Kesän pimeys

Kun aamulla herää, ja ensimmäisenä mielessä on ihan automaattisesti James Lipton, niin siinä ei auta pään pyörittely tai silmien aukaiseminen.

Tulta päin sano hirvi lumessa, joten ei kun merkintää veivaamaan herrasta.

Harva haastattelija on niin epäsuomalaismaisen huumorintajuton kuin James Lipton. Suomella on Frangen, Hytönen, Bjurström, ja muita. Vain Arto Nyberg pääsee lähelle Liptonia. Mutta hänessäkin on kuitenkin jonkun verran rentoa veikeyttä, enkä tarkoita pelkästään kulmakarvoja. Mutta James Lipton. Miltä hänen naurunsa kuulostaisi? Yritän miettiä miettimistäni, ja sieluni silmien eteen avautuu, vain vaivoin, kuin ohuena keidastuksena, lähes täysi muropaketti, jossa on vielä lelu sisällä, jota ravistetaan kevyesti.

Harva haastattelija on niin kykenemätön eläytymään siihen mitä haastateltava on juuri sanonut kuin James Lipton. Vaikka kuka tahansa olisi avautunut mitä tahansa, James Lipton se vaan esittää seuraavan vuorossa olevan kysymyksen lapustaan tai siitä laitteesta jossa kirjaimia juoksee. Vaikka Tom Cruise olisi juuri paljastanut olevansa lesbo, tai Julia Roberts olevansa natsi, James Liptonin kasvot eivät värähdäkään, ja kohta alkaa paasaus "Ja seuraavaksi teit modernin film noirin, yhden aikamme arvostetuimman ohjaajan, 3-kertaisen Oscar-ehdokkaan, Sidney Lumetin kanssa, millaista oli työskennellä Sidney Lumetin kanssa? *vaivihkaisen selkeä vilkaisu yleisöön että nyt voisitte vähän taputtaa koska mainitsin hra Lumetin nimen*"

Jos James Liptonin kanssa olisi kirjeenvaihdossa, saisi kirjeitä joihin olisi listattu:
- Mikä on lempivärisi?
- Kuka on lempisukulaisesi?

Ja sitten kun vastaisi että lempivärini on vaaleanpunainen, ehkä siksi koska yksi metsämansikan makuinen purukumi, Hubba Bubba, on sen värinen, ja siitä saa tosi isoja kuplia, mikä on muuten isoin kupla jonka olet tehnyt, ja oisko sulla jotain kuvia jossa sulla on purukumipallo juuri isoimmillaan, niin seuraava kirje olisi sitten about tällasta:

- Mitä sinulle tulee mieleen sanasta "vedenkeitin"?
- Mitä näet alle piirretyssä musteläiskässä?

No vedenkeittimestä mulle tulee mieleen Liptonin teepussi, jonka narun päässä on keltainen neliön muotoinen kartonki. Jos sen teepussin nostaa kupista, ja heittää seinään niin se lentää sinne ja lätsähtää ja ehkä melkein hajoaakin, ja sitten tipahtaa lattiaan, ja sen osumakohdan ympärillä on roiskeita, punertavia, ja osa niistä alkaa sitten valua sitä seinää pitkin, ihan hivenen pujotellen seinän rosoihin eläytyen.

Ja harva haastattelija on niin James Lipton kuin James Lipton. Melkein toivoisin että hän olisi suomalainen. Ja cityläinen. Ja osallistuisi City-miittiin. Olisi mukava nähdä miten kuivakkuus ropisee pois James Liptonin osallistuessa kaljapullonnopeusjuontikisaan. Vai ropisisikohan. "Anna mennä!" Yleisö mylvisi ja heittelisi lippiksiään. Olisi mukava olla kannustamassa. James Lipton havaiji-paidassa, keskellä Kaisaniemen laajaa nurmiaukiota, isojen komeiden puiden keskellä, yllä pilvien ryppäät niin jännittyneinä tapahtumia seuraten, ja sitten niin notkeina lähtemään taas liikkeelle, James Liptonin kumautettua tyhjän pullon päin nurmea, silmin nähden innoissaan nopeasta suorituksestaan. "24,3 sekuntia, et mennyt johtoon, lähellekään." Jameksen ilme lasahtaisi, ja hän lähtisi kädet taskussa tallustamaan kohti tammea kuselle.

Entä sitten cream crackerin syöntikisa. Cream crackerit sulautuisivat James Liptonin suuhun, kuin vesipisarat sulautuu järven pintaan kun saunakauhalla heittää. James Lipton ON cream cracker.

Ja mitä olisi mikään miitti ilman ilmaridailukisaa. Tai sen kissamaisemman sukupuolen edustajia. Jebalyn loihtisi James Liptonista viimeiset kankeudet ja kuivakkuudet. Jebalynin taianomaisen ilmaridailukäsittelyn jälkeen James Liptonista olisi muovautunut sulaa laavaa tihkuva viimeisen päälle rento ja rela playah, yo! James Lipton osoittaisi sormea lähimpiä cooleja aurinkolaseja päin ja aurinkolasit tottelisivat ja saapuisivat mykistyneinä James Liptonin ultra-hunajaisten silmien eteen. Uusi uljas jedi olisi syttynyt. Siinä tarvittaisiin muutama huurteinen juhlistamaan.

Tuotapikaa James Lipton valtaisi Suomen tv:n. Frangen, Hytönen, Bjurström ja monet muut pääsisivät lukemaan jääkiekkotuloksia. James Liptonista tulisi myös Lordi Lordin paikalle. Tomi "x-Lordi" Putaansuu alkaisi poliitikoksi. Ja James Lipton laulaisi linnanjuhlien huikentavassa musa häppeningissä Who's your daddyä.

Who puts you in your place?
Who's your daddy,
bitch, who's your daddy?
Surrender and obey, who's your daddy?

Hyvää pääsiäistä kaikille jotka sellaista kaipaa. Varokaa ettei suklaamunista pomppaa James Lipton.

Ilta-Sanomat tänään:
"Kuudesluokkalainen poika kuoli jäätyään auton alle keskiviikkona.

Onnettomuuden järkyttävyyttä lisäsi se, että poika oli monen tuntema ja pidetty.

- Hän oli pidetty koululainen, kertoo koulun rehtori --
- Ei tällaista pääsiäisen aloitusta soisi kenellekään."

Kuinkakohan moni koulukiusattu lukee tuon jutun näin, miettien että itse olisi jäänyt auton rusikoimaksi:
"Kuudesluokkalainen lurjus kuoli jäätyään auton alle keskiviikkona.

Onnettomuuden järkyttävyyttä vähentää se, että poika oli monen koulukiusaama ja vihaama, ns luuseri.

- Hän oli, no, ei kovin pidetty koululainen, minä en pitänyt hänestä, eikä oikeastaan kukaan muukaan pitänyt hänestä, että eiköhän tämä onnettomuus melko pian unohdu mielistämme, vappukin tuloillaan ja lintujen kevätmuutot, oi että, kertoilee koulun rehtori, ja naurahtaa:
- Kylläpä tällaisen pääsiäisen aloituksen soisi hyvin mielin kelle tahansa suomalaiselle!"

Jos nyt käy ilmi että pojalla oli Hymypoika-patsas takataskussa, repostellaanko ensi viikon lööpeissä vielä tällä samalla onnettomuudella?

Minusta se, että joku koulukiusattu ala-astelainen jää kaiken kokemansa paskan lisäksi vielä auton teloittamaksi siksi että sattui käppäilemään sillä kohdalla sitä tietä siihen aikaan kun joku kännykän kopelointiin uppoutunut autoilija sattui huristelemaan selän takana, on vieläkin järisyttävämmin (lehtitelineeseen ojentuvaa kättä) liikuttavampi stoori.

Ei, en siksi täytä desin mittaa appelsiinimehulla että saisin tietää paljonko tölkissä sitä yhteensä olisi, vaan koska ei oikein muita astioita ole puhtaana, eikä tullut alunperin otettua puolen litran tuoppia, koska eka tulin ihan vain maitoa juomaan, ja tuntuisi hölmöltä juoda maitoa niin isosta ja vielä sen muotoisesta eli tosi kapeasta, joten eka join desin maitoa, ja sitten huomasinkin kuin mirhaa taivaasta avaamattoman appelsiinimehutölkin kyljellään oven ylähyllyllä, ja juuri kun sängyllä olin ollut sikiöasennossa miettimässä että kunpa olisi sellaista, tai edes jotain marjaista tai hedelmäistä, nimittäin koski ihan sika sairaana mahaan, eikä siksi että olisin ollut lauantaina "jossain", vaan ehkä siksi että olin syönyt vain suklaata niin paljon, kun ei ollut mitään keksejä tai muuta kahvin kanssa, niin siksi tulee kontallaan oltua lattialla keittiön plyyshimaton päällä, koska jääkaappikin on lattiatasossa, ja tietyssä asennossa aivan kuin alkaisi helpottaa, ja juodessani kolmatta desiä, mietin että tämä tapahtuu minulle eikä Jyrki Kataiselle, osaisiko sitä kukaan oikein kuvitellakaan, työnnän tölkin kaappiin ja oven kiinni, sitten otsani painuu jotenkin tyytyväisenä maton pehmeään pintaan, suljen silmäni, maha jotenkin hellittää, ja yläkerrasta alkaa erottua nytkyntää ja naisen ulvontaa, ja tiedän että huhtikuu on täällä.

Lauantaina töitten jälkeen
naukin olutta, katsellen taitoluistelua.
Sinisessä sifongissa blondi liukuu takalaidan luona.
Silloin mietin niitä jotka
sen tapahtuessa
ovat taputtelemassa kukkia
sellaisen henkilön haudalla jota ovat
rakastaneet ja yhä rakastavat.
Heidän kolmoiskyyneliä,
koko sitä vaikutelmaa
jota kukaan ei erota.
Sen ihmisen paluuaskeleet,
ilta jääkaapin hurinassa,
katulamppujen valot sälekaihdinten halki.
Ja mietin missä kaikessa olemme.

Helmikuu 2006. Silloin maailmaa järisytti monikin asia. Koiran vuosi oli juuri alkanut ja Tarja Halonen valittu toistamiseen Suomen keulakuvaksi. Curling-huuma, Uusis-sankari, Olympialaiset, Leijonien ärjyntä villitsivät kansaa. Matin ja Susanin Ikea-suhde, Youtube, World of Warcraft, nettipokeri alkoivat nostaa päätään kansan huulilla. Conan O'Brien piipahti Suomessa. Jari Sillanpää tuli kaapista. Saddam raivosi oikeussalissa. Muhammed-pilakuvat järisyttivät maapallon tasapainoa. Lordi valittiin Euroviisu-edustajaksi. Ja... Beneath it all sukkuloi eräs lumipallo ympäri Suomea viattomien ihmisten tähtäillessä sillä toisiaan. Ihan neutraalia tarkoittaen. Mutta se levisi ja levisi. Levisi paisumistaan. Paisumistaan levisi. Kunnes se oli tarpeeksi iso sulaakseen saapuneen kevään multiin. Nyt sitä ei moni enää ajattele iltateetä hörppiessään, kuten tuskin sitä Lordin Suomen karsinnan voittolähetystäkään, vaikka se silloin joskus olikin isoimman pulinan aiheuttaja pariksi viikoksi. Nyt maailmassa on muuta mietittävää. On hallitusneuvottelut. On Susan Kurosen sukunimenmuutosneuvottelut. On Merikukan jälkipyykintekoaika Kanarian matkastaan. Montako Celsiusta aurinkoa sait? Kerro jo heti! Ja Idols-Ari ja Idols-Anna ottavat matsia toisistaan torstaina.

Tähän rakoon on sopiva tuikata vihdoin omalla pärställä ja naamalla se lumipallo. Ja sen modernein versio. En nyt sanoisi että kovinkaan virtaviivainen, tai kovin nopea kiihtymään, tai kovin hyvä pyörimään tai sopivan lämpöinen tai juuri oikeanlaisista lumihiutaleista muodostunut. Mutta kuitenkin, sitä itseään.

Eli jos astuisin parisuhteen mega-markettiin, mitä mun ruutupaperilappuseen ois lyijykynällä suherrettu, ettei tarviis alkaa lihatiskin taakse alkaa selostamaan että joo no mä nyt vaikka ottasin tota selkäpotkafilepalaa suikaleina 350 grammaa, vaan ojentaisin vaan paprun ja odottelisin että ehdottaako ne mulle mitään vai tulenko joku muu päivä kysymään uudestaan.

10 ekaa kohtaa tässä, muut vähitellen, kun joka tapauksessa tuo olisi pitänyt laittaa ainakin 3 osassa koska 21 032 merkkiä pitkä ja blogien maksimi on 10 000.

Da Ultimate Deitti-ilmoitus v. 1.02b

Et ole tyypillinen nainen tai ihminen. Et ole tylsä, tavanomainen, keskiverto, kuiva, mitäänsanomaton, mielikuvitukseton, kankea, jäykkä, fiini, hienosteleva, pikkusievä, pikkunätti, epäaito, teennäinen, yksipuolinen, varmanpäällevetävä, löysä, kuiva, kylmä, kalsea, kökkö, löperö, tönkkö, stereotyyppinen, kliseinen, ympäripyöreä, ohut, haalea, mieto, hatara, harmaa, sieluton, tavallinen, normaali, yllätyksetön, neutraali, kliininen, steriili.

Johtolangat* sinuun:

*HUOM: johtolangat-sanaa en tässä käytä kielikuvana tai eufemisminä tai synonyyminä näille: vaatimus, ehto, kriteeri, kielto, pakko, edellytys, toive, haave. Hiukan ehkä näille: oletus, arvaus, veikkaus, tuntuma, ihanne. Mutta kuitenkin, jotain asioita on pitänyt keräillä aivoistani, joilla olisi jotain tekemistä sen kanssa että syyllinen tai edes vahvasti epäilty löytyy. Nämä samat kohdat ovat ja olisivat herättäneet huomioni muuallakin kuin deitti-ilmoituksissa tai netissä, ja saaneet minua kiinnostumaan jostakin 0,5%-30% enemmän. Rakkaus syntyy kahden ihmisen välisestä yhteydestä. Tässä en pyri sitä yhteyttä luomaan, enintään avaamaan keskusteluyhteyden. Uskon siihen että tässä ilmoituksessa on tarpeeksi monta ja tarpeeksi tarkkoja johtolankoja, että oikeat ihmiset minulle vastaavat. Sen mitä välillämme tapahtuu, näkee sitten tavatessa. Kyse on kuitenkin kohtalosta, onnesta, vaistosta, todennäköisyyksistä. En ihan hirveästi voi kaikkiin niihin vaikuttaa, mutta ilmoituksen sain itse tehdä sellaiseksi kuin halusin, ja uskon että tässä on tarpeeksi suodattimia jyvien (=minun kanssa toimeentulevat ihmiset, molemminpuolinen välittäminen, ymmärrys, kiinnostus, arvostus jne) erottamiseen akanoista (=ihmiset joiden kanssa on vähän yhteistä, tai vähän annettavaa, tai tylsää, tai epäaitoa, tai ohimenevää, tai löysää, tai halutonta, tai enintään ihan kivaa tai hiukan sinne päin). Niin ja tästä varmaan saattaa ehkä tulla minusta hyvin ehdoton kuva. Mutta useimmiten kun mietin millainen olen niin ekana tulee mieleen "rento". Tai ehkä se onkin vain maanista lakonisuutta..? Ensimmäisessä ilmoituksessani (keväällä 1996 teksti-tv:ssä) kuvailin olevani hauska ja romanttinen. No eipä sitten muuta kuin pinkit aurinkolasit päähän (ei päälaelle) ja ilmoitustani lukemaan:

- sinulla on paljon mielipiteitä ja perusteluja niille
- et häpeä että yrität aktiivisesti kohdata rakkautta ja muuta hyvää myös täältä
- kahvi
- myös kylmää kahvia joskus (jos kylmän kahvin suuhun laittaminen on sulle ehdoton ei ei, miten voit kuvitella tulevasi toimeen minun kanssa?)
- osaat nauttia klassisesta musiikista (Beethoven, Liszt, Mahler, Prokofjev, Sostakovits jne), eli et saa siitä pahoja väreitä
- sinua kiinnostaa enemmän Saarikoski kuin sudokut
- et ole (tai ole ollut) hoppari, gootti, rasta, pissis, prinsessa, horo, huulirasva-addikti, bimbo, kana, rekkalesbo, umpijuoppo, kettutyttö, heppahullu, hihhulimaailmanparantaja, newage–hörhö, telaketjuanarkisti, mielenosoittaja, haalaribilettäjä, ketjupolttaja, maatuska, amis, tavis, tusinamassatar, playinghardtoget, jäädiiva, bitch, kikattaja, hihittäjä, keisarin uusimpien vaatteiden hehkuttaja
- jos stereotypioista puhutaan niin olisit lähempänä näitä: boheemi (en tarkoita sitä että juot absinttia ja käytät baskeria ja kaulaliinaa ja nukut sillan alla, vaan että sinua ei kiinnosta se mitä pidetään oikeana tapana olla tai ajatella tai tuntea, olet vapaa sielu, tai jotain sellaista), loner, misfit, outsider, weirdo, friikiksi ja pelottavaksi usein kutsuttu, luonnonlapsi, enfant terrible, naapurintyttö, vastarannalla omaa polkuaan samoileva yksinäinen musta hevonen vaaleanpunaisen lampaan vaatteissa (et kuitenkaan ole stereotyyppinen versio mistään noista - olet erittäin hyvä variaatio erittäin hyvästä teemasta)
- vältät latteuksia, neutraaliutta, kliseehöttöä, löperöyttä, diipadaapaa, ympäripyöreyksiä joiden yli norsut liukuu kuin hanhen selästä - et pidä keskitiestä etkä kompromisseista, et ole tylsä tai mitäänsanomaton, väritöntä, muodotonta, mautonta, hajutonta, mausteetonta, kypsymätöntä ihmistaikinaa, josta jos yhdenkin nokareen ottaa niin mahaan alkaa koskea – olet puutarha, kellari, varasto, täynnä satoja ja tuhansia juomia ja ruokia vaikka minkälaiseen tarpeeseen ja mielihaluun
- et snoukkaa, skeittaa etkä laskettelekaan, voisit kuitenkin hypellä hangissa ja hillua puiden oksilla tms epäflegmaattista

MT soitti 08:56. En vastannut. Mulla kyllä on niitä makrillikapseleita tai mitä lie maustekaapissa, mutta kiva ku rakkaat pallinaamat muistutitte. Puhelinmarkkinointiyritykset ne vasta saatanasta onkin. Tai ihan saatanan tuolta puolen. Perimmäisen saatanan hornantuuttien syvyyksien ytimestä. Haluaisin soittaa kaikkiin Suomen radioihin ja toivoa ja omistaa teille vähän Glenn Medeirosta. Mutta en ole te. Soittelen Paula Abdulin slovareita yksin yön pimeydessä, ja teen hitaasti keinuvia aaltoja sytkärillä pääni päällä, ja toivon teille kaikille Suomen puhelinmarkkinoijille paljon suloisia ja herttaisia käänteitä uniinne joita par'aikaa olette tapittelemassa vielä tunnin tai pari. Toivottavasti tyynynne ovat erittäin pehmeitä poskianne vasten. Ja vaikkei väri vielä erottuisikaan, niin väri sellainen lila tai kevyen purppura. Tyynyliinojen, ei poskienne.

Kävin lenkkeilemässä 232,3 metriä. Mittasin pituuteni, 177,5 cm. Sormenpäästä sormenpäähän 188,5 cm. Rasvaprosentti 7,7. Painoa 66,7.

Pää leijuu ilmassa ja jalatki leijuu ilmassa. Mahassa on kutinaa ja varpaissakin on kutinaa. Korvat on pilvissä ja sormetki on pilvissä. Kevät on tullut ja kevät on saapunut ja tuloillaan ja saapumaisillaan ja täyteen kukoistukseen pyrskähtämässä ihan tuota pikaa, vain vaivoin pysyen nahoissaan ja ihoissaan ja kotelossaan. Ikkunan takana on ampiaisia ja mehiläisiä ja on muitakin pörriäisiä. Ja lämpöistä kevätilmaa. Jossa jo aavistuksen siemeniä jostakin alati kumpuilevasta joka sykkii maan uumenissa herkeämättä. Uuh, aah, ooh, lääh, nam, läts, poks.

Kattelin yhen dvd:n. Otin siitä sellofaanit pois, ja sitte laitoin sen ohuen lituskan jonka keskellä on reikä soittimeeni. No kyllä sen kuitenkin katsoi. Paljon viittauksia luonto-ohjelmiin. Pakko siteerata.

"PBS, last Tuesday night. The Australian outback. There's this bird called the orindinkie. You've heard of black widow spiders eating their lovers after they mate. That's nothing on the orindinkie. You see, just after mating, the male chills out, takes a nap. That's when the female comes up, rips open its chest... ...and eats its heart. Scientists think she does this to ensure he never mates again... ...giving her offspring a better chance of life. Me? I got my own theory. I think it's because she's just a bitch."

Lyyristä. Stark Raving Mad. Treffielokuva vaahtokarkkien, samppanjan, silkkipaperinenäliinojen, ja varvashieronnan kupeeseen.

Ei vitsi että tekis mieli bilettämään. Hei ei kai oikeesti menny läpi.

Jees. Pääsiäinen tuloillaan ja kanat jo nokkii postiluukkuun ja räpsyttää pörröisiä siipiään. Vielä kun jaksaisi askeltaa mämmiä hakemassa. Tai kyllähän sitä jaksaa mutta ei keskellä yötä. Mämmi on hyvää maidon kanssa. Ja sokerin kanssa. Mutta maidon pitää olla oikean väristä ja sokeria sopiva määrä. Ja lusikallakin on yllättävän valtaisa merkitys makunautinnoissa. Jämät on sitten hyvä syödä suoraan tuohosesta. Onkohan niissä tuohosissa vielä sellasia kuvioita vähän niinku ne ois koivun kuorta.

Kuulin Jipun uusimman singlen viime viikolla radiossa. Olen miettinyt sitä jonkin verran. Jotain muita singlejään mitä googletin, olivat saaneet pitkälti 2 tai 3 tähteä. Eihän ne sellasta jytäkertosäepoppia ole joka jysähtää kaalin tajuntaan mitään kyselemättä, pyytämättä ja yllätyksenä, eikä sitten lähde vaikka miten ravistelis, keskellä yötä vielä kaikuu ympäriinsä. Kappaleet jotka tulee ihmisen sisälle. Verrattuna kappaleisiin joiden sisälle ihminen - ja paino sanalla jonka ensimmäinen kirjain on v ja joka jatkuu oi - voi mennä, tai liukua, tai syöksähtää, tai kieppua. Tai ei kappaleet, vaan laulut. Eikä oikeastaan edes laulut, vaan yksinäisyydet. Tai siis salaisuudet. Joita yksinäiset huutaa unissaan.

Kukkakaupan kulmalla oli ensimmäinen jonka kuulin. Tai, lyricsit luin netistä joskus tammikuussa. Ja vasta vähän aikaa sitten kuulin enemmän korvilla. Mutta jo pelkkä otsikko kertoi mistä laulu kertoo. Kukkakauppa langettaa heti romanttisen sävyn. Vaikka toisaalta ei välttämättä. Sieltä saa myös seppeleitä. Kulmalla taas viestii kohtaamisesta. Vaihtoehdosta. Tai uudesta alusta. Kun kuulin tämän laulun eka kerran, mietin miten kukaan voi koskaan sopia treffejä minnekään muualle kuin kukkakaupan kulmalle. Mikä sen huipumpaa kuin katsella kukkien väriloistoa, sitten ikkunan heijastuksesta jotenkin erottaa että jonkun silhuetti tuli taakse, sitten kääntyä. Mutta se oli kyllä niin kevään vaikutusta, ei tulisi joskus marraskuun alkupuolen jälkimmäisellä kolmanneksella ja sen keskivaiheiden tienoilla tollasia lässytysajatuksia kyllä. Tai en nyt ihan menis lupaamaan.