Suojelusprkl

En muista milloin olisin nauranut niin paljon, kuin viime perjantaisessa Kick Offissa.
Päivä oli kuivahkonlainen siihen asti, kunnes luentosaliin kutsuttiin vieras. Vaikka mulla onkin vilkas mielikuvitus ja olen elämäni aikana nähnyt kaikenlaista, oli ensimmäinen reaktioni perjantaina klo 14:stä, että ei helvetti - nyt voin sanoa nähneeni kaiken.
Luentosaliin astui Isä Mitro, tämä Ortodiksisen kirkon hulvaton pastori. Odotin tunnin luentoa Jeesuksesta ja siitä, kuinka meidän tulisi rakastaa toisiamme jne jne ja mietin miten voisin livistää tilanteesta, tai edes nukahtaa silmät auki. Mutta mitä vielä. Tää setä heitti pervompaa läppää kuin mä! Nauroin melkein kuset housussa ihan kippurassa sen läpille. Aivan käsittämättömän hausta setä! Hetken aikaa kyllä epäilin kyseistä setää koomikoksi, joka oli vain pukeutunut ristiin ja papin kaapuun, mutta kyllä se ihan oikeasti oli pappi.

Jos kirkko kaipaisi "uusia asiakkaita" seurakuntiinsa niin tuossa on hyvä esimerkki, minkälaista Jeesustelun pitäisi olla. Ei mitään turhan kankeeta "Jeesus rakastaa kaikkia" -mantran hokemista, tai "Runkkaaminen kasvattaa syyliä käsiin" -pelotteluita. Vaan maanläheistä ja hauskaa suhtautumista uskontoon ja hieman sen kustannuksella jonkinsortin "pilailua". Tuolla sedällä on oikea asenne elämäänsä ja työhönsä, siitä isoa kättä hänelle.

http://www.city.fi/artikkeli/Pop-papin+tunnustukset/1143/

Vaihtoin erään tapauksen kanssa pikaviestejä hänen kuvagalleriassaan olleista valokuvissa. Kyseisellä tapauksella on siis alaikäisistä lapsistaan valokuvia nimien/iän kera omassa kuvagalleriassa, jossa on myös hänen pillun levittely/tissikuvia.

Hänen mielestään se on hänen oma asiansa, mitä kuvia hänen galleriassaan on, mutta mun mielestä se ei ole vain hänen oma asiansa, vaan se on myös hänen lastensa asia. En jaksa uskoa, että hänen lapsensa tietävät kuviensa olevan netissä edes. Tuollaiset kuvat leviävät aika herkästi kouluissa niin opettajien kuin opiskelijoiden kesken. Mua ainakin hävettäisi helvetisti, jos saisin kuulla lapsiani kiusattavan omista alastonkuvistani Cityssä, tai jos saisin tietää että joku lapseni opettaja olisi törmännyt omiin alastonkuviini netissä.

Puhumattakaan kaikenmaailman pedofiileistä, jotka runkkivat tuollaisille kuville mielellään, kun galleriassa on aikuinen äiti levittelemässä haarojaan ja nätin 13-vuotiaan tytön kasvokuva. Sitä herkästi alkaa kuvittelemaan sairaassa mielessä tuon 13-vuotiaan tytön olevan siinä revittelemässä ja siitäkös hyvät kiksit saa.

Onko kovin tasapainoista touhua äitiltä laittaa omia alastonkuvia ja lasten valokuvia samaan kuvagalleriaan?

Pistää miettimään kuinka häiriintynyt äitin täytyy olla, että lähtee laittelemaan lastensa kuvia samaan kuvagalleriaan omien alastonkuviensa kanssa.

Tuollaisilta tapauksilta pitäisi ottaa huostaan lapset!

Asunnossani on haissu viemäri muutaman päivän, tuo ei varmaan ole kovinkaan tervettä hajustetta noin niin kuin pitemmän päälle. Krapulassa tuo tuoksahdus oli extra ihanaa.

Voiko lattiakaivoa puhdistaessa vahingoittaa lattiakaivon hajulukkoa?

Näin eilen huonosti liikkuvan vanhuksen portaissa ja kysyin tarvitseeko hän apua, koska portaissa ei ollut kunnollisia kaiteita joista ottaa tukea ja hän oli mielissään avuntarjoamisesta. Annoin hänelle toisen käteni ja lähdimme köpöttelemään rappusia alaspäin. Siinä muutamaa porrasta alempana tämä papparainen sanoi, että voisi tuo hänen poikansakin tulla auttamaan toiselle puolelle. Katselin ympärilleni ja tosiaan, hänen poikansa - noin 35v kundi puvussa ja kravaatti kaulassa käveli vähän matkan päässä meistä ja hän tuli vastentahtoisesti auttamaan omaa isäänsä rappusissa alas.

Pistää miettimään, mitä tuollaisien tapauksien mielessä liikkuu, kun tietävät ja näkevät oman isänsä vaikeuden kulkea portaissa, ettei tajua tulla auttamaan edes siinä vaiheessa, kun näkee naisen auttavan omaa isää kävelemään alaspäin. Itse olisin miehenä ollut tuossa tilanteessa todella nolona ja sanonut naiselle, että kiitoksia avusta, voin jatkaa tästä. Tai no siis, olisin kyllä auttanut omaa vanhempaani ihan kysymättäkin, varsinkin jos tietäisin sen liikkumisen olevan niinkin hankalaa, kuin eilisen papparaisen.

Tuollainen välinpitämättömyys omia vanhempia kohtaan on jotain todella järkyttävää.

Kävin vaatekaupoissa pyörähtää toissapäivänä, etsiskelin pikkuhousuja.

Ensimmäinen liike, joka tuli vastaan, oli Seppälä. Käppäilin alusvaateosastolle jossa oli ihan järkyttäviä alusvaatteita. En tajua miten kukaan haluaisi pukea päälleen pikkuhousut, joissa on perseessä tai muualla jotain ihme örkkejä, jotka katsoo kieroon ja näyttävät kieltä, tai jotain muuta vastaavaa mautonta. Pitäisikö niiden olla jotenkin hauskoja vai?

Tästä eksyin Lindexiin, jossa ei ollut mitään kivoja alkkareita.

Seuraava vaateliike oli H&M, jälleen alusvaateosastolle eksyminen ja toteaminen - Kuka vittu pukee päällensä Snoopy-pikkuhousuja? Siis kuka aikuinen nainen pukee päällensä Snoopykuvioisia pikkuhousuja?! Jotain ällöhempeitä, vaaleansävyisiä housuja joissa on Snoopy pillun kohdalla *peukalo ylöspäin*

Jos mä olisin mies, ja jos mun eukolla olisi päällään jotain helvetin "tosi hauskoja" pikkuhousuja, joissa on epämääräisiä sarjakuvahahmoja, niin mulla ei kyllä ottais eteen.

Onko mitään erotiikan tappavampia alusvaatteita, kuin jotku helvetin epämääräiset kieroon katsovat, kieltään näyttävät, örkit tai hempeät Snoopyt?

Ymmärrän ehkä vielä jotenkin noi Snoopy-yöpuvut, tai no en kyllä itselleni sellaistakaan hommaisi, mutta pitääkö niitä helvetin luppakorvia tunkea aikuisten naisten alusvaatteisiinkin?

Onneksi H&M:stä löytyi sentään yhdet tyylikkäät pikkarit - liituraitaiset hipsterit.

Seurasin eilen kahden pikkupirpanan tappelua siitä, kumpi pääsee painamaan linja-autoasemalla ovenavausnappulaa. Lopulta menivät kumpainenkin omien nappuloiden eteen seisomaan ja avaamaan ovet.

Mikähän siinä nappulassa oikein on, että niitä tahtoo lapset painella?

Siis oli kyse linja-auton pysähtymisnappulasta, hissin nappuloista tai jostain muusta ovenavausnappulasta, niin sitä on vain pakko päästä painaa. Ja jos ei pääse niin tulee itku tai vähintäänkin kiukkukohtaus.

Onkohan tuo pakkomielle aikuisten vika, kun aina ovat tyrkkäämässä lapsia avaamaan ovia nappuloista, tai hississä, tai bussissa. Tai sit se on vaan niin siistii lapsien mielestä, kun auto pysähtyy tai ovet aukeaa, jostain nappulan painamisesta. En tiedä. Mutta huvittavaa on katsella sitä kiukuttelua, joka syntyy, jos joku muu kerkeää painaa ennen lasta sitä nappulaa. Varsinkin jos se "etuilija" on oma sisar.

Ei saisi vertaa ihmisiä sikoihin ainakaan sotkuisuudessa, koska siathan on oikeastaan melkoisen siistejä eläimiä, mutta vertaanpa kuitenkin.

Usein seuraan ihmisten sotkemista ihmeissäni. Osa ihmisistään tiputtaa roskaa huomaamattaan maahan eivätkä reagoi siihen, toiset taas oikein vahtaavat ettei kukaan vain näe ja sitten heittävät roskaa maahan ja kolmannet eivät katso edes ympärilleen vaan heittävät roskaa maahan vaikka vieressä seisoisi kymmenkunta muuta ihmistä. Sitten pieni osa ihmisistä on niitä, jotka etsivät roskiksen ja heittävät roskat sinne.

Sitä pakosti alkaa miettimään, minkälaista näiden ihmisten kotona on, siis niiden jotka tiputtavat roskat maahan huomaamattaan/tahallisesti. Jättävätkö he kotonaankin pöydille lojumaan hedelmän raadot ja muut jätteet?!

Välillä alkaa oikein vituttamaan, kun on esimerkiksi elokuvateatterissa ja kun elokuva päättyy niin ihmiset lähtevät sieltä kiireellä pois ja jättävät poppari/limupurkit lojumaan lattioille. Eikö se olisi reilumpaa ottaa ne purnukat mukaan ja heittää ne menomatkalla roskikseen? Itse ainakin pyrin tekemään noin.

Tai joku lätkämatsi. Esim Jokereiden halliin menee sen reilu 12000 asiakasta ja jos 80% asiakkaista ostaa jotain pupellettavaa pelin aikana ja jättää esim hamppariaterian tarjottimet/limumukit/hampurilaisen kääröt katsomoon/muualle kuin roskiksiin, kun peli päättyy niin siellä on aika helvetisti roskaa lojumassa lattioilla.

Toki tuollaisella on työllistävä vaikutus, mutta silti - luulisi aikuisten ihmisten korjaavan omat sotkunsa.

Ja sitten nämä ihmiset ovat yleensä juurikin niitä (tuo oli komea yleistys!), jotka eivät arvosta siivoojan työtä. Olisi kiva nähdä missä vaiheessa ihmiset alkaisivat siivoamaan omia sotkujaan, jos ei olisi ketään muuta niitä siivoamassa.

Ja sitten vielä kehdataan ihmetellä, miksi ihmeessä Helsingissä on niin hirveästi rottia, tai miten ihmeessä torakat ja muut tuhoeläimet ovat yleistyneet lähes räjähdysmäisesti Helsingissä.

Ihmiset elävät oman paskansa keskellä ja levittävät sitä paskaa myös ulkopuolelle, ja se paska on juurikin se asia, joka houkuttelee rotat yms tuhoeläimet meidän elinympäristöömme.

Sietäisi ihmisten miettivän sitä, että EU:n määräyksien mukaan esim rotanmyrkyt tullaan jossain vaiheessa lopettamaan kokonaan, koska noh - se on myrkkyä ja se on niinkuin tosi ilkee juttu listiä rottia jollain myrkyillä kun ne joutuvat kärsimään.
Ja ylipäätään Suomessa on tällä hetkellä käytössä vahvimmat rotanmyrkyt mitä on saatavilla, ja kun rotilla on tapana tottua myrkkyihin joten jossain vaiheessa nuokaan myrkyt eivät enää auta rottakannan pienentämisessä, koska ne ovat tulleet "immuuneiksi" noille vahvimmille myrkyille.

Tervetuloa rotat Helsinkiin. Täällä on teille oikein antoisat apajat:)

Tulin tuossa hetki sitten kotia. Kuten tapanani on aina kotia tullessa, rupesin huhuilemaan Petoa, mutta missän ei kuulunut maukumista, eikä vastaan tullut kissa häntää heiluttaen - asunto oli täysin hiljainen.

Havaitsin makuuhuoneen ikkunan olevan auki ja sitten iski armoton paniikki. Rupesin hyperventiloimaan ja iski aivan armoton paniikki ja pillityskohtaus.

Nappasin kotiavaimet kaulaani ja lähdin pihalle hyvin kevyesti pukeutuneena. Pyörin hetken aikaa epätoivoisena pihalla silmät vettyneenä ja rupesin rukoilemaan, että löytäisin Pedon.

Jostain syystä kävelin suoraan pihan perällä olevien paraakkien lähelle, ajatellen minne menisin jos olisin kissa, näin paraakkien alaosassa kaksi pientä aukkoa ja kurkkasin toiseen niistä. Näin kaksi kiiluvaa silmää ja kun huhuilin sinne, kuulin maukumista. Ääni ei kuulostanut tutulta, mutta jäin kuitenkin siihen hetkeksi polvilleni makoilemaan ja rapsuttelemaan maata ja huhuilemaan kis kis kissiä.

Meni tovi, kun nämä kiiluvat silmät rupesivat lähenemään ja lopulta sieltä paljastui Peto. En osaa kuvailla sitä helpottumisen tunnetta, joka tuli, kun löysin tuon karkulaisen. Uskoisin rontinkin olleen helpottunut, kun pääsi takaisin sisälle tuolta metelistä ja vesisateesta.

Ostin uuden hienon hieromasauvan, sellaisen jossa on liikkuvaa, värisevää ja pyörivää osaa. Sellainen kunnon anakonda siis.

Kyseinen lelu oli repussani ja ostin siihen ruokakaupasta patterit, enkä tietenkään malttanut olla laittamatta paristoja leluun paikoilleen odottaessani linja-autoa. Istuin asemalla hieman syrjässä ja rupesin räpeltämään uutta hienoa leluani. Avasin patterikotelon luukun ja lisäsin kaksi patteria sisälle, pistin luukun kiinni ja painoin virtoja päälle - mitään ei kuitenkaan tapahtunut.

Raavin hetken päätäni ja pohdin missä mättää. Mielestäni pistin patterit oikein päin, mutta päädyin kuitenkin irroittamaan pattereita. Siinä sitten tajusin, että tämä patteriluukku on irtonainen ja että siellä alapuolellakin oli jemmassa paikka kahdelle patterille. Lisäsin patterit leluun ja laitoin irtonaisen patteriluukun leluun takaisin kiinni.

Sillä hetkellä kun kosketuspinnat olivat oikeassa tasossa, lähti lelu pyörimään kuin viimeistä päivää. Tappelin lelun kanssa kaksi käsin saadakseni sen aisoihin, mutta se vain jatkoi pyörimistään. Lopulta virrat sammuivat, kun löysin oikeat nappulat.

Hävetti ihan vain hieman, ei pahasti x) Enemmänkin nauratti se, miten tyhmältä se on saattanut jostain valvontakamerasta näyttää, kun taistelen epätoivoinen ilme kasvoillani hieromasauvan kanssa jolla näytti olevan oma tahto.

Miksi helvetissä Suomessa on linja-autoja, joissa on vastakkain penkit. Eli siis yleensä juurikin bussin keskivaiheilla on penkkejä siten, että toinen penkkirivi on selkä menosuuntaan päin ja joutuu mulkoilemaan kaikkia niitä ihmisiä jotka istuvat bussin taka-osassa. Mua ainakaan ei inspaa mulkoilla aamutärähtäneitä immeisiä. Sitäpaitsi aika monille tulee huono olo, jos joutuvat istumaan selkä menosuuntaan päin.