Suojelusprkl

Ai saakeli, että oli inhassa kohdassa näppylä. Tuossa ylähuulen yläpuolella. Oli pakko puristaa se, vaikka sattui ja vedet valuivat silmistä. Nyt helpotti.

Näytän siltä, kuin olisin pillitellyt.

Olin jo menettänyt uskoni lääkäreihin, mutta eilen uskoni hieman palasi heihin.
Mulla on elämäni aikana tullut vastaan kolme lääkäriä, joista huokui sellainen tietynlainen hyvyys ja että he ovat kutsumustyössä kuten lääkäreiden mielestäni pitäisikin olla. Olen kuitenkin ravannut kymmenien lääkäreiden vastaanotoilla, joten tuo kolme ei ole mikään suuri lukumäärä.

Eilinen lääkäri oli kyllä tosi symppis. Ja "hauskinta" oli se, kun hänelle kerroin oman tilanteeni, oli hän ollut joskus ihan vastaavanlaisessa tilanteessa. Hän sai minulle heti paremman olon ja sanoi vielä, että hän on joka maanantai tuolla, että hänelle voi soitella ja tulla käymäänkin, jos siltä tuntuu.

Eilen pääsin jo melkein kymmeneltä nukkumaan, mutta sitten juttelin frendin kanssa ja nukkumaanmeno venähti, koska piristyin liikaa tästä lyhyestä juttelutuokiosta, enkä saanut unta varmastikaan ennen yhtä. Onneksi sain tämän viikon ylimääräiset työt peruttua ja voin keskittyä itseeni illat.

Kävin viime viikolla tosiaan hammaslääkärissä paikkauttamassa hampaassani ollutta reikää. Hammaslääkäri uteli minulta, onko hampaani ollut kipeenä, kun siinä oli moinen reikä. Eikä se ole ollut. Ei siis ennen hammaslääkärikäyntiä, nyt sen jälkeen se on kyllä särkenyt.

Ei pysty syömään vasemmalla hammasrivistöllä ollenkaan, samoiten juominen vihloo. Kiva käydä hammaslääkärissä, kun sitten alkaa koskee hampaisiin.

Ai kamala, että mua naurattaa.

Sain äsken faksia poliisilta, kun heidän piti faksata mulle mun tekemästä rikosilmoituksesta tutkintapöytäkirja. Vaan sainkin sen pöytäkirjan, jossa minä olen rikoksesta epäiltynä.

Tuo asia sinänsä ei ole hauskaa, vaan se mikä sen toisen osapuolen oma lausunto on ollut. Selittelee siinä silmät kirkkaana, kuinka minä olen kirjoitellut perättömiä juttuja hänestä blogiini ja epäilee syyksi sen, että olen ollut suuttunut hänelle siitä, kun "hän löysi uuden meidän suhteen päätyttyä".

Ahhaaaahhhaaaaaa ei saisi nauraa, mutta kun naurattaa.

Muistin tänään jälleen kerran, miksi en tykkää kesästä.

Hiostava keli + muutaman tunnin yöunet + krapula + 9tunnin työvuoro = vitun huono yhdistelmä.

Onneksi sentään miitissä kadottamani kamera on löytynyt, kiitokset "Susanille" :)

Eilen illalla nukkumaan kömpiessäni rupesin miettimään toisten ihmisten onnea. Osaatko sinä iloita muiden ihmisten onnesta, vai koetko sen jotenkin siten että muiden onni on sinulta pois?

Musta on ainakin tosi kiva nähdä, jos jollain menee hyvin. Joskus pidän itseäni ihan hölmönä, kun iloitsen joidenkin kavereideni uusista ihmissuhteista ja siitä, että he ovat onnellisia ja katselevat maailmaa ruusunpunaisten rillien läpi:)

Vielä kun oppisi iloitsemaan omasta elämästä niin paljoa, että voisi sanoa olevansa onnellinen.

Mua oikeasti kiinnostaisi tietää paljon mun verenpaine on tällä hetkellä. Taidanpa käydä huomenna mittauttamassa sen. On meinaan just sellainen olo, että se on melko korkeana.

Missähän vaiheessa sitä on niin kamala olo ja ahdistus, ettei jaksaisi enää edes hymyillä. Rupeaa kohta tuntumaan siltä, ettei huvittaisi edes hymyillä asioille, joille pitäisi hymyillä. Sitä on vaan niin uppoutunut omiin ajatuksiin ja pyörittelee asioita mielessä edes takaisin ja mistä hyvästä? Yhden pikkusieluisen nilkin vuoksi ja omien periaatteiden vuoksi. Nuorempana tuli vain katsottua ja nieltyä kaikenlaista sontaa, ettei sitä enää vanhemmiten osaa niellä pureskelematta. Joskus sitä kaipaa omaa nuoruuden aikaista "anna tulla vaan paskaa niskaan, mä olen hiljaa ja otan kaiken vastaan" -asennettani.

Pitää vain uskoa letkautukseen, se mikä ei tapa vahvistaa. Ei voi kuin nauraa mitä kaikkea on viimeisen kolmen vuoden aikana joutunut kohtaamaan. Jos joskus innostuisi, voisi siitä tehdä pienimuotoisen novellin itselleni vanhoille päiville luettavaksi ja lapsenlapsille kauhukertomukseksi.

Eilen töissä tuli puheeksi jonkin sortin oudot "fobiat" ja aika moni myönsi pelkäävänsä hammaslääkäreitä, paljastin että itse pelkään aina että kaadun ja lyön hampaani jonnekin. Siskollani taasen on outo kammo jäätelötikkuihin, hänen tekee pahaa, jos joku nuolee puista jäätelötikkua, koska hän pelkää että siitä tulee tikkuja kieleen.

Viime yönä näin sitten ihme unta. Näin unta, että multa tippui kaksi hammasta. Toinen aika edestä ja toinen takaa, ja siitä mun eilen paikatusta hampaasta irtosi paikan alta sellainen jutska jonka ne sinne eilen pisti.

Mun tekee pahaa nähdä jo piirretyssä, jos joltain piirroshahmolta irtoaa hammas x) Taidan pelätä hampaita jossain määrin.

Mitä saadaan aikaan kun yhdistetään tylsyys+musikaali?

Kirjoittaisitko omaan julkiseen nettiblogiisi tuoreesta poikaystävästäsi, ettei hän ole kyllä mikään sun unelmamies, mutta olenpa silti hänen kanssaan.

Kauhean kylmän kuuloista tuollainen, että puhuu omasta poikaystävästään kuin jostain ei niin onnistuneesta vaateostoksesta. Mutta kukin tyylillään.