Onhan tämä ollut kytemässä muutaman kuukauden ...en oikein itsekään tiedä mistä se johtuu koska nyt ei erityistä syytä ole. Jotenkin vaikeaa luoda kontakteja muihin ihmisiin tai pitää yhteyttä...en ole ollut kovin sosiaalinen, pahoitteluni siitä kavereille.
Tai no, moni pahoittelee ja hali hali pusi pusi koita jaksaa mutta jää jotain puuttumaan...aivan kuin kaikki jättäisivät aina sanomatta jotakin ja se häiritsee koska vaistoan sen.
Jotenkin tuntuu siltä ettei mulla niitä todellisia ystäviä ole oikeastaan ollenkaan jotka olisivat kiinnostuneet mun hyvinvoinnista yhtä paljon kuin omastaan...yksikin tuttu ihmetteli että miksi en ole kertonut hänelle että seurustelen, mutta aina kun näimme, käsittelimme hänen eroa niin tiiviisti että en edes itse tajunnut ettei ole rakoa kertoa että mitä mulle kuuluu...ei sitä edes kysytty enkä tullut ajatelleeksi että voisin vaikka huutaa ne omat ajatukseni, jotenkin sitä itsekin keskittyi pohtimaan toisen elämäntilannetta.
Mutta mistä olen kiitollinen, nykyisestä ihmissuhteestani...aina kun näen hänet, mun olo on helpompi ja jotenkin sitä vähän unohtaakin oman alakuloisuutensa joka pahenee sitä mukaa kun valo vähenee. Tuntuu että ajattelen paljon kriittisemmin...en töissäkään ole tyytyväinen ja kyllästyttää koko sairaala, vaikka muuten työstäni pidänkin...ehkä siihenkin suhtaudun välillä liian intensiivisesti, mikä voi ärsyttää muita ihmisiä...mutta toisaalta olen ajatellut että se ei ole mun ongelma...pitääkö sitä itseään muuttaa jos tarkoitusperät ovat kuitenkin pohjimmiltaan hyväntahtoiset.
No...pitäis varmaan käydä jossain juttelemassa ettei tilanne mene pahemmaksi ja vaikuta mun läheisimpiin ihmissuhteisiin...täytyy muistaa ajatella niin että voin olla itsestäni ylpeä...olen sairastanut vakavan masennuksen monesti itsetuhoisuuksineen...että ei mulla nyt mitään sellaista ole tosiaan, kun koti-asiat kuitenkin kukoistaa ja elämänhalua on...että siinä mielessä olen persoonana eheämpi ja kypsempi.
Enemmän tämä tuntuu olevan jonkin sortin uupumusta jota on kestänyt jo jonkin aikaa, kehittynyt siellä enkä ole oikein pystynyt sitä käsittelemään kun pitää aina keskittyä enemmän muiden juttuihin ja muiden auttamiseen...koen pelkän valittamisenkin aika kiusallisena eikä siitä sitten mitään sen syvällisempää keskustelua synny...mäkin tarvitsisin sellaisen kaverin jolla olisi tarepeuttisia ominaisuuksia ja joka röyhkeästi vain sanoisi mitä hän on mieltä ja mikä saattaa johtua mistäkin ja mitä saatan tehdä ehkä väärin...on ihan tyypillistä että itselleen sitä on sokeampi. Mutta monesti vaan tuntuu siltä että kaveritkin jättää sanomatta juuri sitä mikä saattaisi olla mulle hyväksi...
Tai no, ehkä tuo oli väärin kuvattu että pitäis olla terapeutin ominaisuuksia...ei mua tarvitse alkaa mitenkään hoitamaankaan, ei todellakaan. Mutta ehkä sitä enemmän kaipaisi sellaista välitöntä vuorovaikutusta, peilejä ja heijastetta tähänkin suuntaan, koska joskus tuntuu ettei vaakakupit ole ihan tasan.
Kai se on sitten jonkinlaista itsekkyyttäkin, tai sitten jostain syystä mulle ei vaan uskalleta sanoa sitä mitä ajatellaan, ajatellaan etten loukkaantuisi tai muuta paskaa...en mäkään ajattele loukkaantuuko toinen jos sanon sitä mitä ajattelen, kunhan tarkoitus on hyvä ja tulee suoraan sydämestä.
4 kommenttia
suojelusprkl
21.9.2008 08:19
Jos jotain hyvää pitäisi keksiä siitä, että on masennukseen taipuvainen ihminen, niin se on se, että osaa havaita nuo oireet. Toisaalta ihmiset, jotka ovat perehtyneet paljon masennukseen, voivat olla yliherkkiä tulkitsemaan omia oireita ja väärintulkita niitä ja sitä kautta laukaista masennuksen.
Jos et itsekään tiedä, mistä tuo voisi johtua, niin voisiko se olla jotenkin "kroonista"? Jos nyt en ihan väärin muista, niin yleensä masentuneisuuteen taipuvaisilla ihmisillä voi esiintyä masennusta tiettyihin vuodenaikoihin, ilman että siihen on mitään järjellistä syytä.
Kyllähän sulla on ollut aikamoinen elämänmuutos lapsienkin suhteen, että ei kai se ole ihme, jos voimat ei meinaa riittää kun teet kuitenkin fyysistä työtäkin. Ei se arki mene tasapainoon heittämällä ja lapset vaativat kuitenkin paljon energiaa, vaikka ei mitään fyysistä riehumista heidän kanssaan jatkuvasti harrasta. Ehkä sä vaadit itseltäsi liikaa, liian nopeasti?
Tai tällein mä voisin asian äkkiseltään analysoida, sen kummallisemmin sun tämän hetkistä elämäntilannetta, tai sua muutenkaan sen syvällisemmin tuntematta:)
Vastaa kommenttiin
Muusantuuska
21.9.2008 10:51
S...kuin myös ja tiedän...ja siis mikä mulla on, niin kaksisuuntainen, masennus ollut lapsesta asti, musta masennuslääke laukaisi manian jolloin se diagnosoitiin Kaksisuuntaiseksi tyyppi kakkoseksi. Siinä oli vähän kädenvääntöä kumpi tyyppi kun mania oli kuitenkin ihan kunnon plosaus eikä mikään pikkuinen hypis (hypiksellä mä olen aina, ellen viistä maata)...mutta koska ei ollut psykoottisia piirteitä maniassa, se oli kakkonen. Mutta masennuslääkkeisiin en enää koske koskaan...
Ja Suojelusprkl...se onkin varmaan siinä että syksyisin lisääntyvä riittämättömyyden tunne valtaa. Toisaalta tämä hieman latistunut tunne on mulle itselleni kauhean iso merkki siitä että kaipaan muutosta...ajatus omasta talosta jossain kaukana pöpelikössä viehättäisi sen sijaan kuin asuu passivoivassa laatikossa...tähän fiilikseen auttaisi kukkapenkin tonkiminen.
Hei, siitä sainkin idean, voisin istuttaa juurtuneita kasveja ruukkuihin.
Mutta yksi sellainen helvetin itsekeskeinen ajatus mulla on aina ollut näissä fiiliksissä...tuntuu että toiset vaistomaisesti imevät mun energiat mutta sitten jään omien juttujeni kanssa tavallaan yksin...tai no, onneks on maailman parhaat lapset ja oma kulta, mutta kai se on sitten mentävä johonkin juttelemaan ettei oikeaksi masennuksekseksi äidy...nythän tämä on vain tällaista uupumista.
Vastaa kommenttiin
Muusantuuska
21.9.2008 12:47
Kiitos Minis...ehkä pitäisi sanoa juuri noin...monesti tuntuu siltä että sanon jotain omista tuntemuksistani, toinen ei osaa/jaksa/viitsi sanoa siihen mitään ja jatkan sitten sen toisen asioiden puimista kun huomaan että toinen on enemmän innostuneempi silloin.
Tosin nyt vähän helpotti kun juttelin siskon kanssa puhelimessa ja tuli sellaista yhteisymmärryksen tuntua ja fiilistä, heti nousi mieliala hieman. Ja sitten kullan ajattelu piristää...onneksi nämä syvemmät ihmissuhteet ovat kunnossa, muuten voisi lievän uupumuksen lisäksi olla vähän jotain syvempääkin.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 10:55
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin