Turhaan taas tutkittiin...

Tästä inspiroituneena:

Varoitus, seuraava teksti saattaa nakertaa joitakin ihmisiä, paitsi siksi että se on tabu ja ihan kauheaa kun ihmiseltä vaaditaan panostusta onnistuakseen, myös siksi että se on totta sikäli kuin psykologinen fakta voi olla. Kirjoituksessa on myös huomioitu geneerisiä asioita ja tarkoituksella jätetty ottamatta huomioon jokaisen yksilön makuasioiden nyansseja. Teksti on suunnattu naisille, mieheltä.

Taas on unohdettu että mies on visuaalinen olento toisin kuin nainen, siis painotukseltaan parinvalinnassa. Vaikken muuten lämpene venäläisestä kulttuurista ollenkaan, siinä on yksi hyvä juttu jota suomalaiset punttiksella lehtiä lukevat naiset eivät ole tajunneet. Mies pysyy parhaiten paikoillaan ja uskollisena kun tämän tarpeita ruokkii.
Siinä missä nainen kaipaa rakentavuutta, hellyyttä ja huomioimista, mies kaipaa rakentavuutta, erotiikkaa ja silmän ruokaa. Lausahdus "if your husband is cheating, get your fat ass to the gym" ei ole mitenkään epätosi. Kaikille on ottajansa ja jokaisella on oma makunsa, mutta vain suhteeseen panostava halutaan pitää. Jos miehen tulee panostaa naiseensa huomioimalla tämän tarpeet, onko liikaa pyydetty että nainen panostaa mieheensä huomioimalla hänen tarpeensa? Ei minun mielestäni.

Nykyään naisten keskuudessa arvostetaan uskomattoman paljon kotitalouteen panostavia miehiä, siis niitä jotka siivoavat mielellään, kokkaavat ja tiskaavat. Silti, paradoksaalista kyllä, kovin moni nainen ei arvosta näitä ominaisuuksia tippaakaan parisuhteen rakentavina piirteinä. Tämä on vähän sama kun itketään miesten huonosta käytöksestä ja itsekyydestä samalla kun eniten naisten positiivista huomiota, noin niin kuin pariutumisrintamalla, saavat juurikin ne pahimmat siat. Minne katosi se arvo joka annetaan kotia ylläpitävälle kiltille ja huomaavaiselle miehelle? Vastaus on jännityksen puutteeseen. Em. miestyyppi kun on kohtalaisen vähään tyytyväinen ja antaa paljon, puhumattakaan siitä ettei juurikaan ole riskiä että nainen joutuisi vaihdetuksi nuorempaan, virtaviivaisempaan yksilöön.

"Kaikki" naiset siis periaatteessa haluaisivat rentun, ainakin osa-aika sellaisen, mutta valittavat lieveilmiöistä. No, tässähän on sellainen juttu, että mies panostaa siihen naiseen joka hänen mielestään kannattaa pitää. On täydellisen sama onko kyseessä se kiltti tavis vai renttu pahis. Molemmilla on halu ja tarve löytää arvoisensa nainen vierelleen ja kokea, naisen tavoin, jotain pientä jännitystä suhteessa jottei se toinen ala tuntumaan itsestäänselvyydeltä, muttei kuitenkaan niin paljon jännitystä että joutuisi suoranaisesti pelkäämään minä päivänä sen kumppanin kamat ovat yksinkertaisesti kadonneet kämpästä oma työpäivän aikana.

Miten renttu sitten pidetään? Olemalla pitämisen arvoinen. Kun sille tavan syrjäseutujen farkkuhaalarisankarille riittää se tavan keskivartalolihava maatalonemäntä, se ei kaupunkilaiselle rentulle riitä, piste. Miksi? Koska tyypillisesti miesten naismaku ei tunne optimina naista joka ei pidä itsestään huolta vaan mussuttaa pullaa sohvalla ja syö 150% tarpeensa edestä päivässä sen pullan lisäksi. Jos nyt ajatellaan, että tavan nainen haluaisi tunnin pari päivässä miehensä aikaa myös perhe-elämän keskellä, ei pidä odottaa että sen saa ilmaiseksi. Sitä kun ei todellakaan saa ilmaiseksi jos mielii sen miehen pitää. Mitä laadukkaampi mies, sen enemmän ottajia ja raadollista kyllä, jokainen itseään kunnioittava mies pitää vain sellaisen naisen jota itse kunnioittaa naisena ja joka kunnioittaa miestä itseään miehenä. Se kunnioittaminen edellyttää mm. toisen tarpeiden huomioimista. Miehet kun ovat esteetikkoja, nainen joka antaa itsensä kulahtaa olettaen ettei mies rakasta häntä siitä huolimatta yhtään vähempää, on väärässä. Se tunti pari on syytä vastaavasti käyttää siihen mieheen panostamiseen. Edellisessä merkinnässäni mainitsemani pirttihirmut ja "vahvat" naiset eivät tiedä tästä panostuksesta mitään. Niin seksististä kuin se onkin, miehen saa pidettyä parhaiten näyttämällä hyvältä ja toteuttamalla perinteisiä perhearvoja.

Koska rentuilla on sitä "kissaa" aivan riittävästi ympärillä tarjolla, ainoa tapa millä te naiset voitte tämän unelmauroksenne pitää on pitämällä itsenne sellaisessa kunnossa että se miellyttää haluamaanne miestä ja kohtelemaan tätä kuin miestä. Näiden tyyppien ei tarvitse alistua tossun alle eikä katsella naista joka ei halua olla heille tippaakaan mieliksi. Heillä on aina ottajansa ja se ottaja on todennäköisesti jo jonossa vuoronumeronsa kanssa. Tämä on ihmisen DNA:han tatuoitu asia ja sitä vastaan on helvetin vaikea taistella, oli sukupuoli kumpi tahansa. Telaketjufemakkojen puheista huolimatta, te ette ole yhtään sen vähempää tasa-arvoisia jos ruokitte sen miehen aisteja olemalla naisia yrittämättä olla miehiä. Arvostakaa sitä miestä miehenä, vaatikaa siltä se oma aikanne ja pitäkää huoli että annatte samassa suhteessa omaa aikaanne hänelle. Edelleen, se hempeilyyn käytetty aika ei ole miehelle annettua aikaa vaan naiselle annettua aikaa. Miehelle annettua aikaa ovat ne hetket jolloin te huollatte ruumistanne ja mieltänne sekä se kotierotiikka.

Raadollista ja yksinkertaistettua? Todennäköisesti. Kuitenkin jos te haluatte pitää sen halutun miehen, tässä on teille hyvä lähtökohtainen toimintaperiaate:
Mies arvostaa sellaista naista naisena joka arvostaa miestä miehenä. Mies panostaa naiseen joka panostaa mieheen itseensä. Mies on luontaisesti perheen elättäjä ja suojelija, ei sisäkkö ja ylimääräinen tilipussi tai kustantaja vaatekaupoissa.
Parisuhde on joukkuepeli jossa molempien on pidettävä se toinen tyytyväisenä, ei yksilölaji jossa riittää kun yhdellä on kivaa. Jos haluatte että mies pitää teidät tyytyväisenä, teidän on syytä pitää mies tyytyväisenä.
Olkaa reilusti naisia ja naisina tasa-arvoisia miehen kanssa. Älkää yrittäkö olla miehiä pakottamalla mies naiseksi.
Te ette näe samoja asioita miehen suurimpina hyveinä kuin mies näkee teidän suurimpina hyveinänne. Hyväksykää se ja toimikaa sen mukaan.