Suojelusprkl

Pakko kirjoittaa vielä yks hullun kohtaamistarina eiliseltä, koska tämä viikko on ollut muutenkin niin hassu.

Tulin tosiaan kotia ja näin, että rappukäytävän ulko-oven ulkopuolella seisoo mies. Kun menen lähemmäksi ovea, havaitsen hänen tonkivan roskakorista luultavasti pulloja.

Alan tonkimaan reppustani avaimia kun tämä setä alkaa selittämään, kuinka on laskenut kaikki Vantaanjoen yli menevät sillat ja niitä oli seitsemän. Luultavasti hän tarkoitti asutuksen lähellä kulkevaa Keravanjokea. Hän mumisi jotain lisää, mutta en enää muista mitä. Keskityin vain omien kotiavaimien löytämiseen mahdollisimman nopeasti.

Jokohan tämän viikon hulluihin törmäämiset alkaisi riittää...

Tuossa tulin hetki sitten keskustasta kotia. Menin Z-junalla. Juna lähti liikkeelle normaalisti aikataulun mukaan, kuulen kuinka junan ohjaamossa joku höpöttelee selkeästi puhelimessa, joku on soittanut hälle että tarttis odottaa. Naureskelen siinä hiljaa mielessäni, että hitto vähänkö ois kiva jos ois tuttu junakuskina niin vois vaan soittaa aina että ootas mua vartti tuun ihan kohta. Juna pysähtyy ennen kuin pääsee keskustasta kovinkaan pitkälle, itseasiassa ihan vain muutaman metrin matkan jälkeen.

Näen sivusilmällä, kuinka tumma hahmo juoksee junan ulkopuolella. Kun hän astuu junaan ja kävelee ohitseni havaitsen, että se on toinen junankuskeista.
Kuulen kuuntelemattakin ohjaamon oven läpi, kun tämä juuri junaan astunut mies toteaa toiselle "hitto, mä katoin että tää lähtee vasta varttia vaille".... olisko hieman noloa, jos junakuski myöhästyis töistä. Vaan hyvinpä olis juna liikkunut, ilman tuota toista kuskia:)

Hitsi, että rupes naurattaa eilen jääkiekkopelissä yks mainos.

Mainoksessa luki: "Herkkusimpukka" Yllättäen sain siitä hillittömät mielenyhtymät Muusantuuskaan ja hänen herkkusimpukkaansa, ei sillä siis että moista vekotinta olisin koskaan nähnyt, tulee vain herkkusimpukasta nykyään Muusis aina mieleen. Sairasta, tiedetään.

Kuka väittää, ettei pelikosoleilla voisi tehdä mitään kehittävää...

Eilen menin pyörähtää Anttilassa, tarkoituksena oli vain katsella leivänpaahdinta. Vaan mitenkäs kävikään. Ostin PS2 Eye Toy Kinetic Combat-pelin sekä jonkun toisen kuntoilupelin samalla idealla. Piti tuota Combattia heti testata, kun kotia pääsin. Ihan kylmiltään siinä sitten aloin vetää niitä "vastustajia" turpaan ja pääsin ihan hyvin etenemäänkin, kertaakaan itse saamatta turpaani x)

Onneksi on illalla hallilla hommia, olisin varmaan taas koko illan vaan taistellut näkymättömiä vihollisiani vastaan:D

Mulla ollut nyt pari viikkoa sellainen ärsyttävä vitutus päällä. Sain vitutustartunnan joskus joulun aikoihin ja tähän ei lääkekuurit auta. Johan tässä olikin aika pitkä tauko tällaisesta tunteesta.

Vitutuslistalla tällä hetkellä:

Ihmiset

-Ihmisten tapa purkaa pahaa oloaa lähimmäisiin, myös työkavereihin. En ole ikinä ymmärtänyt miksi pitää antaa henkilökohtaisten ongelmien, jotka eivät siis ole töistä johtuvia, vaikuttaa työkavereiden kanssakäymiseen. Tiuskitaan jokaiseen esitettyyn kysymykseen lyhyitä vastauksia ja ollaan naama norsunvitulla kokoajan.
-Ihmisten kanssakäyminen toisten, lähinnä tuntemattomien tapauksien kanssa. Mua ärsyttää varsinkin ihmiset, jotka eivät katso silmiin, eivät hymyile, saatikka saa suutaan auki jos heihin yrittää itse saada kontaktia luotua.
-Ihmisten tekosyyt olla toisille ilkeitä. Tarvitseeko sitä vitutusta muihin tartuttaa, eikö riitä että itsellä on paska fiilis?
-Ihmisten tekosyyt olla toisille ilkeitä, eikä sitten itse kestä vastaavanlaista ilkeilyä itselleen.
-Ihmisten moralisointi ja moittiminen, itsensä muita parempana pitäminen. Toki itse syyllistyn ylläoleviin tekoihin, mutta en oikeasti pidä itseäni muita parempana ihmisenä. Ei istu mun luonteeseen tuollainen.
-Itse vitutan myös itseäni. Saatanan helvetin vätys joka ottaa ihan vapaaehtoisesti kaiken paskan vastaan jotka päin näköä lauotaan. Miksi? Ja mä kun tein puolisen vuotta sitten päätöksen, etten ota enää läheisiltäni itseeni kohdistuvia, sopimattomia arvosteluita vastaan. Mulla kun on mennyt kohta kolme vuotta ihan hukkaan tällaisen paskan vastaanottamisessa. Paska tulee, oletko valmis. Paska tulee, ota koppi.

Vähän vitutusta lievensi äsken meidän toimitusjohtaja, joka tuli juttelemaan x) Heitti "Tuli tuosta sun hulluusmagneetista mieleen, että onko siitä yhdestä hullusta kuulunut mitään? (Tarkoittaen tätä mun iki-ihanaa pipipää tuttavuutta, joka aikoinaan meidän tj:tä lähestyi sähköpostilla)

Eilisen päivän pyörittelin päätäni sille, miten onnistun vetämään kaikki hörhöt ja sen kaltaiset kimppuuni.

Äsken juttelin pitkän tovin asiakkaan kanssa puhelimessa ja tämä tapaus ilmoitti puhelun päätteeksi, että on nauhoittanut puhelun. Tervettä touhua sanoisin mä.

No ei sen puoleen, en mä siinä mitään sellaista sanonutkaan, josta olisi haittaa. Vituttaa vain tuollainen tapa. Antaa hieman häiriintyneen kuvan vastapuolesta, jos hän alkaa nauhoittelemaan puheluita.

http://www.seiska.fi/huhhuh/seiskatv/_a45834/matti+nykanen/

Olen ollut aina sitä mieltä, että miehillä (ja toki naisillakin) pitää olla siisti kuontalo. Siis, että hiukset ovat siistit, puhtaat ja persoonalle sopivat. Ne voivat siis olla myös pitkät, jos ovat hoidetun näköiset ja paksut, no okei hyvin hoidettu riittää.

Minun on ollut hieman vaikea ymmärtää siihen syytä, että kaljuuntuvan pitää alkaa peittelemään kaljuaan kun sen kaljun näkevät kaikki. Että vedetään ne takaraivolla ylipitkiksi kasvatetut haivenet syljellä otsalle ja vältellään tuulenpuuskia. Keitä he luulevat huijaavansa tuollaisella touhulla?
Kerran näin tällaisen papan. Hän oli sliipannut otsalleen takahiukset geelillä, geelillä joka oli jo kuivunut, kun tuli tuulenpuuska ja se koko otsatukantapainen, lähinnä oravanraadolta näyttävä, pehko nousi yhtenä kasana pystyyn taistelemaan tuulen kanssa. Hitto, silloin oli kieltämättä pokassa piteleminen.

Tuon kaljun peittelyn voin ehkä vielä jossain määrin ymmärtää, että hiusten menettäminen voi olla kova kolaus miehelle, varsinkin jos se tapahtuu nuorella iällä ja jos tälle henkilölle ei sovi kalju. Mutta, kyllä, on vielä jotain joka menee minun ymmärrykseni ylitse(mitä tulee siis hiuksiin)

Kaikista kamalimman näköiset ovat ne tapaukset, joilla on 70-luvun sukkahevikaudelta perintöä oleva takatukka, pälvikaljulla. Nami nami. 40-50 -vuotias puolikaljuhevari on ehkä ällöttävintä mitä hiuksiin tulee.

Miksi pitää jämähtää jollekin vuosikymmenelle ja kuvitella, että se oma pehko on vielä se leijonanharja, jota "kaikki" naiset nuorena ihailivat. Jos luonto kerran hienovaraisesti vihjailee, että ukko hei tee tukallesi jotain, niin miksi sitä luontoa ei voi kuunnella? Ovatko tällaiset tapaukset sokeita omalle peilikuvalle ja sille, että hiusraja on karannut jo muutamia kymmeniä senttimetrejä takaraivoa kohden.

Vai olenkohan mä ainoa nainen, joka ei voisi ikinä kuvitellakaan pyörivän miehen kanssa, jonka hiukset ovat jääneet minun syntymävuodelleni, tai jopa myöhemmälle ajanjaksolle. Suoraan seitkytluvulle.

Ilmainen vinkki miehille, joilla on hiusten kanssa ongelmia. Älkää peitelkö kaljuanne, mutta älkää myös tehkö itsestänne naurettavan näköisiä kasvattamalla pitkää peikkotukkaa, jos se ei sovi teidän ulkoiselle habitukselle. Itse ainakin toivon, jos oman miehen hiusraja katoaa, että hän leikkauttaa tukkansa siistiksi, eikä lähde leikkimään mitään iki-teiniä vanhoilla päivillään, tai ala peittelemään kaljuaan takaraivolta vedettävillä karvoilla. Kaljuuntuminen on aivan normaalia. Ja hiukset vaikuttavat ulkonäön kokonaisuuteen helvetisti. Joten jos ei näytä naisia piisaavan, katsokaa peiliin ja kysykää ammattilaisten apua. Hiustenleikkuu voi jopa kohentaa teidän markkina-arvoa naisten silmissä.

Kyllä, tänään olen todistetusti julistanut itseni hörhömagneettiseksi-immeiseksi..jälleen kerran siis x)

Ei siitä jumakiuta pääse yli eikä ympäri, minä viehätän erikoisia ihmisiä. Ihmisiä, joista ei osaa sanoa ovatko he pelottavia vai hauskoja.

Ja tällä hörhöllä en nyt tarkoita ketään mun kaveria täällä cityssä, vaan sain ihan uudelta tapaukselta pikaviestejä. Todella hämäriä pikaviestejä.
Vai miten reagoisitte saatuanne tällaisen viestin, muutaman viestinvaihdon jälkeen:
"Mulla on paljon nais ystäviä joita olen auttanut olemaan parempia poika kavereilleen, mutta se tarvii ikäväkyllä messenger yhteyden. Oon ottanu jonkinlaisen auttajan osan ja oma elämä menee perseelleen jos en auta ihmisiä."

Tuollaisten viestien lukemisen jälkeen ei aina tiedä, pitäisikö itkeä vae nauraa (enkä nyt tarkoita kirjoitusvirheistä johtuvia tuntemuksia). Voe tokkiinsa. Ei ole heleppoa olla hörhöjen mieleen.

Olipa taas junamatka Pasilasta Tikkurilaan. En ymmärrä miten onnistun aina vetää puoleeni noita pipipäitä.

Istuin vaunuun ja mun eteen tuli ihan normaalin näköinen, alta 40-vuotias nainen. Hän kyseli kuinka hyvin osaan Englantia ja kerroin, että jonkin verran osaan, mutten kovin paljon. No ennen kuin kerkesin sanoa kissa, niin tämä mamma otti laukustaan postikortin, jossa oli apinan kuja, ja ennen kuin kerkesin sanoa voi vittu niin se alkoi jo selittämään, kuinka oli Pasilan kirjastolla lukenut kirjaa jossa kirjoitettiin että ihminen on syntynyt apinasta ja hän oli siitä tuohtunut.

Siinä sitten kerroin oman kantani asiasta, että mun puolesta he jotka uskovat polveutuvansa apinasta saavat olla sitä mitä uskovat.

Hän myös luki jostain lehtisestä, kuinka paholainen on kuulemma Espoossa.

Oli harvinaisen "kiva" väitellä uskonnosta täydessä puolen viiden junassa x) Tosin eipä se nainen kauhasti sanansijaa jättänyt, kun naama punaisena vauhkosi jostain lehtisestä jossa puhuttiin että saatana on Espoossa jne jne. Yritin häntä rauhoitella, että antaa jokaisen uskoa mihin tahtovat. Mutta ei se hälle riittänyt. En ymmärrä miten joku voi vauhkoontua jostain lappusesta, joka riitelee hänen uskomuksiaan vastaan. Antaa jokaisen uskoa mihin itse haluaa, ei se ole keneltään pois vaikka uskoisi kiviin.

Joten pahoittelut heille, jotka joutuivat minun ansiosta kuuntelemaan tämän tädin vauhkoamista, tosin eiköhän se olisi vauhkonnut vaikka en olisi itse häneen reagoinut alunperin.