Suojelusprkl

En ole koskaan ymmärtänyt kyseistä tv-sarjaa. Miten naiset pystyvät rakastumaan/ihastumaan hetkessä ihmiseen, josta tappelee kymmenkunta muuta naista? Mun luonne ei antaisi myöten edes ihastua ihmiseen, josta joutuisin tappelemaan muiden naisten kanssa. Olisi tosi nöyryyttävää suudella miestä ja tapella hänen huomiostaan, kun tietäisin hänen suutelevan ja lirkuttelevan muita naisia yhtälailla. Ja sitten vielä teeskennellä olevansa hyvää pataa niiden muiden naisten kanssa, jotka ovat sun kilpailijoita. Liian amerikkalaista touhua mun makuuni.

Minen moiseen suostuisi. Kyllä se vaan niin on, että minen miesten huomiosta tappele, jätän tuollaiset puuhat suosiolla huomionkipeiden puuhasteluksi:D

Aamulla tullessani pitkästä aikaa yleisillä töihin, muistin jälleen miksi mielummin fillaroin sen 15km/suunta, kuin käytän yleisiä.

Ensinnäkin kuumuus - on mukavampi fillaroida kuin istua paikoillaan hikisessä junalla.
Toiseksi kanssamatkustajat - Odottelin junaa asemalla ja siinä vähän matkan päässä oli sellainen kaljamahainen, hikinen ja kaljuuntunut noin 50v ukkeli. Se rupesi tuijottamaan mun ns. tissejäni. Katseli niitä kuin koomassa ja mulle tuli melkoisen vaivautunut olo. Juna tuli ja hyppäsin sisälle, menin istumaan niin eikös tämä papparainen tullut istumaan mua vastapäätä, vaikka muuallakin olisi ollut tilaa yllinkyllin. Ja taas tuijotettiin tissejä, koko helvetin matka (hän jäi onneksi pois kolmannen pysäkin jälkeen).

Mikä helvetti siinä oikein on, että pitää tuijotella tissejä? Ymmärtäisin vielä sen, jos mulla olisi hervottomat meijerit ja hervottomat push-upit jotka nostaisivat tissit nenään asti, mutta kun ei - mulla on ihan tavalliset, b-kupin pikkuiset tissit, joita en koskaan pahemmin edes esittele, tai korostele.

Jos olisin ollut hiemankaan huonommalla tuulella, olisin varmasti möläyttänyt tälle papparalle jotain, mutta nyt tyydyin vain pitämään reppua sylissä siten, että näköyhteys tisseihini heikkeni.

Värjäsin eilen tyveni samalla värillä kuin aiemminkin, eli Lorealin 4,15 värillä. Normaalisti lopputulos on punaisen ruskea, vaan mitäpä nyt sain tyveni väriksi. Vihertävän sinertävän mustan. Tosi vitun siistii.

Onneksi värjäsin vain pelkän tyven, jos olisin pistänyt koko päähän tuon värin, olisin varmasti vetänyt jonkun hirteen siitä, että tämä puoleen selkään ulottuva pehko olisi mennyt täysin piloille. Noh, jäi onneksi edes muistoksi tuota punaista väriä, pitää vielä joku päivä heittää vaahtosävytettä pelastettaviin vaaleampiin hiuksiini :(

Kissalleni tuli äsken hillitön tarve tappaa mun uudet pikkuhousuni. Lopulta ilmeisesti selätti housuni, koska päätti mennä nukkumaan niiden päälle tyytyväinen voittajan ilme kasvoillaan.

Edit:
Arkiston helmiä: Peto vs Sukka

Sain tänään sähköpostiviestiä joltain itselleni tuntemattomalta mieheltä. Viesti itsessään oli jo hieman vähä-älyisen laatiman oloinen, joten jouduin hieman hillitsemään vittuiluani. Havaitsin, että tämä kyseinen tapaus oli joukkopostannut tämän saman meilin noin kahdellekymmenelle muullekin citynaiselle, joten päätin välittää vastaukseni myös näille citynaisille, jolle tämä setä oli tämän älykkyytensä ylistysmeilin lähettänyt.

Pikkuriikkinen vinkki kaikille nettirunkkareille. Älkää vittu lähettäkö noita vitun tyhmiä sähköpostiviestejänne ainakaan siten, että lähetetyt-listalla näkyy niiden muidenkin kahdenkymmenen naisen sähköpostiosoitteet. Se herutusprosentti laskee melkoisen oleellisesti, kun tajuaa, että tämä kahden järjenvoittolauseen sisältävä sähköpostiviesti on mennyt muillekin naisille. Siinä voi herkempi nainen vaikka saada mustasukkaisuuskohtauksen.

Söin hetki sitten aamupalani, olohuoneen sohvalla, ilman vaatteita.

Ei kannata syödä varrasleipää, ilman pikkuhousuja, sohvalla. Tulee murusia pimppaan. Ja ne eivät ole kivoja.

Eilisessä blogissani: http://www.city.fi/yhteisot/blogi/suojelusprkl/42992/
ennustin, että tulen luultavasti tappamaan itseni tuolla kasaamallani sängyllä yöllä, koska pelkäsin sen lahoavan alleni. Meinasin onnistua, mutta vain meinasin...

Runko ei romahtanut, mutta sälepohja petti, tai siis luiskatti alta pois x) Oli mukava herätä kolinaan, onneksi en sentään nukkunut just sillä puolella sänkyä:D

Loppuyö menikin sitten sohvalla tuskastellen ahtaasti, kissan kanssa. Pitänee hakea kaupasta ruuveja, että saisin tuon sälepohjan paremmin kiinnitettyä paikoilleen, toi kiinnitysmekanismi olikin niin naurettava että olisi ollut suorastaan ihme, jos se ei olisi luiskahtanut pois paikoiltaan.

Tappelin äsken reilun puoli tuntia mun uuden sängyn kanssa. Tuotti hieman vaikeuksia kasaa tuota yssinään, mutta selvisin. Eri juttu on sitten se, selviänkö ensi yöstä hengissä, jos tuo sänky lahoo mun alle.

Pelkkä patja paino jo muutaman kymmenen kiloa ja tuota raahailin laminaattilattiaa pitkin, en uskalla katsoa edes kuinka monta naarmua sain aikaan. Melko säälittävää, että ensimmäinen tapaus, joka pääsi koeajamaan mun sängyn on mun kissa! Ja mä kun niin haaveilin pääseväni sitomaan tuohon jonkun ukkelin. Pitänee jatkaa haaveilua nukkumaan mentäessä.

Kiinnittelin eilen illalla ikkunoihin verhoja. Kuten tapoihini kuuluu, kekkuloin jälleen kerran ilkosillani ikkunan karmeista roikkuen ja verhoja perässä roikuttaen. Jossain vaiheessa tasapainoni hieman horjui ja tissini liiskaantui ikkunan lasia vasten, siinä vaiheessa rupesi naurattamaan koska tajusin pihalla leikkivät lapset.

Onneksi eivät katselleet sillä hetkellä ylöspäin, koska olisivat luultavasti saaneet elämänsä traumat nähdessään mun valkoiset läskit ikkunan lasia vasten.

Pitäisi opetella käyttämään vaatteita kotona, en kuitekaan asu ihan keskellä metsää. Tuossa vastapäätä kun on saman korkuinen läävä, josta on suora näköyhteys mun asuntooni. Toisaalta, ihmettelen suuresti, jos joku haluaa katsoa kahdesti tänne asuntooni, jos on kerran mut nähnyt ilkosillani täällä heiluvan.