Suojelusprkl

Kaikkensa nuo toimistotarvikkeita kauputtelevat tapaukset yrittävätkin. Aikoinaan juttelin kasvotusten erään myyntitykin kanssa ja häneltä tilasin tuollaisia näppäimistön puhdistukseen tarkoitettuja liinoja. Juteltiin kahdesta pakkauksesta.

Kun toimitus tuli (kahden kuukauden kuluttua tilauksesta!) oli paketissa kaksitoista pakkausta. Eli kuusi kertaa enemmän, kuin mitä oli sovittu. Soitin myyjälle ja sanoin, että haluan vain kaksi laatikkoa. Hän sanoi että ok. sanoi myös että varmistaa hinnan vielä ja lähettää mulle sähköpostilla sen hintatiedon. Sain meiliä, jossa hän tarjosi kuuden laatikon hinnaksi 25 euroa. Vastasin meiliin ja ilmoitin, että haluan edelleenkin vain kaksi laatikkoa. Hirveän tappelemisen jälkeen sain sovittua hinnan ja sen kuinka monta laatikkoa haluan. Sen jälkeen ilmoittivat, että matkahuolto hakee ylimääräiset meiltä pois.

Luulisi moisen huijaamisen tulevan heille kalliiksi. Miksi pitää yrittää huijaa tuolla tavoin? Olettavatko he, etteivät porukat valita tuollaisesta "vahingosta"? En mä ainakaan haluaisi maksaa jostain puhdistusliinoista 25e/laatikko ja tilaa niitä 12laatikkoa, jos on sovittu että otan niitä vain kaksi laatikkoa. Eipä tarvitse tuoltakaan firmasta enää ostella mitään, ihan ryöstöhintoja pitävät moisista liinoista.

Soitin aamupäivästä työpaikkalääkärilleni, että tarvitsen kuukausi sitten jalkapöydistäni otetut röntgenkuvat. Sanoivat etsivänsä ne ja soittavansa mulle tovin kuluttua.

Hieman ennen neljää sain puhelun, etteivät löydä kyseisiä röntgenkuviani. Ylläri. Sanoin, ettei maailma onneksi siihen kaadu, mutta kerroin myös että jos ne jostain löytyvät niin soittaisivat mulle.

Ei siinä vielä kaikki. Kävin lääkärillä, joka antoi lääkereseptin. Menin apteekkiin. Tiskilla tajusin, ettei mulla ole kelakorttia mukana, kassalla tajusin, ettei ole pankkikorttiakaan mukana. Onneksi mulla oli käteistä sentään, joka taasen on täysin mun luonteen vastaista. Normaalisti kun elän pankkikortin kanssa, koska vihaan käteistä.

Nyt jo naurattaa. Tulin kotia ja rupesin tekemään ruokaa. Katsoin että olin ostanut pitkäjyväistä riisiä Tallinnasta ja päätin testaa sitä. Avasin paketin ja se oli jotain ihan ihme riisiä, pussissa, joka piti keittää siinä pussissa. Ja käyttöohjeet viroksi x)

Joo-o, katsellaan mitä tuostakin pöperöstä tulloo. Vähän jänskää.

Olisit pitänyt viestiarkistoa salaisena, mutta jostain syystä laittanut sen hetkellisesti näkyville. Esim. olet etsinyt omia juttuja keskusteluista ja sitten ajatus katkennut hetkellisesti ja olet unohtanut laittaa viestihistorian takaisin salaiseksi:

http://www.city.fi/keskustelut/view.php?id=29157&offset=22

Kyllä muuten vituttaisi minuakin moinen. Noh, nyt on poika tajunnut laittaa viestihistoriansa takaisin salaiseksi, ettei kukaan pääse taas helpolla urkkimaan "todistusaineistoa" hänen paskanjauhamisesta :D

Tai sitten kyseinen henkilö löysi ne ns. munat ja pisti tarkoituksella viestihistoriansa näkyville, en kyllä jaksa uskoa tuohon.

Muutama päivä sitten blogissanikin kiroilin reppuuni 8 tunniksi unohtunutta sulatejuustopakettia, tänään päätin tehdä pienen testin asian tiimoilta.

Söin eilen töissä kyseistä sulatejuustoa, sekä edellisenä päivänä ostamaani rullakebabbia. Vatsani oli iltapäivästä piukea kuin kaasupallo, eli jostain syystä vatsani meni sekaisin. En vain tiedä kummasta johtuen.

Nyt syön näkkileipää, jossa on tuota 8h repussani muhinutta sulatejuustoa ja seurailen tilannetta. Jos puoleen päivään mennessä vatsani on jälleen räjähdysvaaran edessä, tiedän että juustosta pitää luopua.

"Eksä" taisi saada vihdoin ja viimein kutsun poliisikuulusteluihin. Vuoroin vieraissa, vai mitenkäs sitä sanottiinkaan.

Ei siinä mennyt kuin neljä kuukautta aikaa, että poliisit saivat tuonkin asian vireille...hidasta toimintaa. Vituttaa vain tuollainen hidastelu, kun joutuu odottelemaan vastauksia suunnasta ja toisesta.

Lääkärini piti soittaa mulle resepti apteekkiin, eli mun olisi vain pitänyt mennä apteekkiin ja ilmoittaa että heillä on mulle resepti.

Köpöttelin pingviiniaskelia apteekkiin junalta. Otin jonotusnumeron ja odottelin. Mulla oli numero 127. Tuli 126 numero, mutta ketään ei näyttänyt tulevan ajallaan tiskille. Apteekin työntekijä otti seuraavan numeron, eli minut. Kun nostin ahterini penkistä niin tämä 126 asiakas havahtui, hei se numero on mulla. Annoin hänen mennä edelleni. Arvatenkin seuraava numero, jota "huudettiin" tiskille oli numero 128, koska mun numero oli varattu siihen tiskille, jossa tämän vitun aivovammadorka nyt huojui. Odottelin tovin, että tämä tapaus sai asioitua MUN numerolla ja änkesin itseni hänen paikalle, kun olivat ensin saaneet hommansa hoidettua.

Kerroin että minulle pitäisi olla resepti, mutta sitä ei sitten koskaan ollut heille asti tullut. Lääkärikään ei vastannut enää puhelimeen, joten joudun kärvistelee ilman lääkkeitä huomiseen. No onneksi tuo ei ole niin paha juttu, kun on tähän olotilaan jo tottunutkin. Vituttaa vain tuollainen turha ravaaminen, koska jalat ei moisesta oikein diggaile. Niin ja kun mulla oli vielä sellaiset kengät, jotka hiersivät niin maan perkuleesti.

Haluan jalkahieronnan ja nuijanukutuksen.

Juttelin hetki sitten lääkärini kanssa. Kävin 14.2 hänen luonaan valittamassa jalkapohjien kivusta, sain Burana600mg lääkekuurin + sairauslomaa loppuviikoksi.

Lääkkeet eivät tehonneet kipuihin ja soitin tuossa pari viikkoa sitten hänelle asiasta ja hän määräsi toisen lääkekuurin, joka oli 10 päivän mittainen.

Pyysi soittamaan, jos lääke ei auta kipuun.

Soitin hälle äsken ja pyysin uusia lääkkeitä, koska ne aiemmat eivät olleet tehonneet. Kerroin myös, että kipu on jo nilkoissa, ja käveleminen tuntuu välillä tosi vaivalloiselta. Hän sanoi, etten taida olla tällä hetkellä työkuntoinen jos nilkat ovat jo kipeytyneet sekä pyysi varaamaan aikaa lääkärille työkunnon tarkastukseen. Kyseli myös milloin pääsen sinne reumalääkärille ja kerroin, että vasta kuukauden kuluttua.

On se jumakiuta kumma, että mun kiireellisyysluokka oli kakkonen, vaikka kävely on näin helvetin vaivalloista ja sen vuoksi joudun odottamaan tutkimuksiin pääsemistä reilun kuukauden. Vitun kivaa olla 26-vuotias ja puolikuntoinen raato. Ja kohta vielä joku sairaseläkeläinen :D

Lainailin erään blogin otsikoita, tämähän on suorastaan runollista.

Uskomaton aamiainen perkele.

Huh huh, suurkiitos.

Pissittää, röyh ,wuhuu.

Mietinnän tulos, tein sen sitten, joko taas.

Herkuttelua, 2 tuntia raskasta vääntöä. No voi helvetin helvetti, olipa operaatio.

No oho, upeaa, elämäni hirvein päivä-elämä-elämä, se on ihanaa

Rupesin eilen miettimään millaista olisi seurata omia juttuja toisten silmin, tai kokonaan ulkopuolisena tarkkailijana. Itseasiassa usein mietin, kun ilveilen kavereille, kuinka tyhmältä näyttävät moiset ilmeet naamallani. Ja muutenki, olisi kiva tietää kuinka raivostuttava osaan olla, jos musta yrittää tivaa vastausta kysymykseen, johon en osaa antaa järkevää vastausta. (Eli suhteellisen usein xD)

Pitäisi ruveta treenaamaan OOBE:tä. Voisin ehkä onnistua moisessa, koska usein unihalvauksia kokeneet voivat myös "poistua kehostaan".

UNOHDIN TAAS juustot mun reppuun. Tosin tällä kertaiset juustot olivat peräisin mun aamuiselta ruokakauppareissulta. Ostin tuollaisia aamupalajuustoja, sellaisia erikseen pakattuja härpäkkeitä. Ja löysin ne äsken repustani, alkaessani raivaamaan reppuun tilaan.

Mä en oikeasti ala tätä enää! tarvitsen henkilökohtaisen muistuttajan muistuttamaan ottamaan elintarvikkeet pois repustani.