Tulennielijätyttö osa kolme

Lohikäärme oli tuntenut Tiinan kolmevuotiaasta asti reaali-maailmassa. Kuumana vetenä hän poltti itsensä muotoiseksi kuvioksi tytön käteen, ikuiseksi arveksi. Tiina ei koskaan hävennyt palovammaansa, olihan hänellä lohikäärmeen muotoinen arpi jota muut lapset halusivat sivellen kokeilla...hän vaivautui kun joku halasi, mutta arven sively tuntui hyvältä. Hän mielellään kertoi tarinan jäljen synnystä, vesi kuumalla liedellä kattilassa, kattilan kahvassa reikä, sormi reikään, kiskaisu...hän ei itse muistanut tapahtumaa, joten joka kerta kertoi tarinan hieman eri tavalla, kertomus oli kuin veden pinta joka heijasti joka kerta hieman eri tavalla vaikka olisi seisonut samalla kohdalla rantaa.

Taika-maailmassa hän oli Tulennielijä-tytön uskollinen apulainen ja kahden todellisuuden välissä oleva sanansaattaja...jos oli tytön aika herätä reaali-maailmaan (mikä nyt yleensä on todellisuutta...häilyvä viiva kun totuus on subjekti) tiesi lohikäärme kertoa että nyt on aika palata. Jos taas Kuningatarpuu halusi saattaa tytölle tiedon että nukahtaessaan tulee suoraan hänen luokseen, lohikäärme viestitti sen hänen puolestaan jolloin arpea alkoi lievästi kihelmöimään ennen nukkumaan menoa.

Tarina jatkuu kunhan oma netti toimii taas, nyt kirjastossa