiin eetterin, jota edustaa dodekaedri ja josta hän ajatteli taivaiden koostuvan ja jota Platon ajatteli Jumalan käyttäneen tähdistöjen luomisessa. Tämä olisi painovoima, joka pitää kaiken koossa.

No mutta. Jokainen kai tietää, ettei atomi ole enää pelkästään edellä luetellut, vaan protoni ja neutroni koostuvat vielä pienemmistä alkeishiukkasista, kvarkeista. Kvarkit taas muodostavat hadroneita (baryonit, puoliluku ja mesonit, kokonaisluku ja niiden alaluokat), jotka koostuvat kahdesta tai kolmesta yhdistelmästä spinin (sisäinen pyörimismäärä, “magnetismi“) ja/tai sähkövarauksen mukaan. Kvarkit vaikuttavat vahvan vuorovaikutuksen kautta. Baryoni koostuu kolmesta kvarkista: ylös eli u-kvarkki (isä), alas eli d-kvarkki (poika) ja outo eli s-.kvarkki (pyhä henki). Mesoni taas yhdestä kvarkista (poika) ja sen antikvarkista (pyhä henki). Mitäs tässä on tapahtunut, kolmesta (tai yhteensä neljästä/yhdestä) tuleekin vain kaksi! Jääkö isä (alkuperä, syy) pois, kun jäljelle jää poika (ihminen) ja pyhä henki (aikomus)? Jottei olisi helppoa, alkuperän poisjättäminen ja kahden vuorovaikutuksellisen muuttujan toimiessa vain keskenään, syntyy neljäs kvarkki c-kvarkki (ja edelleen b- ja t-kvarkki). Onko siis niin, että mielellä on vielä oma mielensä? Ja jos näin on, tarvitaanko enää alkuperäistä syytä, isää - kaikkihan on jo kertaalleen luotu eikä tuleen kannata jäädä makaamaan.

Tässä astuu esiin vuorovaikutus, kaiken liittyminen kaikkeen. Mielen syy voi vaihdella sen mukaan, mikä on vallitseva olotila. Älykäs suunnittelu vaatii toimijaa ja sen todentaminen havaitsijaa. Tällöin kvanttitietoisuus muuttaa syytä sen mukaan, miten havaitsijat sen laittavat käytäntöön - ajatus ei ole ainetta, mutta kvanttimekaniikassa ajatellaan ajatuksen pystyvän muuttavan todellisuutta. Ja sitä se todella tekee! Olisi jo korkea aika nähdä se, että “yliluonnollinen” on mitä suurimmassa määrin luonnollista ja raahata perseet pois joistain kivikautisista teorioista.

Onnittelen viimein, jos olet jaksanut tänne saakka! Oot sie vaan niin guru! Siitä kiittääkseni päätän mukavaan kevennykseen ja linkkaan ah, niin ihanaa Rob Dykeä taas. Koska onhan tämä kaikki tosiaan niin seriously strange. Enjoy!

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/136509/neurocog.pdf?sequence=1
Neuro-cognitive factors contributing to paranolmal beliefs: core knowledge violations, cognitive inhibition, and the social brain. Tapani Riekki 2014.

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/19216/alykkaan.pdf?sequence=2
Älykkään suunnittelun teoria - tutkimus kansanomaisen psykologian ja biologian yhteydestä kreationistiseen ajatteluun. Pro gradu Elisa Järnefelt 2007.

https://www.youtube.com/watch?v=tzj8iXiVDT8
Unlocking the Mystery of life - Intelligent design (documentary)

https://www.youtube.com/watch?v=OJNMJef-gqU
Stephen Meyer Intelligent design

https://www.youtube.com/watch?v=R_wXEjQ1kdU
Richard Dawkins Now Praise Intelligent Design

Bonussektori:
Jill Bolte Taylor, Stroke of Insight
https://www.youtube.com/watch?v=UyyjU8fzEYU

Lue häntä, jos haluat tietää miten raahata perseet pois vanhasta.
Oma gurumme Tukkis <3 (aka dear Watson aka 3001Europa)
http://www.city.fi/blogit/2421