tauolla oleva blogini, jota kaipaan toisinaan, jossain vaiheessa ehkä palaan:)
Mistähän sekin johtuu, että joillain menee viinasta herkemmin muisti kuin toisilla?
Olen havainnut itsestäni sellaisen piirteen, että varsinkin kirkkaita juodessa, saattaa korvien välistä kadota useita tunteja illan tapahtumista taivaan tuuliin. Kun sit taas jotku voi vetää ihan överi jurreja ja silti muistaa lähes täydellisesti mitä illan aikana on örveltänyt.
Epistä.
En nyt tiedä oliko joku niin huumori-veikkoja töissä, että oli tahalleen jättänyt ketsuppipurkin korkin huonosti kiinni, vai oliko se silkka vahinko, mutta pesin äsken juuri naamani ketsupista.
Mulla oli makaronilaatikkoa eväänä ja ketsuppi-fanina tietenkin laitoin siihen ketsuppia. Otin ketsuppipurkin jääkaapista ja rupesin vatkaa sitä kaksin käsin ja se kortti irtosi. Onneksi ei sentään koko purkin sisältö tullut naamalle. Vai noin desi.
Pitääkin muistaa pistää vahinko kiertää joskus...
Hitto, että on häiriintynyt fiilis. Jossain määrin ahdistava olo, en tiedä tekisikö mieli itkeä, huutaa, oksentaa vai lyödä jotain. Tai sitten jos tekis noi kaikki samaan aikaan, helpottaisikohan se. Ehkä en nyt kuitenkaan testaa tuota asiaa seuraavien kahdeksan tunnin aikana x)
http://www.helsinki.fi/~mjminkki/skits/Helsinki_tutuksi_juomalla.pdf
Kaveri kehui tuota kirjoitusta, joten pistän linkin itselleni muistiin niin voin tuota joskus lueskella:)
Hitto, että tekisi mieli muuttaa pois nykyisestä asunnosta. Ärsyttää, kun se asunto joka olisi ollut unelmien täyttymys meni nokan edestä :(
Siinä olisi ollut oma kivan kokoinen piha, järkevämpi keittiö kuin tämän hetkisessä läävässä, kaks vessaa ja juuri rempattu kylppäri. Ei olis tarvinnut stressata kissanhiekkapalleroiden kylpyhuoneen lattialle leviämisestä, kun olisi kissa saanut oman veskin.
Näin viime yönä jo untakin muuttamisesta. Liekkö asiaan vaikuttanut se, että eilen illalla sain hirveän siivouskohtauksen ja heittelin taas jätesäkillisen verran tavaraa roskiin. Viikonloppuna olisi tarkoitus raivaa varastokoppi, tai ainakin katsella mitä sieltä vois heittää helvettiin. On sitten mukavampi muuttaa, kun tietää ettei nurkissa loju mitään sellaista, jota ei tarvitse.
Kävin aamulla verikokeissa. Menin odottamaan terveyskeskukseen pääsyä jo ennen seitsemää ja silti mun edellä oli kymmenen muuta tapausta. Kun lopulta ovet avattiin lähdimme söpössä jonossa talsimaan kohti labraa.
Edellä meni sellainen harmaa, vanha papparainen. Hän sitten sai jonkinlaisen sairauskohtauksen ottaessaan jonotusnumeroa ja lähdin etsimään sairaanhoitajaa. Meinasi olla aika mahdoton tehtävä, mutta löytyi sellainen sitten lopulta. Yhtään lääkäriä ei talossa vielä tuohon aikaan ollut. Papparainen siinä sitten tokeni ja hänet vietiin lepäilemään ja odottamaan lääkärille pääsemistä. Parempaa paikkaa saa etsiä, jossa soisi saavan sairauskohtauksen:)
Lähes puolen tunnin jonotuksen jälkeen tuli mun vuoro mennä piikitettäväksi ja kun näin, että musta otetaan kuusi putkiloa verta, nauroin hoitajalle että mä olen sitten varmaan seuraava potilas joka on jalat kohti kattoa kun tuon verran verta pitää luovuttaa varsinkin kun olen ollut 13tuntia syömättäkin. En ihme kyllä pökertynyt, vaikka olikin suhteellisen heikko olo.
Miksi juuri silloin iskee nälkä, kun tietää ettei saa syödä 12 tuntiin? Huomenna tarttis mennä lypsättäväksi ja kusetettavaksi ja pitää paastoa.
Ja lyödäänkö vetoa, etten aamulla muista ettei saa syödä/juoda tai käydä kusella!
Kotimatkalla onnistuin jälleen nolaamaan itseni. Nousin junassa ylös seisomaan hieman ennen Puistolan juna-asemaa. Seisoskelin siinä ulko-ovien läheisyydessä, kun juna oli jo pysähtymäisillään, rupesin laittaa reppua selkääni. Onnistuin tuossa tilanteessa jotenkin kourasee mun takana seisoneen ukon kasseja. Tai no hipaisin sillein nyrkillä niitä. En kauheasti kehdannut jäädä pyytelemään anteeksi tapahtunutta, vaan pakenin vähin äänin paikalta heti kun juna lopulta pysähtyi.
Ollut sunnuntaista asti ällö olo. Eilinen ilta tais olla pahin. Sellainen olo jatkuvasti, että tekisi mieli laattaa. Ruoka ei maistu ja naama on yhtä kalpee kuin tämä tausta jolle kirjaimet muodostavat nämä lauseet.
Olis nyt edes joku saakelin diagnosoitavissa oleva kuolemantauti, niin ei tarttis koko ajan miettiä mikä vaivaa.
Kissani on kova oksentelemaan matoille, asiaan kyllästyneenä opetin kissani siivoamaan omat jätöksensä.
