Vettä. Se ensimmäinen päivä, kun päätän lähteä liikkeelle talkootyömaalle polkupyörällä, niin SATAA VETTÄ! Mennen tullen ja palatessa.
Semmoista on elämä, mutta en valita. Pitäähän sitä välillä vähän ropistakin. Ja olihan se vallan hienon kuuloista & näköistä, kun isoja pisaroita roiskuu & aurinko paistelee!
Vaikka bitumilevyjen asennus kosanin kanssa kävi melkoisen hankalaksi, lakkasi meinaan tarttumasta kiinni kokonaan. Voih. En sitten saanut lupaamaani osiota valmiiksi, kun piti vielä repiä styrox-levyjä irti seinästä (alkoivat palaa) ja sitten naulailla niitä takaisin & korjailla rakoja PU-vaahdolla. Se onkin ainoa asia, joka harmittaa: en saanut lupaamaani työtä tehtyä.
Tänään Tampereelle, huomenna Harjavaltaan. Toisiin talkoohommiin. Olen näemmä muuttunut joksikin talkoohiireksi :-)
Eilen muksu soitteli mulle ekaa kertaa itse. Oli muutes mukavaa jutella kanssaan! Tässä välissä on ollut pitkä väli, että olemme vain viestitelleet. Päätin jättää soittolähestymisen hänelle, sillä tiedän, etten ole kesän aikana ollut se kaikkein paras varaisä. Tuskaisaa oppia, mutta pitää antaa tilaa ja aikaa. Ehkäpä nyt osaisin vähän paremmin?... Ikävä sitä muksua, voihan hitsi...
Vaan nyt täytyy lähteä (sateeseen) kiitämään. Olkaahan ihmisiksi, te pienet ihmistaimet siellä pitkin ja poikin sekä päällekkäin!
—c—