Nestearska ajattelee

Joooo-o. Lähetin itselleni tänne osoitteeseen mailia. Eipä ole tullut perille. Toimii toimii. Prkl.

Tai miten sitä käskettäisiin... Niin. Nyt pitkästä aikaa häiritsee, kun täällä junassa yksi pajattaa puhelimeen. On puhunut siitä asti kun tulin kyytiin. Ja tosiaan Reippaasti riittää volyymia. No. Nyt tiedämme missä koulutuksissa hän on ollut.

Lakoista ja palkasta ja muista tuli mieleen, että pitäisiköhän ruveta. Sekä toiminimihommat että verokortilliset teen alipalkattuna. Jos joku sitten antaisi mulle rahaa.

Äiti toi mut asemalle. Evästä siinä samalla, masu kiittää :) Kuitenkin tuli hieman raskas mieli. Äiti on huolissaan mun nuorimmasta veljestä. Puhuttiin pitkään, vielä aseman edessäkin odottaessa. Koko syksy on ollut omituinen. Eno kuoli. Tädin miehen isä kuoli. Äidin pomolla on syöpä ja kasvainta ei voida leikata - sytostaatteja saa siis. Äidin entinen työkaveri kuoli pari viikkoa sitten. Yhden nykyisistä vaimo on raskaana - vauvalla on palleatyrä eikä voida tehdä mitään... Tänään oli tehty tutkimus. Reikä on jo niin suuri.

Kuitenkin taas eräät tuttavat saivat esikoisensa viikon alussa. Serkulla sama edessä milloin tahansa.

Puhelimesta loppuu akku kohta. Selain siis kiinni.

Valvominen aina kostautuu. Tän päivän taidan olla nukkuneen rukous. Nyt kumminkin kamat kasaan ja ulos.

Niin... Näinä aikoina kun on kaikenlaista säteilyäkin ja muuta mömmöä ilmassa ja ruoassa, käy eläimillekin hullusti.

kissa vai mäyris?

*huokaus*

Joka kerta tässä käy näin. Keskiviikkoisin on vaan luento viideltä, joten aamu ja aamupäivä ja päivä ja iltapäivä on vapaata. Nukun joka kerta kahteentoista. Vaikka kuinka laittaisi puhelimeen herätyksen ja herätyskellonkin sen lisäksi. Niitä tekemättömiä hommia jotka-olisin-voinut-tehdä on turha jossitella.

Venyttelyä ohjelmassa seuraavaksi. Tukkoinen olo.

***

Yksi lapsuudesta asti tuttu ystävä sai lapsen pari päivää sitten, tuli 10 päivää etuajassa. Oli vissiin ollut sairaslomallakin. Mutta kaikki mennyt synnytyksessä silti hyvin. Silti kesto kauhistutti mua - 15 tuntia. Onhan niitä pidempiäkin urakoita, tiedetään. KuiTenKin... Serkun vaimo on raskaana ja laskettu aika oli lauantaina. Ehkä tuo toinen tenava syntyi sen etuajassa, mitä tämä toinen on sitten myöhässä x) Haha. Itse synnyin 2 viikkoa myöhässä. Laskettu aika oli Sibeliuksen synttäri ja John Lennonin kuolinpäivä. Jälkimmäisessä tapauksessa vielä sama vuosikin kyseessä. Vaikka eihän kukaan sitä silloin tiennyt. Niinpä niin.

Joka tapauksessa. Jälleen kerran on tullut omaa suhtautumista lapsiin. Viime talvena rutisin niistä, jotka olivat mun pitämissä muskariryhmissä. Rutina nyt johtui eniten varmasti siitä, ettei mulla ollut tarpeeksi koulutusta siihen työhön. Kaikki pienet olivat kuitenkin mukavia, kun yksilöinä heitä ajattelen. Tänään tuli uusintana Härkää sarvista-ohjelma, jossa oli aiheena kolmoset. Itse olen miettinyt, haluanko ollenkaan lapsia. Tähän mennessä en ole halunnut. Enkä itse asiassa vieläkään. Veikkaan, että asian laita muuttuisi, jos sitä jonkun kanssa alkaisi heilastella sillä tavalla vakavasti.

Enkä mä tiedä, olisinko hyvä äiti. Vastuu tuntuu nyt ajatellen ihan hurjalta. Kun omakaan elämä ei ole järjestyksessä - ei vakituisia töitä jne.

Parempi lopettaa miettiminen ja mennä tiskaamaan loput astiat. Puoli viideltä lähdettävä oppimaan asioita.

Bussissa ollaan. Ja oikealla puolella :D Päivällä mennessä en muistanut koko asiaa, silti menin oikealle enkä vasemmalle. Kukaan ei kylläkään tullut viereen.

On aika nuutunut olo. Päätin jättää treenit väliin, ei vaan jaksa tänään. Menen sen sijaan kaverin konserttiin. Sitä ennen eli kohta nähdään keskustassa, kunhan tämä kulkuneuvo pääsee perille. Ruokaileminen olisi suunnitelmana. Vähän lintsari-olo.

Ulkona on jo sen verran lunta, että maa tosiaan on valkoinen. Tuli ikävä pipaa ja lämpimämpää takkia äsken.

Tullessani keskustasta raitiovaunulla takanani istui isä noin tarhaikäisen pikkukillen kanssa. Kuulin ehkä fiksuimman keskustelun aikoihin, mitä lapsen ja vanhempansa välillä on käyty.

isä - Tuolla talon katolla mittari näyttää plus yhtä. Mitäs sitten tehdään kun se näyttää nollaa?

lapsi - No sitten on melkein talvi.

isä - Juuri niin. Tulee liukasta kadulla.

lapsi - Ja jos kadulla on vettä niin se jäätyy.

***

Tuli hymy naamalle kun kuuntelin jutustelua. Muksu vaikutti tosi fiksulta muutenkin. Jos joskus saan oman tai omia, toivottavasti osaan olla itse fiksu kasvattaessa.

***

Lisäystä. Minkähän takia tää teksti oli tullut tänne kahdesti... Weird.

Sain Moskovasta tänään postikortin, pitää äkkiä rekisteröidä se. Ja toivottavasti kohta pääsee taas itse lähettämään uusia - me like postcrossing.

Niin. Huomasin taas illalla myöhään, ettei ole rahapussissa tarpeeksi rahnaa, jotta pääsisin matkaamaan bussilla tänään kahdesti. Mentävä siis ennen töihin lähtöä automaatille ja sitten käytävä jossain rikkomassa se 20 euron tyhmä seteli, jota kuski ei kumminkaan huolisi.

Jospa sitä tänään rohkeasti hieman lataisin piiiitkästä aikaa matkakorttia.

Ah, kotona... Kyllä huomasi taas, että on tottunut olemaan itsekseen. Vanhimman veljen kanssa saa pitää pinnasta kaksin käsin kiinni, ettei napsahda paikoiltaan. Se on vaan joskus ihan uskomattoman ärsyttävä edelleen. Tämän vierailun aikana ei kuitenkaan riidelty, oikeastaan ollenkaan, mikä tuntuu saavutukselta.

Tuomisiksi rohmusin yhdet sukkapuikot ja kahdet pitkät puikot. Toiset on numeroa 6 eli pääsee työstämään iiihanaa tumman turkoosia lankaa, joka vaatii tuon kokoiset välineet. Lisäksi valitsin pieniä nappeja pehmoisten eläinten silmiksi, sikäli kun saan aloitettua niiden tekemisen ja moiset onnistuvat. Muinaiset ristipistohommat kaivoin esille myös. Kangasta oli vielä ja lankoja aika hyvin. Joulutähtiä voisi tehdä ja ehkä kuusia, niihin oli ohjeetkin tallella.

Tosin kaikki tää käsityö-askarteluinnostus kielii siitä, että välttelen tärkeämpiä hommia. Kuten tenttiin lukemista ja muutamia paperihommia. Jospa kuitenkin saan otettua itseäni niskasta kiinni.

***

Muistin katsoa Not born to rockin (taimikäseuusohjelmaon) subilta. Hehhee... Ei se yritys ihan onneton ole sikäli ollut, että kaikilla niillä neljällä on erinomainen rytmitaju ja sävelkorva. Ja kaikilla mun käsittääkseni halu "tehdä" rokkenrollia. Toni Wirtasen kommentit ja muistelot oli hauskoja, samoin muiden rok-patujen. Ja uuh-håmå-hongisto (olen oppinut nimen, toim.huom.) oli lähetyksessä! Iiih. No joo. Eipä se juuri mitään puhunut. Enämpi se parrakkaampi mies aukoi suutaan. Tyypilliseen tapaansa aika vittuilevaan sävyyn. Mutta eipä tuo kai muuta olisikaan voinut sanoa. Menis vielä maine muuten x)

Valvoin myöhään, heräsin yhdeksältä - ihan ok. Mutta perusväsymys päällänsä. Blöh. Käytiin äsken sitten herättämässä iskä ja lahjomassa se. Tykkäsi nuoteista, vaikka etydivihko naurattikin. Äiti totesi, että siinä sitä on sitten projektia ja urakkaa, kun niitä soittaa. Kokoelmassa samoin. Ehdotin, että pitää sitten 100-vuotiaana konsertin, kun on oppinut soittamaan ne kaikki.

Vaikuttaneeko synkeä sää ja maisema olotilaan, tiedä sitten. Aamulla sängyssä loikoessa kuului katosta taas rapinaa. Siellä niitä hiiriä vaan on. Myrkkyä ja loukkuja meinaavat laittaa vintille. Toivottavasti ne eivät mun aikana ilmesty sisälle, moiset jyrsijät.

Päätin eilen, että menen ensi perjantaina elokuviin. Suomalainen elokuva on ensi-illassa, Joulutarina siis. Kaveri joka varmasti lähtisi seuraksi, on viikonlopun pois. Pitänee kysyä muita... Jos sen päälle kävisi glögillä. Tai jotain. Ei noista tuttavista oikein kaikista vaan tiedä, moniko näin hyvissä ajoin sulattaa jouluaiheisen leffan.

Nyt aamiaiselle.

***

Otsikolla ei ollut taas oikeastaan mitään tekemistä sisällön kanssa, vahvuuteni kirjoittamisessa. Hehee. Se tuli vaan mieleen, kun kaverin lemmikkikissa (vai oliko hamsteri) Jarmo sanoo lähes samoin.