Teoriasta totuuteen

Tarkoitus on yleisen horinan lisäksi kaivella yleistotuuksien takaa ne oikeat totuudet, valheellisten väitteiden verhoamat käytännön tosiasiat jne. jne.

Näytetään kirjoitukset toukokuulta 2011.

Juhannukseksi ihmismäiseen kuntoon  10

Nonni, aamulla se alkaa. Pelkästään puhdasta lihaa + vihanneksia, salaattia, pähkinöitä ja kananmunia. Punttipäivinä aamusta pari palaa leipää. Energiaa sisään 1200-1500 päivässä. Vettä tuplat päivän tarpeesta.

Kun aikaa jussiin on kivasti noin 4 viikkoa, homma menee seuraavasti:

Maanantai: Punttis
Tiistaina: Korsettireeni + Lenkki / Girya
Keskiviikko: Kotona tehtäviä voimailuja + Lepo / Kävelylenkki
Torstai: Punttis
Perjantai: Korsettireeni + Lenkki / Girya
La-Su: Jaksamisen mukaan isoja lihasryhmiä pitkillä sarjoilla

Idea on nyt se, että kroppaa rääkätään niin paljon, että...no, lainataksenio entistä työkaveria, salitreeni on onnistunut kun paitaa ei tahdo saada pois päältä voimien loppumisen takia. Noiden lisäksi viikossa on tiedossa töiden puolesta noin 40km marssimista joten kulutuksen pitäisi olla kohtuullisen kova.

Voi olla, että juhannuksena sattuu eikä oikein jaksa, mutta kieltäydyn olemasta tänäkään kesänä höttökasa. Eihän tämä viisasta ole, tarkoituksella rikkoa kroppaansa, mutta nykypäivän miehille(kin) asetettujen ulkonäkövaatimusten edessä on turha rimpuilla vastaan. Tässäkin asiassa pätee Lex Nikke T., "jos haluaa saada on pakko antaa." Tässä nimenomaisessa asiassa jos haluaa saada hyvää on pakko kyetä antamaan sitä.

Fotot aamusta: Tai sit ei. Kukaan tätä ruhoa jaksa tässä kuosissa katsella. :D

EDIT:

28.5.: Homma lähti hyvin käyntiin. Pakki kiristyi riittävästi jo parin ensimmäisen päivän aikana. Loppu onkin nälkäkuuria ja lihasrääkkiä kulutuksen maksimoinniksi.



Tuplastandardit  12

Nämä ovat ihania. Tai siis nehän ovat hanurista, siitä ei ole epäilystäkään, mutta ne ovat parhautta silloin kun niihin törmää muiden toteuttamana.

Räikempänä esimerkkinä mainittakoon seksiturismi. Samanlainen tuplastandardi on olemassa varmasti myös käänteisenä jonkin toisen aiheen tiimoilla, mutta kirjoitan nyt tästä.
Kysehän on ihan suoraan prostituutiosta ja prostituoidun palveluiden ostamisesta. Toteusutapa on yhdentekevä. Ei ole mitään merkitystä maksetaanko suoraan seksistä vai meneekö homma niin kuin naisten seksiturismissa yleensä, eli maksetaan päivän riennot miehelle ja annetaan aamulla vähän tippiä "häpi endingistä". Kysehän on samasta asiasta. Mennään ulkomaille paneskelemaan, usein varattunakin koska kiinnijäämisen riski on pieni. Tämä on naisille ns. yleisesti hyväksyttyä, mutta jos mies kertoo lähtevänsä Pattayalle panemaan paikallisia niin siitä nousee välittömästi haloo negatiivisessa mielessä.

Itse asiassa sama pätee tuontikumppaneihin ja huoraamiseen paikallisestikin. Todella marginaalinen vähemmistö saattaa mumista kritiikkiä ulkomailta roudattujen miesten osalta mutten ole koskaan kuullut että kukaan olisi marissut siitä että nainen maksaa vain seksistä. Annas olla kun mies tuo esille, että itse on osallisena tällaiseen toimintaan... :D

Mutta miksi? Miksi miehen tukema prostituutio on paha asia ja naisen tukema ei ole?

Usein käytetään argumenttina sitä, että naiset ovat juuri eronneet tmv. tai muten vaan kaipaavat turvallista ympäristöä hauskanpitoon. Näin oikeutamme naisten toiminnan. Kuitenkin sama argumentti miehen kohdalla pyyhkäistään pöydältä kutsumalla toimintaa säälittäväksi tai muuten mitätöimällä toiminnan inhimillinen peruste. Kohtuullisen käsittämätön argumentti, sano, mutta joo, ilmeisesti miehellä ei voi olla mitään vaivoja joihin seksi, vaikka sitten ostettu ei auttaisi, mutta naisella on. Olen kyllä tämän porukan kanssa tästä eri mieltä.

No entäs sitten ne miehet ja naiset jotka saavat todella heikosti seksiä perinteisin menetelmin? Sama rasti. Itse asiassa tässä minua kummastuttaa melkoisesti se, että sellaista naista ei ole olemassakaan joka ei saisi seksiä minä tahansa päivänä seksiä mutta niitä miehiä löytyy kyllä rutosti. Siitä huolimatta seksipalvelujen käyttäminen on hyväksyttävämpää naisille kuin miehille. Käsittämätöntä, mielestäni.

Lopputulema on siis se, ettei mies voi olla henkisesti sellaisessa ahdingossa jota voisi lääkitä prostituution avulla eikä puutteessa, mutta nainen voi. Errr....what?

No, asiaa kun miettii vähän pidemmälle, on helppo havaita mistä on oikeasti kysymys. Miehet ja naiset ovat erilaisia. Sen kummemmin miehet kuin naisetkaan eivät tätä yleensä ymmärrä silloin kuin pitäisi.
Kun mietitään naisen näkökulmaa asiaan tilanne on lähes poikkeuksetta seuraava: Parisuhdekumppanin löytäminen voi olla haastavaa, mutta seksiä on saatavilla käytännössä kellonajasta riippumatta. Sen mitä olen kaiken näköisten ja kokoisten naispuolisten tuttujeni, kavereiden ja ystävien kanssa kuppiloissa pyörinyt, yhtään sellaista reissua ei ole tullut vastaan ettei jokaiselle näistä olisi ollut miestä tarjolla. I shit you not, joka ikinen kerta jokaiselle on ollut ukko tarjolla. Poikkeuksetta asiasta keskustellessa ne naiset jotka ovat eri mieltä heille tarjolla olevan seksin määrästä ovat sitä mieltä, että vain ne jotka hekin ovat halunneet sänkyynsä lasketaan. Virhe sinällään koska se, että kysyntä ja tarjonta kohtaa harvoin ei muuta sitä että kysyntää olisi aina.
Tästä seurauksena suurimmalla osalla naisista on havaintojen mukaan myös sellainen käsitys että sama pätee miehiin.

Mitenhän tän nyt sanois. Joo, on sellaisia miehiä joille on aina joku nainen tarjoutumassa patjaksi samoin kuin on miehiä joita ei päällisin puolin arvioiden ikinä harmita mikään millään oikeasti merkittävällä tasolla. Nämä miehet ovat olemassa pääasiassa leffoissa vaikka joitakin heidän kaltaisiaan on kyllä ihan oikeastikin olemassa. Tästä esimerkiksi voisi antaa sellaisen tyypin kuin James Bond. Teiniangstifanaatikoille Edward Cullen ajaa saman asian. Nämä ovat itseasiassa skaalan eri päiden esimerkkejä ja käytännössä skaalan päistä naitä esimerkkejä sitten löytyykin jos on löytyäkseen. Toinen on ns. miehekäs action go-tyyppinen alfauroksen arkkityyppi ja toinen sielunsa tuskaa ja piilevää bi- tai homoseksuaalisuuttaan peittelevä herkkis. Tosielämän miehet sijoittuvat käytännössä näiden väille ja mitä lähemmäs keskiötä tai kolmatta, elämässä luovuttaneiden ääripäätä mennään niin sitä vähemmän vientiä miehellä on. Suurin osa miehistä on jotakuinkin siinä keskiössä.

Käsitys siitä, että suurin osa miehistä olisi kuin Cullenin Erska tai Bondin Jamesi on väärä. Silti tämä käsitys piilee todella monen naisen päässä vain koska heillä itsellään on vientiä kuin näillä kahdella satuhahmolla. (Sivuhuomiona se pettymysten määrä näistä yliammutuista odotuksista naurattaa minua, aika paljon.) Loogisesti, jos olettaa että mieskin saa seksiä kunhan vaan viitsii mennä baariin niin kyllähän sitä näkee prostituutiota käyttävän miehen herkästi säälittävänä. Ihan sama juttu kuin se, että useimmat ihmiset joilla on aina ollut "määrättömästi" rahaa käytössä eivät oikeasti käsitä sitä, ettei kaikilla muillakin ole ja saattavat pitää esimerkiksi asuntolainan ottamista omituisena.

Miehille seksin saaminen on yleensä parhaimmillaankin epävarmaa. Ne jotka saavat "aina" ovat luontaisesti hyviä puhumaan ummet ja lammet paskaa omasta erinomaisuudestaan ja heidänkin ihanuutensa loppuu kun totuus selviää naiselle ja tämän kaveripiirille. Loput miehet yksinkertaisesti ovat kahden valinnan edessä: Joko ottavat melkein keneltä vaan sitä seksiä tai arvostavat itseään ja sen kautta kiitos "kiipperien" harvinaisuuden omaavat seksielämän lähinnä parisuhteissaan. Jälkimmäinen ryhmä + ne jotka eivät oikeasti saa juuri koskaan ovat ne, jotka niitä seksipalveluja käyttävät.
Paras lukemani selitys seksin ostamiselle on kuitenkin ollut "ei ole aikaa suhteeseen eikä maksa vaivaa alkaa iskemään ketään". Voisin allekirjoittaa tuon jopa omalta osaltani jos periaatteeni ei olisi se etten seksistä maksa. Se raha mikä menisi baariin ja siihen lisättynä tuntipalkallani kerrottu aika joka sen lähestyttävän naisen löytämiseen ja hurmaamiseen kuluisi summana takaa jo sen, että minun kannattaisi maksaa vähän kalliimmastakin naisesta sen sijaan että tekisin asian perinteisellä tavalla. Kaiken lisäksi seksi voisi olla hyvää mitä se ei ole jos lähtee jonkun umpijurrisen mukaan baarista. :D

Miehet siis, jos käyttävät, käyttävät prostituoituja paitsi niiden samojen henkisten ahdinkojen taltuttamiseen myös koska tarjolla olevien naisten taso ei useinpien miesten kohdalla päätä huimaa. Syyt ovat siis samat kuin naisilla. Marginaaliryhmä on sitä joka ymmärtää oman aikansa päälle ja käy kerran silloin tällöin maksullisissa vaikka olisikin täysin kykenevä saamaan ilmaiseksikin. Ei siis niin, että ne miehet olisivat parempia kuin naiset, he vain eivät ole yhtään sen huonompia perusteineen näiden palvelujen käyttäjinä.

Mikä siis mättää? Miksi mies on säälittävä mutta nainen ei? Aiemmin mainittu ääriryhmäilluusio lienee yksi peruste. Siis se, että kuvitellaan jokaisen miehen saavan aina kun haluaa ja jos ei saa pitää olla "vitun säälittävä". Toisena asiana tulee mieleen oman aseman heikkeneminen naisen näkökulmasta. Ajatelkaas tilannetta jossa kysyntä nousisi huimasti. Puolessa vuodessa kilpailuttaminen olisi jo sillä tasolla, että varvin saisi satasella ihan mukavankin näköiseltä naiselta. Mitä tällainen tekee niille, jotka eivät tahdo lohkaista kenellekään koska kukaan ei ole tarpeeksi hyvä heille? Heidän arvonsa romahtaa eikä kukaan edes tule muistuttamaan heitä siitä että hekin saisivat seksiä halutessaan. Kun seksiä saa miehenä pilkkahintaan ihan oikeasti milloin vain, tavan mimmin markkina-arvo lakkaa oikeastaan olemasta. Jalustalta laskeutuminen on monelle kovin vaikea asia, varsinkin kun se tapahtuu seksuaalisen vetovoiman kohdalla. Jos nyt ollaan ihan rehellisiä, seksi on ainoa asia joka erottaa ystävät ja kämppikset seurustelevista ja avo-/avioliitossa elävistä.

Ajatellaanpa asiaa järjellä. Jos on vaihtoehto maksaa satanen hyvästä seksistä tai lähteä baariin, riskeerata julkinen nolaaminen mahdollisuudesta saada heikkolaatuista seksiä ja maksaa tästä satanen, kumman sinä ottaisit jos oletettaisiin että sinulla tämä ei olisi summan suuruudesta kiinni?


Nyt hei vittu oikeesti....  14

Paloma Hannonen, vai mikä sen nimi nyt oli, on keksinyt kääntää kiekkojuhlan poliittiseksi perseilyksi. Kyseessähän on koko kansan juhla ja juhliin saa osallistua ihan kuka vaan joka haluaa niin tehdä täysin riippumatta etnisestä alkuperästä, uskonnosta tai muusta diibadaabasta. Hannosen mielestä tämä on väärin. En ymmärrä miksi, mutta näin se näyttäisi olevan. Suomalaisilta on kielletty valtion johdon ja asennevammajärjestöjen tahoilta jo pidemmän aikaa terve kansallismielisyys. On rasistista olla ylpeä suomalaisuudestaan.

Anteeksi nyt mutta mitä vittua? Miksi minun pitäisi pyytää anteeksi sitä, että olen ylpeä siitä mitä kiekkojoukkue saavutti? Miksi sitä pitäisi hävetä? Miksi suomalaisuuttaan pitäisi hävetä? Ylipäätään miksi suomalaiset pistetään 2. luokan kansalaisten asemaan heidän omassa maassaan? Jos joku vihervasemmistolainen näihin voisi vastata niin olisin kovin kiitollinen.

Minua kuvottavat nämä vapaamielisiksi ihmisiksi itseään kutsuvat tyypit. Kyseessä ei ole mikään muu kuin venynyt murrosikään liitännäinen "mä vihaan mun mutsii"-asteelle jääneiden paska asenne. Samat vapaamielisyyden mainostajat paheksuvat kaikkia muita paitsi samalla tavalla asiaa katsovia ihmisiä. Mitä vapaamielisyyttä se on?

Aiheesta pidempi kirjoitus täällä: http://bse.puheenvuoro.uusisuomi.fi/73245-taantumuksellista-isanmaallisuutta


Perhearvoista  2

Nyt, ihan aluksi ennen kuin joku vetää herneen nenään ja alkaa kutsumaan minua natsiksi, misogyyniksi tai joksikin muuksi mikä ei liity mitenkään kirjoitukseni sisältöön, on pakko todeta että jokaisessa sosiaalisessa ryhmässä on nokkimisjärjestys, aina, poikkeuksetta. Perheet eivät ole poikkeus tähän sääntöön. Arthurin pyöreä pöytä on tästä sosiaalisen tasavertaisuuden todellisuudesta loistava esimerkki. Kaikki ovat saman arvon omaavia pöydässä istuessaan kunnes tulee tilanne jossa ratkaisua ei saada tehtyä ja siinä vaiheessa Arthur vetää itse linjan jonka mukaan mennään. Lisäkaneettina tekstissä on paljon yleistyksiä. Kun sanon "mies" tai "nainen", se tarkoittaa useimpia miehiä tai naisia, ei kaikkia. Kirjoitus on myös hyvin tarkoituksellisesti suuntautunut vastoin nykyisen yhteiskunnan ajatuksia aiheesta.

"Perheessä kaikki ovat tasa-arvoisia" on jo lähtökohtaisesti itseään vastaan toimivaa logiikkaa. Ensinnäkään se ei pidä paikkaansa missään toimivassa perheessä. Toimivissa perheissä, esimerkiksi, lapset tekevät mitä vanhemmat käskevät edes suhteellisen säännönmukaisesti. Tässä on hyvin selkeä komentoketju joka yksin jo kumoaa tuon ajatuksen.
"Mies ja nainen ovat yhdenvertaisia" on myös virheellinen lauselma. Mies ja nainen ovat kyllä yhtä arvokkaita sikäli, että vielä toistaiseksi perheen huolto-osasto koostuu lähtökohtaisesti miehestä ja naisesta eikä ilman toista voi perhettä luonnon suomin menetelmin syntyä. Yhdenvertaisuus on kuitenkin virheellinen ajatus. Instituutio jota kukaan ei johda ei toimi, hyvin yksinkertaisesti. Ilman johtajaa on vain kaaos.

Koska jonkun pään päällä syttyi kuitenkin lamppu joka välittömästä räjähti tuhannen paloiksi todettakoon, ettei johtaja tässä tapauksessa tee päätöksiä välttämättä yksin. Johtaja on kuin Arthur, ottaa homman haltuun kun muut eivät sitä osaa tehdä keskenään. Homma voi siis toimia sopimusperiaatteella niin kauan kuin se toimii, mutta kun se lakkaa toimimasta "Arthur" tekee päätöksen.

Kapt. Charles Bosche totesi alaisilleen puhuessaan elokuvassa The Thin Red Line hyvinkin tyhjentävästi miten homma toimii yleensä parhaiten: "I prefer to think of my self as a family man and that's what we all are here wether we like it or not. We're a family.
I'm the "father". That makes sergeant Welsh here the "mother". That makes you all the children of this family. A family can have only one head and that is the father. Father's the head, mother runs it.
'Any of you men want to see me for anything, anything at all, you will find that I'm available.
"

Suomeksi mies on perheen pää, nainen pyörittää arkea. Jos jollakin on ongelma jota ei saa itse ratkaistua, he menevät miehen luokse asiansa kanssa. Se, että nainen pyörittää arkea ei tarkoita sitä, ettei mies osallistu siihen. Se tarkoittaa sitä, että nainen organisoi sitä. Tämä on taas näitä jänniä juttuja joita yleensä ei ymmärretä. Naisilla on tapana haluta että mies osallistuu arjen toimiin mikä on ihan loogista ja järkevää, mutta jos mies alkaa pyörittämään arkea naisen sijasta, siitä seuraa sanomista. Ei niin, että se olisi suoranaisesti ikävää, mutta näyttää vahvasti siltä että se tuottaa turhautumista. Tämä roolijako ei ole mikään sattuma. Se on niin syvällä ihmisen vaistoissa että siitä joutuu ihan tosissaan kasvattamaan ihmisen ulos heti lapsena jos mielii ettei tämä taipumus nouse pintaan ja silloinkin se on epävarmaa. Tämä johtuu siitä, että miehet metsästivät ja sotivat, puolustivat perheitään jne. samalla kun naiset hoitivat lapset, pyykkäsivät ja kokkasivat. Miehen homma on huolehtia siitä, että naisen mahdollisuudet hoitaa omansa ovat mahdollisimman hyvät ja naisen homma on tukea miestä tässä prosessissa.

Se, onko perheen pää mies vai nainen on kuitenkin tapauskohtaista ja jokaisen parin keskinäinen asia. Pääsääntöisesti kuitenkin se on joko mies tai sitten suhde kariutuu hyvin nopeasti silkkaan kunnioituksen puutteeseen miestä kohtaan. "Ai miten niin?!" Koska pääsääntöisesti nainen haluaa miehen joka ottaa sen perheen pään roolin ja jos mies ei sitä tee, naisella on hyvin hetkellisesti mitään kunnioitusta sellaista miestä kohtaan. Haluaako nainen olla miehen kanssa suhteessa jos ei kunnioita tätä? Ei halua.

Viimeistään tässä vaiheessa jokainen tossun alle ryöminyt mies ja egoaan pönkittävä nainen on syyttämässä minua naisvihasta. Väärä kohde. Naisia vihaavat nykypäivän feministit. Ajatus siitä, että itsenäinen ja suoraselkäinen nainen olisi jotenkin samanlainen entiteetti kuin mies on ajatus joka toimii sekä miehiä että naisia itseään vastaan. Nämä suoraselkäiset itsenäiset naiset ovat vain yksinkertaisesti liian peloissaan omasta naiseudestaan ollakseen sitä aidosti. Samoin kuin miehelle on luonnollista yrittää tehdä nainen onnelliseksi toimiensa kautta, naiselle on luonnollista yrittää tehdä niin miehelle. Nämä suoraselkäiset itsenäiset naiset eivät anna miehen tehdä itseään onnellisiksi eivätkä suostu tekemään miestä onnelliseksi. Se on traagista, ei hienoa.


Kun mikään ei riitä  3

Olen todella, todella hämmentynyt. Asia vaatii perusteellisen pohjustuksen väärinkäsitysten välttämiseksi.

Ala-asteella olin rävelö. Sattumoisin omaan puhevian joka oli silloin kohtuullisen paska nakki ottaen huomioon että kaikesta "vammaisuudesta" rangaistiin oppilaiden kesken. Huono yhdistelmä paikassa jossa sosiaaliset ringit perustuivat puhtaasti sille kuka on eniten täydellinen kaikessa (muussa kuin kouluarvosanoissa), tämän oppilaan palvontaan ja mitä kauemmas siitä oppilaasta itse sijoittuu sen heikommat saumat oli tulla hyväksytyksi. (Koomista on se, että tätä ei olla vieläkään ymmärretty kouluissa sen perusteella mitä kuulen nykyisten oppilaiden vanhempien puheista.) Tilanne muuttui vasta 5. luokalla kun tirvaisin kutosluokkalaisen tyypin silmän umpeen. Tämä oli silkka vahinko, mutta se ei kiinnostanut muita oppilaita. Sillä, että minulla oli "munaa" (vahingossa) "piestä" ns. ylemmän luokan poika tienasin pariksi vuodeksi aivan riittävästi kunnioitusta ikätoverieni keskuudessa jotta se tökkiminen loppui.
Yläasteella tajusin heti alkuun, että on parempi olla aluksi "näkymätön" ja selvittää asetelmat jotta voi sitten rakentaa omaa "statustaan" sosiaalisessa rintamassa. Vältyin tällä mopotukselta mikä ei siinä koulussa pysynyt aina lapasessa ja päädyin perusoppilaaksi. Sama jatkui seuraavalla kouluasteella. Way to go me ottaen huomioon mistä lähdettiin liikkeelle.
Sittemmin kasvatin selkärangan ihan oikeasti, mikä pelottaa ilmeisesti kovin monia. Se, että aika harvaa aikuista oikeasti kiinnostaa enää alempien koululuokkien ikäryhmille tyypillinen kyräily säästää monet siltä niille ikäryhmille tyypilliseltä valtataistelupaskalta joka on lähes aina pääasiallisesti yhtä tyhjän kanssa. Ne, joita se vielä kiinnostaa eivät ole valmistautuneita siihen, että joku pistää heille kampoihin mikä taas lopettaa sen touhun ainakin minun kohdallani hyvin lyhyeen. Olen siis ns. vapaa juoruämmien ja muiden idioottien vaikutuspiiristä koska heitä pelottaa joutua tilanteeseen jossa heidän oma paskansa kaatuu heidän omaan niskaansa.
Olen aina ollut se tyyppi jota kiinnostaa miksi joku ei asia ei toimi vaikka sen olisi hyvä toimia tai miten joku asia toimii jos se on tärkeä mutten ymmärrä sitä jo valmiiksi. Tuossa 2 tai 3 vuotta sitten kiinnostuin sosiaalipsykologiasta ja ihmisten pariutumissysteemeistä josta seurasi se, että olen saavuttanut huomattavasti suuremman ymmärryksen siitä miten sosiaaliset suhteet rakentuvat, mikä määrittää nokkimisjärjestyksen sosiaalisen ringin sisällä oli se sitten kuinka vähäinen ero tahansa ja ennen kaikkea ymmärrän mikä miehissä ja naisissa vetoaa toisiinsa. Ei niin, etteikö vientiä olisi ollut aikuisiällä ihan riittävästi. En vain ymmärtänyt miksi ja halusin ymmärtää.

Aluksi olin siis se luokan hyljeksitty villi lapsi jonka mahdollisuudet elämässä olivat niillä avuilla suunnilleen nollassa sellaisten asioiden kuin työn ja perheen perustamisen suhteen. Nyt olen tyyppi, jolla on 2 omaa projektia johdettavana, jolle "kukaan" ei halua aukoa naamaa pahassa mielessä koska se tuottaa enemmän haittaa kuin hyötyä, jolla on vientiä ja riittävästi sosiaalisia taitoja hommata sitä halutessaan lisää jatkuvasti, 3 ammattiin oikeuttavaa todistusta ja yksi koulutus loppukoetta vajaana, sen sijaan että tarvitsisin ihmisiä ympärilleni voin pitää heidät ympärilläni koska haluan pitää heidät siinä jne. jne.. Ei niin että olisin nytkään täydellinen, mutta olen kuitenkin helvetin paljon "laadukkaampi" ihmisenä kuin penskana.

Hämmennykseni johtuu siitä, että minulle koitettiin myydä ajatusta palaamisesta siihen pisteeseen mistä lähdin. Kun en suostunut, sitä yritettiin vähän niin kuin sanallisesti pakottaa tapahtuvaksi. Kun en suostunut siihenkään ja totesin että sen pakottamisen yrittäminen on rasittavaa enkä jaksaisi kuunnella sitä pidempään, kyseinen ihminen pisti välit poikki. No, se on toki hänen valintansa ja hän on sen vapaa tekemään. En kuitenkaan käsitä mikä järki tässä oli. Ihminen koitti saada toisen ihmisen heittämään kaikki saavutetut edut mäkeen voidakseen päätyä tilaan jossa sellaiset asiat kuten pariutuminen ja menestyminen töissä millään asteella olisivat kaikki silkkaa haavetta joka ei voisi koskaan toteutua.

Minun olisi siis luovuttava kaikesta saadakseni ei mitään ja kun en suostunut tähän niin ihminen päätti pistää välit poikki. Miksi?



Huoh......  1

Tekisi mieli kirjoittaa muistokirjoitus, mutta tuntuu että en osaa ilmaista asiaani millään sellaisella tavalla joka yltäisi tarvittaviin mittakaavoihin kuulostamatta naurettavalta. Mieleen tulee useampikin sankarihautajaisista kertova biisi, Sentencedin End of the Road, Seetherin ja Amy Lee;n Broken sekä muita...mutta mikään näistä ei riitä. Sanat eivät riitä. Sitten vielä se avuttomuuden tunne mikä seuraa kun haluaisi lievittää toisen tuskaa, viedä sen pois, auttaa jotenkin, ihan miten tahansa, tehdä ylipäätään jotain jotta toisen olo paranisi mutta samalla ymmärtää ettei voi itse tehdä muuta kuin tarjoutua auttamaan...

Yht'äkkiä sitä huomaa katuvansa pahoja sanoja, riitoja, ylipäätään kaikkea mikä on tuottanut vähäisimmässäkään määrin pahaa oloa poismenneelle tai tämän omaisille. Heillä on jo taakkansa eivätkä he ansainneet sitä pientäkään osaa omastani. Epäonnistuin olemaan sitä, mitä minun olisi pitänyt olla. Vaikka se on inhimillistä, se ei pyhitä tekoa. Ilman niitä virheitä voisin ehkä auttaa enemmän...

Pistää väkisinkin miettimään elämän oikeudenmukaisuutta. Maailmassa on paljon pahaa, sen tuottajat eivät juuri jätä taivaltaan lyhyeen mutta samalla ne jotka tuottavat hyvää päättävät matkansa kesken liian usein. Se on väärin, niin perustavanlaatuisesti väärin...