Suomi tarvitsee yrittäjiä, jotta jostain saadaan verotuloja.
Se valtio, mistä puhutaan esimerkiksi Helsingin Sanomissa ja uutisissa sosiaaliturvan ja palveluiden maksajana, ei oikeastaan ole mikään todellinen instanssi.
Tosin se on meille itsestäänselvää, että valtio maksaa terveydenhuollon, koulutuksen ja toimivan liikenneverkoston. Valtion kassasta maksetaan sosiaaliturvat ja opintotuet.
Se, että valtio maksaa, ei ole hyvä juttu.
Valtion kukkarossa on meidän kaikkien yhteiset rahat, ne mitä maksetaan veroina yrityksistä ja mitä maksavat työntekijät omasta pussistaan. Valtio itsessään ei ole rahaa tuottava yksikkö, se on itseasiassa vaan välikäsi jonka läpi raha kulkee. Nimi, joka kuullostaa maksajana kivalta ja uskottavalta, usealla harhaanjohtava sellainen.
Joku kriittisempi henkilö voi tätä kirjoitusta lukiessaan pyöräyttää silmiään ja todeta, että onpas lapsellista tekstiä.
Tietysti verovarat menevät valtiolle ja tottakai niistä maksetaan palvelut ja infrastruktuurit, sehän on itsestäänselvää. Mutta samalle kriitikolle heitän kysymyksen: Haluaisitko maksaa omistasi enemmän kuin nyt? Se nimittäin on edessä, jos kehitys jatkuu näin.
Paljon puhutaan siitä, miten valtion rahat eivät enää riitä. Kustannusrakenne on kestämätön ja tulot hiipuvat ja menot kasvavat. Tarvitaan lisää yrityksiä työllistämään ihmisiä, tarvitaan enemmän verotettavaa yritystoimintaa. Jostain pitää löytyä rahaa, jolla ylläpidetään hyvinvointivaltiota.
Työvoimatoimistossa yritetään rekrytoida yhä useampi työtä hakeva henkilö yrittäjäksi. Moni toteaa, ettei se ole hänen alallaan mahdollista tai tuntien jonkun silmäpusseihinsa kompuroivan yrittäjän toteaa, ettei hän ainakaan ryhdy samaan.
On mukavampaa pysytellä työntekijänä ja taivastella lähiympäristönsä työnarkomaniasta kärsiviä yrittäjiä sekä puhua kahvipöydässä suuria siitä, miten yrittäjillä on niin vaikeaa.
Tein tässä taannoin pienen gallupin lähipiirissäni, joista itse kukin välillä valittaa oman työnsä tylsyyttä tai pientä palkkaa. Kysyin, että mitä jos lähtisit yrittäjäksi. Vastaus kysymykseen oli 100% kieltävä. Yrittäminen on liian vaikeaa, liian pelottavaa, liian turvatonta.
Olen myös kysynyt tätä eilen eduskunnassa eräältä poliitikolta, joka spontaanisti huudahti, että ei minusta ainakaan tule yrittäjää. Se on kumma juttu, että jos yrittäminen on näin vastenmielistä ja kuitenkin tuikitarpeellista, niin miksi siitä tehdään niin vaikeaa – tai joissain tilanteissa jopa mahdotonta.
Meitä muutaman ihmisen työllistäviä yrityksiä on yritysten enemmistö. Me maksamme hillittömiä veroja omien tulojemme kustannuksella. Laskin taannoin, että olen maksanut pelkkää arvonlisäveroa valtiolle yli miljoonan verran ja tienannut itse keskimäärin 1800€ kuussa kymmenen yrittäjävuoteni aikana.
Ymmärrätte varmaan, että se ei ole sopiva palkka ihmiselle, joka kantaa itsensä lisäksi vastuun kuudesta muusta ihmisestä ja ei ole oikeutettu minkäänlaiseen työttymyysturvaan? Muistaakseni viimeksi, kun minua headhuntattiin töihin, minulle tarjottiin yli 4000€ kuussa.
Miksi en mennyt? Hyvä kysymys, jossain välissä minusta on tainnut tulla sosiaalitoimistosta seuraava, kun en halua työntekijöitäni irtisanoa ja kymmenen vuoden työtäni heittää kankkulan kaivoon. Valitettavasti aikojen tiukentuessa minä en voi enää ajatella sosiaalista vastuuta, kun minun on ajateltava selviytymistä. Aikaisemmin usko tulevaisuuteen oli kova, nyt yritän vaan selvitä viikosta toiseen.
Suomen kannalta taitaa tilanne olla se, että pieniä työllistäviä yrittäjiä tarvitaan lisää ja nopeasti. Eikö silloin olisi tärkeää, että yrittämisen pelottavuutta ja vaikeutta poistettaisiin?
Purettaisiin sanktiot ja pelotteet. Pois sellaiset epäkohdat, joissa yrittäjän puolison työttömyysturva on heikko siksi, että puoliso on yrittäjä. Ei jokainen kampaaja tai kaupanpitäjä ole pohatta, jonka taskuista riittää jaettavaksi elantoa muillekin eikä parisuhteessa toista voi sysätä toisen vastuulle. Poistettaisiin karenssit, annettaisiin KELAn maksaa sairaspäivärahat ja vanhempainlomat ansiosidonnaisesti ja helpotettaisiin sivukuluja keventämällä työhönottoa.
Siltikään jokainen työikäinen ei ryhtyisi yrittäjäksi, mutta varmasti useampi. Epäonnistunutkin yritys tuottaa valtiolle enemmän kuin kotona parempaa aikaa odottava työtön.
Tässä blogissa on tuotu esiin paljon epäkohtia, mitä yrittämiseen liittyy. Se saattaa karsia lukijan halukkuutta ryhtyä yrittäjäksi, kun oikeat yrittäjät kertovat arkensa haasteista. Mutta nostamalla näitä kipupisteitä esiin voidaan niihin myös puuttua ja yrittäjäksi ryhtymistä helpottaa. Sillä kuten sanottu, Suomi tarvitsee lisää verotuloja joita yrittäjätoimesta saadaan.
Sen sijasta, että Suomessa surraan suureen ääneen menojen kasvua pitäisi antaa mahdollisuus tulojen kasvulle.
Jos teille on vielä epäselvää, miten sadattuhannet yritykset palkkaisivat lisää työvoimaa niin käykääpä lukemassa teesimme tästä. Siinä on teille menestyksen resepti luonnolliseen ja kestävään kasvuun.
Kauppias Koskinen, yrittäjänä 11 vuotta
Jälkikirjoitus: Kirjoitin tämän postauksen helmikuun 10. päivä. Olen sen jälkeen saanut tarjouksen, josta en usko kieltäytyväni. Minulle ehdotettiin Viron E-kansalaisuutta ja yrityksen siirtämistä Viroon. Olen tänään käynyt läpi yrittäjätuttavieni kanssa heidän kokemuksiaan ja luulen, että minun on aika lähteä. En viitsi olla enää Don Quijote, taistella tuulimyllyjä vastaan. Olen työllistänyt parhaimmillaan 15 henkilöä, nyt enää vain 7. Tolkuton verotuksemme on hävittänyt meiltä 8 työpaikkaa.
Olen työllistänyt ihmisiä kymmenen vuotta, maksanut palkat, myyntibonukset, sosiaalikulut, sairaslomat ja äitiyslomat. Palveluyrityksen luonteesta johtuen suurin kuluerä ovat olleet henkilöstö ja verot. Siirtymällä Viroon olen yhtä vastuussa henkilökunnastani, mutta minua ei veroteta hengiltä – on olemassa riski, että tuottavuutemme paranee olennaisesti ja voin yhä pitää henkilökuntaa töissä. Tosin he ovat virolaisen yrityksen palveluksessa, joten Suomelle maksamme huomattavasti vähemmän tekemästämme työstä.
Oman palkkani verotuksessa ei tule suurta eroa oleman, sillä veroprosenttini on pienistä tuloistani johtuen Suomessakin alhainen, mutta sitä tulee jäämään minulle enemmän, kun yrityksellä ei ole tuloveroa ja palkollisista maksettavat sosiaalikulutkin ovat pienemmät. Sanokaa riistäjäksi, jos kehtaatte. Pistäkää vaikka häpeäpaaluun Senaatintorille maanpetturuudesta. Mutta minulla ei ole enää syytä sijoittaa Suomeen, koska sekään ei ole kiinnostunut minusta ja tarjoamistani työpaikoista.