Teoriasta totuuteen

Minua on askarruttanut jo pidemmän aikaa se kuinka täysin tuntemattomat ihmiset tuovat sielujensa saloja esiin kelle tahansa joka niitä on valmis kuulemaan. Tuntuu vielä että tavalla tai välineellä ei ole paljonkaan väliä. Tai siis onhan sillä, mitä enemmän yleisöä sen parempi. Tai siltä se ainakin näyttää.

En nyt tarkoita niitä jotka hihkuvat onnesta, syystä miestä lie kukin sitä nyt tekee, vaan niitä jotka valittavat aina jostain. Haetaanko tällä jotain oikeutusta omalle tuskalle myötätunnon kautta vai ihan perinteisiä säälipisteitä? Ei voi tietää... Omituista se silti on.

Kiitos aamuvuoroputken ja heikon nukkumisen nukkumatti iski aika nopeasti (lue jo kahdelta) mutta muuten oli yleisvaltaisesti kivaa.

Äidyin kuitenkin miettimään ihmisiä ja heidän roolejaan muiden ihmisten elämässä. Jos uskoo kohtaloon, mihin en usko mutta ajatuksella on mukava leikkiä, niin jokaisellahan on tarkoitus tässä maailmassa suhteessa johonkin toiseen. Se tarkoitus voi olla riehuvan känniääliön työllistävä vaikutus vartioihin/järjestyksenvalvojiin/poliiseihin nähden tai jotain vähän abstraktimpaa.

Pohtiessani omaa potentiaalista rooliani rupesin miettimään työ- ja naisasioitani ja tulin äkkiseltään siihen tulokseen että olen ollut viimeiset 7 vuotta jonkin sortin tulikoe kaikille em. ryhmien edustajille jotka ovat olleet jonkinlaisessa vastakkainasettelussa kanssani.

Jos nyt lasketaan järjestyksessä niin 7-5 vuotta sitten olin toivottavasti hyvänä esimerkkinä silloiselle avokkaalleni siitä miten puoliskolle käy kun itse tekee parisuhteesta koko elämänsä. Vituiksihan se meni. Mitä enemmän ex tiputteli harrastuksia ja kavereitaan pois kuvioista sitä enemmän minä keksin omaa kivaa ja loppupeleissä yhdessä oltiin korkeintaan fyysisesti läsnä.

Sen jälkeen sain "secure it arsch:in" palvelupäällikön änkyttämään puhelimessa kun paskiainen ei pitänyt lupauksiaan. Siihen saakka jannu oli kuvitellut olevansa koskematon johtajan pallillaan ja aloitti saman kuvittelun luultavasti viimeistään kun vaihdoin yksikköä. Tuli lauottua saman firman vempula-Lihiksellekin muutamia totuuksia työntekijän kusettamisesta ja uhkailusta turhalla paskalla jollei ole valmis toteuttamaan uhkaustaan. Sekin tyyppi oikaisi käyttäytymistään ainakin minua kohtaan sen jälkeen. Jostain syystä sain aina jotain omituista mielihyvää kun sai kyykytettyä "maailman kovimpia" jätkiä niiden omalla pelikentällä. Lampaitahan ne kaikki oli sitten loppupeleissä kuitenkin. :)

Seuraavassa työpaikassa oli vähän vastaavia tilanteita. Turvallisuuspäällikkö (on jo vaihtanut työpaikkaa) poltti päreensä kun vaadin tältä selitystä eriarvoiselle kohtelulle. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon juurikin tästä kun pyydetään perustelemaan jotain ihmisten idioottiratkaisuja.

Seuraavaksi olikin sitten melkein vuoden oppitunti miten käy siinä vaiheessa suhdetta kun kukaan ei enää ylläpidä sitä. Oppitunti meni kyllä molempien hyväksi...tai pahaksi...

Lista jatkuisi mutta ehkä noi nyt riittää esimerkeiksi. Jos siis uskoisin kohtaloon tai edes yksittäisen ihmisen ennaltamääriteltyyn elämän "polkuun" voisin nyt kokea olevani jonkin sortin osoitin ihmisille heidän virheistään. Ei niin ettenkö olisi mokaillut ihan riittävästi itsekin vuosien saatossa. Teoriaa tukisi ainakin naisosastolla se että jokainen existäni jotka ovat pariutuneet jälkeeni ovat tehneet sen huomattavasti itselleen sopivamman yksilön kanssa toistamatta niitä omia virheitään jotka minun kämmieni lisäksi ajoivat vanhat jutut karille. Myös minusta kiinnostuneet ihmiset jotka eivät ole saaneet vastakaikua mystisesti tuntuvat pariutuvan pikavauhtia jonkun toisen kanssa. Viimeksi kun olen näistä vanhemmista tapauksista kuullut olivat silloin muinoin solmitut liitot kestäneet tähän päivään saakka.

Mutta koska teoria kohtalosta ja korkeammista voimista on mielestäni paskaa totean tähän loppuun vain että jokainen tekee oman kohtalonsa niistä välineistä mitä kohdalle sattuu. :)

Pohdiskelin tänään miten monta hyvää tilaisuutta olen jättänyt käyttämättä. Tuli mieleen muutamia. Ei kyllä ottanut päähän että olen ne missannut mutta olishan se mielenkiintoista jossitella aiheella. Toisaalta viimeaikoina olen vetänyt todellista carpe diem linjaa jos vaan olen jonkin mahdollisuuden nähnyt kohdalle sattuvan.

Suurin osa kesän mahdollisuuksista liittyy jotenkin kaljaan joten eipä ole olleet kummoisia monivalintoja. Talvella tulee kuitenkin mahdollisuus johonkin maisteluun noin kerran kuussa joten kesällä on sitten paikattu tilannetta. Huomena puntille. Siihen loppuu taas ryyppääminen toistaiseksi. :)

Jees. Nyt kun on ollut viimeisen kuukauden aika vauhdikasta tuo elämä niin on melkoisen hankala sopeutua tilanteeseen jossa ei ole mitään mielekkäältä tuntuvaa tapaa tappaa aikaa. Olo on varmasti jotain siihen suuntaan kuin normaalilla ADHD-ihmisellä kahden tunnin luennolla aiheena Ahtisaaren lapsuuden kasvuympäristö. Se että on vieläkin sama krapula kuin aamulla ei varmasti ainakaan vähennä hyperaktiivisuuden tasoa...

Kai sitä vois kohta unillekin mennä. Päivällä pitäisi taas olla töissä ja suht. kunnossakin olisi hyvä olla.

No, maanantaina alkaa taas salilla juokseminen. Eiköhän se riitä taas hetkeksi terveen viriketason ylläpitämiseksi.

...on perseestä. Varsinkin jos varsinainen vuokralainen ei kunnioita alivuokralaisen yksityisyyttä. Yhteiset tilat on yhteisiä mutta vittu, sen toisen huoneeseen ei voi valssata joka sekunti kyselemään täysin tälle kuulumattomista asioista. Mua ei ainakaan kiinnosta kenenkään pohdinnat niiden päivän ruokalistasta jos en ole osallistumassa syöminkeihin.

Äskenkin katselin juutuubista aavistuksen arveluttavampaa materiaalia ja eikös sitä tulla koputtamatta paikalle ja kysytä mistä kämpän kissat on saaneet jonkun vaahtomuovin palasen. Niin kuin kiinnostaisi. Jos se olisi minun kamoistani tietäisin sen ja kun ei ole enkä tunnista sitä minkään mööpelin palaseksi niin ei myöskään kiinnosta pätkääkään. Ja tämä kaikki oli jo tiedossa puoli tuntia sitten aiheesta käydyn keskustelun takia.

Onneksi ei ole enää montaa viikkoa kokonaan oman kämpän saamiseen.

Heräsin liian aikaisin eilisen ryyppäämisen ja sekavan päivärytmin tuloksena. No, nojailinkin siinä sitten koneella muutaman tunnin ja lähdin syömään ja katsomaan "hengellisen johtajan" kanssa uusimman Bättiksen. Ihan jees pätkä mutta ei elänyt hypetyksen tasolla. Ruokakin oli ennen testaamattomassa raflassa aika jees. Hysteerinen tarjoilija jaksoi jutella vähän liikaa olosuhteista kun ruoka ei saapunut ihan hirveän vauhdilla. Muuten tosiaan ihan bueno rafla, oliko nyt Texas nimellä. Entinen Eatz Helsingin keskustassa. Loppu aika menikin ihmisten mielenrakenteita ja toimintaa pohtiessa.

Kotimatkalla oli kirjaimellisesti säkenöivän hyvä fiilis. Nyt ei siis puhuta mistään rakkaudesta tai sen suuntaisesta mutta siis..no..vedin naama irvessä melkein kotiin saakka mikä on aika saatanan harvinaista. Olo on melkein kuin uudesti syntyneellä...jos niin voi sanoa. En keksi parempaakaan kuvausta.

Mutta sillai niinq. Tosi ihquuuuu! Perkele.

Haa! Yöputki, tai sen loppu, häämöttää parin tunnin päässä. Tänään pari hinttivissyä ja hyvää musiikkia. Huomena leffaan. Perjantaina jonnekin kuulema ryyppäämään. Lauantai on auki ja sunnuntaina olis jo töitä. No, kyl tää tästä vielä huononee...NEVER! :D

On kuulema aivan luonnollista ottaa forumin juttuja tosissaan. Itse olen sitä mieltä että se on vähän sama kuin ateisti ottaisi tosissaan raamatun kertomukset. Yhtälössä ei vain ole mitään järkeä.

Nyt joku miettii pienessä mielessään että "kyllä minä ainakin sanon aina vain sen mitä mieltä olen". Ok, onhan näitäkin. Ongelmaksi tulee nyt vain se että osaako tällainen ihminen kirjoittaa asiansa niin kuin sen tarkoittaa NIIN että myös muut ymmärtävät sen niin kuin on tarkoitus. Useinmiten tulos on vähän sama kuin menisi valkoisena miehenä ghettoon ja huutaa isoimmalle mustalle jonka näkee "wassup my nigger" ja heiluttelee jotain paikallisia jengitunnareita käsillään. Villi arvaus on ettei jannu ota sitä hyvällä vaikka kuinka sitä tarkoittaisi. Toinen hyvä esimerkki oli vaikkapa nyt keskustelu kasvatuksesta jossa esitin kantani varsin diplomaattisesti ja kun toinen viesti jossa perustelin kantaani aiheutti sen että hirveä lauma ihmisiä päätti aloittaa ns. flame war:in jossa minut leimattiin suoraa lasten hakkaajaksi, mikä on outoa koska en ole koskaan edes luunappia lapselle antanut, päätin vetää koko paskan läskiksi ja osallistua naurettavaan sotaan. Oli ainakin hauskaa piikitellä ihmisten epäloogisuuksien kautta niitä itseään vaikka en seisoisi niiden juttujeni takana hetkeäkään. :D

Tämä ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen keskustelu jossa näin on käynyt mutta hyvä esimerkki siitä kuinka käy kun ihmiset lopettavat ajattelemisen ja tulkitsevat toisten tekstejä kuten parhaaksi näkevät eivätkä voi suvaita eriäviä mielipiteitä.

Ja oikeasti. Ihan oikeasti. Jos koko palvelu on tukossa sellaisia ketjuja kuin "panisko toi tai toi sua" ja jokainen ketju, jos ei kuole heti alkuunsa, lähtee lapasesta jonkin sortin pissakakkahuumorin kautta niin onko mitään järkeä tulkita mitään noista jutuista kuin jehova raamattua? Hä?

Nähtävästi baarikokemukseni ovat vain epäonnisen paskoja verrattuna normiin. viimeaikoihin mennessä nähkääs on vastaan tullut tasan 2 tyypin naisia. Niitä jotka ovat lähestyttäessä melko suoraan kehottaneet lähestyjää suksimaan vittuun ja niitä jotka eivät ole ja näiden kanssa on seurusteltu ja tehty muuta mukavaa myöhemmin. Elämä oli aika helppoa. Pystyi ensimmäisen kolmen lauseen kohdalla jo toteamaan vaihtaako baarissa keskittymisen naisesta olennaiseen vai jatkaako mukavaa jutustelua.

Nykyään se ei onnistu, ainakaan noin yksioikoisesti. VÄITÄN että tämä on niitä vapaan kasvatuksen positiivisempia lieveilmiöitä. Siis se että pitää tunnustella tilannetta pidempään kuin sen kolme lausetta. Useinpien muutenkin sosiaaliseen kanssakäymiseen kykenevien naisten kanssa voi lätistä paskaa ihan muina miehinä ilman tarkoitustakin. TOKI näitä vanhan kansan kaltaisia idiootteja on edelleen mutta paskantärkeys on laskussa. Hyvä niin kunhan eivät taannu minnekkään 1900 luvun alkupuolen "nainen on kynnysmatto"-linjalle.

Tilannetta monimutkaistaa entisestään se että nykyään naisetkin lähestyvät miehiä ja toisin kuin ennen, niinä harvoina kertoina kun niin joku nainen teki, mies ei voi enää olla varma lopputuloksesta. Ennen jos nainen tuli juttelemaan eikä mies ollut tuhannen jurrissa niin tiesi että munaahan se on vailla. Nykyään kun ilmeisesti ei enää pelätä poika- ja tyttöbakteereita ihan niin paljon kuin ala-asteella pelättiin, silloin kun siellä itse olin, on täysin luvallista olla kanssakäymisissä toisenkin sukupuolen entuudestaan tuntemattomien jäsenten kanssa.

Mihinköhän tämä maailma on menossa? Kohta varmaan heteromies voi jutella håmån kanssa ilman että puoli maailmaa pitää sitä heteroakin håmåna. :D

Edellinen merkintä pitää sisällään syyn miksi vitutti vielä herätessäkin. Oikeastaan vitutus jatkui iltakuuteen saakka kunnes menin kaverin opastuksella luovuttamaan verta. Siinä kun aikansa lätisi niitä näitä niin tuli yllättävän hyvä fiilis. Ei mitään suurta sielujen sinfoniaa ja sen myötä hinkua mihinkään muuhun mutta rupesi kuitenkin kaduttamaan ettei pidetty enempää yhteyttä silloin kun molemmat seurusteli. Melko päätä nollaavaa touhua se paskanjauhaminen tai ainakin hermoja löysäävää.

Kävin sitten katsomassa kaverin uutta (vuoden vanhaa) kämppää ja kissoja aikani kuluksi ja sieltä veren luovutuksesta poimittiin joku kaverin tuttu kolmanneksi. Hyvä tyyppi oli. No, enivei piti lähteä duuniin joten lompsin kotio hakemaan kamani.

Kun pääsin kotiin katsoin että jäi vielä reilusti aikaa lähtemiselle joten menin koneelle ja kuulin outoa ääntä. Aikani kun sitä kuuntelin mulle sitten valkeni että naapurissa pannaan. No ei siinnä, sehän on kaunis asia...mutta ikkunat auki se on vähän niin kuin kaikkien viihdettä. Tuli muutamia "hauskoja" tapahtuman keskeytystapoja mieleen ensimmäisellä sekunnilla kun tajusin mistä on kyse. Parin session jälkeen (yht. ehkä 10 min) homma loppu ja pystyi taas keskittymään omiin juttuihin.

Se on vittumaista kuunnella seksiä kun ei pääse edes katsomaan saati sitten itse meininkeihin mukaan...