Tulennielijätyttö osa kaksi

Pikku-Tiina ei kovinkaan helposti saa nukuttua, ja kun ei lähi-ympäristössä ole potentiaalista sadunkertojaa tai välttämättä edes kunnon aikuista samassa huoneistossa, päivän tapahtumat myllertävät hänen sisuksissaan kuin meren yllä myrsky. Pikku-sisko nuuskuttaa alasängyssä peitonkulmaa, hereillä hänkin mutta he eivät puhu toisilleen. Ovat hiljaa omissa maailmoissaan.

Äiti ei tullut kotiin tänäkään yönä...sisarukset söivät koulussa kyllä ison annoksen ruokaa ja iltapalaksi valmiiksi viipaloitua ruisleipää jonka päällä iso kasa sokeria. Mutta uni ei tule. He asuvat Ristinkalliolla levottomalla kerrostalo-alueella, talojen ja metsän välissä on iso paljas kallio ja kun sen kävelee läpi kuten Tiina yleensä koulun jälkeen, pääsee suojapaikkaan...Ristarin metsä. Tiinasta se on vallan ihmeellinen paikka joka tulee uniinkin silloin kun sattuu nukahtamaan. Hän juttelee linnuille, mustikan varvuille, siniselle taivaalle...mutta tärkein on Kuningatarpuu, vanha puoliksi kelottunut käppyräinen mänty joka Tiinan mielestä huokuu jotain syvää ja viisasta.

Jatkuu