Nestearska ajattelee

Ilmoitin jo eilen treeneissä, että todennäköisesti myöhästyn tiistain treeneistä. Kello oli pari minuuttia yli kuuden, kun kipitin superstareilla loskassa ja räntäsateessa kymppiratikan päättäriltä Tarkk'ampujankadulta Vuorimiehenkadulle, sitä alamäkeä. Reippaana tyttönä päätin hölkätä, että ehdin vähemmän myöhässä paikalle.

Ekan kadunpätkän ajan se onnistuikin. Melkein risteyksessä olinkin sitten polvikontaktissa maahan. Eli kaaduin ja komeasti. Yleensä tyylinä on ollut banaaninkuoreenliukastumista muistuttava, jalat alta ja perseelleen-taidonnäyte. Tämä "polvet maahan ja kämmenet kans vähän" oli ihan uusi ulottuvuus. Siitä pääsi äkkiä ylös ja loppumatkan märkiä farkkujenpolvia inhoten.

Käsiin ei onneksi sattunut laisinkaan, nyt alkaa vähän polvissa tuntua. Mustelma on tulossa ainakin vasempaan.

"Parempi katsoa katua, kuin kaatua ja katua, ettei katsonut katua." Tämä ei nyt päde, mutta oma vikani se kaatuminen. Ei pitäisi juosta liukastumisen ollessa lähes varma kohtalo.

Huomenna on joulukonsertti seiskalta. Sen jälkeen syömingit kanttiina vestissä. Mukavata.

Ei se tullut tänään vielä. Höh.

Sen sijaan tuli ilmoitus, että marraskuun tuki on maksettu. Puolet siitä, mitä lokakuussa sai. Tämä oli vissiin rangaistus siitä, että kehtasin tehdä 2 päivää sijaisuutta yhdellä ala-asteella. Voiko sillä olla noin suuri merkitys? Ilmeisesti voi. Palkkaahan siitä sai jopa 150 euroa.

Tuleekohan se jo huomenna... Vai vasta keskiviikkona. Tai pahimmassa tapauksessa torstaina. Netissä ei vielä ollut mitään. Plääh.

Monkey Business on tän joulun BÄNDI. Ja yksi parhaista joululevyistä IKINÄ on niiden tekemä. Mää niin tykkään :)

Ossin jouluyö

Enkelparven Dio

Finski trad.

Valkea julu

Muppet Jingle

Etsin valtaa loistoa

***

No joo, lukeehan siellä ne yhdet biisit ja nimestä arvaa äkkiä sen toisen. Mutta kuunnelkaa, kansalaiset, kuunnelkaa. Nää on hyviä.

***

Tai ainakin se taipuu vaarallisen paljon, niin että käsissä tuntuu miten se ihan kohta katkeaa. Hmm... Vaihdan pinnan tilalle viivottimen. Muovisen. Sitä on vaarallisempi taivutella. Sattuu enemmän katketessa. Ja samalta tuntuu just nyt.

Tänään piti olla kiva päivä, toipuessa eilisestä ja fiilistellessä kaikkea mukavaa. Ja alunperin piti olla edes äitee seurana arvostelemassa pukuja. Vanhukset lähtikin kylään, tulevat huomenna. Saman tien sitä olisi itsekin voinut suunnistaa takaisin Helsinkiin. Pikkuveljellä on nimppari, mutta se on istunut koneella koko päivän. Pariin otteeseen oon houkutellut sitä katsomaan leffaa, toista leffaa, syömäseuraksi. Isoveli tuli roudauksen jälkeen tänne syömään. Nyt se on pari (kohta kolme) tuntia kuorsannut olohuoneen sohvalla. Sen piti lähteä pubiin, mut ei se vissiin lähde. Mä en jaksa lähteä sen kanssa, kun ei o puhuttavaa sille. Joskus on, tänään ei.

valivalivalivalivalivalivasalsdoaienaiounawpeiotawbe. Valivali.

Ahistaa se tulos, joka tulee postissa viikolla. Haluaisin kovin mieluusti tietää sen jo.

Viimeinen työviikko muutenkin stressaa. Kolme konserttia. Tosin on niistä ennenkin selvitty.

Kyllä tälläkin kertaa.

Tuttava oli laittanut profiiliinsa tällaisen tekstin:
"Suurimmat esteet onnellisuudelle ovat syyllisyys menneestä ja huoli tulevasta."

Minä ainakin allekirjoitan tuon. Omaa elämääni ajatellen vähintäänkin. Jatkuvasti sitä miettii, mitä kaikkea olisi halunnut tehdä toisin. Ja miten työ- ja muut kuviot jatkossa järjestyvät. Mjoo. Onhan toi aika itsestäänselvyys, mutta pidän kuitenkin fiksuna lauseena, joka kannattaa muistaa.

Välillä on vaan vaikea olla tyytyväinen siihen, mitä nyt on. Niin oma itse (henkisesti und fyysisesti) kuin materiaali itsen ympärillä.

***

Viikko sitten oli tarkoitus soittaa hakutoimistoon ja kinuta tietoa, milloin tulee tieto valituista. Jänistin viikon verran ja nyt on tullut soitettua noin kymmenen kertaa sinne. Äsken joku lopulta vastasikin. Että pitää soittaa suoraan sille, joka heillä vastaa erikoistumisopinnoista. No ylläripylläri - ko. henkilö ei ainakaan ekalla yrityksellä vastannut. Yhteen asti se toimisto on auki. Että vielä ehtii.

Kaikista karmivinta olisi kuulla nyt puhelimessa, etten ole päässyt. Kaikkein hienointa olisi kuulla nyt puhelimessa, että olen päässyt. Sellaista sopivaa olisi kuulla nyt puhelimessa, että postia lähetetään kaikille hakijoille ensi viikolla. Ja että tiedon välittämisessä on kestänyt näin kauan, kun toinen valintakoepäivä pianisteille oli vasta viime perjantai (niinkuin se olikin).

Saas nähdä.

***

Kävin eilen kenkäkaupassa. Sovitin melkein kymmeniä saappaita. Yhdet kivat - yli 100 euroa - nou kän duu. Toiset kivat - ainakin 8 senttiä korkoa - haluanko olla super-amatsooni?

On tää vaikeeta joskus. *hymähtelyä*

Oli tarkoitus nukkua kymmeneen. Kahdeksalta tuli kuitenkin tekstari, joka aiheutti loppu-unien pilaantumisen. Ehkä vähäpätöinen juttu, mutta mua se tympii.

Ensi torstaina on tarkoitus pitää eräs tilaisuus yläkoulun tilassa, jonka pari viikkoa sitten varmistin tilasta vastaavalta henkilöltä. Nyt tuo henkilö ilmoitti, että "seinän takana" on lukiolaisten puurojuhla nyt sitten samana päivänä. Tiedustelin onko meidän tila sitten sen takia varattu. Ei kuulemma ole, mutta jos meitä häiritsee se meteli niistä juhlista...

Mä olen jo muut työt ton meidän tilaisuuden takia siirtänyt ja järjestänyt. Samoin toinen opettaja. Oppilaille ja koteihin on ilmoitettu. Päivää on siis megahankala ruveta vaihtamaan. Mun puolesta on se ja sama, jos siellä jotain möykkää onkin. Meidän juttu kestää virallisesti ehkä reilun puoli tuntia, sen jälkeen glögitellään.

Homma jäi siihen, että tilavastaava lupasi tänään vielä ottaa yhteyttä.

Mun mielestä on aika kiinnostavaa, että nyt vasta muka päätetty milloin se niiden puurojuhla on. Ja että jo ensi viikolla, eikä viimeisellä kouluviikolla. Mutta mitäs se mulle kuuluukaan edes.

Ny suihku ja sitten liikkeelle.

http://www.naistenjoulumessut.fi/

Tuolla on käyty Monena vuonna. Tänäkin siis käydään.

Näin tänään treeneihin mennessä bb-Jarmon. Oli se ihan saman näkönen kun telkkarissa.

Näin tänään kotiin kävellessä Kim Heroldin, joka meni kitaransa kanssa autoon. Se poltti tupakkaa ja sillä oli ihan lyhkäset hiukset.

Ostin tänään Kampin keskuksessa Pentikiltä kaitaliinan. Kun tulin ko. kaupasta ulos, mut näki kaksi iltasanomien tai iltalehden toimitushenkilöä. Tai se toinen puhui ja toinen otti lopuksi pari kuvaa. Sinä päivänä tietenkin, kun mulla ei ole meikkiä ja hiukset on lättänässä. Kippis vaan. Toivottavasti se osuus ei ilmesty tällä viikolla vielä.

Meidän joulukonserttiin tulee tyhmiä biisejä. Ei ihan hirveästi innosta. Huomenna pitää koittaa kinuta alttosoitinta jostain. Ja varmuuden vuoksi transponoida se osa tavis-instrumentille sopivaksi.

Argh.

Mutta Wanhan Sataman joulumessut avataan huomenna, siis ne Naisten sellaiset. Moneskohan vuosi nyt on, kun menen sinne... Kivaa kumminkin :)

http://www.riemurasia.net/joulukalenteri/tonttupojat/index.php

Ei paha x)