Kesän pimeys

Noenois kyllä
halunnukaan syttyvän
palaneen lampun.

Purukumia
pyöritän peukalolla.
Kohta soitatko?

Yksi ruskea
hius poolopaitaani jäänyt
Tallinnan yöstä.

[86]

Jo ensimmäinen
katseesi hemmotteli
minut pilalle.

[83]

Eka tanka 22 päivään.

Kohtaamissani
ihmisissä ei ole
ollut sinua.
Siksi en vielä ole
kertaakaan rakastunut.

{34}

Tonttu tuijottaa
eteisen kaapin päällä
huolestuneena.

Ei se ollutkaan
rakkauskirje vaan veljen
kesähääkutsu.

Rännit loruvat
ja viemäri putputtaa.
Kevään sunnuntai.

Dogvillen päältä
löysin kevään siemenen,
kuivan ja kauniin.

Hiljaisuuteni
on parasta sinulle
mitä voin antaa.

Vessapaperi
loppu. Kuivaan aamulla
kyrvän pyyhkeeseen.

[82]

Avatessani
appelsiinimehua
päätän lähettää
sinulle jonkun kortin
pääsiäisenä. Tursuu.

{33}

Ympäri toria
hajanaisia naamoja
ripoteltuna.
Ulosteiden jäänteitä
kylmällä kaakelilla.

{32}

Erästä maailman tunnetuinta runoa mukailen tuossa. Ja maailman tunnetuimmista runoista ehkä toinen joka on melko helppo muistaa ulkoa. Vielä helpompi on se Violets are brown, shit is puprleöö... tai ööh miten se nyt menikään.

30.3.2007 siteerasin saman runon Cityn keskustelupalstalle:

Maailmaa aloittelijoille.

In A Station Of The Metro

The apparition of these faces in the crowd;
Petals on a wet, black bough.
- Ezra Pound

apparition = an act of appearing or becoming visible unexpectedly / something existing in perception only / a ghostlike figure
petal = terälehti
bough = oksa

Miksi ihmiset ovat siellä? Mennäkseen paikasta a paikkaan b. Terälehtiä on ripoteltu oksaan, yksikään ei juuri eroa toisistaan, ja ne ovat kiinni vain oksassa, eivät toisissa, ja kun oksa vähitellen ja väistämättä kuivuu, terälehdet leviävät kukin ties minne tuulen mukana, ja eivät ehkä enää koskaan ole noin lähellä toisiaan. Kuka tietää ovatko ne joskus olleet jonkun saman kukan terälehtiä, jolloin ne on saaneet vettä ja ravinteita samoista juurista. Todennäköisesti. Mutta nyt ne on kiinni jossain pimeässä, kovassa, vaikka itse ovat hentoja, värikkäitä. Metro joka sykkii näitä ohimeneviä kasvoja, on enemmän elossa kuin kasvot ikkunoissa ja tuoleilla ja käytävillä, jotka typistyvät vain metron puna- ja valkosoluiksi. Keksintö jonka ihminen teki helpottaakseen elämäänsä, vain eristää ihmisiä toisistaan, ja tekee heidän elämänsä tyhjemmäksi, vaikkakin yksinkertaisemmaksi ja nopeammaksi, tehokkaammaksi (rahassa mitattuna, ei ns onnessa), ja juurikin siksi niin autioksi, kuin olisi vain robottimarsu suuressa kaoottisessa oravanpyörässä. Jos nämä ihmiset olisivat kulkemassa peltojen välissä heinänkorsi suussaan paikasta a paikkaan b, todennäköisesti he välillä pysähtyisivät juttelemaan säästä, tai kukista, tai ihastelemaan yhdessä perhosia. Metro kaiken kaikkiaan oli kuitenkin koiranpalvelus, haudattu ihminen koiran vaatteissa, joka vei ihmisen pois valosta, syvälle maan alle, keskelle mustaa kohtua joka muuttaa sikiöksi joka ei osaa yhtään sanaa, joka melkein kuristaa napanuorallaan ja imaisee nesteet itseensä. Ei joskus tuhat tai kaksi tuhatta vuotta sitten ihmiset vältelleet toistensa kasvoja, tai jättäneet sanomatta vaikka mitä jos sattuivat jonkun ihmisen kanssa samalle bussipysäkille...

Valitettavasti Idols tms ei saa meitä rakastamaan tms toisiamme yhtään enempää.

Ajatelkaa tuota runoa tunti päivässä viikon ajan, tai viisi tuntia tänään ruisleipää syöden ja vettä juoden, ja teistä tulee sellainen mitä haluaisitte toisten olevan. Miettikää mitä haluatte olla ja mitä haluatte tehdä, ja keille, ja mitä ja millaisten haluatte tekevän teille jotain. Tai sitten voi ihan vaan lähtee bilettämään ja vetämään nupin kaakkoon.

22.2 laitoin edellisen kerran. 23 päivää siis ollut taukoa. Eikä ole hirveästi edes laittaa. Olen melko muita asioita puuhaillut. En edes muista mitä asioita silloin puuhaillaan kun haikuja tulee mieleen...

Pimeyden vaippa
tulvehtii kylmää paskaa
junan ympäri.

Juna lävistää
talven kylmän yön vaippaa
murtumaisillaan.

Kylmää pimeyttä
katseen kantamattomiin
VR tarjoilee.

Rinteessä varjo
katulampun korkean
selän takana.

(kauneinta on se minkä jättää taakseen, se mitä ei edes itse näe, se on siellä itsesi takia, se ei olisi siellä jos valosi sammuisi, siihen miltä se takana oleva näyttää vaikuttaa maaston muoto ja pintamateriaali [lumi/nurmi jne])

Pinaattikeitto
ei enää koskaan maistu
aivan samalta.

[76]

Ehdit jo soittaa,
juoksin keittiöön, heitin
tuulilasiisi
paperilentokoneen:
KATSON MÄKIHYPPYÄ.

Luin runojasi
blogistasi, sen alla
mainosbanneri:
korkealaatuisia
lasten nahkatossuja.

Viimeisen illan
ennen kolmee kymppiä
pelaan netissä,
tappaen ötököitä,
liekinheittimelläkin.

{31}

9 siis yhteensä 23 päivässä (noistakin 5 yhden viikonloppujunareissun jäljiltä). Melko löysästi. Pitäs kai rakastua tms niin sais ideoita. Tai siis kokis kaiken silleen isosti ja merkityksellisesti. Kaikella olisi väliä. Nyt ei paljo väliä ole sillä miltä suklaakeksi maistuu tai miltä se näyttää. Mutta rakastuneena silläkin olisi väliä, kiinnittäisin huomiota suklaahippuihin, huomaisin niissä jotain, saisin ehkä idean haikuun tai tankaan. Elämä nousisi monenteen potenssiin. Se nousisi johonkin. Nyt se on vain elämää. Se on vain sitä että välillä herää, välillä katsoo telkkaria, välillä keittää kahvit. Siinä ei säteile mitään isompaa voimaa.

No nytpähän tiedän taas vaihteeksi miltä maailma näyttää keskivertosuomalaisen silmin. Ei kai ihme että itsemurhat ja viina on niin yleisiä.

Pitää kai koittaa juoda vähän alkoholia niin jos se saisi joitakin ihastuskemikaaleja aivoissa liikkeelle. 22.2 jälkeen olen kyllä alkoholiakin käyttänyt 4-5 kertaa vähemmän kuin ennen sitä alkuvuonna. Eli olueksi muutettuna 4,5litrasta per viikko tippunut noin litraan per viikko.

Yhteensä tänä vuonna 40 litraa olueksi muutettuna (ja olutta siitä muutenkin on ollut melkein 90%). Eli vastaa 5 koria Karhua. Eli vastaa 11 pulloa viikossa.

Baarissa olen käynyt 2.1, 3.1, 17.1, 14.3.

No nyt lähden kuselle ja katson saanko ideaa haikuun.

Varmaan Suomessa
joku niin yksinäinen
että rukoilee
kunpa puhelinmyyjä
pirauttaisi äkkiä.

{28}

(Tein tästä mielessäni kymmenisen versiota, luontevimmin sain tavut sopimaan noin, eka ajatus oli että "Ei ole mahdollista olla niin yksinäinen että ilahtuu kun puhelinmyyjä soittaa". Mutta silloin ajattelin vain itseäni. Jos ajatellaan Suomen tasolla, niin varmasti on tuhansia jotka ilahtuvat siitäkin, ja noin 1-3 jotka tänään rukoilevat runossa kuvaamaani asiaa. Tai no ihan eka versio oli, Rasan lehdentilausrunoa mukaillen, että "Hän oli niin yksinäinen että ilahtui kun somalit kävivät tuikkaamassa postiluukusta R-kioskin mainoksen jonka kannessa Näkki-juomukondomi 20 kpl paketti oli 18% alennuksessa" tms, mutta eihän tuosta saa runoa edes 5-7-7-7-7-5-7-7-tavukaavalla. Mutta ehkä tätä vielä tulee mietittyä. "Hän ilahtui kun postiluukusta tuli mainoksia joiden kansissa oli tekohymyä." jne jne)

Kaupan nurkalla
joku haukottelee kuin
sinä, liukastun.

Sorsa purossa
poski jään partaalla kuin
baariin sammunut.

[71]

Käteenvedännän
jälkeen käsienpesuun.
Hana räpsähtää.

Fanittaakohan
Englannin kuningatar
Hank Chinaskia.

Vain suomettunut
Van Goghin korva, minä,
avaruudessa.

Sydämessäni
kävit tiuhaan, isosti,
kuin Ron Jeremy.

[69]

Isännöitsijä
luulee että arkena
kaikki kulkevat
ilmoitustaulun ohi.
Ei edes vettä tänään.

{27}