Odottaminen on...

...syvältä. Tai ei. Minua ei sapeta odottaa tulevaa kolmea ulkomaan reissua tälle vuodelle. Tuntemattoman odottaminen on syvältä. Taas on tarpeeksi rautoja tulessa vailla ennalta tiedossa olevaa tulosta. Kitaratreenit menee, mutta kuinka kauan ja kuinka hyväksi jaksaa itsensä treenata, ennen kaikkea kauanko menee alkeiden "haldaamiseen" sillä tasolla että voi alkaa soittelemaan taustoja peruskipaleisiin? Tämä on suunnilleen kevyin huolen aihe tällä hetkellä.

Olen ilmeisesti siinä mielessä outo ihminen että mielestäni jopa se että kaikki menee perseelleen on parempi kuin se että joutuu odottelemaan jotain mitä ei voi ennustaa. Tuntematonta on vaikea käsitellä eikä siihen voi ennakkoon suhtautua oikein mitenkään. Yleisesti katsoen vihaan yllätyksiä joiden tiedän olevan tulossa. Kuulosti todella fiksulta mutta tarkoitin nyt sitä että tilanne, jonka tiedän tulevan mutta jonka tulosta en voi ennustaa, ärsyttää minua tasan niin kauan kunnes se tilanne on käsillä. Jo käynnissä oleviin yllätyksiin voi reagoida ja asennoitua oikein ihan suoraan lennosta.

Nämä viivekytkimellä varustetut venäläisen ruletin kaltaiset tilanteet alkavat käydä aina vaan yleisemmiksi ainakin omalla kohdalla. Sellainen alkaa väsyttämään miestä pitkän päälle. Jollain tasolla kyllästyttää odotella osuuko se kaaressa lingottu kakkapallo siihen pään vieressä olevaan tuulettimeen vai ei. No, onneksi elämä on lähtökohtaisesti huono heittäjä eikä osu juuri koskaan ja silloinkin yleensä huonosti. Pitää kuitenkin muistaa että paskan määrä on vakio joten jos se ei satu minulle niin joku muu saa sen osuman.

Kirjoitettaessa soi What a wonderful world