Naisellisuus, miehekkyys, vahvuus ja "vahvuus".

Koska minulla on tylsää, kiitos kavereiden joilla on itku pitkästä ilosta, käsittelen vähän yhteiskunnallista typeryyttä ja tuplastandardeja, omasta näkövinkkelistä ja lähinnä parisuhde mielessä.

Aloitetaan vahvuudesta, ihan vain koska se on helppo aihe ja varmaan suurin osa näkee asian samoin.

Vahva ihminen ei korosta vahvuuttaan, piste. Hiukan maailmaa nähneenä ja kohtalaisen ihmisten ominaisuuksien lukukyvyn kehittäneenä tämä aihe herättää minussa huvittuneisuutta.

Sanotaan vaikka niin, että havaintojeni mukaan miesten kohdalla ne kovimmat jätkät ja vaikutusvaltaisimmat kukot ovat kaikki oikeasti pelokkaita nössöjä joiden vain pitää korostaa omaa statustaan muiden silmissä elvistelemällä "mukaominaisuuksillaan" jotka joko ostavat tai näyttelevät itselleen. Kovat jätkät eivät tappele kuin pakosta eivätkä koskaan aloita mitään egoilumatseja joista niitä päähänlyöntikilpailuja syntyy. He eivät myöskään rupea itkemään hävittyään sen matsin, mikä on todella tyypillistä näille muille. Ensin haastetaan niin maan perkeleesti riitaa ja kun tulikin turpaan ollaan heti soittamassa poliisille. Oikeasti vahva mies hyväksyy muut sellaisina kuin ovat, käyttäytyy hyvin, ei hermostu turhista sekä puolustaa fyysisesti ystäviään ja rakkaitaan, ei kunniaansa.

Vastaavasti, jos kuulen naisen suusta että tämä on vahva eikä puhuta fyysisestä koosta, käytännössä lähes poikkeuksetta voin todeta väitteen paskapuheeksi. Nämä ovat järjestäen niitä ihmisiä joilla on tarve pompotella muita heikon itsetuntonsa ja virheellisen minäkuvansa pönkittämiseksi, aivan samoin kuin miesten kohdalla, ja tämän taipumuksen kohtaamisen sekä korjaamisen sijasta kutsuvat itseään vahvoiksi naisiksi. Vahva nainen ei ole parisuhteessa kilpailemassa kumppaniaan vastaan vaan kumppaninsa kanssa maailmaa vastaan. Nykymaailmassa tarvitaan kuitenkin jo vähän tahtoa, yritystä, joustoa ka kykyä nousta ihmisenä pikkuasioiden yläpuolelle yhteiselon sujuvuuden vuoksi. Se, että pariudutaan, aletaan kitisemään mitättömistä asioista kuitenkaan ikinä kohtaamatta todellisia ongelmia ja syytetään ukkoa parisuhteen kariutumisesta samalla julistaen omaa erinomaisuutta...se ei ole vahvuutta, se on äärimmäistä heikkoutta ja ah, niin tyypillistä nykypäivänä.

Vahvat ottavat vastuun omista teoistaan ja kantavat sen valittamatta, eivät kyykytä ihmisiä, ovat reiluja ja rehellisiä and then some. Tokikaan en nyt tarkoita sitä, ettei saa avautua epäkohdista. Kuitenkin jos lyö itse pään seinään ja alkaa sitten syyttelemään muita päänsärystään ja varmuuden vuoksi vielä koittaa piestä lähimmän ihmisen...no...se ei ole vahvan ihmisen touhua.

Mitä sitten tulee miehisyyteen ja naisellisuuteen. No, lainatakseni tuttua, on naisellista olla äiti ja vaimo, samoin kuin on miehekästä olla isä ja aviomies sekä edellisten perinteinen toteutus. Jokainen toki tavallaan.

Miehekästä ei ole istua kotona likaisissa vaatteissa, juoda olutta, haista pahalle, hakata muut perheenjäsenet ja lähteä riehumaan kännissä kylille vain tullakseen kuset ja paskat housuissa kotiin, puhumattakaan kerran syödystä kebabista joka koristaa rinnusta ja verisestä naamasta jossa nenä on poskella.
Vastaavasti ei ole naisellista kyykyttää ukkoa, syyllistää penskoja omista kiloista, yleensäkään niiden kilojen hankkiminen ja pitäminen ei ole mitenkään naisellista raskausajan ulkopuolella, valittaa kaikesta sellaisestakin mikä oikeasti on ihan hyvin ja pistää parisuhde paskaksi ja palamaan kostoksi siitä, ettei mies lue ajatuksia tai ole aina tekemässä juuri niin kuin nainen haluaisi.

Jos teillä tai kaverilla on käytöshäiriö, asennevamma tai ihan vaan kusta päässä, älkää kutsuko sitä miehekkyydeksi tai naisellisuudeksi kun se ei kerran sitä ole. Parisuhteessa, kiteytettynä, on naisellista huoltaa porukkaa ja kotia sekä miehekästä auttaa naista edellisissä samalla kun pitää naisen puitteet kunnossa. Tilastollisesti tämä järjestelmä tuottaa eniten kestäviä ja onnellisia perheitä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se on ainoa toimiva malli. Nykyään yleisesti käytössä oleva systeemi, jossa nainen laskee 10 vuoden kirjanpitoon jokaisen kerran kun pölynimuri on otettu jonkun toimesta kaapista, vain jottei pääsisi syntymään mitään epäbalanssia kodinhoidossa, samalla kun mies kitisee sohvalla kun joutuu välillä tiskaamaan ja imuroimaan...tämä ei ole toimiva malli, ei naisellista eikä miehekästä. Ainoastaan typerää.

Näin minun mielestäni.