tauolla oleva blogini, jota kaipaan toisinaan, jossain vaiheessa ehkä palaan:)
Oli kyllä mahdottoman suuri reikä hampaassa. Onneksi tajusin sanoa hampulekureille, että pistäkees sittenkin se puudutus, kun olin aiemmin sanonut etten moista tarvitse. Itseasiassa hammaslääkärikin sanoi, että hyvä kun pistettiin tuo puudutus kun on melko suuri reikä. Mulla meni 45minuuttia aikaa tuolla. Ikinä ole tuntunut 45minuuttia noin pitkältä ajalta.
Eilen ollessani Länsisatamassa odottamassa laivaan pääsyä havaitsin ympärilläni paljon mummoja ja pappoja, mieleeni palasivat ajatukset edesmenneestä mummostani ja siitä millaisena hänet näin viimeisen kerran. Ja ennen kuin huomasin, rupesi silmäkulmat kostumaan. En ymmärrä miten ihmeessä mua rupesi itkettämään keskellä ihmisryysistä. Jotenkin vain herkistyin ja hämmennyin tilanteesta itsekin niin paljon, että rupesin melkein naureskelemaan itselleni. Itseasiassa hetkeä ennen kuin rupesin edes miettimään mummoani, olin miettinyt sairaalassa hänen vieressään ollutta vanhaa mummoa, jonka tekohampaat tulivat hassusti hänen suustaan ulos ja nauroimme sille siskon kanssa sairaalassa. Mulle tuli hirveän huono omatunto siitä, että olin nauranut tälle vanhalle mummolle hänen tekohampaista. Pillittelin siinä muutamaan otteeseen ja sain otettua itseäni niskasta kiinni. Aivan tajutonta tuollainen herkistely, ei todellakaan mun tyylistä. Huomaa, että on ollut aikamoista stressiä viimeisen puolen vuoden aikana. Olen koko ajan väsynyt, helvetin kiukkuinen ja vittumainen. Ehkä se tästä helpottaa.
Yhdentoista aikoihin tajusin kurkata kännykkääni ja huomasin sinne tulleen puhelun. Numero oli mulle täysin tuntematon ja soitin siihen ilman että tajusin sillä hetkellä katsoa paljonko kello oli. Olin puhelun ensimmäisen minuutin aikana täysin pihalla siitä, kuka puhelimen toisessa päässä oli, sen verran kuitenkin tajusin ettei se ollut väärä numero. Lopulta selvisi, että se oli käräjäoikeudesta joku haastemies. Sovimme, että hän soittaa minulle takaisin huomenna. En tajunnut edes pyytää häneltä anteeksi myöhäistä soittoajankohtaani, kun tajusin kellon olevan yksitoista vasta sen jälkeen kun kurkkasin monelta tuo setä oli minulle soittanut (19:50). Outo kellonaika soitella käräjäoikeudelta.
Kävin kiinalaisessa syömässä. Menin buffaan ja otin lautasen täyteen ruokaa. Tulin syömään ja ruoka maistui ihan oksennukselle. Ensin luulin maun johtuvan chilikastikkeesta ja kävin salaattipöydästä hakee hieman salaattia salaattilautaselle ja sitä pupelsin, tietenkin tiputin osan salaatista pöydälle.
Kun sain lautasen tyhjäksi hain lisää ruokaa "puhtaalle" lautaselle. Otin riisiä, ananaskanaa ja friteerattuja jättikatkarapuja. Chilikastikkeen jätin suosiolla ottamatta. Menin syömään ja maistoin ananaskanaa ja se olikin se, joka sille oksennukselle maistui. Söin katkaravut ja lopetin suosiolla syömisen. Hain teetä. Onnistuin sörkkää kyynärpäälläni teekupissa olevaa lusikkaa, jolloin kuppi meni hieman kenoon ja kastelin puolet hihastani ja pöydän. Vittu että vitutti. Sitten kävin vaatekaupassa ja kävelin johonkin hemmetin seinätelineeseen päin otsallani.
Tänään vituttaa ihan liikaa saadakseni muodostettua järkeviä lauseita. Menen ampumaan itseni, tai no okei, menen puutarhahommiin.
Ei kukaan voi unohtaa, että on jäämässä lomalle, eihän?
Väärin, minä voin x)
Tämä on jo toinen kerta, kun unohdan, että olen seuraavan viikon lomalla. Tajusin tänään vasta hieman ennen neljää, että olen ensi viikon kesälomalla. Oli "kiva" ruveta tekemään pääpunaisena muutamia asioita, joita olin suunnitellut tekeväni ensi viikon alussa loppuun. Onneksi sentään ei ole kiire kotia tänään, niin sai tehtyä nuo pois alta.
Ja nyt illaksi kuuntelemaan Abbaa.
Hulluilla on halvat huvit, tervehenkisille siitä maksetaan x)
Nimeltä mainitsematon puhelinoperaattori oli kämmännyt meidän firman uuden työntekijän puhelinnumeron kanssa. Olivat antaneet hänelle väärän firman puhelinnumeron:)
Ei hitto mä repesin, kun näin tämän valokuvan Hynysestä äsken.
Kuva kopioitu siis www.kotiteollisuus.com
(Kuva otettu: YLIVIESKA, RAVINTOLA VIESKA maanantai 30.4.2007 )
Alunperin olin menossa tuonne vain parin kamurin kanssa, mutta sitten ajattelin että voishan tuota mainostaa täällä cityläisille.
Eli jos siltä tuntuu ja aikataulut antaa myöten, niin lähdetään isommalla köörillä rokkaa Korialle. Liput ja kyydityksen hommaa jokainen itse. Kimppakyyditykset vois olla kova sana. Asiaa pitää hioo. Ajatuksena oli vain heittää idea ilmoille muhimaan:)
En ole ikinä kenenkään pyynnöstä sanonut tai tehnyt asioita, joten minun on hirveän hankala ymmärtää ihmisiä jotka tekevät niin.
Olen vähentänyt cityilyä aika reippaasti viimeisen puolen vuoden aikana johtuen vain ja ainoastaan siitä, että olen kyllästynyt siihen, että olen kuullut kiertoteitse itsestäni ja ystävistäni paskanjauhantaa (+joutunut lukemaan keskusteluista paskaa tutuista ja tuntemattomista. Se oli hauskaa hetken aikaa, mutta siinä vaiheessa siitä menee idea kun se on joka helvetin keskustelussa jossain vaiheessa edessä että jotain aletaan haukkumaan). Ja koska koko peruskoulun ajan jouduin paskanjauhantaa kuuntelemaan, en siinä kuuntelussa ole enää niin hyvä, kuin lapsena. Jos kuulen minusta jauhettavan paskaa, annan samalla mitalla takaisin -tosin pitäytymällä vain tosiasioissa. Enkä enää ole hiljaa, jos minua kohtaan ilkeillään, kirjoitan kaikki paskat tänne blogiini.
Olin jo viime kesänä täynnä erään ihmisen avautumista ja haukkumista ihmisistä, joiden kanssa hän teeskenteli/teeskentelee ystävää, vaikka loppupeleissä oli/on heihin yhteydessä vain sen vuoksi, että hyötyy heistä jossain määrin (hän itse jopa asian myönsi minulle). Ja kun kuulin tämän tapauksen selittäneen minusta(kin) eräälle ihmiselle, jonka luuli olevan vihoissa kanssani, minulla kilahti.
Tiesin mitä kaikkea paskaa hän selitti aikoinaan muista ihmisistä minulle, joten voisin vain kuvitella miten paljon paskaa hän on minusta alkanut selittelemään. Ja olin oikeassa tuossa asiassa. Ja kun hän ei kestänyt minun vastinetta tälle paskanjauhannalle, hän suuttui siitä verisesti. Ja koska ei itse halua omaa "mainettaa ja sormiaan liata" pistää hän muut henkilöt hoitaa likaiset työt.
Hän muunmuassa kertoi eräälle toiselle henkilölle asiasta, joka on ollut minulle herkkä asia koko ikäni ja tämä henkilö rupesi puimaan tätä asiaa julkisesti. Valitettavasti sain kuulla samat liirun laarumit jo peruskoulussa, joten en niihin osaa suhtautua vieläkään kuin vain huumorilla.
En toki nyt rupea itseäni pyhimykseksi nostamaan, olen minäkin sanonut ilkeästi useista ihmisistä ja parista kaveristanikin, mutta ne ovat olleet sellaisia tilanteista että he ovat käyttäytyneet mua tai kavereitani kohtaan ääliömäisesti.
Kukaan ei ole täydellinen, joidenkin on vain vaikea sisäistää tuota asiaa. Minun ei.
Miksi pitää olla jonkun ihmisen kanssa väleissä vain sen vuoksi, että siitä toisesta ihmisestä hyötyy?
Olen aivan raivona hyväksikäyttävien ihmisen vuoksi. Olen itse sellainen ihminen joka auttaa usein pyytämättäkin, mutta kyllä mä olen huomannut että minunkin lähipiirissäni on (ollut) ihmisiä, jotka ovat minuun väleissä vain sen vuoksi että uskovat hyötyvän minusta jotain.
En voisi ikinä pitää yhteyttä keneenkään vain sen vuoksi, että saisin hänestä jotain hyötyä.
Loppuun vielä muistutusta muillekin miksi minä pidän nettiblogia:
Minulle tämä blogi on kanava purkaa tuntoja, oli ne sitten iloa tai surua. On väärin, että minun tekstejäni kohtaan hyökätään ja niistä vedellään omia ja usein vielä vääriä johtopäätöksiä. Jos minä koen asioita omalla tavallani, niin kai minä saan niistä myös kirjoittaa omalla tavallani. Ja jos joku ilkeilee minulle, saa varautua siihen, että saatan purkaa tuntojani tännekin.
Viime vuoden puolella työkaverini lapselle kävi todella ikävästi. En sen tarkempaa asiasta kerro, mutta hän oli isommissa kemuissa, joissa oli useita ihmisiä. Ja kun hänen kunto romahti yllättäen, ei kukaan auttanut häntä, vaan kaikki katosivat asunnosta kiireenvilkkaan pois, hänet jätettiin makaa avuttomana ja tajuttomana asunnon lattialle, hänen aivonsa olivat useita minuutteja ilman happea ja elimistö sai todella pahoja vaurioita. (Joku kemuista karkuun lähtenyt oli huolestuneena palanut takaisin asunnolle ja soittanut sinne ambulanssin). Tämän useiden viiveiden vuoksi hän joutui teho-osastolle ja sitä kautta vuodepotilaaksi, lähes vihannestilaan.
Tämä asunnon omistaja, jonka asunnossa kemut oli ja joka oli myös jättänyt tämän henkilön oman onnensa nojaan muiden juhlijoiden ohessa, joutui itse leikkaukseen vähän aikaa sitten. Hän sai leikkauksen jälkeen komplikaatioita ja tukehtui kuoliaaksi.
Tällaisien asioiden vuoksi itse uskon hyvään ja pahaan. Ja siihen, että paha saa aina palkkansa. Minulla on siitä omakohtaisia kokemuksiakin.
On ehkä kamalaa sanoa, että ihan oikein tuolle ihmiselle, mutta sanon niin kuitenkin vaikka minulla ei olisikaan oikeutta tuomita ketään ihmistä.
Tässä takana on toki kaikkea muuta pahaa ja inhottavaa, jonka vuoksi en tunne surua tämän henkilön poismenon vuoksi. En itseasiassa tätä henkilöä edes tunne, kuin sen verran mitä olen tältä työkaveriltani kuullut, minulle riitti tieto siitä että tiesin hänen jättäneen heitteille ihmisen, joka olisi pitänyt saada heti sairaalaan kun hänen tilansa romahti. Tällä hetkellä tämä henkilö, joka on ollut useita kuukausia teho-osastolla, on päässyt kuntoutukseen ja hänen tilansa on kohenemaan päin.
On kamala ajatella tuollaista tilannetta omalle kohdalle, vaatii äidiltä suuria voimaresursseja tuollaisen tapauksen jälkeen. Mutta oli mukava nähdä tällä henkilöllä toivonkipinä silmissä, kipinä joka on hänen uskonsa ansiota. Vaikka uskonnot saa maailmalla aikaa paljon ikäviäkin asioita, kyllä se tuo myös useille ihmisille toivoa, jota ei muualta saisi.
Ja mitä meillä olisi ilman toivoa?
Tuli eräs ilta chatissa puheeksi mausteet, arvioin että itselläni olisi muutama kymmenen maustepurkkia/pussia maustekaapissa. Laskin ne äsken huvikseni ja niitä olikin 65.
