Suojelusprkl

Iski hetki sitten aivan armoton vessahätä. Jouduin hetken aikaa sinnittelemään, koska en päässyt irroittautumaan töistä juuri sillä hetkellä. Tiesin kyllä, että helpotus on nurkan takana, joten maltoin odottaa vessaan pääsemistä niin pitkään, että saisin erään tärkeän asian lähtemään eteenpäin.

Pääsin vihdoinkin vessaan. Suljin oveni perässä ja huokaisin helpotuksesta - kasvoilleni nousi vieno hymy - enää vain housut nilkkoihin ja pöntölle istumaan.

Tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Muistin juuri sillä hetkellä, kun rupesin räplää housuissani kiinni olevaa pinkkiä kangasvyötä, minkä vuoksi en ole käyttänyt sitä pitkään aikaan. Tuon vyön kiinnitysmekanismina toimii tuollainen metallinen tikku, joka kiristää vyön tiukalle ja kun sitä metallitikkua rullaa toiseen suuntaan niin vyö aukeaa. Tai siis sen PITÄISI avautua. Tässä vyössä kun on jonkinlainen valmistusvirhe, koska se on ennenkin pettänyt minun vessahädän hetkellä. Kyllä siinä iskee paniikki vanhemmallekin immeiselle, kun pissattaa niin että on kupla otsassa, eikä saa housuja pois jalasta.

Tappelin tuskan hiki otsallani vyötä auki, harkitsin jo hetken aikaa, että haen sakset ja leikkaan koko paskan kahtia - mutta sain hillittyä itseni. Räpläsin sormin kyseistä metallitikkua, eikä tapahtunut mitään, jos ei sitten sitä vitutuksen kasvamista ja kipua sormissa lasketa mukaan. Lopulta rupesin hinkuttaa vyötäröni kohdalla olevaa vyön "avausmekanismia" epätoivoisesti oven reunaan, ja sain suuren taistelun jälkeen vyön aukeamaan.

Kyllähän hyvää jaksaa odottaa, mutta tuollaisessa tilanteessa, kun iskee epätoivo - tulee sellainen olo, että tässä käy kalpaten. Loppupäivä meneekin sitten housut nilkoissa, toivottavasti en saa pahoja tilanteita aikaan vilautteluillani. Vai haluaako joku tuoda mulle vyön lainaan x)?

Kuka helvetti keksi irroitettavat olkaimet naisten rintaliiveihin?

Voisiko se sama tyyppiä keksiä samalla tavan, jolla ne helvetin olkaimet pysyy myös paikoillaan - ilman että irtoilevat kymmeniä kertoja ensin liivejä päällepukiassa - puhumattakaan siitä että noita olkaimia löytäisi juuri sillä hetkellä sieltä jemma nimisestä paikasta, jonne ne ovat kadonneet ajanmyötä, kun haluaa pukea päälleen jotku tietyt rintaliivit tai korsetin. Piti tuossa vähän aikaa sitten tonkia alusvaatteet läpi, siis ihan kaikki, koska en löytänyt yhteen korsettiin olkaimia, kun tämän korsetin omat olkaimet olivat irronneet jonnekin.

Kyllä se vaan niin on, että laiskuus on sellainen asia, josta koituu itselleen vain yleensä harmia. Eilen illalla laiskotti, enkä jaksanut viedä roskapussia jätehuoneeseen vaan heitin sen parvekkeelleni odottamaan viimeiselle leposijalleen pääsemistä. Noh, toisen suru on toisen ilo. Toivotavasti linnut saivat edes nassunsa täyteen!!

Kävin eilen apteekista hakemassa huomista piikitystä varten lääkkeen. Mun edellä oli sellainen vanha pappara, ja katselin sitä tiskiä missä hän asioi niin se oli ihan turvoksissa lääkepurkkeja. Niitä oli niin paljon, että yksi normaalikokoinen kaupankassi oli täynnä, kun se niitä lääkkeitä sinne latoi.

Kuinkahan helvetisti ylimääräisiä lääkkeitä meihin oikein survotaan? Olen aina ollut tosi huono syömään lääkkeitä, en tykkää käyttää edes allergialääkkeitä, jos ei sitten tule ihan hillitöntä hengenahdistusta. Enkä edes halua mainita, miten edesmenneelle mummolleni tyrkytettiin turhaan lääkkeitä sellaisiin vaivoihin joita hänellä ei ollut edes.

Haluaisin perehtyä luonnonmukaisiin "lääkkeisiin", koska ihan varmasti luonnossa on paljon kasveja joilla on yhtä hyvä vaikutus, kuin joillain teollisesti tuotetuilla mömmöillä. Toki riippuen vaivasta.

En halua olla eläikäisenä kilotolkulla lääkkeitä naamariin popsiva, osteoporoosia kärsivä, rollaattorin avulla köpöttelevä mummo.

Muistin jälleen minkä vuoksi käytän mielummin pankkikorttia kuin käteistä...

Oltin eilen työkavereiden kanssa ottamassa huikkaa ja pelaamassa biljardia. Koska en jaksanut raahata lompakkoani kokoajan matkassa mukana, otin taskuuni vain ajokortin ja pankkikortin. Tänään lähdin harrastamaan himoshoppailua. Ruokakaupassa kassalla tajutessani ostoksien ylittävän yli 50euron muistin, ettei ole henkkareita mukana. Hienoisen kikkailun ansiosta sain kuitenkin ostokseni hoidettua kunnialla ja menin automaatille nostamaan käteistä, koska olin toisesta kaupasta varannut tavaraa, jotka maksaisivat lähemmäs 200euroa eikä siellä enää tuollaiset kikkakolmoset auttaisi.

Pienen hortoilun jälkeen löysin nostoautomaatin. Sinne oli tietenkin hirveä jono, jonottajien keski-ikä noin 80v.
En ole koskaan ymmärtänyt, miten ihmiset saavat rahan nostamiseen kulumaan niin hirveästi aikaa. Ei oteta nostokorttia edes esille ennen koneen ääreen laahustamista. Näppäillään numerot 1 nro/minuutti vauhdilla. Mietitään toinen minuutti sitä paljon halutaan nostaa käteistä, toinen minuutti sitä haluaako saldon näkyville ruudulle vaiko kuitille. Ja kun päädytään kuittiin,niin sitä kuitin saldoa jäädään tuijottamaan noston jälkeen. Ihan kuin se tilin saldo muuttuisi sitä kuittia tuijottamalla.

Vihaan käteistä muutenkin. Pankkikortti on paljon kivempi.

Peto ei selkeästikään ole vielä tottunut laminaattilattiaan. Rassukka suditti äsken viisi minuuttia olohuoneen lattialla häntä paksuna ja hirveä mouruaminen päällä. Ja mä vaan repeilin sille. Oon mäkin reilu tyyppi. Raukalla ei toimi jarrut ja mä vaan katson vierestä kippurassa nauraen ja pähkäilen, minne helvettiin oon laittanut kameran että siitä saisi videokuvaa otettua.

Valitettavasti en löytänyt kameraani, joten joudutte tyytymään omiin mielikuviinne laminaatilla sutivasta ja mouruavasta kissasta.

Mielenkiintoista, että ihminen joka itse vetoaa omaan sairauteensa omissa teoissaan ja sanomisissaan, ei kestä sitä, että toisetkin alkaa vetoamaan tämän henkilön sairauteen joutuessaan kärsimään sen "sairaan" osapuolen tekemisistä ja sanomisista.

Eli jos joku ihminen myöntää avoimesti olevansa sairas ja vetoaa siihen että oma käyttäytyminen johtuu sairaudesta, muut eivät saa olla hänen kanssaan samaa mieltä? Näinkö se menee?

Varoitus. Tämä blogimerkintä sisältää raakoja valokuvia viatomista luonnonkappaleista, riisumista, murskaamista ja alastomuutta. Ei sovellu herkkähermoisille:(

Pahoitteluni kaikille heille, joille tuli huono olo tästä raa´asta kuvasarjasta. Mieleni teki vain niin kovin paljon tehdä itselleni munavoita.

Miten niin olen ollut sekaisin koko päivän. En saanut eilen illalla nukuttua, kun tuli taas ihan hirveä olen_ihan_vitun_paska_ihminen_teiniangstikohtaus.

Juttelin äsken entisen työkaverin kanssa joka kyseli millaista on ollut. Heitin hälle että paskaako tässä, perinteinen kiireinen maanantai. Ilmoitti tosin tuon heiton jälkeen, että tänään on muuten tiistai. En meinannut uskoa häntä:D Katsoin kännykän kalenterista että ei hitto, niinhän tosiaan onkin. Ollut niin kiirettä töissä, että olin vakuuttunut että elän vielä maanantaissa. Kerroin sitten tälle kamurille, että tätä se teettää kun rupeaa käyttämään mömmöjä työajalla ja menee viikonloput pitkäksi. Ja naurettiin, että pitäähän sitä nyt olla hieman huvia työelämässäkin. Jotain hyvääkin tuossa sekoilussa, on tosiaan tiistai ja huomenna on jo keskiviikko. Yksi päivä lähempänä perjantaisia työpaikan kemuja.

Joo, ihan puhtailla siis täällä vedellään, nuppi vaan menee sekaisin jos saa liian vähän unta palloon.

Aamulla rupesin pohtimaan ihmissuhteita ja lähinnä pettämistä. Uutislehti 100:ssa oli artikkeli pettämisestä, että yleensä pettämiset sattuu työreissuilla. Tuossa ei tosin oltu huomioitu kavereiden kanssa tehtyjä huvireissuja.

Onko olemassa mitään "reseptiä" miten tunnistaa pettämiseen herkästi sortuvat tapaukset, vai eikö moista piirrettä voi ulkoisesti muista nähdä. Tai edes siinä vaiheessa havaita, kun kyseiseen ihmiseen tutustuu tarkemmin?

Onko pettäminen lisääntynyt nykyaikana, vai eikö se ole enää sellainen tabu, jollainen se on ollut vielä esim 40 vuotta sitten? Eivätkö aiemmin naiset välittäneet siitä, että omat miehet pettivät heitä vaan he jäivät siihen suhteeseen lasten vuoksi ja ei kehdattu puhua asiasta kenenkään kanssa tai myöntää sitä, että oma mies käy vieraissa. Asia vain hyväksyttiin ja siitä ei puhuttu.

Kun taas nykyajan nainen ei ole enää niin riippuvainen siitä kikkelinheiluttajasta, kynnys on matalampi lähteä huonosta suhteesta vaikka on ne kolme lasta, asuntolaina ja koira.

Toki varmasti on vieläkin sellaisia naisia, jotka jäävät kitumaan suhteeseen lasten vuoksi ja antaa lasten kasvaa epäterveellisessä kasvuympäristössä - sellaisessa jossa isä ei ole aina kotona antamassa isällisiä neuvoja, on yötä ties minkä hoidon luona. Viettää viikonloput mielummin kännissä baarissa kavereidensa kanssa, kuin perheen seurassa. Ja sitten nussii naisia pitkin kyliä ilman ehkäisyä ja hyvällä tuurilla vielä tartuttaa vaimolleen jonkun sukupuolitaudin, jonka on saanut siltä hyvännäköiseltä suomea murtaen puhuneelta, naiselliselta säihkysääreltä jonka käsi meni lompakolle poskeenottamisen jälkeen.

Onko paljon työmatkoja tekevät tapaukset herkempiä pettämään kumppaniaan, kun joutuvat viettämään paljon aikaa yksinään hotelleissa? Mikä on alkoholin vaikutus pettämiskynnyksen madaltumiseen, entä itsetunnon?

Tuntuu jotenkin järjettömältä ajatukselta koko pettäminen.

Ollaan naimisissa, kotona odottaa lapsia, on oma talo, auto, koira ja kesämökki. Lähdetään työmatkalle ja bongataan baarista joku hehkeä nainen/mies jota sitten käydään kyntämässä. Miten ihmeessä ihmistä voi alkaa panettamaan niin paljon, että pitää käydä hakemassa vierasta lihaa baarista hotellihuoneen vällyjen alle, vaikka oma puoliso on kotona lasten ja koiran kanssa?!

Sen voin vielä ehkä jotenkin käsittää, että parisuhteessa menee huonosti kumppanin kanssa eikä osata enää kommunikoida niistä tunteista jotka velloo sisällä. On vaan helvetisti riitoja pienistäkin asioista eikä kumpikaan tee mitään sen suhteen eteen enää - eletään vaan siinä kaiken paskan keskellä.

Toinen tutustuu ihmiseen jonka kanssa on helppo keskustella asioista, hän ehkä kertoo avoimesti omasta huonosta suhteestaan ja siitä, ettei saa kumppaniltaan enää sitä mitä haluaa, ehkä myöntää olevansa suhteessa enää lasten vuoksi ja jossain vaiheessa tajuaa ihastuneensa tähän uuteen ihmiseen ja ajanmyötä saattaa lipsahtaa ja pettää kumppaniaan tämän uuden ihastuksen kanssa, jos ei sitä ennen ole kerännyt tarpeeksi "munaa" sanoakseen kumppanilleen, että homma on ohi - lusikat jakoon!

Vaikka toki pettäminen on aina pettämistä ja yhtä tuomittavaa, mutta tuollainen uusien tapauksen bongaaminen ravintolasta tietoisesti seksinkiilto silmissä, sitä en vaan voi ymmärtää. Enkä kyllä sitä, että lähdetään risteilylle kaveriporukan kanssa ja käyttäydytään siellä kuin sinkut - lirkutellaan vastakkaiselle sukupuolelle sillä lopputuloksella, että se menee pissavehkeiden sovittelun tasolle.

Minä en ymmärrä ihmisiä. Minusta olisi pitänyt syntyä varmaankin joku saakelin nelijalkainen ja siivekäs eläin, ilman aivoja - kiitos.