Virheistä oppimista!

Tämänhän pitäisi olla automaatio? Siis pitäisi, muttei ole. Ihminen lyö normaalisti päätään seinään lukemattomia kertoja ennen oppimista, ainakin noin niin kuin vähemmän elintärkeissä asioissa. Tämä siis jos ei ole opettajaa korjaamassa virheitä.

Lueskelin tässä taannoin kirjaa ihmisten keskinäisistä suhteista noin niin kuin sukupuolten välillä. Kirjassa kehotettiin tarkastelemaan menneisyyttä ja vertaamaan sitä kirjan juttuihin. Näistä sitten piti tehdä johtopäätöksiä. No, tein työtä käskettyä. Normaalisti pidän tällaisia systeemejä lähinnä vessapaperina jolla on kiva paketti, En siis kauheasti pistänyt uskoa hommaan, ainakaan aluksi. Lähemmin tarkasteltuani asiaa, jokainen onnistunut ihmissuhde vastakkaisen sukupuolen kanssa on alkanut selkeän järjestelmän sanelemien ehtojen kautta. Ne ovat myös loppuneet niiden samojen ehtojen lakattua täyttymästä pidemmäksi aikaa.

Ennen luulin että ihmissuhteissa on kyse yhteensopivuuksista ja henkilökemioista. Nyt olen viisaampi. Ihmissuhde on kuin matemaattinen yhtälö jonka aivan jokaisen muuttujan tarkka arvo ei ole tiedossa. Toisaalta riittää kun osuu virhemarginaalin sisälle joten yhtälön pyörittämisen taito riittää aivan hyvin.

Jostain kuuluu kohta jonkun naisen ääni ja huutoa "ei se nyt noin meeeeeeee!" Kyllä se nyt vaan menee.