Kesän pimeys

Päivä hymyilee,
koska tänään tiedän sen:
olet tulossa.

[512]

Luulin enemmän
sinusta - mutta sitten sain
ketjukirjeesi.

Vaippojen luona
mies tarraisee perseestä
naistaan - selvä se.

Tule treenataan
vauvanvaunuja varten
ostoskärreillä.

Nimipäiväni
iltarusko - kauniimpaa
en tahdo tietää.

Hintalappuja
revin irti lahjoista,
kohta joulu on.

Tänään sen vihdoin
tein: vaihdoin taustakuvan
sinusta häneen.

[511]

Tankoja:

Masennuslääkkeen
sponssaamat nenäliinat
pöydän kulmalla
terapeutin huoneessa,
oletko nähnyt koskaan?

Keskellä matkaa
vaihdan raskaamman kassin
vasempaan käteen.
Hampurilaispaikalta
tuoksuu ihanat rasvat.

Kyllä, anna minulle 10 Peilikuvassa niin pisteeni ja sitämyötä itsetuntoni kasvaa.

Kyllä, laita minulle joku kehuskeleva kuvakommentti niin oloni paranee hetkeksi.

Kyllä, tarjoa minulle työkeikkaa esitanssijana jossain night clubissa.

Kyllä, rikas komea julkkismies/rokkari/jäkistelijä lähetä minulle flirttaileva pikaviesti jotta sitten noin kuukauden päästä voimme sopia treffit ja päättää illan kiihkeällä panolla.

Kyllä, ehdottakaa hehkeät pariskunnat minulle liittymistä makuukammarinne miesvahvuuteen täksi viikonlopuksi.

Kyllä, voit lähettää minulle kultaketjun postissa.

Kyllä, tykkään sopia nettitreffejä vaikka miten usein monenkinlaisten miesten, ja naistenkin kanssa, jotka ihan johtavatkin johonkin toisinaan ;)

Kyllä, pornotuottajien yhteydenotot kiinnostaa minua suuresti.

Kyllä, tahdon tutustua tasokkaisiin miehiin.

Miksi näkee vaan jotain tällasta:

Ei, et saa meseäni.

Ei, mesesi ei kiinnosta.

Ei, en jakele numeroani.

Ei, en tule tapaamaan sinua minnekkään.

Ei, ei kiinnosta että tulisit katsomaan minua tänne.

Ei, en harrasta webcameja.

Ei, et saa stringejäni tai rintsikoitani.

Ei, en omista silikoneja.

Ei, en ole pornotähti.

Ei, en harrasta lesboilua.

Ei, en etsi seuraa täältä.

Ei kiitos pervot rumat äijät.

Miksi omat todelliset motiivit siis pitää salata? Miksi listata niitä asioita mitä ei halua Citystä? Miksi ei voisi kertoa mitä haluaa? Koska se sisältäisi jotain moraalisesti arveluttavaa, tai säälittävää? Entä minihamepyllistelyherutuskuvat sitten?

Tiedätkö miksi olakrez pyörii Cityssä?

Koska hän ei jaksa mailailla samoja asioita sinne tänne, ei edes yhdelle naiselle. Niin hänpä sitten pitää blogia, ja kuvasivustoa, josta kaikki keitä hänen asiat kiinnostaa voivat tsekata mitä hänelle kuuluu, ja millasia paitoja hän on mennyt ostelemaan jne. Ja välillä nalkkiin tarttuu uusia "bändäreitä" kun sattumalta törmäävät sivuillensa.

Ns mailailu tai sähköposteilu tai muu jauhanta ei juuri minua kiinnosta. Lue minun blogia. Minä luen sinun blogia. Jos blogiemme/kuvagallerioidemme perusteella kiinnostumme toisistamme -> sovitaan tapaaminen.

Jos joku ei sen perusteella kiinnostu minusta mitä minulla on Cityssä (esim jo pelkän profiilin pikaisesti tsekattuaan), ja 5-10 lyhyehkön sähköpostin tai muutaman mesejubailun perusteella kyllä kiinnostuisi, niin antaa olla, painu jonkun muun tykö harrastamaan prinsessaleikkejäsi. Jos et jo näiden Cityssä olevien materiaalien perusteella kiinnostu niin etköhän ole ihan vääränlainen mulle. Jos lämpenemistä alkaa tapahtua vasta pikaviestiflirttailun tai kuvakommenttikehujen jälkeen niin... Kertoo varmasti jotain jos "olet kiva" minun privaatisti sanomana tekee isomman vaikutuksen kuin esim tämä blogimerkintä. En halua naista joka lakoaa nuoleskelulla ja mielistelyllä ja kommunikaatiopujottelumanipulaatiolla. Eli suomeksi: en halua ainakaan 99% naisista. Jos mulla olis valkee ratsu niin komentasin sen paskantamaan jonkun RiNsEsSan aamumuroihin. Heittäisin tietenkin nopalla että kenenkä muroihin.

No ootko kuumana?

Runollisimpia paikkoja ovat
paikat jotka ovat kauppoja,
niitä missä miehet ja naiset
työntävät rätiseviä kihiseviä kärrejä,
joihin valitsevat valitsemistaan
asioita joita juoda,
asioita joita syödä,
ja asioita niiden kanssa.
Samalla ajatellen jotain, jotakuta,
tai ei mitään.
Virtaavina kuin unta pitkin
toistensa lomassa,
seuraavaan hyllyyn keskittyneenä.
Niin runollista on
nainen minkkiturkissa
ojentuen kahmomaan vielä yhtä
pörröisesti hehkuvaa persikkaa
mitä suhisevimpaan pussiinsa.

1:

168 suomalaisen naisen otanta eräältä parin kymmenen tuhannen ihmisen paikkakunnalta (1,4% asukkaista Facebookissa; suomalaisista 6% - mitä isompi paikkakunta, sitä isompi osuus Facebookissa).

Married: 27
Engaged: 11
In a relationship: 34
In an open relationship: 0 (106 koko Suomessa)
It's complicated: 0 (noin 1500 koko Suomessa)
Single: 28

20-30-vuotiaista sinkkuja on noin 66%. Facebookin käyttäjät on 16-35v, joten voisi olettaa sinkkuja olevan hiukan vähemmän, 60-65%.

Tämän pienen tutkimukseni mukaan 43%:lla naisista on suhde. Eli 57% olisi sinkkuja. Näistä vain 17%-yksikköä (eli 30%) ilmoittaa olevansa sinkku.

Tai sitten jotkut niistä keillä on suhde eivät ilmoita siitä, eli eivät vastaa tuohon kohtaan. Mutta eiköhän useimmat sinkut jätä herutussäätynsä kertomatta kuin suhteelliset.

Miksi siis ainakin 2/3 sinkkunaisista ei ilmoita olevansa sinkku? Sama Cityssä, miksi sinkkunainen ei ole vieteltävissä?

2:

Sama tutkimus miehillä.

111 miestä (sama paikkakunta).

Married: 11
Engaged: 8
In a relationship: 10
In an open relationship: 0
It's complicated: 0
Single: 37

26%:lla miehistä suhde. Sinkkuja olisi siis 74%. Näistä 33 %-yksikköä (44%) ilmoittaa sen.

Tässä vielä yhteenveto suhteellisten ja suhteettomien osuuksista:
Naiset: 43% vs 17%
Miehet: 26% vs 33%

Eli jos uskoisi siihen mitä näkee profiileissa ja muodostaisi sen perusteella kuvan niin naisista sinkkuja olisi 28% ja miehistä 54%. Mutta kyseessä on vain se että naiset paljon mieluummin salaavat sinkkuutensa.

VAI: harrastavatko sinkkunaiset ja suhteelliset miehet mieluummin muuta kuin Facebookia?

Eli: kun naisella on suhde ja ehkä lapsia, hänellä ei ole paljoa aikaa kavereille, mutta hän haluaa pitää yhteyttä edes jotenkin, ja Facebook on tähän oiva paikka. Ja kun miehellä ei ole suhdetta, hän haluaa käyttää vaikka mitä keinoja, ja liittyy mielellään myös Facebookiin.

"Parhaillaan sairauslomalla on parikymmentä huumepoliisia päällikköineen saamaan aikaan, kun seitsemää henkilöä koskeva rikostutkinta on alkamassa.

Kyse on virkarikosten esitukinnasta, jossa selvitetään, ovatko poliisit ylittäneet toimivaltansa salaisten pakkokeinojen käyttämisessä ja suosineet joitakin rikollisia."

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1467125

Odotan että
herätyskello soi niin
pystyn nukkumaan.

Tänään kaupassa
ajattelin sinua
kun näin sieniä.

[505]

"You are approaching the limit for search!
Slow down or you'll hit a block!"

Jos sivustolla on 80 miljoonaa käyttäjää, niin luulis että moni ois törmännyt tuohon, JA blogissaan tai keskustelupalstalla jotain tuosta jauhanut. Mutta Googlella löytyy vain 272 mainintaa. Ns "eri" mainintoja mukamas vain 8. Lähes kaikkia Yahoon kyssäreitä.

Mutta tässä sitten yksi lisää siis.

Jos pyöristetään että 200 ihmistä on tuosta nettiin jauhanut, ja vain 1% niistä jotka tuohon on törmänneet on siitä jotain nettiin jauhanut (niin että sen löytää hakuehdolla "You are approaching the limit for search!") niin se tekee 20 000 ihmistä. Eli joka neljästuhannes facebookkaaja.

Eli vois sanoo että enintään about joka neljästuhannes heruttaa mua kovemmin.

Eli olen siis yksi netin 20 000 kovimmasta heruttajasta. Se nyt tuskin kellekään kova yllätys on. Mutta entä jos tulis tutkittua ja tieteellistä faktaa siitä että olen maapallon tuhannen kovimman nettiheruttajan joukossa? Eipä sekään tarkottas kuin että olisin Suomen 10 kovimman heruttajan joukossa. Johtuen siitä että Afrikassa ja Etelä-Amerikassa ja Intiassa ja Siperian perukoilla jne ei ole hirveesti koneita.

Ketä kiinnostaa enää lehtien sarjakuvat kun Ilta-Sanomista löytää päivittäin hauskoja heittoja (tai pitäisikö sanoa hittoja?) a la Hannes Markkula.

"Eloranta sanoo IS:lle, että hän on ollut jalkavammansa takia neljä kertaa leikkauksessa ja myös hänen näkönsä on huonontunut kahden kahvileikkauksen jälkeen. Hänen kävelytyylinsä saattaa olla hieman poikkeava.

Hän myöntää juoneensa lasisillisen punaviiniä ennen välikohtausta. Poliisit eivät havainneet hänessä päihtymisen merkkejä."

Lisää:
http://www.city.fi/yhteisot/blogi/olakrez/58387

Tossa kesän alussa laitoin itselleni tavoitteen/haasteen/unelmakkeen että 31.12 pitäs olla 500 haikua kasassa. Se tuntui kaukaiselta ja ylitsepääsemättömältä. Mistä ihmeestä kitistäisin aiheita noin moneen haikuun? En ollut aktiivisesti vääntänyt haikuja tuolloin kuin 2-3kk, ja tuntui että ei enää keksi paljoa mitä sanoa 17 tavulla, sanat ja lauseet loppuu kesken, ja ideat ja muut. Mutta eipä olekaan tullut isompia notkahduksia, tuskin yli 6 päivää ilman haikua. Ja monia päiviä tai jopa tunteja jolloin 10-15 haikua. Olen tietenkin yrittänyt kuitenkin myös pitää tason hyvänä, enkä mitä vaan 5-7-5 tavun pötköjä paperiin tunkenut. Teemat ja tyylit vaihdelleet. Vai, miten on, kun luet haikujani, mikä tuntuu olevan yleisin teema? Löytyykö mitään pääpiirteitä? Mikä on yleisin tyyli? Eli siis aiheen käsittelytapa? En ole paljoa taakseni katsellut että mitä sinne on tullut laitettua, eli itselläni ei ole paljoa havaintoa että mitä linjoja noista saattaisi löytää. Monesta haikusta voisin toki tehdä pitkän sepustuksen, mutta ei kaikkea kerkeä. Mieluummin teen uusia haikuja, kuin jauhan asiaa jostain vanhasta haikusta. Kun kuitenkin sitä rautalangasta vääntämistä ei tarvitsisi, jos lukija lukisi haikun niin kuin se ei olisi netistä löytyvä peräkkäisten sanojen pätkä, VAAN RUNO. Runojen luennassa tärkeää on se että jokaiselle runolle antaa 5-15 min. Miettii ja pohtii, tulkitsee, hyppyyttelee sanoja kielen päällä, ja kupeella, imaisee kurkkuunsa, menee ruokalevolle.

Mutta voihan Paavo Lipposen pappatunturi sentään, kun nämä onkin täällä monitorin takana, ja se on klik klik ja hiirijumppa jatkuu. 20 haikun pötkö on luettu minuutissa. Viestiä ei ole saatu, vain häivähdys jostain summittaisesta, ja siihenkään ei kehdata hiljentyä. On niin helppo dissata joitakin 17 tavun runoja ja surffia vaan eteenpäin. On hauskempaa katsoa YouTubesta jotain huumorivideota kuin syventyä johonkin haikuun jossa on aiheena vakava asia, kuten ihmisen tunne-elämä, tai maailma.

Blogissa oleva haiku ei kuitenkaan ole mikään näytelmä jota istutaan katsomassa pimeässä satojen ihmisten keskellä, pehmeällä tuolilla, ja musiikki ja valot ja lavasteet ja hivenen ylinäytellyt eleet voimistavat näytelmän sanomaa. Ehkä mukana on tunnettuja näyttelijöitäkin ja näytelmä on kuumaa kamaa mediassa ja monia muita syitä jotka auttaa ihmistä paneutumaan näytelmään, ilman että samalla Communicatorilla pelaavat Wowia tai säätävät joululahjalistaa. Siksi haikujen tuottama katharsis jää harvinaiseksi. Ja mikä vittu edes on joku sellainen kuin "katharsis"?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Katharsis

En usko Salkkareiden tms vahvistavan elämänhalua. Enintään se saa hetkeksi unohtamaan että elämän force on alhaalla tai suht leppoisan neutraali löperö kökkö.

Mutta ei mun oikeesti pitäny muuta laittaa kuin parin lauseen alustus ja sitten näitä haikuja jotka sen 500 haikun (=8500 tavun) rajatiskin ylittää. Joten tässäpä niitä eli ne. 496 niitä oli ennestään blogissani eli tässä seuraavat. On muuten hyvähkö sää ulkona. Mutta tässä siis tuoreimpia haikupulleroita:

On unohtunut
tunne silloin kun peilin
edessä kaksi.

Alkon hinnasto
lehahtaa kotkan lailla
sängyn aalloille.

Mietin koko yön
sinua ja unohdin
että on talvi.

[tää on numero 500, eli 67% väkivaltaisempi kuin 300:]

Muistan keskellä
ajatusta sinusta:
ei ole kesä.

"Mitäs tuossa on",
kysäisen kellarissa.
"Isäs adressit."

Yksinäisyyden
symboliksiko minut
Kosmokseen pantiin?

Osa osalta
setelikin hajaantuu
kuin kokemukset.

[503]

Tanka:
Onkohan rakkaus
vain mustikkainen leima
panon kyljessä,
syljellä hangattava,
tyystin kyllästyttyään?

(Ei tietenkään oikea rakkaus ole, mutta siis se josta useimmiten on kyse kun rakkaus-sanan verbijohdannaisen ihmiset (suomalaiset) suoltavat. Jos 51% ihmisistä käyttää useimmiten banaanista sanaa "koira", eikö banaani silloin OLE "koira"? Ja sama jos koira-sanan sanoessaan ihmiset useimmiten tarkoittavat banaania. Jos jollain sanalla siis useimmiten tarkoitetaan jotain asiaa, eikö silloin voisi sanoa että se-sana=se-asia? Mitä muuta on sana kuin merkkijono/äännerivi jolla yritetään viestiä tietty asia? Jos kirjaimet k, o, i, r, a peräkkäin olevalla merkkijonolla useimmat yrittää viestiä keltaisen makean kaarevan hedelmän, niin, kuka voisi sanoa että ei koira ole banaani, koira on koira ja banaani on banaani, miksi kutsutte banaania koiraksi. Ja mitä on rakkaus? Se on sana jota käytetään jostain asiasta. Useimmiten se asia on se että tykkää panna jotakuta. Jonka on, miten lie tietoisesti, leimannut rakkauden leimalla, kuin teurasporsaan. Olisihan monien mielestä varmaan epämukavaa jatkuvasti jyystää jotakuta ketä kohtaan ei tunne "rakkautta". Mutta kun sertifiointiaspekti on kunnossa, ei probleemaa ole. Kunnes leima kuluu pois, tai sen haluaa pois, tajuttuaan tehneensä virhearvion. Onko kyseessä uskonnollisen kasvatuksen tulos, haluamme tuntea rakastavamme jotta emme tuntisi itseämme kamaliksi ihmisiksi jos jatkuvasti panemme yhtä ja samaa. Ja uskonnot ovat tuhatvuotisia, eli ovatko ne jo sulautuneet geeneihimme? Lukeeko DNA:ssa "only fuck if you love"? Miten oli luolamiehillä tämän asian laita? Millainen moraalikoodi heillä oli panemisen suhteen? Oliko heillä sanaa rakkaudelle? Kuuluiko heidän rakkaus-sanansa näin: paneminen? Tosin heidän omalla kielellään, eli joku pitkä murjaisu parin vokaalin tanniinisena sekoituksena.

Oikea rakkaus(tm) on jotain jota rakkaus-sana dissaa. Ja mitä tarkoittaa dissata? Miten varma olet että se useimmille muille tarkoittaa samaa kuin sinulle, tai minulle? Eikö ole hyvä että useimmiten on melko selvää että useimmat sanat tarkoittavat melko suuresti melko samaa useimmille. Vaikka, kyllä ihan perussanoistakin löytää isoja eroja.

Naisen sanomana "ystävä" vrt heteromiehen sanomana "ystävä".
"muutama"
"mieto"
"tuima"
"vasta" vai "vihta"
Turkulaisen sanomana "tippus" vrt epäturkulaisen sanomana "tippus"

Paljonko sinulle on muutama? 5 vai 7? Onko nyt hyvä sää miettiä muutaman syvintä olemusta?

Mutta eikö olekin hyvä asia että meillä on sanaton allekirjoittamaton suulla lausumaton sopimus siitä että useimmat sanat koemme samalla tavalla. Se edesauttaa meitä viestimään, kertomaan, ilmaisemaan toisillemme kaikenlaista, mikä taas auttaa meitä muodostamaan kuvaa toisistamme, mikä taas auttaa siihen että haluammeko lähentyä vai loitontua, mikä taas auttaa siihen että mitä tapahtuu minulle ja sinulle - pysymmekö kaukaisina, vai tulemmeko läheisiksi, ja jos tulemme, niin se taas voi johtaa vaikka millaisiin huikeisiin tapahtumasarjoihin, esim siihen että käymme poimimassa sieniä kivaan koriin.

Esim nyt kun sanon että alan juoda kahvia niin tiedät melko tarkalleen mitä alan tehdä. Et ehkä tiedä juonko kylmää tai kuumaa, maidolla tai ilman, kupista vai mukista, mutta kuitenkin sellaista nestemäistä kahvipensaan tuotoksista veden avulla pannuun tuunattua. Vai kattilaan. Vai termospulloon. Vai ehkä jopa termostaattiin. Suun kautta kuitenkin juon. Se on helppo arvata. "Kaikki" tiedämme mitä tarkoittaa: juoda. Se ei ole sitä että otan pipetillä 3 tippaa ja ruiskutan vasemman ukkovarpaan kynnen alle, ja hankaan sitten patteriin. Juoda. Miten ihanan yksinkertainen asia. Eikö olekin. Nyt siis juomaan. Kylmää mustaa kahvia, maustekaakun kanssa.