Tulennielijätyttö osa yksi

Hyisen maan pintaa kerrosti sinisenharmaa usva...oli aamu, aurinko vasta venytteli ensimmäisiä säteitään taivaankantta pitkin. Kun oli saanut suoritettua joka-aamuisen jumppansa, treenatuilla säteillään hajoitti sinisenharmaan usvan...paljastaen ison puun alla nukkuvan pienen suurisilmäisen tytön. "Hmmm...aika herätä, aamut tuntuvat tulevan aikaisemmin nykyään Kuningatarpuu", tyttö sanoi. Kuningatarpuu hymyili. Hän piti tytöstä, oli ottanut hänet suojelukseensa 2013 kuunkiertoa sitten kun näki tyttöraasun kävelemässä yksin paljain jaloin nyyhkyttäen. Niin hän ojensi oksansa ja varovasti tyttö kiipesi sille...eikä kulunut kuin tovi kun tyttönen istuskeli lähes joka päivä heiluttaen jalkojaan ilmassa, keksien hassuja rallatuksia, kertoen huolistaan toisessa maailmassa. Kuningatarpuulla oli ristiriitainen tunne luukusta joka sijaitsi taivaankannen vasemmassa laidassa kierreportaitten yläpäässä...siellä oli toinen maailma, se jota aikuiset kutsuvat todellisuudeksi. Hän tiesi että auringon mennessä nukkumaan, pienen tulennielijätytön oli mentävä takaisin omaan maailmaansa, herättävä siellä ja koettava kaikki ne kauheudet joista tyttö puhui...mutta jos hän estäisi tyttöä menemästä, jäisi hän ikuisiksi ajoiksi Taikamaailmaan ja kadottaisi todellisuuden. Ei, ei hän voisi tehdä sitä, olla lohduksi vain...jatkuu huomenna

Kirjoitettaessa soi Woody Allenin neuroottinen mölötys