Teoriasta totuuteen

Tasa-arvo on hieno asia. Optimaalisesti sellainen tilanne, jossa kaikki ihmiset ovat lähtökohtaisesti tasa-arvoisia keskenään, pitäisi olla kaikkialla. Pitäisi... No, onneksi edes meillä on oikeasti. Valitettavasti YK:ssa ollaan eri mieltä kuten alla olevasta linkistä käy ilmi.

http://yle.fi/uutiset/yk_moittii_suomea_tasa-arvon_puuttumisesta/6748783

YK:n mukaan miesten ja naisten välinen palkkaero on tasa-arvokysymys. Ok. Se voi olla sitä, mutta onko se sitä siinä mielessä kuin YK:ssa asia esitetään? Mielestäni ei ole enkä pysty näkemään mitään sellaista tilanteessa joka olisi edes teoriassa heidän kantaansa puoltava.

YK on sitä mieltä, että naisvaltaisten alojen matalampi palkkaus on tasa-arvo-ongelma. Se toki olisi sitä jos naisvaltaisille aloille ei pääsisi muita kuin naisia töihin JA jos miesvaltaisille aloille ei pääsisi muita kuin miehiä töihin JA jos "unisex"-aloja ei olisi olemassa JA jos miesvaltaisilla aloilla jonne eivät naiset voisi päästä töihin olisi parempi palkkaus kuin naisvaltaisilla aloilla jonne miehet eivät pääsisi töihin. Käytännössä siis jos naiset eivät voisi valita mennä töihin paremmin palkatuille aloille niin tuohan olisi selvä tasa-arvoloukkaus. Kuitenkin, koska nainen yksilönä itse valitsee alansa ja itse valitsee jatkaa alalla jossa palkka on matala ja se sama palkka on myös miehillä samalla alalla, kyse ei voi mitenkään olla sukupuolten välisestä tasa-arvosta, tarkemmin sen toteutumattomuudesta. Tasa-arvo kun ei tarkoita tässä yhteydessä sitä, että kaikilla on yhtä paljon kaikkea. Se tarkoittaa sitä, että jokainen voi valita alansa vapaasti ja saa sillä alalla taulukon mukaan palkkaa tai sitten sopimuspalkka-aloilla saa vaatia millaista tiliä ikinä haluaa ja työnantaja maksaa sitten sen minkä arvon sille työlle antaa.
Eri alojen palkkaerot eivät voi ikinä olla sellaisenaan tasa-arvoa loukkaavia niin kauan kun niille aloille pääsee sekä miehiä että naisia töihin.

YK:ssa ollaan siis ns. kujalla koko tasa-arvon termin sisällöstä. Kuvitellaan että yksittäisen henkilön omien valintojen seuraukset olisivat seurausta jonkun toisen henkilön tai tahon toimista. Loogisesti tuo ei voi olla mahdollista jos ihmiselle asetetaan mitään vastuuta omista teoistaan missään tilanteessa ikinä.

YK:ssa ollaan myös huolissaan naisten kärsimästä väkivallasta. Siellä ei olla ilmeisesti ihan ajan tasalla tässäkään asiassa tai sitten niitä aineistoja lukee jonkin sortin äärifeministinen ihmisvihaaja. Naiset kun saavat naiset/lapset/miehet-ryhmittelyssä vähiten päihinsä. On vähän surullista että YK:ssa asiantuntijat ovat joko täysin ammattitaidottomia tai sitten pitävät naisen turvallisuutta suurempana tavoitteena kuin vaikkapa lasten turvallisuutta. Varsinainen komiikka kulminoituu kuitenkin siihen, että laskennallisesti ilmoitusherkkyyden ja poliisin tietoon tulleiden lukujen perusteella miehet saavat naisia enemmän turpaansa muilta miehiltä ja miehet saavat naisia enemmän turpaansa naisilta (myös parisuhteissa) myös silloin kun luvut lasketaan miesten ja naisten ilmoitusherkkyyksien marginaalien pienimmän eron tuottavien lukujen mukaan. Naiset myös pahoinpitelevät lapsia useammin ja pahemmin kuin miehet. YK:ssa miesten ja lasten turvallisuus on siis täysin yhdentekevä asia.

Samaan rahaan YK mukaan ylikuormitetut vankilat ja epäasialliset saniteettitilat vaativat pikaista korjausta. No tuota, ensinnäkään tässä maassa ei juuri vankilaksi kutsuttavia laitoksia enää ole. Keskivertohotellin huone on kirjaimellisesti vähemmän kiva paikka olla kuin normaali suomalaisen vankilan selli. Ei ole myöskään mikään salaisuus, että samalla kun vankiloiden oloja parannetaan saavat vanhukset yhä huonompaa hoitoa. Mutta siis vanhuksien oloista YK ei ole huolissaan.
Mitä vessoihin tulee, jos YK on sitä mieltä, että paikalliset kaupungeista standardina löytyvät vedettävät sisävessat ovat abominaatioita, voisin ehdottaa pikamatkaa vaikkapa Milanoon ihan vaan vertailuesimerkin hakemiseksi. Sieltä kun en itse kahden päivän aikana löytänyt yhtään julkista vessaa jossa ei olisi joutunut kyykkimään lattiassa olevan reiän päällä. Pönttö löytyi vain hotellistamme.

YK:ta siis huolettaa se, että naisvaltaisille aloille menijät joutuvat vielä nykyäänkin kantamaan vastuun omasta ammatinvalinnastaan itse, kaikista väkivallan uhreista vain ne vähiten kärsivät kohtaloineen, vankiloiden olot vaikka ne ylittävät jo keskivertohotellin vastaavat ja vessojen siisteys. Henkilökohtaisesti minua huolettaa YK:n huolestujien prioriteetit joissa ei näytä olevan mitään järkeä ja se, että niinkin merkittäviin virkoihin on päästetty sellaisia ihmisiä töihin joilla joko ei ole tietoa eikä sen kummemmin halua saada sitä tietoa tai sitten kykyä käsitellä saamaansa tietoa jotta voisivat tehdä niitä kirjelmiään edes semisti täyspäisen ihmisen tuotoksen näköisiksi.

Mihin tämä maailma on menossa.....?

Tällainen tuli kytättyä tuossa illalla. Kiteytys juonesta on se, että pahikset hyökkäävät jenkkien herra Iso Herran mökkiin. Hommansa oikein hoitanut ja siitä huolimatta paskaa niskaan saanut sankari ottaa ja antaa leffan aikana rutosti turpaan. Lopussa on paljon ruumiita ja rikkinäisiä kalusteita.
Ylimääräistä plussaa nintendo-liikkeiden vähyydestä. Pääosa toiminnasta on kohtuullisen korutonta, niin kuin pitääkin. Meinaa otsasuoni räjähtää joka kerta kun joku täyspakkaus selässä alkaa heittelemään ilmaan kolmoisvoltteja kahdeksalla kierteellä välillä pyörimissuuntaa vaihtaen jotka päättyvät johonkin dramaattiseen huutoon ja jalan ojennukseen. Oikeasti kaveria lyödään sinne missä vahinkoa syntyy eniten eikä porukalla ole tapana ottaa lippaallista kuteja naamaan ja vielä jatkaa matsia niin kuin olisi saanut korkeintaan litsarin.

Ylipäätään leffa jossa on vaihteeksi ihan rehellisesti jätetty kaikki ihq pihq lässytys sikseen ja keskitytty toimintaan. Henkilökohtaisesti en suoranaisesti erikseen rakasta toimintapätkiä, mutta olen silti sitä mieltä että genren on syytä pysyä lestissään, oli se genre mikä tahansa. Siihen on syynsä miksi romanttisissa komedioissa ei nähdä inhorealistisia kuvauksia siitä kuinka joltain hakataan päätä irti isolla veitsellä. Samasta syystä ei pitäisi yrittää tehdä toimintapätkistä "koko kansan huvia" lisäämällä niihin elementtejä jotka ovat leffalle vain haitaksi.

Jahas, tänään ajattelin kirjailla lyhyesti kansallista isommista ihmisoikeus...no, ei nyt rikkomuksista mutta sanotaan että yhden ryhmän ihmisoikeuksien nostamisesta toisten yläpuolelle. Sanotaan sitä sitten vaikka positiiviseksi syrjinnäksi mikä siis on kaikin tavoin syrjintää nimestään ja sitä ajavien tahojen saduista huolimatta.

Olen nyt laiska, enkä jaksa kaivaa dataa joten jokainen sitä kaipaava on vapaa etsimään itse. Niin minäkin tein eikä se ollut edes vaikeaa.

Noin 20% toteutuneesta väkivallasta kohdistuu naisiin länsimaissa. Noin 30% lapsiin ja loput, eli noin puolet kohdistuu miehiin. On ihan yleistä tietoa, että ylivoimainen enemmistö miehiin kohdistuvasta väkivallasta on muiden miesten tekemää. Sama taitaa päteä myös naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Lapsiin kohdistuva väkivalta taas on pääosin naisten tekemää. Lapset sinällään tuottavat hyvin marginaalisia lukuja väkivaltatapauksia. Voidaan siis sanoa, että väkivaltaa harrastavat käytännössä aikuiset.
Kyse tässä on nyt siis puhtaasti kaikesta toteutuneesta väkivallasta. Ei rikostilastoista joihin päätyy ehkä 10% väkivallasta jos sitäkään, ei lähisuhdeväkivallasta tmv. vaan kaikesta ns. rauhan ajan väkivallasta joka tapahtuu länsimaissa.

EUn ja globaalin tason antiväkivaltasopimuksia löytyy naisille ja lapsille. Tämä on ihan oikein. Niin pitääkin olla eikä se ole keneltäkään pois, päinvastoin. Olen hyvin vakaasti sitä mieltä, että lapsia pitää suojella niiltä urpoilta joilta puuttuu ihmismäisen käytöksen oppi tai ihan vaan itsehillintä. Hyvällä tuurilla niillä toimilla saadaan väkivalta vähenemään aina jonkin verran seuraavan sukupolven aikuisten keskuudessa. Samaten on hyvinkin fiksua yrittää kitkeä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Se kun on oikeastaan kaikkien etu. On myös kaikkien etu yrittää kitkeä miehiin kohdistuvaa väkivaltaa, mutta siihen ei ole minkään sortin sopimusta, projekteja tai mitään muutakaan vakavasti otettavalla mittakaavalla olemassa. Tämä on hiukan hämmentävää minusta, koska jos suurin osa väkivallasta kohdistuu miehiin niin voisi kuvitella että tämä olisi yli kaksinkertaisena osuutena suurempi huolen aihe tällä hetkellä kuin vähiten väkivaltaa kokevien naisten kokema väkivalta. Ylipäätään, miksi ihmeessä on solmittu sukupuoleen sidottuja väkivallan vastaisia sopimuksia?
En ymmärrä enkä toisaalta tasapuolisuutta kannattavana ihmisenä edes halua ymmärtää. Yksinkertaisesti ottaen mitään järkiperäistä kohtuullista syytä sille miksi miehiin kohdistuvaa väkivaltaa pidetään hyväksyttävänä ei ole olemassakaan maissa joissa tasa-arvo on lakiin kirjattu asia ja sen myötä valtion/valtioliiton velvollisuus on kohdella tasapuolisesti kaikkia ihmisiä. Toki joku voi nyt väittää, että miehiin kohdistuvaa väkivaltaa ei pidetä hyvksyttävänä. Tämä samainen joku voi omalla tahollaan miettiä millainen johtopäätös pitäisi tehdä siitä, että vastoin lakia kuitenkin yhden ryhmän kokeman kärsimyksen vähentämiseksi tehdään sopimuksia jotka velvoittavat valtioita toimimaan aktiivisesti tilanteen parantamiseksi ja samalla jätetään toisen ryhmän osalta tämä samainen asia tekemättä, vieläpä sen ryhmän joka kärsii samasta asiasta enemmän. Kaikilla mahdollisilla loogisilla mittareilla tämä on hyväksymistä.
Esimerkiksi Suomen laki ei tee tällaista erottelua ja sikäli on tasa-arvoinen. Jos nainen lyö mieheltä tai lapselta silmän mustaksi hänen tulisi saada sama tuomio kuin miehen joka lyö naiselta tai lapselta silmän mustaksi. Kuitenkin valtioita velvoittavat sopimukset, jotka Suomikin on allekirjoittanut, ovat kaikki lapsiin tai naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevia mikä johtaa siihen, että vain näiden kitkemiseksi tehdään valtion tasolla toimenpiteitä.

Ainakaan Suomen laki ei sinällään kiellä tätä. Mikään ei estä tekemästä sopimusta jossa pyritään tuottamaan hyvää jollekin tietylle ryhmälle vaikka se tuottaisi hallaa toiselle. Sinällään laki on siis hyvin heikko, tai sanotaanko munaton tässä kohdassa. Se kun tosiaan kieltää syrjimisen, ei vaikkapa sukupuolen tai ihonvärin perusteella jonkin ryhmän suosimista. Lopputulos on se, että ns. perustaso jonka kaikki saavat vedetään niin alas, ettei sillä ole mitään todellista merkitystä ja sitten se ryhmä jonka etua halutaan ajaa saa jotain ylimääräistä hyvää. Kaupallisena esimerkkinä voidaan ottaa sellainen, jossa vaateliike myy kyllä sekä miesten että naisten vaatteita, mutta haluaa profiloitua vaivihkaa nimenomaan miesten suosituksi ostospaikaksi. Tällöin naisten vaatevalikoima pidetään hyvin heikkona ja/tai kaikki alennukset koskevat vain miesten vaatteita. Näin voidaan pitää yllä imagoa siitä, ettei ketään syrjitä vaateliikkeen toimesta, mutta kuitenkin niin tehdään.
Kauppaesimerkki lienee siitä heikko, että kauppa saa valita asiakaansa käytännössä vapaasti. Siksi otamme toisen esimerkin, stereotypisen yökerhon. Näissä oli muinoin kaksi ikärajaa. Toinen naisille ja toinen miehille. Nyt tasa-arvoporukat ovat puuttuneet tähän ja on vain yksi ikäraja. Tällä muutoksella ei kuitenkaan ole mitään merkitystä. Yökerho voi olla päästämättä tiloihinsa ihmisiä ihan mistä tahansa todellisesta syystä kunhan tekosyy on laillinen. Sanotaan nyt vaikka, että yökerhon ikäraja on 24. Käytännössä se on sitä alempi mitä kauniimpi nainen/varakaamman oloinen mies sinne pyrkii sisään joskin virallinen alaraja on vedetty 18 ikävuoteen. Jos henkilö jota ei tiloihin haluta sinne pyrkii, eikä voida vedota ikään tai vaikka humalatilaan tämän estämiseksi, yllättäen jokin vaate on sellainen joka ei käy laatuun ja näin, keksimällä lennosta näennäisen validi henkilöön liittymätön syy voidaan evätä yksilöltä sisäänpääsy mielivaltaisesti. Yökerhot harrastavat tätä jatkuvasti enkä näe tässä useimmissa tapauksissa mitään ongelmaa.
Se, missä näen ongelman, on se että samalla ajatuksella valtiot sopivat keskenään kenen kärsimyksiä koitetaan kitkeä eikä näihin ole mitään objektiivisia priorisointeja olemassakaan. Koska voidaan sopia mitä vaan valtiota velvoittavaa voi valtio sitten "fiilispohjalta" joko allekirjoittaa sopimuksen tai olla allekirjoittamatta sitä. Allekirjoittamalla sen valtio kuitenkin hankkii itselleen tekosyyn jonka perusteella voi suosia jotain ryhmää ihmisiä ja siis sitä myöten käytännössä syrjiä toista ryhmää. Sopparilla voi näppärästi kiertää lakia ja soppa on valmis.

Kauhuskenaario olisi sellainen, jossa EU tai vaikkapa YK loihtisi jonkin lapun jonka mukaan ryhmä X pitäisi erikseen nostaa muuta kansaa korkeampaan asemaan jonkin mielivaltaisen verukkeen pohjalta. Sanotaan vaikka että valtion johtoporras saa koostua vain tietyn sukupuolen edustajista. Mikään laki ei kiellä solmimasta sellaista sopimusta ja sopimuksen noudattaminen olisi valtiolle enemmän tai vähemmän pakollista sekä käytännössä täysin laillista. Mikään ei estä pitämästä naisten tai miesten vaaleja ja jättää pitämättä niitä vaalien ulkopuolelle jääneen sukupuolen vaaleja.

Repikää siitä huumoria.

Loppui tila kesken edellisessä merkinnässä joten nyt sitten jatkuu.

Kolmannen aallon feminismi on oikeastaan kokonaan oma lukunsa. Jälleen wikipedia tarjoaa vuosikymmeneksi 80-luvun tämän alkamiselle ja hienoja selityksiä sille mistä on kyse. Valitettavasti, kun katselee näitä kolmannen aallon feministien touhuja ja lukee heidän juttujaan on vaikea välttyä ymmärrykseltä siitä mistä todella on kyse. Homma vaikuttaa itse asiassa Hitlerin haaveelta sovellettuna feministien käyttöön, tässä vertauksessa miehet olisivat juutalaisten tilalla. En olisi halunnut vetää nazikorttia tähän, mutta se sopii täydellisesti kuvaukseen. Näiden naisten näkemysten mukaan mm. miesten määrää maailmassa olisi syytä vähentää ihan vaan tappamalla miehet niin harvalukuisiksi, että jäljelle jääneet voitaisiin valjastaa puhtaasti siitoskäyttöön. Osa näistä mimmeistä haluaisi vain tappaa kaikki miehet. Visiot näillä naisilla (tuskin kovin montaa miestä löytyy tästä ryhmästä) ovat oikeastaan akselilla miesten orjuutus, pakollinen vasektomia kaikille vähänkään miehen tavoin käyttäytyville miehille ja miessukupuolen sukupuuttoon tappaminen. Hauskin scifi-idea jonka olen lukenut näiltä sisältää idean sellaisesta vähän Matrix-henkisestä rakennelmasta jossa miehet pidetään tajuttomina ja heiltä sitten farmataan siittiöitä naisten käyttöön jotta ihmislaji ei kuolisi sukupuuttoon.
Näiden kolmannen aallon ihmisten näkemys joka tapauksessa pähkinänkuoressa miesten eliminointi tavalla tai toisella. On ehkä vähän surullista, että näille visioille on kannattajansa joidenkin maiden päättävissä elimissäkin ja seuraukset ovat sitten sen mukaiset. Aiemmin mainitut Yhdysvallat ja Kanada ovat tästä aivan hyviä esimerkkejä. Tietääkseni Suomessa ei vielä tällaista ole.

Aiemmin tuli todettua, että feminismin juuret ovat jossain 1200 luvulla ja kerronpa nyt miksi moinen väite tuli esitettyä. 1200-luvulla eli ranskalainen kreivitär nimeltä Marie joka päätti jossain välissä "jalostaa" miesten käytöstä. Historioitsija Amy Kelly tietää kertoa seuraavaa.

“Marie organized the rabble of soldiers, fighting-cocks, jousters, springers, riding masters, troubadours, Poitevin nobles and debutantes, young chatelaines, adolescent princes, and infant princesses in the great hall of Poitiers. Of this pandemonium the countess fashioned a seemly and elegant society, the fame of which spread to the world. Here was a woman’s assize to draw men from the excitements of the tilt and the hunt, from dice and games, to feminine society, an assize to outlaw boorishness and compel the tribute of adulation to female majesty.”

Marie siis käytännössä käytti "aseenaan" häpeää kitkeäkseen miehistä miehisen käytöksen. Ns. ritarillisuus sitten levisi ja nyt ollaan nykypäivässä jossa peruskäytössäännöt koskien miesten ja naisten keskeistä toimintaa pitäisi olla hallussa kaikilla. Niillä joilla ei ole on jatkuvasti ainakin vanhemmalta polvelta tiedossa palautetta kun ovea ei avata naiselle tai muu vastaava käytöskulttuuririkkomus tapahtuu. No, on sanomattakin selvää että kun naiset eivät ole näkemässä, moni miehistä palautuu vertaistensa keskuudessa omaan luontaiseen tilaansa ja muutoin "häpeällinen" toiminta jatkuu.

Kokonaisuutena feminismin kanssa ollaan siis siinä mielessä jännän äärellä, että joko sanakirjamääritelmät feminismin aalloille eivät ole totta tai sitten ensimmäistäkään feministiä ei ole maailmanhistoriassa vielä nähty. Homma kun on niin, että todellista tasa-arvoa tietoisesti tavoittelevat eivät nimitä itseään feministeiksi eivätkä feministit tavoittele todellista tasa-arvoa. En ole oikea ihminen päättämään sitä onko vika sanakirjamääritelmissä vai kantavatko aktivistit tahallaan väärää nimikettä, mutta kuka tahansa voi helposti tarkistaa että toinen noista joka tapauksessa on se tilanne mikä feminismiä on varjostanut ja tulee aina varjostamaan. Toki aina voidaan argumentoida etteivät vain naisten etua ajavat ole oikeita feministejä, mutta kuten totesin, yhtäkään miesten tai lasten kärsimiä tasa-arvo-ongelmia kritisoivaa ja niiden korjaamiseen aktiivisesti pyrkivää feministiä ei historia tunne joten ei ole syytä olettaa että sellaisia olisi olemassa. Myöskään ensimmäistäkään feministiä joka vastustaisi näitä vähemmän terveitä toisen ja kolmannen aallon tavoitteita ei ole olemassa. Ne naiset ja miehet jotka ovat itseään feministeiksi kutsuneet ja vastustavat miesten joukkotuhoa tmv. ovat järjestäen irtisanoutuneet omasanaisesti feministinä olemisesta.

Miesten ihmisoikeusaktivistit:
Näistä ei oikeastaan ole muuta olennaista kuin se, että he pyrkivät pitämään huolen siitä, että miessukupuolen kärsimät ihmisoikeusrikkomukset eivät jää yleisöltä piiloon. Pääosin tämä ryhmä vaikuttaisi koostuvan ekvalisteista. Seassa on jokunen patriarkaalisen mallin kannattaja, jopa traditionalisteja. Se mikä oli yllättävää huomata on se, että melkoinen prosentti tämän ryhmän osanottajista on naisia. Vieläpä päälle päin katsottuna poikkeuksellisen fiksuja sellaisia muutenkin kuin moraalisen valveutumisen puitteissa. Toisaalta, ihan sama mitä sortoa ajavaa tai vastustavaa ihmisryhmää katsoo, yleensä sortoa ajaa pari manipulaatiossa taitavaa "kärkikaartilaista" ja heitä seuraa sitten yksinkertaisemmista ja/tai syystä tai toisesta pelkäävistä ihmisistä koostuva massa. Vastaavasti "la resistance" on pieni mutta noheva porukka. Siltä vaikuttaa tälläkin kertaa vaikka totta on sekin, että myös tästä porukasta löytyy omat höyrypäänsä.

Koosteena voisi sanoa, että ekvalistit, feministit ja miesten ihmisoikeusporukat ovat kaikki olleet näennäisesti samalla asialla jossain vaiheessa. Kuitenkin suuntauksien syntyjärjestys ja todelliset agendat paljastavat sen, että ekvalistit ja feministit ovat suoraan toistensa vastavoima (sillä erotuksella etteivät ekvalistit yritä sortaa ketään) ja miesten ihmisoikeusporukat keskittyvät lähinnä feministien propagandan epätosien osien paljastamiseen somessa ja muualla julkisesti "kaikkien" saatavilla olevissa paikoissa. Muut suuntaukset ovat melkoisen merkityksettömiä marginaali-ilmiöitä tässä vaiheessa joten heidän vaikutuksensa on lähellä nollaa.

Siinä, havaintoni tämän hetken sukupuoliasetelman ryhmittymistä. Fanaatikkoja löytyy kaikkialta. Osa porukoista suoraan valehtelee agendansa tai ei vain ymmärrä ajamansa asian vääjäämättömiä vaikutuksia, osa sitten koittaa paljastaa näitä usein varsin läpinäkyviä epäkohtia ja loput sitten yrittävät saada jonkin sortin balanssin aikaan. Eletään sikäli mielenkiintoisia aikoja, että käytännössä tämän hetken lapset joko näkevät tasa-arvon katoavan länsimaista tai sitten sitä vastustavat tahot kukistuvat. Vaikea sanoa miten käy. Kuitenkin jos pitäisi pistää pää pantiksi jostain niin veikkaisin kyllä 200 vuotta sitten olleen asetelman päätyvän päinvastaiseksi. Tuskin tässä sukupuolen tasolla kansanmurhaa pääsee syntymään, mutta massat ovat helposti vietävissä vaikka yksilö ei olisikaan ja pitää muistaa että valtion tasolla ei tueta mitään muita aatteita kuin feminismiä, mikä on havaittavissa mm. lakia ja sen soveltamistapoja hiukan silmäilemällä. Tässäkin ollaan tilanteessa jossa viisaat eivät aktivoidu ja vähemmän viisaat sekoilevat sitten homman perseelleen kaikille.

Tässä hiljan olen tutustunut feminismiryhmittymiin ja miesten ihmisoikeusryhmiin, lähinnä mielenkiinnosta ja koska oli melko tylsää. Siinä samalla on tullut vähän väkisinkin vastaan ekvalisteja (egalitaristeja), sovinisteja ja jonkin sortin ikivanhoihin kaavoihin paluuta halajavia traditionalisteja. Vaikuttaa siltä, että sukupuolinen tasa-arvo vetää aiheena puoleensa molempien sukupuolten edustajistosta melkoisen kirjavaa sakkia. Ajattelinpa "runoilla" havaintoni näistä ryhmistä Suomen mittakaavassa. Huomioitavaa on se, että minä puhun tässä nyt käytännön toteutumasta, en teoriasta joka jonkin aatteen taustalla pyörii. Valitettava tosiasia on se, että teoria näissä asioissa tuppaa olemaan tavattoman kaunista verrattuna siihen mitä sitten käytännössä tapahtuu.

Traditionalistit:
Nämä miehet ja naiset ovat niitä joiden mielestä asetelma joka kirvoitti feminismin alunperin on se jolla pitäisi mennä. Mies hoitaa leivän pöytään ja nikkaroi, nainen hoitaa kodin ja lapset. Mikäs siinä. Asetelma ei sinällään ole epätasa-arvoinen koska se ei perustu oletukseen jossa kotona oleva nainen ei omaa mitään omaa elämää. Kyse on puhtaasti vastuun jakamisesta osa-alueisiin.

Sovinistit:
Patriarkaalisen järjestelmän kannattajat. Käytännössä lyhyesti asian voisi ilmaista niin, että sovinisti on henkilö jonka mielestä mies on perheen/yhteisön pää, korkein auktoriteetti, ja naisten sekä lasten paikka on miehen alapuolella autoritäärisesti, ei välttämättä muuten. Käytännössä tämä ei tarkoita välttämättä yhtään minkään sortin epätasa-arvoa arjessa. Nykypäivän sovinistinen perhemalli on käytännössä sellainen, jossa miehellä on lopullinen päätösvalta joka astuu voimaan vasta kun muutoin ei saada tehtyä päätöstä jostain asiasta edes kompromissien kautta. Toisessa ääripäässä sitten voisi olla se "akan ja kakarat" hankeen ajava känniääliö. Kyseisen ajatuksen kannattaja voi olla tai olla olematta "naisvihaaja", todennäköisesti kuitenkin hyvin harvoin on. Tämä jo siksikin, että hyvin moni nainen kannattaa järjestelmää tietoisesti tai tiedostamattaan toimimalla sen mukaan ja on vaikea kuvitella että he vihaisivat itseään tai muita naisia.
Koska on ihan yleisesti tiedossa, ettei mikään yhteisö jota ei johdeta pysty toimimaan tehokaasti muuten kuin vahingossa, on sovinistisella asetelmalla mitä tahansa totaalista tasa-arvoa suuremmat toimimisen edellytykset. Johtajia on montaa sorttia joten on täysin mahdollista että asetelma tuottaa myös täydellisen katastrofin. Joka tapauksessa, on ihan hyvät perusteet sille miksi tämä viehättää osaa porukasta.
Näyttää vahvasti siltä, ihan monen tutkimuksenkin valossa, että vielä nykyäänkin onnellisimmat liitot ovat sellaisia joissa mies on edes näennäisesti perheen pää. Yksi näistä tutkimuksista osoittaa että kotitöiden tasainen tai miehelle painottuva jako karsii seksikertoja noin kolmanneksella. Ilmeisesti niin miehet kuin naisetkaan keskimäärin eivät lämpene ajatuksesta jossa mies on talon talousvastaava, tai tuttavallisemmin piika. Vaikka muitakin vastaavia on tehty, linkkaan tämän yhden uutisen nyt tähän: http://www.hs.fi/tiede/Tutkimus+Kotit%C3%B6ihin+osallistuvat+miehet+saavat+v%C3%A4hemm%C3%A4n+seksi%C3%A4/a1305643373631
Henkilökohtaisesti en ole sovinisti vaikka lukija saattaisi edellisestä kappaleesta niin päätellä. Sovinistinen asetelma ei toimi minulle ainakaan missään sellaisessa muodossa jossa se ei toteudu itsestään ja sellainen itsestään toteutuva muoto on vielä näkemättä.

Ekvalistit:
Ekvalisti on siis henkilö jonka ideologinen optimitila on sellainen joissa kaikki ihmiset ovat keskenään saman arvoisia, kaikille ihmisille yhtäläiset oikeudet ja omien rahkeiden rajoissa yhtäläiset mahdollisuudet jne. jne. Täysin eri asia kuin tasapäistäminen jota esimerkiksi edustavat sukupuolikiintiöt ja vaikkapa kansalaispalkka-konsepti.
On todettava, että minä olen ekvalisti. Minulle on jokseenkin vaikea ylipäätään nähdä pointtia missään muussa suuntauksessa kun kerran käsittääkseni virallinen pyrkimys on tasa-arvo ihmisten välillä muutenkin kuin sukupuolten osalta.

Feminismi:
Wikipedian mukaan tämä aatesuuntaus on peräisin 1800-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta. Varmaan pitää hyvinkin paikkaansa noin niin kuin naisten asemaa parantavana tasa-arvoon pyrkivänä aatteena tunnetuksi tulleen suuntauksen osalta. Nimitetään tätä ensimmäiseksi aalloksi, syystä joka selviää myöhemmin. Virallinen feminismin määritelmähän on jotakuinkin se, että tavoitellaan naisille yhtäläisiä oikeuksia ja mahdollisuuksia kaikilla elämän aloilla joilla miehillä on etulyöntiasema. Suomessa tämä piste saavutettiin virallisesti kun tasa-arvo-laki astui voimaan ymmärtääkseni loppuvuodesta 1986. (Sen jälkeen miesten etuoikeus Suomessa on ollut vain se, että yläosattomana julkisella paikalla olemiseen ei puututa samalla tavalla kuin naisten vastaavaan. Kyseenalaisena toisena etuoikeutena voidaan katsojasta riippuen pitää sitä, että mies saa/voidaan pakottaa taistelemaan ja/tai kuolemaan maansa naisten suojelemiseksi vaikkapa sodan syttyessä. Laki itsessään on kuitenkin melkoisen syrjivä, sen poikkeukset kun ovat vain miesten kannalta ikäviä ja naisten kannalta mukavia asioita.) Tuolloin -86 ja sen jälkeen ensimmäisen aallon feministien hommat olivat ikään kuin tehty, tasa-arvo kun oli turvattu lailla ja jos sitä rikkoi niin asia oli poliisin huoli, ei feministien.
Alkuperäisellä feminismillä ja ekvalismillä ei sinällään ole mitään muuta eroa käytännön näkökulmasta kuin nimike, teoreettisella tasolla ero jää lähestymissuunnan tasolle. Joka tapauksessa silloista tavoitetilaa katsottaessa ensimmäisen aallon feminismi ja ekvalismi ovat tasan sama asia.

Feminismin ajaminen ei kuitenkaan loppunut tasa-arvoon. Tuli toinen ja vielä kolmaskin aalto. Minulle on hiukan epäselvää missä kohdassa nämä suuntaukset syntyivät varsinaisesti, niiden lähteet kun ovat 1200-luvun Euroopassa ja viralliset päivämäärät pyörivät 1900-luvulla, mutta niiden agendat ja ajavat ajatukset ovat tulleet hyvinkin kirkkaasti esille. Ei pidä tehdä sitä virhettä että uskoisi sanakirjamääritelmää jonka feministit itse ovat aatteelleen laittaneet. Feminismi on ja pysyy vain ja ainoastaan naisten etua ajavana aatteena joka lopullinen tavoite ei ole tasa-arvo. Se tavoite on näyttänyt tasa-arvolta silloin kun naiset olivat altavastaajina, mutta tasa-arvo ei ole koskaan ollut feministien lopullinen tavoite.

Toisen aallon feminismi on saanut virallisen alkunsa wikipedian mukaan Amerikassa 60-luvulla. Wiki sanoo tämä uuden "naisten vapautusliikkeen" laajentaneen konseptiaan koskemaan naisten epätasa-arvoisuutta, muun muassa sitä että naiset saavat itse päättää koska jos koskaan päättävät lapsia tehdä. No, ihan vähän vaan kuulostaa päällekäiseltä aiemman aallon kanssa ja osa listan oikeuksista oli naisilla jo vuosikymmeniä ennen ensimmäisen aallon feminismin syntyä, joten kaivelin lisää.
Paljastui, ettei kyseessä ole enää minkään sortin tasa-arvoliike edes näennäisesti. Toisen aallon feminismin tavoite toki näytti sekin tasa-arvolta naisten ollessa vielä altavastaajina liikkeen syntyvaiheessa. Kuitenkin, kun tavoite tasa-arvosta saavutettiin kyseinen liike/linjaus ei lopettanut kulkuaan kuten kuvitella saattaisi. Tasa-arvon ajan jälkeiset agendat ja toiminta paljastavat toisen aallon feminismin olevan lähinnä naisille miehiä suurempien etuuksien tavoittelemiseen hankkimiseen keskittynyt liike. Toisen aallon feminismi on oikeastaan sekoitus traditionalismia ja sovinismia käänteisesti. Se perustuu nähtävästi ajatukseen siitä, että koska meidän äitiemme ja isiemme äidit ja isät, tai ainakin sitä edellinen sukupolvi eli vielä pitkälle aikaa jolloin patriarkaalinen asetelma oli standardina käytössä, niin nyt olisi sitten ikään kuin naisten vuoro. En nyt osaa suoranaisesti nimetä tätä miesvihaksi, mutta kostomentaliteetti vaikuttaa olevan osa tätä linjausta. Jos ei kosto ole kyseessä niin vaihtoehtoinen ajatus saattaa olla se, että toisen aallon feministit vain haluavat naisten pääsevän tasa-arvon suvannon sijasta ratsastamaan etuoikeutettuina aallon harjalle. Samalle aallon harjalle jolla he näkevät miesten ratsastaneen aiemmin mutta jolla miehet eivät koskaan todellisuudessa olleet. Jollakin perusteella tätä voisi vielä kutsua muutoin tasa-arvon tavoittelemiseksi, mutta aate ei sisällä halua ottaa haltuun 200 vuotta sitten eläneiden miesten etujen lisäksi niitä velvoitteita ja vastuita joita silloisilla miehillä oli mm. perheestään. "Kirsikat kakusta."
Keskeinen teesi toisen aallon feminismillä on hyvinkin selvästi se, että ihmisten länsimaisen moraalin puitteissa pahoiksi tulkitut ominaisuudet ovat kaikki miesten ansiota tai vikaa. Maailmalta löytyy huikeita järjestöratkaisuja puhtaasti tämän ajatuksen ympärille rakennettuina. Jenkeissä ja Kanadassa tässä ollaan kunnostauduttu erityisesti. Suomessa asia ei ole niin vakavalla mallilla. Ainoita asioita mitä tästä toisen aallon feminismistä on oikeastaan tälle kansalle seurannut on sukupuolikiintiöt jotka suosivat lähtökohtaisesti naisia, liuta suoraan sanottuna räikeästi valheellista tutkimustietoa (esimerkiksi naiset saavat vähemmän palkkaa kuin miehet, mikä siis pitää paikkaansa kun verrataan keskenään vertailukelvottomia yksilöitä toisiinsa, vaikka nyt sitten juuri työt aloittaneen naisen peruspalkkaa ja väliportaan johtajan palkkaa ylitöiden jälkeen), naisia suosiva terveydenhuoltojärjestelmä (joka olisi ongelma jos miehet itse asiassa käyttäisivät terveyspalveluita muutoinkin kuin pakon edessä), naisia suosiva koulujärjestelmä (helppo havaita korkeamman asteen koulujen sukupuolijakaumissa) sekä liuta muita ei niin kovin hämmästyttäviä juttuja. Ehkä on syytä laittaa vielä maininta viimeisimmästä villityksestä, nykyfeminismin vastustamisen kriminalisoinnista.
Joku voisi kuvitella, että asenne jonka mukaan naiselle kuuluu sitä sun tätä koska tämä on olemassa olisi feminismin seurausta mutta ei se ole, ainakaan tässä maassa. Samaa esiintyy miehillä ja kyse on vain asennevammasta, ei ideologiasta.
Joka tapauksessa, tämä toisen aallon feminismi ei siis pidä sisällään ajatusta tasa-arvosta vaan kyseessä on aivan puhdas sukupuolielitistinen pyrkimys nostaa naissukupuoli miessukupuolen yläpuolelle sekä korottamalla naisten etuuksia että polkemalla miesten vastaavia.

(Tähän vapaavalintainen TV-shopin lisämyyntiklisee.)

Jatkuu seuraavassa blogimerkinnässä.