Tässäpä tämä, eilen saunan lauteilla mietiskelin.
Unelmat ovat
kissanpentuja, ethän
teemumäkeile.
[46]
Asiaa naisista ja muista romanttisista asioista.
Tässäpä tämä, eilen saunan lauteilla mietiskelin.
Unelmat ovat
kissanpentuja, ethän
teemumäkeile.
[46]
Tässäpä oma analyysi siitä runosta jonka tänne laitoin jotain viikko sitten, ja jonka olin tehnyt jotain kuukausi sitten.
Runo keskellä yötä
iqLwrYcsfÄoGhfSt
---UMxrIkÖacJnL
------gHmiNjäH
--------raK
----------a
--------Stan
------fsINuqAb
----kOcSnZeiFmUj
WpajRiyVhngDwAh
Runon nimi siis on tuo "Runo keskellä yötä". Mistä runo kertoo? Kuka teki runon, ja kenelle. Mitä runo kuvastaa? Hakkaako joku humalassa näppäimistöä yrittäen kirjoittaa "minä rakastan sinua"?
No. Ajattelin tuota tehdessäni että se on yritys sanoa jotenkin tuoreesti se suurin klisee mitä maailmassa on. Samalla kuvailen sitä miten suu hapuilee, kerää rohkeutta, sanoakseen ne sanat.
Nuo viivat on tuossa vain koska välilyönnit ei näkyisi, siis kirjaimet tulisi rivin alkuun. Ja tarkoitukseni on että kirjaimet muodostavat tiimalasin muodon.
"rakastan" on juuri tiimalasin keskiössä, kolmelle riville jaettuna. Ihan keskimmäisimpänä a, eli aakkosten ensimmäinen kirjain. Alfa. Alku. Suomen kielen rakastan/rakastaa-sanat ovat siitä kauniita että niissä se a, eli alku toistuu. Toisin kuin love, älskar, jetaime jne. Alku toistuu. Eli uudistumista tapahtuu. Rakkaus ei jähmety fossiiliksi vaan pysyy tuoreena, pulppuaa lisää ja lisää ehtymättömästä alkulähteen runsAudensArvestA plup plup plup...
Runon voisi miettiä olevan myös x:n muodossa. Mitä x merkitsee länsimaisessa kulttuurissa, tai ehkä muuallakin? Jotain mennyttä, entistä. X-rakkaus, x-vaimo jne. Toisaalta myös aarteet merkitään x:llä, ainakin merirosvoelokuvissa. Ja sitten on porno, eli xxx. X:n voisi ajatella myös kuvaavan kahden viivan kohtauspaikkaa. Kaksi viivaa jotka ovat päällekkäin, siitähän X muodostuu.
Kuvastaako runo sitä että rakkaus on kokonaisvaltaista? Runossa on käytössä kaikki aakkosten 29 kirjainta. Minä rakastan sinua -lausahduksessa olisi käytössä vain: a, i, k, m, n, r, s, t, u, ä. Eli 10 kirjainta.
Se että sanat ovat sitä selvempiä mitä keskemmäs mennään, voisi ajatella kuvastavan sitä miten rakkaus saa näkemään asiat tarkemmin ja selkeämmin. Toisaalta se että runo on tiimalasin muodossa voisi ajatella kuvastavan sitä että joku näkee selkeästi että rakkauden hiekanjyvät valuu jatkuvasti alas.
Ennen kuin sanat on selkeitä on sekamelskaa, näin myös selkeiden sanojen jälkeen. Kuvastaako tämä että maailma koetaan sekamelskana silloin kun siitä puuttuu se ketä rakastaa?
Selkeitä ja konkreettisia vastauksia ei ole. Ei tässä runossa. En tehnyt sitä kenellekään tietylle tai kenestäkään tietystä. Mietin vain miten voisin nuo sanat jotenkin tuoreesti sanoa, vaikkei olekaan ketään kenelle ne sanoa. No, sanoin ne paperille, ja sitten näppäimistölle, ja netille, ja blogilleni, ja sen vilkaisijoille, ja onhan sekin jo jotain.
Hyvin yksinkertainen runo, hyvin yksinkertainen idea ja toteutus, mutta sisällöstä voi silti löytää vaikka mitä. Jos vaan tarkentaa katsetta ja mieltä siihen, eikä vain hutaisemalla lue ja sitten karkaa jonnekin tositv:n ääreen.
Sellaisia useimmat runot ovat. Eivät kertakäyttöpopcornia, vaan jotain mitä voi ja kannattaa miettiä puoli tuntia, tai tunti tai vaikka koko ilta. Labyrintti jota voi lähteä samoilemaan ja katsoa mitä tulee vastaan.
Toisaalta, 95% ihmisistä ei ole juuri lukenut runoja lainkaan, ja usein he näkevät runoissa vain panssarioven tai tiiliseinän. Jossa ehkä lukee jotain kuten "vittu" tai "black sabbath", sitten he lukevat sen, ja kääntyvät ja jatkavat matkaansa.
Ja netissä tämä vielä korostuu. Hektistä linkkien klikkailua, Back-nappula-rumbaa, jossa harvoin tulee syvennyttyä mihinkään. Koomassa vaan satoja sivuja ja kuvia tunnissa selataan.
Olisi hyvin eri asia saada postissa kirje jossa on käsinkirjoitettuna (tai edes varpailla tai nenillä) tuo runo. Vaikka sisältö tosiaan olisi ihan sama, kokemus olisi niin erilainen. Silloin sitä miettisi. Mitä se tarkoittaa, keneltä se on, mitä se yrittää. Se voisi olla kirjoitettuna äkkiä huulipunalla tikkukirjaimin Suomen kartalle, tai huolellisesti tekstaten lyijykynällä vaaleanpunaiselle viivoitetulle kirjepaperille - mutta mitä nämä on ja miten.. (Kaikilla aivan samoin. Samaa fonttia, saman kokoisena, samanlaiseen taustaan. Onko tätä lausetta kirjoitettu minuutti, vai 16 sekuntia, vai hioinko tätä 11 minuuttia 21 sekuntia, etpä sitä voi juuri mistään päätellä.) Se olisi isolla todennäköisyydellä kiinnostavinta mitä sille ihmiselle sinä päivänä tapahtuisi. Mutta näin netissä, 100 000 ihmistä jos näkisi tuon, tuskin kellekään tuo jäisi päivän kohokohdaksi.
Netti ja maailma on eri asioita. Ja se on vain erittäin hyvä asia.
No niin, siinäpä hiukan paskanjauhantaa yhdestä kökkörunosta. Hauskaa iltaa kaikille, alan juomaan kahvia ja katsomaan telkkarin viihdetarjoilua.
Viittomakieliset uutiset (7.2)
Kuopiossa olisi huomenna 0 astetta.
Kuopiossa olisi huomenna kahdeksas helmikuuta. 2008.
Ja Kuopiossa olisi perjantai huomenna.
Ja suurinpiirtein koko maailmassa.
Katson viittomakielisiä uutisia
ja juon olutta, tölkistä, jotain tavallista,
ja minua vituttaa,
en tiedä mikä,
en ole varma kuinka kauan,
mutta arvelen että se johtuisi maailmasta.
Sen tarkemmin en osaa miettiä.
On torstai.
Juon olutta.
Makaan sängyllä.
Katson televisiota.
Uutistenlukija sekoaa sanoissaan.
Pupu (8.2)
Maailma on täynnänsä
kuolemaa, ulostetta,
sotia, huoria, väkivaltaa,
valheita, murhia, pedofiileja, käärmeitä,
saasteita, petoksia, kateutta, inhoa, vihaa,
katkeruutta, tuskaa, pettymyksiä, sairauksia,
skitsofreniaa, syöpää, paskaa musiikkia
ja kaikenlaista kamalaa,
ja joskus siellä seassa,
rakkaus,
kuin pieni pupu yrittää luikkia luoksemme,
koittaen säilyttää uskonsa että
saavuttaa meidät
ennen kuin maailma on ottanut meidät omakseen.
Risicumin tv-mainoksessa sanotaan että keskimäärin 200 euron pikalainoilla ostettiin esimerkiksi: vaatteita, huonekaluja, matkalippuja ja ruokaa.
Mitä vittua?
Eiköhän puolet lainoista menneet viinaan! Ja sen lisäksi muihin baari-illan kuluihin (taksi, roskaruoka, kortsut). Ja muiden velkojen maksuun.
Onko huonekalut muka semmosia että ei voi paria viikkoa odottaa että saa palkan? Tai matkaliput? Eiköhän se vitunmoinen humala ole sellanen jota tekee mieli heti paikalla. Ja rohkasuryypyt = potentiaalinen pildensaanti.
Eiköhän sitä ole ihan tutkittukin että isoin osa pikalainoista otetaan baarissa tai vähän ennen baaria.
http://vaalimainos.com/index.php?option=com_content&task=view&id=539&Itemid=2
Tuolla näkyy että KTM:n tutkimuksen mukaan siis yli 60% juhlimiseen ja viinaan. Eiköhän ole melko lähellä totuutta.
Miksi mainoksessa pitää kokonaan sivuuttaa tuo yli 60%?
Koska kuulostaisi pahalta jos mainos menisi näin: "Lainoilla ostettiin esimerkiksi viinaa, alkoholia, olutta, huoria, tupakkaa, kondomeja, liukastevoidetta, Tallinnan reissuja ja pizzaa. Ja 8235 asiakkaasta yksi kertoi ostaneensa huonekalun, nimittäin parisängyn, jossa harrastaa kimppakivaa baarista iskettyjen cheerleader-kaksosten kanssa."
Jos kuolisin ihan kohta
top sataan minua eniten ja kauniiten
koskettaneeseen jäisi:
- noin 5 sukulaista jotka kai hellivät minua kun olin vielä niin pieni etten voisi enää muistaa mitään
- noin 4 naista joista en juuri osannut välittää pidemmän päälle enkä muista satoiko vai paistoiko kun halasimme
- 1 talonmies
- 2-4 ambulanssimiestä/ensihoitajaa
- 1 ruumiinavaaja
- 1 ruumiinavaajan avustaja
- 1-2 hautausliikkeen edustajaa
(- 1 työmarkkinatuella työharjoittelija joka halusi hivellä ihoani kahvitunnilla - toivottavasti edes nuori nainen, mieluiten tumma)
- noin 75 matoa
- 1 haudankaivaja about sadan vuoden päästä jonka lapio iskeytyy yhtäkkiä johonkin luuhuni
- 1 varis joka nokkii sitä luutani kun haudankaivaja on lähtenyt hakemaan kottikärryä - toivottavasti punaista, ei helvetti mitään yrjönvihreää!
Ja kai minua sitten jonnekin kaatopaikalle vietäisiin sekalaisissa erissä pikkuhiljaa.
2100-luvun jugurttipurkkeja ja suodatinpapereita ja banaaninkuoria naapureinani jonkun läjän huipun kupeessa.
Tahdon sinun ylittävän kaikki nuo edelliset.
Reippaasti.
Notkeasti.
Ei pitäisi olla sinulle paha.
Ja et tiedä kuinka kaipaan käsiesi hyväilyä ja suusi imemistä ja kaiken lihasi lämpöä jos et tule ja tee ja omin silmin näe, joten saavu ja lennä ja vaella huipulle ja yli.
Vaikka en minä kuole, juon vain kahvia, mustana ja kylmänä.
(omistettu Heath Ledgerille)
(on niin kökkö etten kehtaa edes rivittää tai antaa nimeä)
Eniten unelmoin siitä että olisi ihminen jonka kanssa nukuttaisiin iltaneljään peiton alla, nauttien katon äänistä. Että olisi ihminen jonka kanssa hengittää.
Ja toinen jonka nimi on vaikkapa Yö:
Istun yksiössäni koneella,
tuijotan ruutua,
siellä on kymmeniä ihmisiä,
joille voisin yhdellä klikkauksella
ja pienellä näpyttelyllä
kertoa jotain,
ilmaista jotain jostain,
esimerkiksi ajatuksistani.
Mutta en sano kellekään mitään. Kukaan ei sano mitään minulle.
Jälleen yksi yö
johtanut uuden päivän puolelle.
Televisiossa juontaja lukee ääneen
katsojien tekstiviestejä
kamalalla nasaalilla.
1. Luen vain 20-30% aloittamiini keskusteluihin tulleista viesteistä.
2. Pyrin juomaan maidoista vain sitä punaista.
3. En ole koskaan asunut vuokralla.
4. Minulla on rahaa vain käteisenä, ja vain taskun pohjalla, ei lompakossa tms.
5. Kävin 13 vuoden ajan terapiassa.
6. Olen käyttänyt näitä: Truxal (1,5v), Zoloft (1,5v).
7. Olen treffannut netin kautta 104 naista.
8. 15% Cityyn laittamistani jutuista on valhetta, huijausta, liioittelua tai muuta sellaista. Ainakin.
9. Luulen aidosti että nämä kiinnostavat jotakuta edes hivenen.
10. Asun oikeasti Kuopiossa. En ole koskaan asunut muualla. Helsingissä kävin viimeksi ennen juhannusta.
11. Minulla on pieni.
12. Kymmenisen prosenttia blogimerkinnöistäni (etupäässä listoista) on sellaisia että päivitän niitä silloin tällöin. Eli vaikka olisi joskus lukenut koko blogini läpi, niin vaikka minne tupsahtelee kuitenkin pienissä erissä vaikka mitä uutta. Esim nyt päivitän iskureplalistaa ihan kohta.
Punainen aukko,
se olen, sinut tahdon
nielaista pian.
Hänen kanssaan
pitkin sateenkaaria
hetken käppäilin.
En pääse nettiin.
Vasta se saa kuulemaan
sekuntisykkeen.
[45]
Kerro: luulitko
alunperin jäävämme
toisillemme vain
nikeiksi vieraskirjaan,
perässä kellonajat?
Punainen sydän
liukuu yöllä ovesta,
kun juuri mietin
edellistä runoa.
Onko se meistä tehty?
Kyllä osasin
lähihälytyksen jo
ennen kuin koskin
Pelimieheen. Notkuilit
s e l k ä _vessan_ OVEEN päin!
Deittisivuston
harmaat naarassymbolit,
vihreät; normaalit
ja lihavoidut nikit;
liukuhihnasydämet.
Läpi työpäivän
valuu olutrekkoja,
keikkabusseja,
sälekaihdinten taitse.
Viikonloppu kutittaa.
{18}
Etsinpä tossa yhtä Suvia Facebookista mutta ei löytynyt.
Huomasin jännän jutun kuitenkin.
27 Suvia, joista 18 suhteessa, kihloissa, tai naimisissa. Eli 67%. Yleensä tässä ikäryhmässä kuitenkin 67% pitäisi olla sinkkuja, tilastojen mukaan. Facebookissa siis selvästi on isompi osuus sosiaalisesti menestyneitä.
Lopuista 2:lla luki siviilisäätykohdassa että sinkku, ja 7:llä koko kohtaa ei ollut täytetty mitenkään. He melko selvästi olivat kaikki sinkkuja. Eli Facebookissa tämän mukaan 22% sinkuista ei ilmoita olevansa sinkku.
Miksi? Eikö se helpottaisi ihmisiin tutustumista? Ensinnäkin he sopisivat niiden hakuehtoihin jotka selaavat sinkkunaisia. Ja jos joku ihan vain sattumalta kaverin kämppiksen naapurin koulukaverin tutun serkun työkaverin kautta osuu kohdalle ja kiinnostuu, hänen ei tarvitse miettiä että "no tuo on niin upea ja uuh aah huippu että tuskin kuitenkaan on sinkku, alanpa surffaamaan nettipornoa päin" jne.
Onko 78% naisista sinkkuja omasta halustaan? Paskanmarjat on. Harva nainen on sinkku omasta halustaan. Edes naiset eivät ole niin tyhmiä etteivätkö osaisi arvostaa aitoa rakkautta ja unelmoida siitä. Vaikkakin, uskon useimpien unelmoivan enimmäkseen panemisesta, miehistä, miehestä, siitä että joku vaihtaisi lampun, siitä että olisi joku, siitä että voisi käpertyä kainaloon, hellyydestä, kosketuksesta, että voisi vihdoin mennä bileisiin jonkun kera, ettei olisi ainut sinkku illan istujaisissa, että pääsisi edes vaihteeksi taas sinkkuudesta, että sukulaiset ei kyselisi joko se mies on löytynyt, jne.
Unelmissa siis tuollaisia, eikä niinkään "rakkautta" sivuavia, esim "olisipa joku jonka kanssa olisi molemminpuolinen välittäminen, kunnioittaminen, arvostus, ymmärrys, ystävyys, kiintymys, intohimo, toimiva kommunikaatio, YHTEYS, lisääntymisvietti jne". Eli se mitä kaikkea "rakkaus" voi tarkoittaa, mihin se voi johtaa ja pitää sisällään. Kuinka moni todella osaa ajatella asiaa rakkauskantilta?
Minä osaan, mutta minä olenkin olakrez. Joka kahvipurnukan pohjia hamutessaan alkaa ajattelemaan ihmiskunnan eksistentiaalista ahdistusta ja Munchin Madonnan navalla lepääviä siveltimenvetoja ja niiden yhteyttä päivän poliittisiin tapahtumiin.
Voisi tietenkin ajatella että jos nettideittailla haluaa niin siihen on parempiakin sivustoja kuin Facebook. Mutta toisaalta, eikö yksi hyvä peruste kiinnostua tai arvioida ihmistä netissä ole hänen kaveripiirinsä? Tämä aspekti puuttuu melko totaalisesti Citystä ja Suomi24stä. Vain Cityn blogeissa voi jotain kuvaa saada millaisia kavereita tai tuttuja toisella ehkä on, mutta voikin olla että kyseessä on vain nettituttu, vain harvoin huomaa että kommentti on sellainen että he taitavat tuntea ihan livenä toisensa.
Facebookissa on myös paljon monipuolisemmat hakuehdot. Ei tarvitse etsiä esim urheilullisen vartalon omaavaa 162-167cm pituista sinkkunaista joka ei tupakoi. Voi etsiä sinkkunaista musiikkimaun tai elokuvamaun tai tv-sarjamaun mukaan. Eli sisäisten asioiden perusteella, ei ulkoisten.
Tein pari muuta hakua. Eräästä yliopistokaupungista löytyi 153 sinkkunaista (suhteessa olevia yli 500, eli maksimimäärä mitä näyttää kerralla, lisäksi ihan naimisissa olevia 241 ja vasta kihloissa olevia 253 - eli jonkunlaisessa suhteessa olevia ainakin tuhat -> epäsinkkujen ja sinkuksi ilmoittautuvien suhde siis vähintään 7:1, vaikka tilastojen mukaan se olisi 1:2 [12,5% vrt 67%]).
Noista 153 sinkusta 20 ilmoitti etsivänsä deittailua. Sama määrä ilmoitti etsivänsä suhdetta. Ja nuo kohdat voi molemmat ruksata eli useimmat tai noin puolet oli samoja naisia, mitä nyt silmämääräisesti katsoin. Harvoin katson kovin nenämääräisesti.
Eli.. Jos jostain kaupungista on Facebookissa 750 naissinkkua, näistä vain noin 150 ilmoittaa olevansa sinkku, ja näistä ainoastaan about 30 ilmoittaa hakevansa joko deittailua tai suhdetta tai molempia. Eli 4% kaikista kyseisen kaupungin naissinkuista sivustolla. Se on melko vähän, koska deittisivustoilla kyseinen lukema on noin puolet.
Ai mitä se toinen puoli sitten ilmoittaa aidoilla&oikeilla deittisivustoilla. No että ei oikein tiedä mitä hakee tai että ei oikeastaan hae mitään. Tai "ajatustenvaihtoseuraa". Tai "jos haluat tietää lisää niin kysy". Ja sitten muutama kuva joissa hymyillään ja esitellään kaula-aukkoa.
Eli tiivistys: Facebookissa sinkuista 20-25% kertoo olevansa sinkku, jonkinlaisessa suhteessa olevista taas lähelle 100% kertoo olevansa jonkinlaisessa suhteessa. Mistä tämä johtuu? Jos tosiaan lähelle 100% niistä jotka on jonkinlaisessa suhteessa ilmoittavat sen, niin silloinhan se ettei ilmoita onko sinkku vai mikä on sama kuin ilmoittaisi olevansa sinkku. Ainakin jos silmä on vähänkään harjaantunut huomaamaan mikä tarkoittaa Facebookissa mitäkin.
Vitut tästä tiivistämisestä tule mitään. Keitän kahvit.
Mutta joo, kai tajusit jotain tästä kuitenkin.
%)
iqLwrYcsfÄoGhfSt
---UMxrIkÖacJnL
------gHmiNjäH
--------raK
----------a
--------Stan
------fsINuqAb
----kOcSnZeiFmUj
WpajRiyVhngDwAh