Oikeudenmukaisuutta kaikille!

Heippa vaan kaikille!

Nimeni on Katariina Lassila ja toimin pienyrittäjänä Uudellamaalla. Työllistämme tällä hetkellä yhtiökumppanini kanssa muutaman ihmisen, mutta halua löytyisi työllistää useampikin. Olen ”vasta” 28-vuotias, mutta ikääni nähden omaan jo pitkän taustan yrittäjämaailmassa. Olen myös kasvanut yrittäjäperheessä, joten kovan työn tekeminen on ollut minulle pienestä asti itsestäänselvyys. Olen luonteeltani oikeudenmukainen, rehellinen ja aina valmis puolustamaan vääryyttä kokeneita. Tällä kertaa olen pienyrittäjien ja osittain tätä kautta myös työntekijöiden puolella, sillä koen näiden kahden olevan tällä hetkellä vääryyttä kokeva taho. Erityisesti pienyrittäjät. Mikäli pienyrittäjien asiat saataisiin kuntoon, olisi se automaattisesti myös työntekijöiden etu.

Lähdin mukaan tähän sori15 projektiin oikeastaan kahdesta eri syystä:

1. Haluan oikaista ihmisille muutamia ennakkoluuloja ja väärinkäsityksiä yrittäjistä ja siihen liittyvästä toimeentulosta.
2. Haluan omalta osaltani olla edesauttamassa sitä, että Suomi saataisiin takaisin jaloilleen - vahvempana kuin koskaan.

Jos lähdetään liikkeelle ihan peruskysymyksestä, jota silloin tällöin itse kohtaan elämässäni. Miksi haluan väkisin olla yrittäjä?
Vastaus on yksinkertainen. Olen syntynyt yrittäjäksi. Yrittäjyys on luonteessani ja tullut pitkälti perimän mukana. Yrittäjyys on kutsumusammatti, samoin kuin esimerkiksi papin työ, poliisin työ tai hoitoalakin.
En koe olevani onnellinen tehdessäni muuta työkseni. Minulle on tärkeää, että saan toteuttaa omia unelmiani ja ideoitani. Koen yritykseni olevan osa luovuuttani, osa minua.

Meille yrittäjille omat yritykset ovat monesti kuin omia lapsia. Olemme ne itse kovalla työllä luoneet, ideoineet ja ajan kanssa isommaksi yrittäneet kasvattaa. Olemme tehneet tämän parhaan taitomme mukaan. Olemme valvoneet useita öitä yrityksemme vuoksi ja olleet välillä äärirajoilla väsymyksen kanssa. Koska olemme tehneet tämän ”lapsemme” eli yrityksemme eteen niin lujasti töitä, olemme siitä myös hyvin ylpeitä. Samoin kuin kuka tahansa vanhempi todennäköisesti on ylpeä omasta lapsestaan.

Tässä kohtaa moni varmasti miettii, miten voin verrata yritystä ja lasta keskenään. Tarkoitukseni ei ole vähätellä lasten tärkeyttä äideille, vaan radikaalisti yrittää perustella teille: miksi olen yrittäjäksi lähtenyt ja miksi monelle yrittäjälle voi olla vaikea omasta yrityksestä esimerkiksi jossain kohtaa elämää luopua.

Olen siis päättänyt itse yrittää jatkaa täysillä eteenpäin, valitsemallani polulla. Haluaisin kuitenkin tehdä sen niin, että pystyisin samalla luomaan mahdollisimman monta hyväpalkkaista työpaikkaa sekä saada mahdollisuuden viedä yritystäni eteenpäin ilman, että joka päivä tarvitsee pelätä konkurssin riskiä. Faktahan on, että konkurssin riski kolkuttaa ovella käytännössä jokaisella pienyrittäjällä tällä hetkellä.

Kun puhutaan yrittäjistä, monella tuntuu olevan kuva varakkaasta henkilöstä, joka nostaa suuria osinkoja sekä haluaa hyötyä muiden työstä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Yrittäjät, jotka pystyvät suuria osinkoja vuodesta toiseen nostamaan – edustavat ainoastaan noin 0,2% kaikista Suomen yrittäjistä. Loput noin 99,8% Suomen yrittäjistä ovat pienyrittäjiä kuten minä ja muut tämän blogin kirjoittajat.

Olemme kyllästyneitä siihen, että meidät rinnastetaan näihin suuryritysten omistajiin, näihin 0,2% kaikista yrittäjistä. Olen myös kyllästynyt, että he ovat ainoita tahoja ketä esimerkiksi kansanedustajat tuntuvat helpoiten kuuntelevan. Nämä suurten yritysten omistajat kun eivät aina aja meidän kaikkien yritysten etua, vaan monesti omiensa eli yli 250 henkilöä työllistävien yritysten. Rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät. Ja me pienyrittäjät olemme tällä hetkellä verotusten ja muiden vuoksi aika häntäpäässä tuossa asteikolla.

Me kuitenkin olemme siitä huolimatta ne, jotka työllistävät tällä hetkellä suurimman osan suomalaisista, poislukien valtiolla ja kunnilla työskentelevät. Olemme myös ne, jotka maksavat tälle maalle paljon veroja, useassa eri muodossa, joskus jopa moneen kertaan samasta sadan euron setelistä. Silti meille ei ole olemassa minkäänlaista kunnon sosiaaliturvaa. Ei myöskään puolisoillemme, sillä heitä rangaistaan mm. työttömyyskorvauksissa siitä, että ovat meihin yrittäjiin sattuneet joskus rakastumaan. Tämä on mielestäni ehkä ilkeintä, mitä kansanedustajat ovat yrittäjien suhteen keksineet. Kostetaan yrittäminen heidän puolisoilleen.
Olemme jatkuvalla syötöllä antavana osapuolena, koskaan ei saajana.

Muissa pohjoismaissa on alv-alaraja kolme-neljä kertaa suurempi kuin Suomessa. Englannissa se on yli 10 kertainen Suomeen verrattuna. Jopa Virossa se on kaksi kertaa sen, mitä Suomessa. Eikö jo tämän pitäisi kertoa kaikille, että Suomi ei todellakaan ole yrittäjäystävällinen maa? Ainakaan tällä hetkellä.

Jos jatkamme näin, pienyrityksiä kaatuu koko ajan lisää ja loputkin työpaikat lähtevät niiden mukana. On siis tärkeää, että koko Suomi herättäisi nyt yhdessä kansanedustajat ja päästäisiin tekemään päätöksiä, joilla tämä maa saataisiin vietyä pitkälle eteenpäin ja toimeentulo saataisiin kaikille kohdilleen.

Yrittäjät ovat tällä hetkellä ratkaisu asiaan, joten meitä kannattaisi vihdoin kuunnella. Ajamme kaikkien suomalaisten, muidenkin kuin yrittäjien etua.

Palataan pian, kiitos kun jaksoit viestini loppuun saakka lukea!

Ystävällisin terveisin,
Katariina Lassila
Pienyrittäjä