Huonot palkat ja ”rokkikukko”-yrittäjät. Isot pahat riistäjät haluavat taas viedä heikomman ruokapöydästä. Lopetetaan työpaikat, kun ei kukaan kuitenkaan voi pitää työstään, eikä siitä mitään juuri maksetakaan. Päivä päivältä tuntuu osuvammalta tuo "sori". Sori, että haluan mun lapsille saman turvan, kuin työntekijän lapsilla on. Sori, että meidän yrittäjäperhe haluaa joskus pitää lomaa. Sori, että meillä lapset ei nää isäänsä juuri koskaan. Sori, että mä istun öisin ja koitan laskea miten selvitään ensi kuussa laskuista. Sori sori, mut hei, en mä silti vaihtais. On tää niin kivaa ja ainakin voi olla ylpeä siitä, että YRITTÄÄ! Tartten varmaan nitroja pian.
Huijasin sut lukemaan! Oikeasti olen ollut palkansaajana yli 15 vuotta ja tiedän mitä on olla ns. tiskin toisella puolella. Varsinaista yrittäjyyttä on takana vasta pari vuotta. Missään vaiheessa en hyväksyisi ajatusta, että kulut siirtyisivät työntekijöille. Ongelmaa vain siirrettäisiin yrittäjiltä palkansaajille. Tarkoituksena on saada pienyrittäjyys niin houkuttelevaksi, että se olisi vaihtoehto työttömyydelle. Olemassa oleviin yrityksiin taas pitäisi saada syntymään uusia työpaikkoja. Näissä talkoissa pitäisi palkansaajien ja yrittäjien vetää yhtä köyttä. Eikä suinkaan sinne ylähirteen.
"Jokuhan ne lisäkulut kuitenkin maksaa ja jostain ne rahat on otettava". Joo joo, niinhän ne täytyy ottaa jostain. Eikös valtio maksa vähän pirusti työttömistä ja jos yksikin työpaikka saadaan lisää, niin se on jo säästöä valtiolle ja lisäksi vielä palkansaajalta tulisi verojen muodossa rahaa kiertoon. Tällä ajatuksella pitäisi olla ihan selvää, ettei tarkoitus ole tehdä hallaa työntekijöille. On täällä meidän rakkaassa kotimaassamme ennenkin osattu tehdä talkoilla töitä. Nyt olisi talkoiden aiheena Suomi uuteen nousuun. Kuulostaa niin ihanan helpolta kirjoitettuna. Joo tiedän, varmaan utopiaa. Toisaalta eihän mun nupissa varmaan kaikki ihan kohdallaan olekaan, kun tähän rumbaan olen itseni sotkenut. Epäreiluus vaan pistää kiehumaan, eikä vain omasta näkökulmasta.
Nippelitietoa kannattaa tuskin alkaa kirjoittelemaan, jokainen meistä osaa käyttää googlea. Toisaalta sieltä saatuja vastauksia tulkitaan tietysti omista lähtökohdista. Henkilökohtaisesti en ole löytänyt luvuista vahvistusta sille, että meitä pienyrittäjiä pitäisi sylkeä kasvoille. #sori15 –ryhmän herättämän keskustelun kommentoinneissa on paistanut hyvin selkeästi läpi, ettei eroteta suurta pienestä. Kyllä sillä koolla vaan joskus on väliä.
Kiitos ja kumarrus.
Heidi, yrittäjä, äiti ja opiskelija. Ikää mittarissa 32.
2 kommenttia
Suomen Yrittäjät
6.2.2015 09:10
Pienissä yrityksissä yrittäjä ja työntekijät tulevat tutkitusti hyvin toimeen keskenään: http://bit.ly/1rC1tGZ
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
kiusausko
19.2.2015 11:37
Hankala homma yrittäjän näkökulmasta ja arvostan kovasti kyllä kaikkia, jotka jaksavat lähteä jahtaamaan omaa unelmaansa tätä kautta. Miten siitä omasta unelmasta saisi osan muidenkin unelmaa, joku kirjoittikin työntekijöiden sitouttamisesta esim. bonus-järjestelmän avulla. Bonuksiahan voi olla monenlaisia, pidempiä lomia, lahjakortteja, alennuksia tuotteista jne. erilaisia portaita, joita palkattu työntekijä voisi lähteä tavoittelemaan palkan lisäksi. Hyvä esimerkki palkitsemisjärjestelmästä oli tämä suomalainen nosturiyrittäjä, joka palkitsi tupakoimattomuudesta. Myös kunnilla on palkittu ihmisiä vähistä sairaslomista, hyvin tuloksin.
Terveelliset elämäntavat tuottavat myös yrittäjälle hyvää, tämän tukeminen ja yritykseen sitouttaminen lienevät itsestäänselvyyksiä, mutta taas törmätään ajatukseen "mistä voin tietää, saanko hyvän työntekijän". Jos katson yrittäjää, jolla on esim. kaksi palkattua työntekijää jos nämä sairastuvat, yrittäjä tekee itse oman työnsä lisäksi sairastuneiden duunit. Olisiko pidempi koeaika näissä kohdillaan, tai irtisanomiseen liittyvä lisähuomio sairaslomiin tai niiden määrään, jonka ylittävä osa menee työntekijän piikkiin? Toistuvien saiaraslomien kohdallahan tulee käydä neuvottelu työntekijän kanssa ja kartoittaa tilanne. Reilua olisi, että jos työntekijä on kova sairastelemaan, hän maksaisi sen itse, kun yrittäjähän ei juuri voi tähän vaikuttaa, työntekijä taas voi. Myös vapaa-ajalla tapahtuvat liikuntavammat ym. työntekijän omaan piikkiin, vähän hankalaa on rajoittaa ihmisetn vapaa-ajan urpoiluja joten maksakoot itse.Vakuutuksia myydään, niitä voi myös työntekijä itse ostaa itselleen ja kattaa näin kuluja, jos jotain sattuu. Työilmapiiri ja siihen liittyvä sairastelu on taas sitten työnantajan kenttää ja vastuulla ja kokonaan toinen tarina.
Vastaa kommenttiinJos nyt palkkaamiseen liittyen joku hyvä vinkki olisi, niin itse palkkaisin ennemmin liikuntaa harrastavan, aktiivisen ihmisen kuin selvästi ylipainoisen, lukemista ja television katselua harrastavan henkilön. Ja tässä ei ole syytä vetää hernettä nenään, onhan se ihan tosiasia, että jos ihminen touhuaa monella eri elämän osa-alueella paljon kaikenlaista hänellä on luultavasti vähemmän aikaa jäädä kotiin makoilemaan flunssaisena jolloin hän pysyy myös työssä toimintakuntoisena helpommin. Sairaudentunnettakin on niin monenlaista, yksi jää kotiin helpommin, jos vähän kolottaa, toinen pyrkii töihin, vaikka valuu ripulit lahkeesta.
Vastaa kommenttiin