Jonkun loppu on toisen alku...

Tuossa äsken fiilistellessäni päivän viimeisiä kappaleita ja miettiessäni että minkähän bändin tuotantoon sitä seuraavaksi tutustuisi meinasin, korjaan, SAIN järkyttävän paskahalvauksen. Lähdesivustoa selatessa siirtelin kursoria pitkin ruutua ja osuin sillä johonkin mainokseen jossa oli joku leijona muka karjumassa säälittävällä narinaäänellä. No se ääni tuli kuitenkin helvetin kovaa musiikin yli ja muutenkin kun oli jo sammumispisteeseen asti väsynyt niin mitään ei osannut odottaakaan. En ole varmaan ikinä tarkistanut niin nopeasti huoneessa olevia asioita ja sitä josko jotain ylimääräistä, kuin äsken. Valehtelematta sekunnissa olin paikantanut joka saatanan pölyhiukkasenkin huoneesta. Istuin uudestaan löhöasentoon miettimään mitä oikeasti tapahtui. Voi vaan kuvitella kuinka pupillit on rävähtäneet koko silmämunan levyisiksi. Olis taas saatu hyvää materiaalia johonkin ufo-/mutanttileffaan ihan ilma tehosteita.

Päivän viimeinen biisi on: Sentenced: End of the Road

Here we are, now lay the burden down
We're coming to the end of our road
Sorrowful yet glorious somehow
To be humming this one last ode

So calm and still... it wasn't all that bad, or was it now?
Fulfilled... it doesn't only hurt to end it now

The funeral

The memories beneath the dust of years
They seem like those of someone deceased
There's no more to be done, or hoped or feared
Just waiting for the final release

So calm and thrilled... it wasn't all that bad, or was it now?
Still, it doesn't only hurt to end it now

Is life over, this life's over?
Or has it only just begun?
It grows colder, starts to moulder...
Coming apart yet still not done

Forever one

Kirjoitettaessa soi Sentenced: End of the Road