Teoriasta totuuteen

Olen ottanut tässä puolivillaiseksi asiakseni suorittaa koetta. Kokeen nimi on "onko deittinetin popupeista niissä esiintyville ihmisille mitään iloa". Tämä on off shoot toisesta kokeesta jonka aihe oli "valehtelinko ikäni deittinetissä". Tämän ensimmäisen teki eräs duunikaveri ja hänen huomionsa perusteella aloitin omani.

Ensimmäisen lopputulema on melko selkeä. Todella moni valehtelee ikänsä deittipalveluissa. Yksinkertaisesti tilanne ei nyt vaan voi olla se, että puolet alle kolmekymppisistä näyttää keski-ikäisiltä. Tai siis voi, teoriassa, mutta kieltäydyn uskomasta, että asia olisi todella niin.

No, tosiaan, tuosta duunikaverin muutaman sadan tapauksen "tutkimuksesta" huomattiin, että aika vähän etusivulla on uusien ilmoitusten "peukalonkynsiä". Päätin sitten alkaa katsomaan muutaman kymmenen klikkauksen päivätahdilla mitä kirjautumisaikoja on eniten etusivulla. Olen nyt saanut aikaan ehkä sen 400 klikkausta joista 1 oli kirjautunut sisään viikon sisällä, 4 kuukauden sisällä ja loput yli kuukausi sitten. On siis käytännössä turha edes yrittää etusivun kuvan perusteella osua sellaiseen ilmoitukseen joka on vielä oikeastikin käytössä.

Itse asiaan! Off shootin off shootin off shoot "tutkimus" ja blogauksen aihe on ihmisten kykenemättömyys päättää mitä haluavat elämältään. Tässä "tutkimuksessa" on nyt katsottu vain naisia, minä kun en oikein näe mikä se tilanne olisi jossa asia kiinnostaisi minua mitenkään muita miehiä katsottaessa. Nyt puhutaan siis lasten hankinnasta ja vain lasten hankinnasta. Tuli havaittua, että hyvin harva tietää haluaako lapsia vai ei, tai jos tietää ei halua sanoa suuntaan tai toiseen asiaa ilmoituksessaan. Hupaisana sivuhuomiona tuli huomattua, että tämä tietämättömyys koskee varttisatasia ja sitä vanhempia. 18-24v. naiset näyttävät tietävän hyvinkin usein haluavansa lapsia ja jokunen sitten ettei halua, mutta hyvin harva heistä "ei tiedä".

Tiedetään siis, että joko nettideittaajamimmeistä moni valehtelee ikänsä tai vanhenee reippaasti etuajassa, luultavasti ensimmäisestä on kyse. Tiedetään, että Deitti.net-palvelun thumbnailit ovat yhtä tyhjän kanssa heteromiehen näkökulmasta, koska niissä esiintyvät naiset lähtökohtaisesti eivät enää palvelua käytä. Ollaan havaittu, että lähtökohtaisesti 25-35v. naiset eivät tiedä haluavatko lapsia tai eivät sitä halua suoraan sanoa. Ollaan myös havaittu, että asteikon ulkopuolella ollaan hyvinkin tietoisia siitä mitä tulevaisuudelta halutaan kyseisen asian suhteen.

Nyt, kolmekymppisenä jamppana, minua kiinnostaisi kovasti tietää miksi oman ikäluokkani naiset ovat niin kujalla asiasta, ei vähiten siksi, että minun mielestäni tämä on mielestäni niitä selkeimpiä juttuja ihmisen elämässä. Hommahan on jopa niin haastava päätettävä kuin "en halua" tai "haluan jos sopiva tilanne (lue sopiva kumppani) osuu kohdalle". Miten tätä ei tiedä? Miten on mahdollista, että järjestäen palvelun käyttäjistä nuorimmatkin tietävät tämän mutta sitten kolmekymppiset eivät?

Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, miten omanikäiset miehet asiaa ajattelevat. Voi olla, että samaa päättämättömyyttä ja arvontaa hekin suorittavat. Jos niin on niin voin sanoa ihan suoraan pitäväni sitäkin ihan yhtä lailla käsittämättömänä.

Nyt *ittu oikeasti, tehkää se valinta. Kuka haluaa olla sellaisen ihmisen kanssa joka ei tiedä haaskaako molempien aikaa vai ei? Elämä on aika monta vuosikymmentä liian lyhyt tuollaisten kysymysten arpomiseen.

Joku on joskus sanonut, että "se jolla onni on se onnen kätkeköön". No, olen eri mieltä, useimmissa tapauksissa.
Joskus on kuitenkin tilanteita jolloin sitä haluaisi, että ihmiset pitäisivät mölyt mahoissaan tai ainakin huomioisivat yleisönsä. Esimerkki tällaisesta voisi olla vaikka sellainen tilanne, jossa joku saa ylennyksen tmv. ns. tiskin alta jaettuna ilman mitään muuta meriittiä kuin se, että on hyvää pataa pomonsa kanssa samalla kun joku muu ammattitaitoisempi jää nuolemaan näppejään. Tällaisen jälkeen kun tämä pomo menee hehkuttamaan ylennettyä niille jotka vetivät lyhyemmän korren luottaessaan enemmän kykyihinsä kuin kieleensä. Tuosta nyt ei ollut kyse, mutta idea varmaan selvisi.

Vastaavia skenaarioita on varmasti loputtomasti. Jotkut kärsivät niistä kateuttaan, minä muista syistä jos ylipäätään ollenkaan. Olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että ihmisillä on oikeus ja on jerittäin positiivista olla ekstrovertti omista hyvistä kokemuksista. Toivon aidosti hyvää ihan jokaiselle ihmiselle. Joskus sitä vaan toivoisi, ettei "saisi" kuulla jokaista yksityiskohtaa ihan joka asiasta. Sama toki pätee myös negatiiviseen ilmaisuun.

No, toisaalta, ainahan sitä voi valita mitä infoa suostuu vastaanottamaan.

Joku joskus sanoi jotain sen suuntaista, että kun tajuat olevasi joukon ulkopuolella, on aika tarkistaa mistä se johtuu.

Oma kantani tähän on se, että jos kyse ei ole mielenterveysongelmasta, kyse on melkein aina siitä, että se joukko on jossain asiassa rankasti hakoteillä eikä kuuntele järkipuhetta. Tähän tulokseen pääsee toki vain tosiaan oman ja muiden kantojen kriittisellä tarkastelulla, näytön arvioinnilla, lähdekritiikillä ja muilla vastaavilla keinoilla.
Pitää siis kyetä ottamaan selvää onko vika itsessä vai joukossa ja hyväksymään lopputulos vaikka se olisi itsessä.

Itse olen helpottanut omaa elämääni näiltä osin sillä, että pidän turpani kiinni jos en ole ottanut asiasta oikeasti selvää tai sitten ilmoitan heti kärkeen, että kyse on arvauksestani. Joskus arvaus on oikea, joskus ei ole. Faktat ovat kuitenkin faktoja ja niitä vastustavilla tuppaa olemaan tapana olla väärässä.

Tämä on itse asiassa aika koomista huomata miten ajat muuttuu. Toleranssi ihmisten ikäeroille ihan normaalia keskustelua käytäessä on puolittunut noin 10 vuoden aikana.

Olinpa tässä taannoin pippaloissa. Tavan mukaan, kun porukka on ulospäin suuntautunutta ja hyväksyy myös sellaisia asioita jotka eivät ole 100% 1:1 omien linjaustensa kanssa, pippaloissa tulee jauhettua juttua käytännössä kaikkien kanssa. Niin tälläkin kertaa.

Tilanne: Oli siis kekkerit. Parin juomapelin jälkeen katselen keittiössä kuinka nelikko pelaa paripelinä beer pongia. Joku itselleni täysin random ihminen pölähtää "tyhjistä" viereen ja kysyy "kuka sä oot". Esittelen itseni niin kuin nyt ihan normaalisti on tapana. Siinä sitten niitä näitä jutellessa pistän merkille kuinka tällä toisella menee kiihtyvällä tahdilla kurkusta alas jotain Tuc-keksien kaltaisia maustettuna valkosipulitahnalla jolle on varmaan nimikin olemassa. Keskustelu muuttuu Q&A-tyyliseksi haastatteluksi jossa vastailen sitten kysymyksiin sitä mukaa kun niitä tulee samalla kun katselen sitä "matsia". Kun "matsi" loppuu, tajuan että olen juuri referoinut elämänkertani niiltä peruskoulun jälkeisiltä osilta. Tiedän toisesta osapuolesta vain että hänestä on tulossa suunnittelija joka ei vielä tiedä mitä on suunnittelemassa tai millä alalla, mikä pätee osapuilleen kaikkiin muihinkin sen illan edellisiin ja sitä seuranneisiin keskusteluihin täysin riippumatta kanssakeskustelijan sukupuolesta (ja että tällä nimenomaisella henkilöllä on vahva tarve tietää henkilökohtaisia asioitani). Oletan siis, että tämä on niissä kuvioissa ihan normia, porukka haluaa varmaan tietää kenen kanssa on tekemisissä. (Itseäni kiinnostaa yleensä kevyemmät aiheet tai sitten sellaiset jotka eivät ole ns. henkilökohtaisia.) Keskusteluun on osallistunut siihen mennessä liuta ihmisiä hyvin lyhyesti. Myös kokemuksen mukaan ihan normia tuollaisissa tilanteissa.
Murros vaiheessä hän kysyy "kuinka vanha sä oot". Ensimmäinen ajatus oli "mitä väliä, ei tässä mitään pariutumista ole menossa" ja vastaan sitten rehellisesti. Keskustelu loppuu kuin seinään, ilmoitan, että haen oluen ja todettuani takaisin tullessa keskustelijan sijoittuneen uudelleen tilassa päätän osallistua lähimpään toiseen keskusteluun.

Todennäköisesti tässä kävi niin, että tämä kyseinen henkilö oli jollain tasolla kiinnostunut tutustumaan allekirjoittaneeseen aina siihen saakka kunnes selvisi että ikäero on liikaa. Mitä ikinä se sitten oli, en tiedä. En tosiaan ollut itse kiinnostunut siitä minkä ikäisen ihmisen kanssa käyn platonista kyselytuntia. Koen tämän silti aika hämmentäväksi. Olen meinaan sen verran selkeästi vanhempi kuin kukaan muu niissä kekkereissä, että olisin suoraan veikannut ikäeron melkein jokaiseen paikalliseen olevan jotain 10 vuoden luokkaa, pois lukien illan emäntä ja ulkomaan vahvistus. Oma kokemus 10 vuoden takaa on se, että oman ikäluokan ihmiset tekivät ikäarvionsa pintapuolisesti eikä ikä ollut ongelma niitä näitä jutellessa. Nykypäivänä sen ikäisille nähtävästi on.

Tästä voi vetää pari vaihtoehtoista päätelmää. Keskusteleminen on osoitus muustakin kuin halusta keskustella. Ikä voi olla jonkin sortin este kasuaalille jubailulle. Ja/tai, mene ja tiedä...

Tässä rupesin kelailemaan historiaa ja naisia sekä miehiä joihin olen elämäni aikana törmännyt. Otinpa vielä eilen täsmäiskun pippaloissa samaisen aiheen tiimoilta ja tulokset ovat edelleen horjumatta samat.

Yhtään feministiä en tiedä joka ei ennen asian esiin tulemista olisi useita kertoja avautunut kuinka perseestä miehet ovat. Yhtään sellaista naista en tiedä, joka olisi sitä mieltä, että miehet ja naiset ovat aivan jees, eikä olisi samaan aikaan sitä mieltä, että feminismi on järkyttävää kuraa. Yhtään sellaista miestä en tiedä, joka kannattaisi feminismiä eikä olisi luonteeltaan sellainen ympäriinsä tönittävä tossukka.

Pardon my french, mutta tämä havainto huvittaa minua aivan helvetisti. Ok, otanta ei ole kuin se kolmisensataa ihmistä, ei siis voi puhua mistään yleisen faktan tasolla vaikuttavasta havainnosta. Yhteensattumaksi en silti usko, liian säännönmukaista.

Saman voi helposti havaita tarkastelemalla kotimaisia feministejä...tai oikeastaan ihan minkä tahansa länsimaisen sivistysvaltion feministejä jotka olisivat syntyneet ja kasvaneet kyseisenlaisessa valtiossa. Ainuttakaan en ole vielä löytänyt joka ei avoimesti kuuluttaisi muodossa tai toisessa näkemystään miesten ala-arvoisuudesta perustuen sukupuoleen. Vastaavasti en minä, eikä kukaan muukaan ole vielä onnistunut osoittamaan ainoatakaan feminismiryhmittymää (Naisasialiittounione, Tulva etc.) joka jollain tavalla tuomitsisi tuollaisen toiminnan saati että vaatisi vielä jäseniään kunnioittamaan miehiä miehinä.

Mitä tästä voi päätellä? No, ainakin sen, että feminismi nykyään on vihaliike joka keskittyy syrjimään poikia/miehiä joko suoraan tai tyttöjen/naisten suosimisen kautta. Feminismi ei myöskään ole nykymuodossaan tasa-arvoliike. Nähtävästi kannattajajäsenistö on pääasiassa joko itsekunnioituksen vajeesta kärsiviä miehiä tai miehiä kohtaan kunnioituksen vajeesta kärsiviä naisia. Tämä siis Suomen kaltaisissa länsimaissa. Homma muuttuu tragikoomiseksi siinä vaiheessa kun pistetään rinnalle feministi sellaisesta valtiosta jossa naisilla menee oikeastikin aika heikosti, ne mimmit kun eivät ole monesti millään tasolla miesvihaisia vaan haluavat vain samat oikeudet kuin maansa miehillä on ja ovat jopa valmiita luopumaan omista etuuksistaan tasatakseen tilannetta.

Länsimaissa kyse on siis ihan puhtaasta seksismistä. :D

!!EDIT!!
On aivan mahdollista nimittää itseään feministiksi ja olla toimimatta miessukupuolta vastaan ja/tai nostamatta naissukupuolta jalustalle. Se kuitenkin edellyttää sitä, ettei ymmärrä feminismin sisältöä, metodeita, saavutuksia tai suuntausta.
!!/EDIT!!

Jottei kukaan jäisi kylmäksi, heitellään vähän kuuluisien feministien lausahduksia tähän. :)

“I feel that ‘man-hating’ is an honourable and viable political act, that the oppressed have a right to class-hatred against the class that is oppressing them.” – Robin Morgan, Ms. Magazine Editor

“To call a man an animal is to flatter him; he’s a machine, a walking dildo.” -– Valerie Solanas

“I want to see a man beaten to a bloody pulp with a high-heel shoved in his mouth, like an apple in the mouth of a pig.” — Andrea Dworkin

“Rape is nothing more or less than a conscious process of intimidation by which all men keep all women in a state of fear” — Susan Brownmiller

“The more famous and powerful I get the more power I have to hurt men.” — Sharon Stone

“In a patriarchal society, all heterosexual intercourse is rape because women, as a group, are not strong enough to give meaningful consent.” — Catherine MacKinnon

“The proportion of men must be reduced to and maintained at approximately 10% of the human race.” — Sally Miller Gearhart

“Men who are unjustly accused of rape can sometimes gain from the experience.” – Catherine Comins

“All men are rapists and that’s all they are” — Marilyn French

“Probably the only place where a man can feel really secure is in a maximum security prison, except for the imminent threat of release.” — Germaine Greer.

Tämä voi kuulostaa alentuvalta, mutta sanon sen silti. Ihmiset ovat huvittavia kun yrittävät "scorettaa". Niin naiset kuin miehetkin. Kerronpa tästä tarinan eiliseltä.

Istuttiin kuppilassa. Viereisessä pöydässä oli pari äijää ja kolme mimmiä.
Toinen miehistä oli sellainen mieskalenterista revityn hunksin, palomiehen ja ison firman välitason johtajan risteytys. Sellainen adonis joita näkee normaalisti vain kuvissa. Toinen mies oli sitten vähän vaatimattomampi, mutta ihan perus ok kunnossa, siistit vaatteet päällä, tukka kunnossa jne. Molemmat siis sellaisia joiden voisi kuvitella kyllä saavan naista, mutta rinnakkain asetettuna "tasoero" oli suorastaan koominen.
Mimmit olivat sellainen kolmen nippu joita usein näkee ravintoloissa. Aivan hyvässä kunnossa varmasti jokainen (mitä nyt voi niistä vaatteista arvioida), yksi naamasta selkeästi paremman näköinen kuin kaksi muuta ja nämä kaksi sitten olivat ns. eskorteeraamassa tätä yhtä, istuen mimmin molemmin puolin. "Johtajanaaras" ja pari "hännystelijää". Nämä kolme muskettisoturitarta olivat lisäksi tukaltaan kaikki eri värisiä, blondi, brunette ja punapää.
Asetelma oli melko koominen.
Tämä porukka jutteli sujuvasti keskenään, mimmeillä oli naamat niin leveässä hymyssä kuin ne venyivät ja jos silmien kiiluminen tätä adonista katsottaessa olisi ollut näkyvämpää, olisi voinut koko kuppilan valot pistää suoraan pois päältä eikä valaistus olisi ainakaan huonontunut. Tämä "alfauros" olisi siis voinut vain poimia minkä tahansa niistä mimmeistä, ehka parikin tai kaikki kolme. Viisikolla oli hauskaa, juttu luisti ja porukkaa nauratti. Selvää pässin lihaa siis?

No ei. Ei se nyt niin yksinkertaista ole. Onko se koskaan? Onneksi muuttujat tuottavat sivustakatsojille komiikkaa vaikka itse tilanteessa porukkaa tuskin nauratti...tai ainakaan kaikkia. :)

Samaiseen pöytään tulee jostain "puun takaa" pari sen "adoniksen" naispuolista "kaveria". Tumma ja vaalea, kolmikon mimmejä lyhyempiä. Sellaisia "taskuraketteja", vaalea selvästi tummemman "wing-girl". Vetivät tämän adoniksen huomion itseensä välittömästi. "Wingman" koitti siinä hetken aikaa viihdyttää aiempaa kolmikkoa kunnes hänkin taipui tulokkaiden puoleen. Sillä sekunnilla kun nämä kaksi uutta mimmiä ilmestyivät pöytään muuttuivat aiemman kolmikon ilmeet vähintäänkin murhaaviksi.
Meinasin nauraa ääneen. Voin vain kuvitella mitä näiden mimmien päässä sillä hetkellä tapahtui. "Siis niinq ooämgee! Toi pits kehtaa tulla tähän huoraamaan, just ku mä olisin/mun kaveri olisi saanut ton miehen. Siis niinq vittu mitä paskaa niinq." Sattumalta tiedän yhden sen kolmikon mimmeistä työn kautta ja jos ne muut olivat mitenkään saman tyylisen ilmaisun ja ajattelun käyttäjiä niin tuo on melko lähellä sitä mitä siellä päässä on sillä hetkellä liikkunut. I shit you not, sen mimmin melkein jokaisessa lauseessa on "niinq" alussa tai lopussa. :D'

Enikeis, tämä tummempi kahdesta olisi voinut käytöksensä puolesta suoraan vaan sanoa sille "adonikselle", että jos lähtevät heti niin voivat aloittaa paneskelun aikaisemmin. Se keikistely ja säätäminen oli niin läpinäkyvää (varmaan ihan tarkoituksella), että kukaan ei sitä voi missata. Vaaleampi näytti lähinnä odottavan sitä, että joutuuko ottamaan osuman tiimin puolesta sen "wingmanin" takia vai pääseekö pelkällä paikalla olon vaivalla tilanteesta. Ei siinä mitään, tämä kolmikko sitten odotti naama norsunvitulla hiljaa kun miehet ja "uudet naiset" juttelivat jostain.
Nyt jos itse olisin ollut joku niistä kolmesta mimmistä niin olisin pitänyt itsetuntoni kasassa ja vaihtanut maisemaa heti kun näytti siltä, että huomio on pysyvästi jossain muualla kuin heissä. Minkä takia pitäisi kasailla itselleen itsetunto-ongelmia kun kerran ei ollut pakko. Tämä olisi viisasta. Homman nimi kävi jo selväksi.
Vaan ei, nämä kolme murensivat kollektiivista itsetuntoaan siinä katsellessaan kuinka nuoremmat ja ilmeisesti enemmän jätkien silmää miellyttävämmät mimmit veivät heiltä miehet. :)

No, komiikka ei pääty tähän. Jossain välissä nämä tulokkaat lähtivät vessaan/baaritiskille tmv. kahdestaan (koska siis pissaaminen on tunnetusti ryhmätehtävä, tai jotain). Tämä "adonis" sitten päätti alkaa taas jakamaan huomiota kolmikolle, mikä näytti aika hankalalta. Taas, jos olisi ollut omalle kohdalle sattunut tilanne niin en olisi edes yrittänyt lämpätä naista jonka olen juuri norannut viimeisen tunnin ajan toisen naisen takia. Jännästi tämä tyyppi ilmeisesti kuitenkin luuli voivansa saada kaiken. Hullua, eikö?
No ilmeisesti ei, koska nämä kolme mimmiä lämpenivat siihen samaan keikistelyn ja flirtin tasolle uudestaan noin minuutissa. Nyt nauroin jo ääneen. Luulin, että suomalaisella naisella on itsetunto, mutta ilmeisesti edes paremman näköisillä, tai ehkä juuri paremman näköisillä ei sitä ole.
Joka tapauksessa, tällä yhdellä miehellä oli siis jonoksi asti naisia, piti vain valita kenet ottaa. Ihailtava tilanne jos sen kantaja ei olisi ollut niin jumalattoman typerä. Pariutumisessa on yksi sellainen tavallaan kirjoittamaton sääntö jonka mukaan sitä ketä yrittää voi vaihtaa kerran samassa porukassa jos tekee sen ajoissa. No, se "ajoissa"-piste oli jo ohitettu aikaa sitten, mutta ilmeisesti nämä mimmit olivat sen verran epätoivoisia että se ei vielä kaatanut peliä. Koomista, koska muuta olisi voinut luulla sen ympäröivään maailmaan kohdistuneen koppavuuden perusteella. :D
Ok, äijä oli siis vaihtanut kohdetta jo toiseen kertaan, onnistuneesti. Kudos! Harvoin tuollainen onnistuu samassa pöydässä varsinkaan jos se kohde vaihtuu takaisin edelliseen.