Arvosteltavan kirjan tiedot: http://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512093618/dachaun-vapauttaja/
Suomalaiset ovat kielitaitoista väkeä ja kielialueemme on pieni. Kirjan painattaminen suomennettuna on selvästikin monelle vähemmän mielekästä puuhaa.
Suomennoksista maksetaan huonosti ja usein vaikuttaa siltä, että alkuperäinen teksti on väkisin tungettu käännösohjelmasta läpi ilman että kukaan on lopputulosta pahemmin edes vilkaissut. Olen useamman kerran kritisoinut suomennoksia julkisesti, kustantajille ja kerran myös alkuperäiselle ulkomaiselle kustantajalle.
Suomentajan Simo Liikasen työ arvosteltavassa kirjassa on ollut hyvää. Erityisesti olen ilahtunut hänen tavastaan käyttää selittäviä alaviitteitä tyyliin ”suom. huom.”, joita 1970-luvulle asti suomennoksissa runsaasti käytettiin. Läheskään kaikkia asioita ei voi yhdellä sanalla kääntää, vaan niitä pitää selittää täydentävällä lisäyksellä. Tällainen työ tuo käännökselle lisäarvoa.
Päinvastaisessa vaihtoehdossa englantia osaavan lukijan on mahdotonta suomennoksesta tietää, mikä alkuperäinen englanninkielinen termi on ollut. Huonon suomennoksen seurauksena on, että alkukielisiä kirjoja ostetaan enenevästi Amazonilta, mikä tuskin on kotimaiselle kustantajalle eduksi.
Itse kirja kertoo Oklahoman ympäristöstä kootusta USA:n 45. jalkaväkidivisioonasta toisessa maailmansodassa. Divisioona suoritti maihinnousuja Sisiliaan, Manner-Italiaan ja Etelä-Ranskaan.
Amerikkalaisissa sotakirjoissa usein ihmettelen näkökulman kapeutta. Ko. kirjassakin valitellaan runsaasti USA:n kärsimiä tappioita, joissa kaatuneita, haavoittuneita ja vangiksi otettuja ei ole edes eroteltu. Vähän huomiota kohdistetaan muitten maitten tappioihin. Esim. Italian valloittaminen Roomaan asti tuotti vajaassa vuodessa 20.000 kaatunutta USA:n sotilasta. Pieni Suomi menetti talvisodassa enemmän kaatuneita vain 105 päivässä.
Vain hajanaisesti kirjassa pohditaan syitä tappioihin. Jalkaväkeä oli USA:n ulkomailla olevista armeijan joukoista vain 14 %, joka osa kärsi 75 % kaikista tappioista. Joukkojen huoltaminen valtameren yli sitoi kovin paljon miehiä.
Länsiliittoutuneitten sotiminen Italiassa oli heikkoa. Kirjassa syylliseksi mainitaan useita USA:n kenraaleja, joista korkea-arvoisin on Mark Clark.
Oli huono ajatus hyökätä etelästä pohjoiseen Italian kapeaa niemimaata pitkin, jossa poikittain oli runsaasti jyrkkäreunaisia jokia ja vuoristoista maastoa. Jo Napoleon oli sanonut, ettei Italian saapasta kannata vallata varpaitten suunnasta, ts. etelästä käsin.
