Kerouacin haikut 1

Holding up my
purring cat to the moon
I sighed.

Miksi Jack huokaa pidellessään kissaa kuuta päin..?

Koska kukaan ei nostele häntä lähemmäs kuuta?

Koska hän on niin yksinäinen, että etäisyys toiseen ihmisolentoon tuntuu yhtä pitkältä kuin matka kuuhun, ja hänellä on vain kissansa?

Koska hän on niin onnellinen kun tuo herttainen näkymä loihtiutuu eteensä?

Koska kukaan ei saa/laita häntä kehräämään?

Koska taas yksi kuukausi on mennyt, ja hänellä on edelleen vain kissansa kaverina?

Koska kuu pysyy hiljaa?

Koska kuussa ei ole kissoja?

Koska kaikki kolme ovat kuitenkin lopulta niin yksin, ja toistensa lohtuna vain hetkellisesti?

Koska kuu on kauneimmillaan vain joskus ja kissakin kehrää vain joskus, ja Jack kaipaa jotain pysyvämpää?

Koska vaikka se kuulostaa hyvältä, tuntuu hyvältä, näyttää hyvältä, se ei kuitenkaan muuta mitään?

Koska hän ei pysty unohtamaan jotain mieltään painavaa asiaa edes hetkeksi?