Olipas hauska ilta eilen.

Kiitos aamuvuoroputken ja heikon nukkumisen nukkumatti iski aika nopeasti (lue jo kahdelta) mutta muuten oli yleisvaltaisesti kivaa.

Äidyin kuitenkin miettimään ihmisiä ja heidän roolejaan muiden ihmisten elämässä. Jos uskoo kohtaloon, mihin en usko mutta ajatuksella on mukava leikkiä, niin jokaisellahan on tarkoitus tässä maailmassa suhteessa johonkin toiseen. Se tarkoitus voi olla riehuvan känniääliön työllistävä vaikutus vartioihin/järjestyksenvalvojiin/poliiseihin nähden tai jotain vähän abstraktimpaa.

Pohtiessani omaa potentiaalista rooliani rupesin miettimään työ- ja naisasioitani ja tulin äkkiseltään siihen tulokseen että olen ollut viimeiset 7 vuotta jonkin sortin tulikoe kaikille em. ryhmien edustajille jotka ovat olleet jonkinlaisessa vastakkainasettelussa kanssani.

Jos nyt lasketaan järjestyksessä niin 7-5 vuotta sitten olin toivottavasti hyvänä esimerkkinä silloiselle avokkaalleni siitä miten puoliskolle käy kun itse tekee parisuhteesta koko elämänsä. Vituiksihan se meni. Mitä enemmän ex tiputteli harrastuksia ja kavereitaan pois kuvioista sitä enemmän minä keksin omaa kivaa ja loppupeleissä yhdessä oltiin korkeintaan fyysisesti läsnä.

Sen jälkeen sain "secure it arsch:in" palvelupäällikön änkyttämään puhelimessa kun paskiainen ei pitänyt lupauksiaan. Siihen saakka jannu oli kuvitellut olevansa koskematon johtajan pallillaan ja aloitti saman kuvittelun luultavasti viimeistään kun vaihdoin yksikköä. Tuli lauottua saman firman vempula-Lihiksellekin muutamia totuuksia työntekijän kusettamisesta ja uhkailusta turhalla paskalla jollei ole valmis toteuttamaan uhkaustaan. Sekin tyyppi oikaisi käyttäytymistään ainakin minua kohtaan sen jälkeen. Jostain syystä sain aina jotain omituista mielihyvää kun sai kyykytettyä "maailman kovimpia" jätkiä niiden omalla pelikentällä. Lampaitahan ne kaikki oli sitten loppupeleissä kuitenkin. :)

Seuraavassa työpaikassa oli vähän vastaavia tilanteita. Turvallisuuspäällikkö (on jo vaihtanut työpaikkaa) poltti päreensä kun vaadin tältä selitystä eriarvoiselle kohtelulle. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon juurikin tästä kun pyydetään perustelemaan jotain ihmisten idioottiratkaisuja.

Seuraavaksi olikin sitten melkein vuoden oppitunti miten käy siinä vaiheessa suhdetta kun kukaan ei enää ylläpidä sitä. Oppitunti meni kyllä molempien hyväksi...tai pahaksi...

Lista jatkuisi mutta ehkä noi nyt riittää esimerkeiksi. Jos siis uskoisin kohtaloon tai edes yksittäisen ihmisen ennaltamääriteltyyn elämän "polkuun" voisin nyt kokea olevani jonkin sortin osoitin ihmisille heidän virheistään. Ei niin ettenkö olisi mokaillut ihan riittävästi itsekin vuosien saatossa. Teoriaa tukisi ainakin naisosastolla se että jokainen existäni jotka ovat pariutuneet jälkeeni ovat tehneet sen huomattavasti itselleen sopivamman yksilön kanssa toistamatta niitä omia virheitään jotka minun kämmieni lisäksi ajoivat vanhat jutut karille. Myös minusta kiinnostuneet ihmiset jotka eivät ole saaneet vastakaikua mystisesti tuntuvat pariutuvan pikavauhtia jonkun toisen kanssa. Viimeksi kun olen näistä vanhemmista tapauksista kuullut olivat silloin muinoin solmitut liitot kestäneet tähän päivään saakka.

Mutta koska teoria kohtalosta ja korkeammista voimista on mielestäni paskaa totean tähän loppuun vain että jokainen tekee oman kohtalonsa niistä välineistä mitä kohdalle sattuu. :)