Tästäkin on pitänyt kirjoittaa ehkä kymmenisen kertaa mutten vain jaksanut. Olen saanut uuden normaalia suuremman kunnioituksen kohteen, liikuntavammaiset urheilijat. Salilla on hiukan ennen joulua alkanut käymään muutama jotka ovat ilmeisesti normaaleja muuten mutta jokin hermosto-ongelma aiheuttaa "hiukan" motorisia ongelmia. Silti nämä tyypit ovat peruskuntoilemassa ihan niin kun mitään hankaluutta ei edes olisi olemassa. Melko kunnioitettavaa.
Perkele. Sellainen saa oman motivaation vaipumaan jonnekin häpeän varjoon. Ei se intoa vähennä mutta kuitenkin tuntuu että pitäisi pystyä paljonkin parempaan. Se että heilun mielelläni suorituskyvyn rajoilla muuten kuin aerpbisen kunnon kanssa, mitä ei ole olemassakaan, ei anna mahdollisuutta yhtäkkiä vaan lyödä lisää painoa tankoon tai juosta kovempaa ja pitempään. Nittu....
Mutta siis joo, nykyään mennään vielä enemmän "hattu kourassa" salille...
3 kommenttia
Annukka
5.4.2009 17:37
Miksi pitää aina ajatella, että kun tuo "vammainen" pystyy, niin minunkin pitäisi pystyä?
Et ehkä ajattele noin, mutta sitä välillä miettii kaikenlaista siitä miksi pitää ihmisten jotka on ns. "terveitä" ajatella, että on se hyvä kun tuo vammainen pystyy tuohon, vaikka se on vammainen.
No, olis tääkin täytyny jättää taas kirjoittamatta.
Luultavasti mut ymmärretään väärin.
Vastaa kommenttiin
shiwan8
5.4.2009 22:37
Pointti on siinä että nykyäjan velttoperseiltä, joita jostain käsittämättömästä syystä kutsutaan normaaleiksi terveiksi ihmisiksi, ei juuri koskaan löydy sitä motivaatiota mitä noi liikuntarajoitteiset repii tyhjästä siitäkin huolimatta että niille se treeni on oikeasti hankalaa. :)
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 10:50
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin