Mitäs jos sattuu?

Yrittäjä =kansalainen =palkansaaja =veronmaksaja x2 =työllistäjä x?
-> turva Oy vakuutusyhtiö Ab
Työntekijä =kansalainen =palkansaaja =veronmaksaja
-> turva Suomen valtio ja kunnat

Olen yksinyrittäjä, en työllistä ketään vakituisesti, satunnaisesti kylläkin. Yksityiset kuluttajat ovat nykyään työnantajiani. Heilläkään ei ole rahaa maksaa työstä sitä vastaavaa summaa. On  pakko polkea hintoja ja tehdä pidempiä päiviä pienemmällä katteella, että saisi perheelle leivän pöytään. Laskuni sisältää 90% työtä, 10% materiaaleja. Kun laskuun lisätään arvonlisäveroa 24%, se on monille kuluttajille liikaa. Ei edes kotitalousvähennys ole taattu, se on verovelvollisen riski. Eläkettäkin tästä pitäisi maksella oman vanhuuden varalle. Mitä jos kahdella kädellä tehtävä käsityötä verotettaisiin 5%:n alvilla?

Työni on kausiluonteista ja ajoittuu kesäkausiin - sesonki, tuo ihana sana. Joskus meitä on jopa 8! Työllistän mielelläni nuoria vastavalmistuneita, tarjoan heille ensimmäisen työpaikan, josta he saavat elintärkeän työtodistuksen tulevaa varten. Maksan heidän ensimmäiset eläkekertymänsä. Kuukausi menee opettaessa, koska käsityö pitää oppia tekemällä, yrittämällä ja virheiden kautta. Onko se kannattavaa? Ei ole, se on pirun kallista. Silti teen sen. Tai tein sen. En enää.  Se ON liian kallista, ja kilpailu Virosta on liian kovaa. 

Työn kustannukset ovat Suomessa liian suuret. Oikeahintaiset tarjoukset eivät mene läpi, asiakas valitsee halvimman. Isoissa hankkeissa se on jopa tilaajan pakko. Jos haluaa tähän kilpailuun mukaan, on pakko siirtyä harmaaseen talouteen, vaihtoehtoja ei ole. Yhdenkään ihmisen kyky tehdä tarpeeksi euroja tuottavaa työtä tässä maassa ei ole vaaditulla tasolla, kun käytössä on 8 tuntia ja kaksi kättä, jos kasvua haetaan. Kädestä suuhun, nippa nappa.

Mitä kävi?
Mulle sattui työtapaturma kesken kiivaimman sesongin vuonna 2013. Oli pakko peruuttaa urakat. Liiketoiminta pysähtyi kuin seinään. Asiakas jopa ajoi ja auttoi autoni pois paikalta. Ympärivuorokautisia työpäiviä tekevä yksinhuoltajaäiti oli ykskaks ilman työtä kipsi jalassa kaksi kuukautta ja sen päälle kuntousaika toiset kaksi kuukautta. Tänä aikana piti tehdä yli puolet vuoden liikevaihdosta ja yhtäkkiä rahaa ei tullut mistään. Ja kiinteät kulut ne vaan juoksee. Kela petti. Onneksi on vapaaehtoinen henkilökeskeytysvakuutus, onneksi on vapaaehtoinen tapaturmavakuutus!

Tuli syksy 2013 ja hiljainen talvi 2014. Saimme ison urakan yksityiseltä, hienoa! Mutta asiakas ei maksakaan. Kolmen kuukauden työt menivät hukkaan, noin 20 000 euron tappiot tuon loukkaantumisen päälle. Otin asianajajan, käräjille pitäisi lähteä. Uuvuin ja olin huolesta soikea. Menetin työkykyni ja - aikani tässä selviytymistaistelussani. En halunnut käräjille. Pyysin sovittelemaan. Halusin pois tilanteesta, jotta saisin rakennettua liiketoimintani uudelleen. Tilanne raukesi, mutta tappiot jäivät ja Alvitkin sain maksaa vaikken rahoja asiakkaalta koskaan saanutkaan. Onneksi on oikeusturvavakuutus! 

Tuloja oli saatava! Päätin aloittaa uutta liiketoimintaa vanhan rinnalle ja sen rakentaminen on kivaa mutta työlästä. Jotain ihan muuta. Ja ihmiset tykkäsivät ja tykkäävät. Tein töitä kellon ympäri ilman vapaapäiviä kesään 2014 asti ja sitten uuvuin.  

Sydän oireili, verenpaine oireili, sain tajuttomuuskohtauksia. Menin yleislääkäriin  ensimmäisen kerran viiteen vuoteen. En uskaltanut ajaa autoa (verstaalle matkaa on 100 kilometriä), enkä käyttää koneita. Taju meni hampaita pestessä. Pyörrytti maatessa. Tuloksena oli sairausloma sekä ajo- ja koneenkäyttökielto. Kela petti jälleen. Onneksi on vapaaehtoinen henkilökeskeytysvakuutus! 

Entäs jos sattuu?
Yrittäjän Kelan sairauspäiväraha sairauden varalle on sidottu YELliin (”YEL-vakuutuksen työtulo on yrittäjän kaiken sosiaaliturvan perusta – se ei ole pelkkä vanhuuseläkevakuutus. YEL-työtulon tasosta riippuvat niin sairaus- ja vanhenpain- kuin työttömyyspäivärahasikin. Jokainen yrittäjä määrittää oman tasonsa itse. Vuonna 2015 YEL-maksu on alle 53-vuotiailla 23,7 prosenttia ja 53 vuotta täyttäneillä 25,2 prosenttia YEL-työtulosta”) Monilla pienyrittäjillä jää YEL työtulo liian pieneksi sen korkean maksun takia, valitettavasti. YEL ja TYEL maksut eivät ole suhteessa keskenään. Totuus on kuitenkin se, että yrittäjät sairastavat harvoin, todella harvoin. Mutta entäs jos sattuu?

Missä on yrittäjän se pienikin turva, jos sattuu. Kelasta ei saa edes sitä yrittäjälle lakisääteistä ja jo maksettua pientä sairaspäivärahaa. Kelalla on liian suuri valta päättää, kuka on työkykyinen ja kuka ei. Hoitava lääkäri sen tietää, yrittäjä itse sen tietää. On vaikea uskoa, että kukaan kikkailee muutaman satasen päivärahoilla varsinkin kun vaakalaudalla on oma yritys, oma työ ja tulonlähde.
YEL on lakisääteinen ja pakotettu ottamaan. Sori nyt vaan, mistä mä maksan?

Palkkaa en ole sairasajoilta yhtiöstä nostanut, kuinka voisin, enhän tuota mitään! Yrittäjän ainoa turva on vapaaehtoisissa vakuutuksissa, joihin se tuotto sitten meneekin. Eikä niidenkään korvausperusteista ole aina takeita. Vapaaehtoiset henkilökeskeytysvakuutus, tapaturmavakuutus, toiminnan keskeytysvakuutus, autovakuutus, vahinkovakuutus, oikeusturvavakuutus, kuljetusvakuutus, tuotevastuuvakuutus, sairauskuluvakuutus… onhan näitä... ja tuhansia ja tuhansia euroja näihin vuositasolla menee, verojen ja lakisääteisten lisäksi.
Kuka uskaltaa yrittää ilman kattavaa ja todella kallista vapaaehtoista vakuutusturvaa?

Entäs jos ei voi jatkaa lainkaan?
Kohtuullistamista työttömyysturvan saantiin ja karenssiaikoihin toivotaan todellakin. Tiedossa on, että väärinkäytöksiä tapahtuu, kuitenkin suurin osa yrittäjistä laittaa lapun luukulle vasta kun on ihan pakko. Ja on siinä elättänyt itsensä, perheensä ja ehkä muidenkin perheitä vuosia ja ykskaks onkin kansakunnan luopio, tahallaan toimeentulonsa heitteille jättänyt… joku. Ei paljon kannusta ainakaan aloittavaa yrittäjää ja heitähän on kasvava määrä, pakosta, työtä kun ei tällä hetkellä oikein ole liiemmin tarjolla.
Ehdotuksia aihepiiriin on paljon, en ala niitä tähän kirjaamaan, mutta kerro ihmeessä oma tarinasi ja herätä keskustelua edelleen.
Nyt vinkki yritystoimintaa harkitseville tässä ”yrittäjämyönteisessä” valtiossa. Perusta vakuutusyhtiö, rikastut!
Nyt vinkki tuleville päättäjille. Puheet ilman tekoja on turhia, sen tietää lapsikin.

Miten hinnoittelet itsesi, kansanedustaja?
”Kaikessa uuden tekemisessä toimitaan ihmisen koskettamisen varassa. Kosketus on entistäkin paremman Suomen salasana” -Ville Tolvanen
 
Mitä, jos eduskuntapaikka olisikin yksinyrittäjän paikka. Siinä on kosketusta! Hae starttirahaa, mutta älä testaa liiketoimintaasi ennen sitä, saatat menettää sen. Odota puoli vuotta päätöstä. Perusta yhtiö, hae domain, tee ilmoitukset, ota vakuutukset ja tee pankkisopimukset. Palkkaa avustaja tyelleineen ja lomarahoineen, äityslomineen ja sairaslomineen, hoida kirjanpito ja tilintarkastus, markkinoi itsesi kansalaisille, maksa eduskunnan vuokratuoli ja hoida edustuskulut, matkakulut, autoverot ja edut, puhelin, kokoukset, netti, vakuutukset kaiken mahdollisen vahingon varalle, myös työttömyyden. Hoida muut juoksevat, siivouskulut, jätemaksut, sähköt, hälyttimet, lamppujenvaihdot ja vessapaperi, keitä kahvit asiakkaille. Tee tarjoukset aloitteista, kilpailuta alihankkijat, muista laskuttaa ja käydä messuilla. Ja oma palkka, muista maksaa se. Onko rahaa?
Ja somenäkyvyys, onhan se ajantasainen? Kansalaiset sitten päättävät, ostavatko sinut ja antavatko sinun laskuttaa Valtiota, meitä. Lykkyä pyttyyn.
ps. Yritä saada verot ja eläkkeet maksettua, älä myöhästy, voit päästä mustalle listalle.
 
Yrittäjä on kansalainen. Yrittäjä on palkansaaja. Yrittäjä on moninkertainen veronmaksaja. Yrittäjä on oman eläkkeen maksaja.  Yrittäjä on työllistäjä. Miksi meitä kohdellaan kuin näin ei olisi?
 
Kerttu, puualan käsityöyrittäjä, 46 v., Helsinki

Linkki: YEL-työtulo vaikuttaa eläkkeeseen ja sosiaaliturvaan
www.elo.fi/yrittaja/yel-vakuutus/yel-vakuutus-ja-sosiaaliturva