Suojelusprkl

tauolla oleva blogini, jota kaipaan toisinaan, jossain vaiheessa ehkä palaan:)

Oletko koskaan nähnyt kissaa...  4

..joka kävelee seiniä pitkin?
Hitto että repesin, kun törmäsin vanhaan valokuvaan Pedosta. Voiko hullumman näköistä kuvaa kissasta saada? Ihan kuin se ois manattu.

Rontti yritti siis tappaa mun hiuspampulaa ja muistan kuinka se juoksi seinää "pitkin" kylki maata raahaten. Harmi etten kerennyt räppäsee videoklippiä tästä tilanteesta, on vain valokuva muistona.

Löytynyt ihan helvetin hämäriä valokuvia. Jonkun naisen puolipaljaasta hanuristakin on kuva, eikä yhtään havaintoa kenen. Luultavasti Larlan. Sit löytyy videoklippiä kun eksä runkkii mun luona. Mitähän muuta kivaa täältä vielä paljastuukaan...


Itsesuojeluvaisto  15

Miksi ihmisen pitää vetää älyttömiä annoksia ruokaa? Miksi ei vaan voi syödä yhtä pihviä, pienesti perunamuussia ja ripaus kanttarellikastiketta?

Valkoiset lautaset on siitä paskoja, että niiden kanssa ei perusruualle saa tarpeeksi värikontrasteja:(
Valkoiset lautaset on siitä paskoja, että niiden kanssa ei perusruualle saa tarpeeksi värikontrasteja:(

Ei sit tartte vissiin alkaa vielä siivoilee. On just sellainen olo, että jos nyt joku alkaisi kutittamaan niin ennen kuin mun vatsa räjähtää, niin oksentaisin osan ruuasta suuni, korvien ja nenän kautta ulos.

*Pitelee vatsaa*



Arg  11

Rupee hiljalleen risoo tämä piirre itsessä, ettei pysty katsomaan jotain hiton elokuvaa eläytymättä liikaa siihen tunteeseen jota ne roolihahmot näyttelee. Joka helvetin kerta, jos katson jotain tv-sarjaa tai elokuvaa, jossa on jotain pillittelyä tai kipua, niin mä myötäelän niitä tunteita ihan mehuissani kotisohvallani. Puhumattakaan, jos katson jotain luontodokumenttia, jossa eläintä satutetaan niin sekin nostaa tunteet pinnalle. Nyt katselen jotain hemmetin svedupettereiden elokuvaa ja pillittelen sen takia, kun pääroolissa oleva nainen itki. Naurettavaa!

Ylipäätään häiritsee se, miten tulkitsee ihmisten tunteita elekielestä, käytöksestä ja sanoista (myös kirjoitetussa muodossa). Tai ei se häiritse, vaan se jos joku ihminen jota luen, väittää että luen sitä väärin. Kun toisen katseesta ja eleistä näkee selkeästi sen, että se puhuu paskaa tai muuten vaan jokin asia mättää(mun mielestä). Tai jos toisen kanssa kirjoittelee, niin jotenkin vaistoaa sen kyllä jos toisella ei ole kaikki kunnossa, vaikka se ei sitä kirjoittaisikaan suoraan.

Tuo piirre on vahvistunut parin viimeisen vuoden aikana ja alkaa hiljalleen vituttamaan se, kuinka paljon tuo piirre hallitsee mua.

Googletin tuossa yliempaattisuudesta ja törmäsin aiheeseen, johon olen aiemminkin törmännyt. Aspergerin oireyhtymä. Jotain sama myönnän itsestäni löytyvän, kuin mitä tuosta kirjoitetaan.

Aspergerin oireyhtymä kuuluu autismin kirjoon eli spektriin, ja se on käytännössä lievä versio autismista. Toiminnallisesti korkeatasoinen autismi (High-Functioning Autism, HFA) on lähellä Aspergerin oireyhtymää. Kun diagnoosi tehdään varhain puhutaan autismista. Myöhemmin tehty diagnoosi on usein Asperger. Viimeistään autismin spektrin ongelmat näkyvät kodin ulkopuolella erilaisina sosiaalisen vuorovaikutuksen ja oppimisen vaikeuksina ennen murrosikää. (Tästä oppimisvaikeudesta kirjoitin jo aiemmin tällä viikolla blogiini)
***
Toisaalta taas AS-henkilöllä saattaa olla yliherkistynyt taipumus tulkita ihmisten ilmeitä ja eleitä. Hän voi oppia eri ilmeiden merkitykset pieniä vivahteita myöten. Myös elekielen tulkinnan vaikeus voi johtaa sosiaaliseen ylivarovaisuuteen ja ylitarkkaan tulkintaan, johon ilmekirjon ylihallinta ja tuntemus perustuvat.

Asperger-henkilöt eivät useimmiten osaa lukea rivien välistä vaan käsittävät sanatarkasti mitä sanotaan. (Tätä tapahtuu lähinnä silloin, jos en kuule tai näe toista) Esimerkki: Kun opettaja kysyy: "Söikö koira sinunkin kotiläksysi?" AS-lapsi pysyy hiljaa miettien pitäisikö opettajalle kertoa, ettei hänellä ole koiraa, vai etteivät koirat yleensä pidä paperin syömisestä. Lapsi ei kykene lukemaan ruumiin asennosta, äänensävystä ja kasvojen ilmeistä sitä, mitä opettaja todella tarkoittaa ja pysyy hiljaa. Opettaja poistuu paikalta vihaisena kuvitellen, että lapsi on ylimielinen, näsäviisas ja tottelematon.

Merkille pantavaa on, että AS-henkilöillä joilla on mitattu keskiarvoa selvästi alempi ÄO, voi silti olla hyvä sanavarasto, ja heillä saattaa olla jokin vahva muistamiseen liittyvä erityisalue. (mulla on hämärimpiä muistia ikinä)

Viralliset määritelmät

Oireet

Vaikeus ymmärtää muiden käytöstä ja ajatuksia on Aspergerin oireyhtymän perimmäinen oire. Asperger-ihminen näkee tavallaan vain sen, mikä todella on esitetty sananmukaisesti eikä välttämättä näe kokonaisuutta.

AS-henkilöllä on siis tavallaan ulkopuolisen näkökulma sosiaalisiin tilanteisiin. Hän tuntee usein kokevansa asiat hyvin objektiivisesti, eikä ymmärrä miksi toinen saattoi loukkaantua hänen huomautuksestaan. Muiden ihmisten matkiminen on myös joillekin AS-henkilöille helppoa, koska he eivät ole intuitioidensa vankeja seuratessaan muiden käytöstä vaan huomaavat maneerit helpommin. Toisaalta he voivat huomata myös muita asioita, jotka jäävät ehkä muilta huomaamatta ja saattavat osua juuri arkaan paikkaan – ehkä puolivahingossa sanoen, loukaten tai piristäen jopa tarkoituksella.

Joillakin AS-henkilöillä voi olla prosopagnosia eli heillä on suuria vaikeuksia ihmisten kasvojen tunnistuksessa. He eivät välttämättä tunnista monta kertaa näkemäänsä ihmistä ellei hänellä ole jotain tuttua vaatekappaletta.

Kaoottiset tilanteet, kuten isot juhlat, ovat usein vaikeita. Puhelimessa puhuminen saattaa tuntua AS-henkilöstä vaikealta, koska on vaikea tietää, milloin on oma vuoro puhua tai milloin puhelu tulisi päättää.

Aspergerin oireyhtymä näkyy usein huumorissa. AS-henkilöllä on usein omalaatuinen huumorintaju ja hän nauraa asioille, joita muut eivät pidä hauskana. Hän uppoutuu usein ajatuksiinsa ja saattaa ilman ulkomaailmalle näkyvää syytä alkaa nauraa, usein vieläpä täysin väärässä paikassa. Naurun (kuten joskus myös itkun) hallinta on vaikeaa eikä naurusta välillä ole tulla loppua. AS-henkilö saattaa myös usein olla se, joka tajuaa vitsin viimeisenä.

Toisaalta huumori, jos AS-henkilö hallitsee sitä, saattaa olla myös turvallinen ja hallittu kanssakäymisen muoto. Kun kaoottinen asiasta toiseen versova keskustelu tuntuu vaikealta, vitsi on helppo tapa viedä tilannetta eteenpäin. Pakonomainen vitsien kertomisen tarve uusia ihmisiä tavatessaan tai yleisesti ottaen pakonomainen huumorin käyttö ovat yleisiä piirteitä aktiivisilla AS-henkilöillä.

AS-henkilöiden voi olla vaikea ymmärtää ironiaa tai suoranaista valehtelua. Vaikka he tunnistaisivatkin tilanteen ja osaisivat punnita eri vaihtoehtoja, lopullinen tulkinta toisen henkilön tarkoituksista jää hämäräksi siksikin, että päätöstä eri tulkintojen välillä on vaikea tehdä. Yleisten tapojen ja joidenkin asioiden huomiotta jättäminen ja toisaalta omien erikoisempien vaihtoehtojen ajatteleminen vaikeuttavat arviointia.

Koska AS-henkilöllä on vaikeuksia ymmärtää muiden ihmisten tunteita, hän usein loukkaa muita ihmisiä tajuamattaan. Ihmiset saavat AS-henkilöistä usein itsekeskeisen tai/ja kylmän kuvan. Tosiasiassa Asperger-henkilön tunnereaktiot ovat yhtä vahvat tai jopa vahvemmat kuin neurologisesti tyypillisten (NT) ihmisten, heillä on vain enemmän vaikeuksia tuoda tunteitaan esille. Se, ettei AS-henkilö vaikuta tunteelliselta ja sympaattiselta, ei tarkoita sitä, etteikö hän sitä olisi.

Asperger-oireistosta kärsivät henkilöt ovat varsinkin nuoruudessa ja nuorella aikuisiällä muuta väestöä alttiimpia mielenterveydellisille ongelmille, kuten masennukselle ja ahdistuneisuudelle paljolti käytännön elämän vaikeuksien takia; oikea maailma on ristiriidassa oman kanssa.

Keho

Yli- ja aliherkkyydet aisteissa ovat erittäin yleisiä Aspergerin oireyhtymästä kärsivillä. AS-henkilöillä saattaa olla pelko kovia ääniä, kirkasta auringonvaloa tai jopa koskettamista kohtaan(Nuorempana säpsähtelin, jos joku koski muhun vahingossa, vanhemmiten olen tuosta päässyt jo hieman yli).[/b}

Edellisestä johtuen esimerkiksi [b]AS-henkilön ruokailutottumukset voivat olla erilaiset, eli syöminen saattaa kestää kauan, tai sitten jopa ahmien. Myös ruokailun sosiaalinen tilanne ja muut seikat, kuten se, että ei jaksa pitää kiinnostusta vain syömisessä (tai sitten kiinnittää siihen liikaa huomiota).

Yleinen oire on myös kömpelyys ja hienomotoriikan puutteellisuus. Ääritapauksissa AS-henkilöstä tulee molempikätinen ja käsialasta on lähes mahdotonta saada selvää. Kömpelyys ei kuitenkaan ole välttämätön kriteeri eikä se riitä Asperger-diagnoosiin.

Puhetapa voi myös olla usein outo. Se saattaa olla monotoninen tai nasaali tai siinä saattaa olla outo sävel, intonaatio tai lausunta. Puhe- ja lauluäänen hallinta on yleisesti ottaen vaikeaa. Myös sanavalikoima saattaa olla pienilläkin lapsilla "pikkuvanha"; joskus puhutaan "kävelevästä sanakirjasta." AS-henkilö puhuu usein hyvää yleiskieltä [vrt. kirjakieli].

AS-henkilö saattaa vältellä katsekontaktia ja kääntyä välittömästi katsomaan jonnekin muualle, kun hänen silmiinsä katsotaan. Toisaalta AS-henkilö ei välttämättä ymmärrä katsekontaktin merkitystä ja saattaa tuijottaa keskustelukumppaniaan, mikä saa kumppanin vaivaantumaan. (tästä olen saanut kuulla, jos olen jäänyt tuijottamaan toisen syömistä)

Monia AS-lapsia kiusataan muun muassa koulussa erikoisuutensa takia. Useimmiten tilanteet ovat kaoottisia eikä AS-lapsi tiedä miten toimia, ja hän saattaa nauraa kiusaajiensa mukana eikä puolustaudu. Henkilö saattaa itse tajuta joutuneensa kiusatuksi vasta paljon myöhemmin.

Poikkeavat kiinnostukset ja muu erilaisuus ovat usein syynä parittomuuteen, koska yleisesti samanlaisuutta pidetään yhteenkuuluvuuden mittana. AS-henkilöt eivät aina ajattele näin, ja tästä syystä torjutuksi tuleminen erilaisuuden vuoksi voi olla ankara koettelemus, varsinkin kun koko elämänsä on joutunut samanlaistamisen paineen alaiseksi.

Useilla Asperger-henkilöillä on vahva arvomaailma. AS-henkilö pitää mielipiteidensä ilmaisemisesta. ”Ulkopuolisen näkökulmasta” katsoen tavalliset ihmiset puhuvat usein arvoistaan, mutta käyttäytyvät AS-henkilöiden mielestä pikemminkin juuri niin kuin on sosiaalisesti soveliasta. Monet individualistiset, erikoiset ryhmät saattavat kiehtoa heitä.

”Olen huomannut, että Asperger-henkilöt ovat persoonallisuudeltaan muun muassa rehellisiä, uskollisia, luotettavia ja mutkattomia ja heillä on vahva moraali ja oikeudentunto. Heidän älyllisiin kykyihinsä kuuluvat poikkeuksellisen hyvä muisti, innostus ja tietämys erityisistä kiinnostuksen kohteista, omaperäinen ajattelutapa, hyvä mielikuvitus ja ainutlaatuinen kyky ajatella visuaalisesti. Nämä luonteenpiirteet eivät koske vain Aspergerin oireyhtymää, mutta vahvistuvat sen ansiosta” (Attwood 2007, 215).

Ehkä mä oon muuten vaan vähän outo x)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aspergerin_oireyhtym%C3%A4 (Tuolla teksti ilman mun typistämistä)


 6

Kävin ruokakaupassa, mutta erehdyin käymään myös muualla ja ostin sitten uudet juoksupopot itselleni kun löysin kerrankin mustat, Niken juoksukenkulit. Ja sit kun tuossa on vielä tummaa aniliininpunaista, niin en voinut olla ostamatta. On nuo sit söpikset.

Mun uudet juoksupopot
Mun uudet juoksupopot

Ei tartte alkaa hinkkailee toisten juoksukenkien pohjia puhtaaksi kivistä, jos niitä käyttää myös juoksumatolla jolkottamiseen, nyt voi pyhittää ne hyvällä omatunnolla täysin ulkokäyttöön.


Alkoholiongelma  2

Pitäytyäkseni(<-onko tuo edes oikea sana?!?) päivän teemassa - alkoholissa - voin myöntää omaavani lievemmän alkoholiongelman. Juotiin työkavereiden kanssa päivän päätteeksi lasit valkkaria ja mulla nousi se niin pahasti hattuun, että hirvitti fillaroida kauppaan. Musta tuntuu vieläkin siltä, että olen hieman hiprakassa. Siis pienestä (vajaasta) lasillisestä valkoviiniä. Tää on jo oikeasti noloa!! Ei noin vähästä voi tulla hiprakkaa!

Kävin Anttilasta ostamassa uuden SingStarin ja kopautin kyseisen pelipaketin otsaani laittaessani sitä reppuuni sillä aikaa kun myyjä odotti maksulaitteen tulostamaa pankkikorttikuittia. Naurahdin myyjälle, että yritän pahoinpidellä itseäni tässä ja pitelin silmäkulmaani naureskellen.

Sen jälkeen suuntasin ruokakauppaan, ostin pihviä, kasviksia ja lohkoperunoita. Kohta korkkaan punaviinipullon ja juon siitä lasillisen punkkua. Sitten alan laulaa SuomiRockia.

Onnea naapurit!


Todella pieni pohdinta absolutismista  9

Höpöttelin eilen yhden miekkosen kanssa ja jossain vaiheessa hän sitten kertoi olevansa absolutisti.
Rupesin myöhemmin miettimään tuota asiaa siltä kantilta, minkälaista olisi olla sellaisen ihmisen kanssa suhteessa, joka ei juo alkoholia sen takia, että se on ollut joskus ongelma.
Voisin kuvitella, kuinka menisimme vanhempieni luokse ja iskä alkaisi tarjoamaan viinaa ja toteaa "ei nyt yksi pieni huikka haittaa". Tai kuinka itse miettisin, kehtaanko ottaa punaviiniä ruuan kyytipojaksi tai pitääkö mun syödä yksinään nämä kaikki juustot punaviinin kaverina vai syökö tuo tapaus niitä maidon kanssa?

Voisi tulla monia kiusallisia tilanteita sen takia, että toinen ei juo alkoholia ja kun tietää miten paha rasti joku tuollainen "sairaus" on. Ainakin mulle on jäänyt sellainen kuva, että jos on kerran alkoholi ollut ongelmana niin sitä ei voi kauheasti enää käyttää, ettei ratkea uudelleen.
Mutta toisaalta, kukapa normaali ihminen nyt kuolisi ilman alkoholia, joten ei kai tuo nyt ole loppupeleissä mitenkään kamala asia edes. Pahempihan se on, että ei ole osannut lopettaa viinan kanssa läträämistä.




Rakkausko sokea, vai ihmiset vain tyhmiä?  13

Se on jännä juttu miten paljon paskaa naiset, ja miksi ei miehetkin, nielevät mitä tulee pettämiseen ja selän takana touhuiluun. Vaikka saisi toisen melkeinpä verekseltään pettämisestä kiinni niin silti sitä uskotellaan, ettei toinen ole tehnyt mitään ja uskotaan sinisilmäisenä ukon/akan selittelyitä siitä kuinka toinen aavistelee/tulkitsee/lukee/näkee väärin asiat vaikka toinen olisi kuinka oikeassa.

Mikä siinä on, että jotain pettämistäkin on vaikea myöntää, niin petettynä kuin pettäjänä? Siis vaikka olisi päivän selvät todisteet asiasta?
Kaipa sitä itse kukin sitten haluaa uskotella itselleen, ettei toinen voisi tehdä mitään niin kamalaa kuin pettäminen, varsinkin kun toinen kieltää harrastavansa moista. Tai kun sanoo toiselle, että on sellainen tunne, että sillä on jotain vipinää jonkun toisen kanssa, niin aletaan selittelemään silmät ja korvat täyteen paskaa, vaikka se asia olisi päivän selvä juttu. Ja jotku typerät uskoo vielä tuota paskaa. Pitkän aikaa.

Jos on säpinää jonkun toisen (kuin seurustelukumppanin) kanssa, niin eikö siinä vaiheessa olisi järkevintä sanoa siitä suoraan sille suhteen toiselle osapuolle päin naamaa se, varsinkin jos toinen kysyy asiasta suoraan että onko asianlaita näin, miksi siinä vaiheessa pitää lähteä valehtelemaan enää? Okei, ehkä sen takia että voi jättää takaoven auki, jos se salasuhde ei maistukaan enää pienen herkuttelun jälkeen niin voi aina palata takaisin siihen vanhaan.

Tai jos on tullut sellainen fiilis, että haluaa lämmitellä muitakin tapauksia, kuin vain sitä omaa vanhaa puoliskoaan, niin miksi sitä pitää antaa toisen elätellä toiveita että se toinen haluaa olla juuri sun kanssa suhteessa, vaikka todellisuudessa toinen on silmät ja suu auki etsimässä uutta seuralaista itselleen. Parhaimmillaan ei itse edes tätä asiaa itsessään tiedosta, mutta toinen sanoo siitä että on huomannut toisen tekevän sellaisia asioita, joista saa sellaisen kuvan että nyt on uudet kujeet mielessä. Tai ainakin haaveissa. Ihminen kun voi tehdä tai sanoa alitajuntaisesti asioita, joita ei itse välttämättä tiedosta vielä itse mutta toiset kyllä näkee mitä se toinen meinaa.

Ja jos jätetään lopulta se oma eukko/ukko toisen takia niin siltikään ei kerrota sitä todellista syytä, vaan selitetään vain jotain muuta sontaa, ettei "pahoiteta" toisen mieltä tai parhaimmillaan provosoidaan toista tekemään jotain josta saa hyvän syyn "itse suuttua" ja lähteä ovet paukkuen pois. Tai suututaan muuten vain naurettavista asioista ja aletaan riehumaan ja haukkumaan toista niin, että sille toiselle tulee paska olo ja se toinen itse lähtee vetään.

Ollaan me ihmiset sitten metkoja eliöitä.