Teoriasta totuuteen

Cityn arkistoista löytyi tällainen, jonka nyt taltioin tähän siltä varalta, että se jostain syystä katoaa alkuperäiseltä paikaltaan. Kirjoitus on ilmiömäinen pioneeri tässä maassa vielä nykypäivänäkin vaikka sen kirjoittamisesta on 12 vuotta. Vain yksi virhe koko tekstissä nousi esiin ja sekin koska parempaa tietoa ei vielä silloin ollut.

Vastaavia tarinoita on miehistä ihan niin paljon kuin jaksaa lukea ja varmaan ihan syystä. Tilastojen valossa pitäisi olla naisistakin jotakuinkin sama määrä, myös ihan syystä. Koska ei ole, toistaiseksi on syytä muistaa tuoda jokainen näistä esiin, vaikka sitten ajoittaisina uusintoina. Tämä siksi, ettei pääse syntymään kuvaa joka ei vastaa todellisuutta.

Fakta on se, että ihmiset lyövät toisiaan eikä se ole sukupuolisidonnaista. Jokaisen meidän homma on pitää huoli siitä, että peiliin katsoessa ei pääse näkemään ihmistä joka löi ja/tai lyö fyysisesti ja/tai henkisesti.

Linkki kirjoitukseen: http://www.city.fi/suhteet/naispaholainen/546

------------------------------------------------------------------------------------------------

"Kävelin ensin sen ohi discossa. Se nojaili kaverinsa kanssa baaritiskiin. Pysähdyin ja peruutin. “Lähetsä tanssiin?" oli mun persoonallinen avausrepliikki", kertoo Harri kolmen vuoden takaisesta ensitapaamisesta nykyisen tyttöystävänsä kanssa.

“Yhteys välillämme toimi heti. Minut hurmasi vastapuolen avoimuus, sosiaalisuus ja kielellinen lahjakkuus – ja kauniskin se oli kaupan päälle."

Poskivalssin jälkeen Harri tyrkkäsi tytölle numeronsa ja jäi odottamaan soittoa. Seuraavana päivänä pariskunta istui leffassa ja siitä se sitten alkoi – vaaleanpunainen puolen vuoden jakso, jonka aikana pari ihastui ja rakastui, eikä riidellyt kertaakaan.

Kolmen vuoden aikana moni asia on muuttunut. 26-vuotias Harri tekee diplomityötään Teknillisessä korkeakoulussa ja tyttöystävä pakertaa gradunsa kimpussa yliopistolla. Lempiväiset jakavat kauniin, valoisan kaksion kantakaupungissa.

“Ensimmäinen lyönti tuli vatsaan. Töissä oli ollut rankka päivä. Aurinko oli porottanut koko päivän pilvettömältä taivaalta ja lämpömittari lähenteli kolmeakymppiä. Päätettiin työporukan kanssa palkita itsemme muutamalla oluella."

Perheväkivaltaan johtaneen tapahtuman alku on usein triviaali, mutta lyöjän mielestä teko on sillä hetkellä täysin oikeutettu. Monesti tappelu syntyy rahasta, lapsista tai seksistä. Harrin tapauksessa oluesta. Harrille kävi perinteiset. Ensimmäinen keppana muuttui kahdeksi, kaksi kolmeksi ja kolme kuudeksi.

“Kun sitten raahauduin keskiyön jälkeen kotiin, tyttöystävä odotti eteisessä raivoissaan ja posautti tervetuliaisiksi mua nyrkillä mahaan."

Ensimmäinen isku tuppaa kotiväkivallassa unohtumaan, eikä Harrikaan jäänyt tapahtunutta sen kummemmin miettimään. Kun miestään pienempi tyttö tinauttaa vatsaan, se ei järjettömiä satu ja kaljahuurussa vielä vähemmän. Pahoinpideltävän miehen etu onkin suurempi fyysinen koko tyttöystävään nähden. Mustelmia ei synny niin helpolla, sillä tyttöjen lyöntitekniikkakaan ei ole kehittynyt poikien tavoin koulun nurkalla nujakoidessa. Tytöt raapivat, nipistelevät ja potkivat. Tutkimusten mukaan tytöt tarttuvat harvoin kättä pidempään, mutta jos sellaista tarvitaan, he tarttuvat usein tuoppiin tai pulloon. Kotona käden ulottuville saattaa eksyä myös sateenvarjo tai tuoli.

“Naisen lyönti on täysin yhdenvertainen miehen lyönnin kanssa, vaikka mies onkin vahvempi", muistuttaa psykoterapeutti Matti Kupila, joka työssään joutuu tekemisiin parisuhdeväkivallan kanssa.

Harrin tyttöystävä ei päässyt riidasta yli. Harri oli hänen mielestään tehnyt totaalliset oharit ja tyttöystävä muisti vihotella asiasta vielä puolentoista vuodenkin jälkeen.

“Tyttöystävä vaati mua jatkuvasti tunnustamaan, kuinka ison mokan olin tehnyt. En tunnustanut, kun en ole tottunut tunnustamaan asioita, joita en koe tehneeni. Ensimmäiset puoli vuotta elimme omaa elämäämme kauniisti rinnakkain. Nyt elämme hänen johtamaansa yhteistä elämää."

Tyttöystävän nyrkki pamahtaa Harria useimmiten ylävartaloon. Parisuhteeseen kohdistetaan enemmän odotuksia, toiveita ja vaatimuksia kuin muihin ihmissuhteisiin. Siksi väkivalta kotona tuntuu erityisen loukkaavalta. Riitoja, joissa Harrin tyttöystävä on muuttunut aggressiiviseksi on takana lähes parikymmentä. Silloin tällöin Harrilla on kipeä olkapää tai rinta. Litsariaika on onneksi jo takana.

“Inhoan kasvoille lyömistä. Hyvä, ettei se tee sitä enää", Harri miettii.

Tyypillisin lyönti on omien seinien sisällä huitaisu avokämmenellä tai nyrkillä. Kotiväkivaltatilanteessa keskimäärin joka toinen lyönti aiheuttaa fyysisen vamman. Niihin apua hakee kuitenkin vain muutama prosentti. Poliisille ilmoitus tehdään alle kymmenessä prosentissa tapauksista, sillä kotiväkivallassa kynnys hakea apua on tavattoman korkea - ja miehillä vielä korkeampi. Miehen tulee ikään kuin luonnostaan olla iskunkestävämpi kuin naisen. Kuinka moni mies kehtaisi kertoa poliisiaseman päivystävälle, leveäharteiselle miespoliisille, että vaimo hakkaa? “Pistä äijä akkas kuriin" olisi tyypillinen neuvo ainakin kapakkakeskustelussa.

Suomen Ensi- ja turvakotien liiton kolmessatoista turvakodissa vierailee vuosittain noin 3 000 asiakasta, joista noin kaksi prosenttia on miehiä – noin 60 miestä vuosittain. Rikosuhripäivystykseen ottaa vuodessa yhteyttä noin 3 000 henkilöä. Heistä 25 prosenttia on miehiä.

“Kotiväkivaltatapauksissa miehillä ei ole mitään kanavaa hakea apua. Välillä tuntuu jopa siltä, ettei väkivallan uhreiksi joutuneista miehistä saisi edes puhua. Ihan kuin se olisi pois vastaavassa tilanteessa olevilta naisilta", toteaa Rikosuhripäivystyksen toiminnanjohtaja Petra Kjällman.

“Yhteydenottoja tulee toisinaan myös väkivaltaisilta naisilta. Juuri äsken meiltä kysyi neuvoa nainen, joka on nyt kolme kertaa yrittänyt tappaa isänsä ja useita kertoja itsensä. Väkivaltaisille naisille on myös hyvin vähän auttamiskanavia", lisää Ensi- ja turvakotien liiton toimitusjohtaja Marita Ruohonen.

Parisuhdeväkivalta on yleisintä kaupungeissa sekä 18–24-vuotiaiden suhteissa, jotka ovat kestäneet enintään kaksi vuotta. Väkivalta vähenee liiton vanhetessa, joskus se jopa loppuu kokonaan, paljastaa Tilastokeskuksen erikoistutkija Markku Heiskasen ja tutkija Minna Piispan tekemä Usko, toivo, hakkaus -kyselytutkimus. Kattavassa tutkimuksessa aineistona olivat naiset. Kotiväkivaltaa kohdanneita miehiä ei tunnu tutkineen vielä kukaan. Vaikka kotiväkivallan uhri onkin useimmiten nainen, kuva paistinpannua heiluttavasta naisesta lienee yleisempi kuin luullaan. Marita Ruohosen mukaan kyse ei ole yksittäisistä tapauksista vaan ilmiöstä, joka on tiukasti piilossa.

“Ovathan tytöt nykyään yleisestikin väkivaltaisempia kuin koskaan ennen. Miksei se heijastuisi myös kotiin?" hän kysyy.

Kansainvälisesti arvostettu aggression tutkija ja edesmennyt psykologian professori Kirsti Lagerspetz pohtii kirjassaan Naisten aggressio, mitä naisten väkivallantekojen määrän lisääntyminen merkitsee. Onko se kenties tasa-arvoistumisen kääntöpuoli? Olkoon turpaanveto vaimollekin sallitua, kun se on sitä miehellekin niin monessa parisuhteessa.

“Väkivalta ei ole oikeutettua ikinä!" lisää Rikosuhripäivystyksen Petra Kjällman.

Perheväkivallan uhka kasvaa sitä mukaa, kun alkoholipitoisuus kohoaa veressä. Myös väkivaltakokemukset lapsuudenkodissa lisäävät riskiä ryhtyä sanoista tekoihin. Ruohosen mukaan etenkin hyvin raakaan kotiväkivaltaan syyllistyvällä on usein väkivaltainen lapsuus. Toisaalta on syytä toivoa, että väkivaltaan voidaan kulttuuritekijöillä vaikuttaa, joten se voisi hyvissä oloissa pysyä melko vähäisenä.

“Kun mies tulee turvakotiin, tyypillisin tilanne on, että hän tuo lapset suojaan ja kertoo, että väkivaltaisella vaimolla on vakavia psyykkisiä ongelmia. Naiset ovat myös taitavia käyttämään henkistä väkivaltaa", Marita Ruohonen kuvailee.

“Se, että moni ympärivuorokautista hoitoa vaativa mielenterveyspotilas on nykyään avohoidon vuoksi kotona, heijastuu muun muassa kotiväkivaltatilanteisiin. Taustalla voi olla myös huumeiden ja lääkkeiden käyttöä", hän jatkaa.

Arviolta noin yhdeksää kymmenestä kotiväkivallan tekijästä voidaan auttaa. Monesti lyöjä tahtoo tätä itsekin. Noin joka kymmennenessä tapauksessa kotityranni pitää tekoaan täysin oikeutettuna ja auttaminen on vaikeaa, jopa turhaa.

“Tyttöystävän mielestä hänellä on oikeus purkaa stressi ja kiukku minuun ilman mitään rajoja. Rakkauden nimissä tulisi kuulemma kestää niin lyönnit kuin solvauksetkin. Elämä onkin siedettävää, kun heittäydyn äärimmäisen tyhmäksi. Olen kuin en huomaisikaan epäkunnioittavaa sävyä ja samalla luovun omista mielipiteistäni", Harri kertoo.

“Toisinaan aggressioni kasvaa niin suureksi, että tekisi mieli lyödä takaisin. Kerran vastasinkin avokämmeneen avokämmenellä. Tyttöystävä koki läpsäisyn äärimmäisen loukkaavana ja jätti minut hetkeksi rauhaan."

Toisinaan kamelin selkä katkeaa myös vaimolla, jota mies on hakannut parikymmentä vuotta. Vaimonsa nyrkin ja hellan väliin pakottaneen miehen elämän katkaisee ironisesti isku leipäveitsellä rintaan. Amerikkalaistutkimusten mukaan vaimonsa tappavan miehen viesti on usein “tee kuten minä käsken". Kun nainen tappaa miehensä, hän viestittää: “En kestä tätä enää."

Kotiväkivaltatilanteet näkee akuuteimmillaan poliisi. Sen mukaan usein ei tiedä kuka on kotona uhri, kuka tekijä. Väkivaltaan vastataan väkivallalla ja sitä seuraa väkivaltaa.

Uhrin, oli hän sitten mies tai nainen, itsetunto laskee kuin lehmänhäntä. Harrikin on huomannut alkavansa yhä useammin ja useammin uskoa hänelle syötettyä karua itsetunnon murskakieltä. Hän tilittää parisuhdeongelmiaan kavereilleen ja uhmaa näin tyttöystävän kieltoa. Suhteen väkivaltaisuudesta on vaikea puhua. Harrin ystävät ovat alkaneet huomautella hänelle apatiasta.

“Kaikki hokevat, ettei minun tarvitse sietää tätä. Hyviä naisia on maailmassa vaikka kuinka paljon ja olenhan ennenkin jättänyt naisia jo yhden litsarin takia. Elää porskutan kuitenkin suhteen alkupään lupauksilla - ajatuksella siitä, mitä meistä olisi voinut tulla. Ja onhan meillä hyviäkin päiviä, vaikkakin vain kaksi kymmenestä. Yksi päivä kahdestakymmenestä on peräti superhyvä."

“Huomaan, että osa itsestäni salaa toivoo, että tämä menisi ohi. Realistisesti en siihen kuitenkaan usko. Toisinaan jopa pelkään, että tyttöystäväni tarttuu aggressiopuuskassaan keittiöveitseen. Itse asiassa se tuntuu vain ajan kysymykseltä. Kuitenkaan en ole valmis eroon. Jos alan vatvoa ongelmiamme nyt, teen omasta elämästäni täyttä helvettiä. Välillä toivon, että tapahtuisi jotakin niin peruuttamatonta ja pysyvää, että se toinen alkaisi vihata mua ja jättäisi mut."

Työnsä puolesta Harri pääsee pian muuttamaan tyttöystävästään satojen kilometrien päähän.

“Tähän mennessä vain korkea moraalini on estänyt mua pettämästä tyttöäni, nyt tuskin enää estää. Toivottavasti pääsen salakavalasti lipumaan pois suhteestani. Sen likaista jälkipyykkiä en jaksaisi enää pestä."

Haastattelun lopuksi Harri pyytää juttuun lisättäväksi puhelinnumeron, josta tavoittaisi ihmisen, jonka kanssa parisuhdeväkivallasta voisi jutella.

“Sellaiselle olisi ollut käyttöä – ja valitettavasti saattaa olla jatkossakin", Harri lisää.

Lähteet: Teuvo Peltoniemi: Perheväkivalta ; Kirsti Lagerspetz: Naisten aggressio.

Apua!

Miehiä, jotka kokevat väkivallan ongelmaksi parisuhteessaan auttaa joko Jussi-työ (09-278 8223, 09-278 8280) tai Miessakki ry:n pitämä Lyömätön Linja (09-6126 6212). Rikosuhripäivystyksen auttava puhelin 0203-16116. Pääkaupungin turvakoti 09-4777 180.

Valkokankaan naiskusipäät

Elokuvat muokkaavat naiskuvaa ja todellisuutta.

Vaarallisen suhteen (1987) Glenn Close opetti, että nainen voi (yrittää) ottaa omansa väkivalloin.

Thelma & Louise (1991) kertoi kahden naisen tarinan, jotka päättivät näyttää miehille miesten keinoilla. Basic Instincissä (1992) Sharon Stonen esittämä viileä friidu paljastui yhden sortin tunnevammaiseksi, henkiseksi ja fyysiseksi pahoinpitelijäksi.

Vuoden 1995 Dolores Claiborne kertoo naisen väkivaltaisesta kostosta ja siitä on lohkaistu paljon siteerattu lause “Sometimes being a bitch is all a woman has to hold on to".

Ääriväkivaltaiset naissankaritkin ovat löytäneet paikkansa suurista tuotannoista. Lajityypin airut on Renny Harlin, joka pani silloisen vaimonsa Geena Davisin tekemään selvää jälkeä elokuvissa Kurkunleikkaajien Saari (1995) ja Long Kiss Goodnight (1996).

Ja parin vuoden takainen ranskalainen kohuleffa Pane mua (2000) piirsi kuvaa naisista, jotka ajattelivat haaravälillään. Naisten väkivalta on löytänyt tiensä myös kotimaiseen elokuvaan, esimerkkinä Auli Mantilan Pelon maantiede (2000).

Naistutkimuksen näkökulma väkivaltaisiin naisiin elokuvissa Martha McCaugheyn ja Neal Kingin toimittamassa kirjassa Reel Knockouts. Violent Women in the Movies, jonka voi tilata Akateemisesta Kirjakaupasta hintaan 49,45 euroa."

------------------------------------------------------------------------------------------------

Tähän lienee hyvä pistää se oma kokemus. Jos nyt lasketaan vain fyysiset iskut (henkisiä on liikaa muistettavaksi), niin itseänihän on lyöty (kasvoihin) naisen toimesta parisuhteessa kolmesti ja purtu muutamaan otteeseen koska olen suojellut itseäni tältä ihmiseltä mm. pitämällä häntä ranteista kiinni. Niin ja ne raapimiset...joihin ei liity mitään seksuaalista.
Kerran yksi keski-ikäinen mamma läimäisi tuoppini maahan ja löi koska ehdotin hänelle sen verran siirtymistä, että kaverini pääsisi hänen ohitseen katsomaan keikkaa. Ehdotus oli siis "voisitko sen verran siirtyä, että toi mun kaveri pääsee ohi".
Miesten toimesta aikuisiällä pyöreät nolla kertaa.

Tekijät eittämättä kieltäisivät nämä tapaukset tai yrittäisivät selittää ne syykseni. Itse asiassa ainoa selittämättömäksi tähän mennessä mainituista jäänyt on tapaus jossa lyöjä oli niin ajatuksissaan ettei huomannut minua ja sitten säikähti. Jos litsari olisi ollut reaktio niin ok, mutta kenenkään normaalin ihmisen reaktioaika ei sisällä muutaman sekunnin viivettä ja avautumista "säikyttelystä" (todellisuudessa olin vain kävelemässä hänestä ohi) ennen lyöntiä.

Tämä on vielä hyvin pientä monien muiden kokemuksiin verrattuna. Itse asiassa en pidä tapauksia juuri minään, mitään vammoja kun ei pysyviksi jäänyt. Ainoa ongelma noissa on se, että jos niihin vastaa samalla mitalla, miehenä saa linnaa melkein automaattisesti. Tämän takia on itselle on helpompi ottaa vastaan henkisiä iskuja, koska laki jopa oikeasti sallii itsensä puolustamisen niitä vastaan ja siihen yleensä riittää kun puhuu totta. Henkisen väkivallan harjoittaja kun harvemmin kestää sitä, että hänen toimintaansa analysoidaan hänelle itselleen. Bonuksena se, ettei toden puhuminen ole henkistä väkivaltaa, joten käytännössä tilanteesta pääsee yleensä kävelemään "voittajana" ja vieläpä moraalisesti itseään likaamatta.
Kolikon kääntöpuolena on toki se, että henkinen väkivalta jättää pahemmat jäljet pidemmäksi aikaa.

Leikitään v-käyrä-leikkiä. Montako valhetta tai muuten vaan täysin älyvapaata ja siksi jopa kuvottavaa kommenttia löydät.

Kannattaa lukea tämä kommenttiraitoineen: http://jezebel.com/294383/have-you-ever-beat-up-a-boyfriend-cause-uh-we-have

Sitten tämä referenssiksi: http://www.saveservices.org/2012/02/cdc-study-more-men-than-women-victims-of-partner-abuse/

Listaan tähän pari hauskaa mitä tuli vastaan:

Hommahan alkaa tyypillisen feministin tyylillä "höhöhöö, miestä on kiva hakata, höhöö", joten siihen ei liene syytä tarttua. Jatketaan siis kommenteista.

- "The question is, are these men really physically afraid?"

Tuon miettiminen on sikäli aika +/- 0 kun muistetaan, että mies ei saa fyysisesti puolustaa itseään naista vastaan. Virallisesti saa, mutta lain soveltamiskulttuuri ja kulttuuri ylipäätään kieltää molemmat. Noin niin kuin esimerkiksi, minua on muutama nainen lyönyt, yksi useampaan kertaan luvatta ja loput ihan luvalla treenatessa. Jälkimmäinen ok, ensimmäinen ei. Jälkimmäisessä sai samalla luvalla pistää hanttiin, ensimmäisestä olisi tipahtanut tuomio 100% varmuudella minulle. Eli ei, ei mies yleensä ole fyysisesti peloissaan mutta on se nyt aika hanurista olla hakattavana kun tiedät, että hanttiin pistäminen on suora tie pahoinpitelytuomion kohteeksi.

- "Yes, please, let's not forget the poor men, who make up a whopping 15% of the domestic violence victims...."

Siitä toisesta linkistä ilmenee, että 70% perheväkivallasta aikuisten kesken on naisten tekemää (lähellä Suomen lukemia, btw.). Vaatimaton 55% eroa kommentoijan kuvitelmien ja todellisuuden välillä, kommentoijan näkökulmasta "kotiin päin". Myös hyvin tyypillistä feministiä. Tällaisten takia tulee ajoittain hiukan epäuskoinen olo kun kuuntelee ihan täyspäisten ketään sukupuolen perusteella vaahaamattomien ihmisten kutsuvan itseään feministeiksi.

- "We should just ignore the minority then because they aren't as important right? The truth is that male face violence 4 times a often as females, yet laws are put in place such a the VAWA to protect the minority of victims of violence." (Tämä on lähinnä hyvä huomio länsimaista.)

- "what a loser.."

Juu, tyypillisestihän se on niin, että jos nainen lyö ja mies puolustautuu onnistuneesti niin on luuseri. Sitten jos mies ei puolustaudu tai ei onnistu siinä saaden sen seurauksena päihinsä niin taas on luuseri. Mitähän siinä sitten pitäisi tehdä, jottei olisi luuseri? :D

- "If you are too weak to stand up for yourself, i hope you don't have children, because you won't have it in you to stand up for them." (Liittyen edelliseen.)

- "Anyway, one day I had enough of his horses*** (I honestly can't even remember what triggered it, but I'm sure it was good) and I started beating the living s*** out of him. I felt really bad for losing control like that, but later realized it was much worse that I was with someone who could push my buttons that way."

Sinällään ymmärrän tämän. On aivan inhimillistä (joskaan ei hyvä homma) että puolustaa itseään fyysisesti henkistä väkivaltaa vastaan. Jokainen luontaisesti käyttää aseena jotain sellaista minkä kanssa on vahvoilla. Olen silti sitä mieltä, että vaikka on typeryyttä olla henkisesti väkivaltaisen ihmisen kanssa suhteessa, se ei ole varsinaisesti pahempi asia kuin sen henkisen väkivallan kohteen oma fyysinen väkivaltaisuus.

Jahas, tänään ajattelin kirjailla lyhyesti kansallista isommista ihmisoikeus...no, ei nyt rikkomuksista mutta sanotaan että yhden ryhmän ihmisoikeuksien nostamisesta toisten yläpuolelle. Sanotaan sitä sitten vaikka positiiviseksi syrjinnäksi mikä siis on kaikin tavoin syrjintää nimestään ja sitä ajavien tahojen saduista huolimatta.

Olen nyt laiska, enkä jaksa kaivaa dataa joten jokainen sitä kaipaava on vapaa etsimään itse. Niin minäkin tein eikä se ollut edes vaikeaa.

Noin 20% toteutuneesta väkivallasta kohdistuu naisiin länsimaissa. Noin 30% lapsiin ja loput, eli noin puolet kohdistuu miehiin. On ihan yleistä tietoa, että ylivoimainen enemmistö miehiin kohdistuvasta väkivallasta on muiden miesten tekemää. Sama taitaa päteä myös naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Lapsiin kohdistuva väkivalta taas on pääosin naisten tekemää. Lapset sinällään tuottavat hyvin marginaalisia lukuja väkivaltatapauksia. Voidaan siis sanoa, että väkivaltaa harrastavat käytännössä aikuiset.
Kyse tässä on nyt siis puhtaasti kaikesta toteutuneesta väkivallasta. Ei rikostilastoista joihin päätyy ehkä 10% väkivallasta jos sitäkään, ei lähisuhdeväkivallasta tmv. vaan kaikesta ns. rauhan ajan väkivallasta joka tapahtuu länsimaissa.

EUn ja globaalin tason antiväkivaltasopimuksia löytyy naisille ja lapsille. Tämä on ihan oikein. Niin pitääkin olla eikä se ole keneltäkään pois, päinvastoin. Olen hyvin vakaasti sitä mieltä, että lapsia pitää suojella niiltä urpoilta joilta puuttuu ihmismäisen käytöksen oppi tai ihan vaan itsehillintä. Hyvällä tuurilla niillä toimilla saadaan väkivalta vähenemään aina jonkin verran seuraavan sukupolven aikuisten keskuudessa. Samaten on hyvinkin fiksua yrittää kitkeä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Se kun on oikeastaan kaikkien etu. On myös kaikkien etu yrittää kitkeä miehiin kohdistuvaa väkivaltaa, mutta siihen ei ole minkään sortin sopimusta, projekteja tai mitään muutakaan vakavasti otettavalla mittakaavalla olemassa. Tämä on hiukan hämmentävää minusta, koska jos suurin osa väkivallasta kohdistuu miehiin niin voisi kuvitella että tämä olisi yli kaksinkertaisena osuutena suurempi huolen aihe tällä hetkellä kuin vähiten väkivaltaa kokevien naisten kokema väkivalta. Ylipäätään, miksi ihmeessä on solmittu sukupuoleen sidottuja väkivallan vastaisia sopimuksia?
En ymmärrä enkä toisaalta tasapuolisuutta kannattavana ihmisenä edes halua ymmärtää. Yksinkertaisesti ottaen mitään järkiperäistä kohtuullista syytä sille miksi miehiin kohdistuvaa väkivaltaa pidetään hyväksyttävänä ei ole olemassakaan maissa joissa tasa-arvo on lakiin kirjattu asia ja sen myötä valtion/valtioliiton velvollisuus on kohdella tasapuolisesti kaikkia ihmisiä. Toki joku voi nyt väittää, että miehiin kohdistuvaa väkivaltaa ei pidetä hyvksyttävänä. Tämä samainen joku voi omalla tahollaan miettiä millainen johtopäätös pitäisi tehdä siitä, että vastoin lakia kuitenkin yhden ryhmän kokeman kärsimyksen vähentämiseksi tehdään sopimuksia jotka velvoittavat valtioita toimimaan aktiivisesti tilanteen parantamiseksi ja samalla jätetään toisen ryhmän osalta tämä samainen asia tekemättä, vieläpä sen ryhmän joka kärsii samasta asiasta enemmän. Kaikilla mahdollisilla loogisilla mittareilla tämä on hyväksymistä.
Esimerkiksi Suomen laki ei tee tällaista erottelua ja sikäli on tasa-arvoinen. Jos nainen lyö mieheltä tai lapselta silmän mustaksi hänen tulisi saada sama tuomio kuin miehen joka lyö naiselta tai lapselta silmän mustaksi. Kuitenkin valtioita velvoittavat sopimukset, jotka Suomikin on allekirjoittanut, ovat kaikki lapsiin tai naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevia mikä johtaa siihen, että vain näiden kitkemiseksi tehdään valtion tasolla toimenpiteitä.

Ainakaan Suomen laki ei sinällään kiellä tätä. Mikään ei estä tekemästä sopimusta jossa pyritään tuottamaan hyvää jollekin tietylle ryhmälle vaikka se tuottaisi hallaa toiselle. Sinällään laki on siis hyvin heikko, tai sanotaanko munaton tässä kohdassa. Se kun tosiaan kieltää syrjimisen, ei vaikkapa sukupuolen tai ihonvärin perusteella jonkin ryhmän suosimista. Lopputulos on se, että ns. perustaso jonka kaikki saavat vedetään niin alas, ettei sillä ole mitään todellista merkitystä ja sitten se ryhmä jonka etua halutaan ajaa saa jotain ylimääräistä hyvää. Kaupallisena esimerkkinä voidaan ottaa sellainen, jossa vaateliike myy kyllä sekä miesten että naisten vaatteita, mutta haluaa profiloitua vaivihkaa nimenomaan miesten suosituksi ostospaikaksi. Tällöin naisten vaatevalikoima pidetään hyvin heikkona ja/tai kaikki alennukset koskevat vain miesten vaatteita. Näin voidaan pitää yllä imagoa siitä, ettei ketään syrjitä vaateliikkeen toimesta, mutta kuitenkin niin tehdään.
Kauppaesimerkki lienee siitä heikko, että kauppa saa valita asiakaansa käytännössä vapaasti. Siksi otamme toisen esimerkin, stereotypisen yökerhon. Näissä oli muinoin kaksi ikärajaa. Toinen naisille ja toinen miehille. Nyt tasa-arvoporukat ovat puuttuneet tähän ja on vain yksi ikäraja. Tällä muutoksella ei kuitenkaan ole mitään merkitystä. Yökerho voi olla päästämättä tiloihinsa ihmisiä ihan mistä tahansa todellisesta syystä kunhan tekosyy on laillinen. Sanotaan nyt vaikka, että yökerhon ikäraja on 24. Käytännössä se on sitä alempi mitä kauniimpi nainen/varakaamman oloinen mies sinne pyrkii sisään joskin virallinen alaraja on vedetty 18 ikävuoteen. Jos henkilö jota ei tiloihin haluta sinne pyrkii, eikä voida vedota ikään tai vaikka humalatilaan tämän estämiseksi, yllättäen jokin vaate on sellainen joka ei käy laatuun ja näin, keksimällä lennosta näennäisen validi henkilöön liittymätön syy voidaan evätä yksilöltä sisäänpääsy mielivaltaisesti. Yökerhot harrastavat tätä jatkuvasti enkä näe tässä useimmissa tapauksissa mitään ongelmaa.
Se, missä näen ongelman, on se että samalla ajatuksella valtiot sopivat keskenään kenen kärsimyksiä koitetaan kitkeä eikä näihin ole mitään objektiivisia priorisointeja olemassakaan. Koska voidaan sopia mitä vaan valtiota velvoittavaa voi valtio sitten "fiilispohjalta" joko allekirjoittaa sopimuksen tai olla allekirjoittamatta sitä. Allekirjoittamalla sen valtio kuitenkin hankkii itselleen tekosyyn jonka perusteella voi suosia jotain ryhmää ihmisiä ja siis sitä myöten käytännössä syrjiä toista ryhmää. Sopparilla voi näppärästi kiertää lakia ja soppa on valmis.

Kauhuskenaario olisi sellainen, jossa EU tai vaikkapa YK loihtisi jonkin lapun jonka mukaan ryhmä X pitäisi erikseen nostaa muuta kansaa korkeampaan asemaan jonkin mielivaltaisen verukkeen pohjalta. Sanotaan vaikka että valtion johtoporras saa koostua vain tietyn sukupuolen edustajista. Mikään laki ei kiellä solmimasta sellaista sopimusta ja sopimuksen noudattaminen olisi valtiolle enemmän tai vähemmän pakollista sekä käytännössä täysin laillista. Mikään ei estä pitämästä naisten tai miesten vaaleja ja jättää pitämättä niitä vaalien ulkopuolelle jääneen sukupuolen vaaleja.

Repikää siitä huumoria.