Huonot palkat ja ”rokkikukko”-yrittäjät. Isot pahat riistäjät haluavat taas viedä heikomman ruokapöydästä. Lopetetaan työpaikat, kun ei kukaan kuitenkaan voi pitää työstään, eikä siitä mitään juuri maksetakaan. Päivä päivältä tuntuu osuvammalta tuo "sori". Sori, että haluan mun lapsille saman turvan, kuin työntekijän lapsilla on. Sori, että meidän yrittäjäperhe haluaa joskus pitää lomaa. Sori, että meillä lapset ei nää isäänsä juuri koskaan. Sori, että mä istun öisin ja koitan laskea miten selvitään ensi kuussa laskuista. Sori sori, mut hei, en mä silti vaihtais. On tää niin kivaa ja ainakin voi olla ylpeä siitä, että YRITTÄÄ! Tartten varmaan nitroja pian.
Huijasin sut lukemaan! Oikeasti olen ollut palkansaajana yli 15 vuotta ja tiedän mitä on olla ns. tiskin toisella puolella. Varsinaista yrittäjyyttä on takana vasta pari vuotta. Missään vaiheessa en hyväksyisi ajatusta, että kulut siirtyisivät työntekijöille. Ongelmaa vain siirrettäisiin yrittäjiltä palkansaajille. Tarkoituksena on saada pienyrittäjyys niin houkuttelevaksi, että se olisi vaihtoehto työttömyydelle. Olemassa oleviin yrityksiin taas pitäisi saada syntymään uusia työpaikkoja. Näissä talkoissa pitäisi palkansaajien ja yrittäjien vetää yhtä köyttä. Eikä suinkaan sinne ylähirteen.
"Jokuhan ne lisäkulut kuitenkin maksaa ja jostain ne rahat on otettava". Joo joo, niinhän ne täytyy ottaa jostain. Eikös valtio maksa vähän pirusti työttömistä ja jos yksikin työpaikka saadaan lisää, niin se on jo säästöä valtiolle ja lisäksi vielä palkansaajalta tulisi verojen muodossa rahaa kiertoon. Tällä ajatuksella pitäisi olla ihan selvää, ettei tarkoitus ole tehdä hallaa työntekijöille. On täällä meidän rakkaassa kotimaassamme ennenkin osattu tehdä talkoilla töitä. Nyt olisi talkoiden aiheena Suomi uuteen nousuun. Kuulostaa niin ihanan helpolta kirjoitettuna. Joo tiedän, varmaan utopiaa. Toisaalta eihän mun nupissa varmaan kaikki ihan kohdallaan olekaan, kun tähän rumbaan olen itseni sotkenut. Epäreiluus vaan pistää kiehumaan, eikä vain omasta näkökulmasta.
Nippelitietoa kannattaa tuskin alkaa kirjoittelemaan, jokainen meistä osaa käyttää googlea. Toisaalta sieltä saatuja vastauksia tulkitaan tietysti omista lähtökohdista. Henkilökohtaisesti en ole löytänyt luvuista vahvistusta sille, että meitä pienyrittäjiä pitäisi sylkeä kasvoille. #sori15 –ryhmän herättämän keskustelun kommentoinneissa on paistanut hyvin selkeästi läpi, ettei eroteta suurta pienestä. Kyllä sillä koolla vaan joskus on väliä.
Kiitos ja kumarrus.
Heidi, yrittäjä, äiti ja opiskelija. Ikää mittarissa 32.