Kesän pimeys

Mutta mennäänpä vaihteeksi elokuvan juoneen. Willie saa soiton Euroopasta, hänen Eva-serkkunsa tulisi Unkarista hänen luokseen. No kohtapa seurataankin sitä miten Willie neuvoo Evaa imuroimaan. Eva myös lähtee kauppaan ja tällä välin Willie pelailee pasianssia. Tästä kohtauksesta tuli mieleen eräs kaveri. Kun Eva palaa ja länttää pöytään parit säilyketölkit ja Willie kysyy entäs tupakat ja Eva länttää pöytään ison kartongin Chesterfieldejä, silloin vähän nauratti, koska niitä polttaa juuri se pasianssia pelaileva kaverini.

Sisältönsä puolesta elokuvasta tuli mieleen Herzogin Stroszek (1977). Jossa nainen ja kaksi miestä pakenevat karuja oloja Saksasta ja lähtevät jonkun sukulaisen luokse Ameriikkaan. Jossa olot kuitenkin osoittautuvat melko ankeaksi. Eva on naispääosan esittäjän nimi siinäkin.

Eva päättää lähteä tätinsä luokse Ohioon. Tässä kohtaa ruutuun lätkähtää isolla fontilla "ONE YEAR LATER". Joka yleensä ehkä esitetään tositapahtumiin perustuvissa elokuvissa, tai muuten elokuvissa joissa edes tietää mikä on vuodenaika tai kuukausi. Melko hienovaraista huumoria esittää se tämän kaltaisessa elokuvassa.

Willie ja kaverinsa Eddie päättävät tehdä yllätysvisiitin Ohioon. Ja missäs muuallakaan Eva on töissä kuin hampurilaispaikassa. Amerikkalainen unelma on ottanut jalkoja alleen. Tässä kohtaa tuli mieleen Edward Hopperin kuva amerikkalaisuudesta. Hiljaisia ihmisiä odottamassa jotain tapahtuvaksi. Nojailemassa pöytiin. Siemailemassa kahviaan. Lueskelemassa lehtiään. Ulkona pimeää ja kylmää.

http://blogs.jsonline.com/blogs/artcity/hopper.jpg
http://posuto.blog.lemonde.fr/files/2007/07/automat-edward-hopper.1184654291.jpg
http://www.spartacus.schoolnet.co.uk/ARThopper3.jpg

Eva on ehtinyt tutustua johonkin jäbään joka pyytää häntä töiden jälkeen elokuviin. Evan täti (joka puhuu enimmäkseen vain unkaria jota ei käännetä) ei halua Evan lähtevän elokuviin treffeille jäbän kanssa. Joten hän käskyttää Eddien ja Willien mukaan. Jäbä ei pääse edes istumaan Evan viereen vaan Eddie istuu välissä. Tätä ei kuvata niin että jäbä yrittää päästä istumaan Evan viereen ja sitten on kinaa tai tappelua kuka istuu missäkin, vaan paljon tylymmin: Eddie ja Willie poistuvat tädin ovesta ja leikkaus kohtaukseen jossa jäbä tylyilmeisenä luimuilee vieressään istuvan Eddien ohi Evaan, kaiholla. Seuraava noin kolme minuuttia pop corn mässyttämisen kuvausta, ja vittuuntuneisuuden ilmeitä jäbän kasvoilla. Kung fu -elokuvan melko eroottisen ähinän ja mätkinnän sykkiessä katsojien naamaan.

Eva päättää lähteä näyttämään äijille Clevelandin suurinta nähtävyyttä, eli Erie-järveä. Tässä on elokuvan paras kohtaus. He tulevat autosta (poikittain kameraan nähden) ja astelevat kameraa kohti ja sen vieritse samalla kun se kääntyy kuvaamaan kun he astelevat kohti aitaa johon jäävät nojaamaan. Tässä se nyt sitten on. Aidan yli ei näy muuta kuin valkeutta. Missään ei näy mitään järveä. On vain hirveästi lunta ja lumituiskua.

Eva ja Willie eivät oikein tule toimeen keskenään. Small talkia (suomalaisten jäyhää taitoa vastaavasti) heittävät enimmäkseen. Keittiön pöydässä Willie alkaa kertoa vitsiä, ei kuitenkaan muista miten se menee. Toisen kerran yrittää. Mutta, sitten, ööh.. No, se on kuitenkin hauska juttu. Eva tekonaurahtaa. Hyvin aito kuvaus kahdesta ihmisestä joilla ei ole paljoa yhteistä. Melkein vaivasi katsoa.

Lopuksi amerikkalaista unelmaa lähdetään metsästämään Floridasta. Bikinibeibejä, loputtomia hiekkarantoja. Suoranainen paratiisi. Ainakin maisemakortin mukaan. Rahat käy vähiin joten Eva saa piilotella auton takapenkillä ja tulla motelliin vähän sen jälkeen kun omistaja on hävinnyt.

Äijät lähtee hevoskilpailuihin ja Eva lähtee rannalle käppäilemään. Joku musta mies tulee sanomaan että sinä olet varmaan se koska sinulla on tuollainen hattukin, tässä ota nämä. Paperipussi täynnä dollareita. Eva kävelee pois kuvasta. Ja kohta siihen kävelee nainen jolla samanlainen hattu. Olin juuri aiemmin päivällä selannut netistä mafiosoäijien kuvia, että sopisiko minulle oikeasti mafioso-look, ja etenkin se hattu. Koska kävin viime viikolla ekaa kertaa Dressmanissa, paitaostoksilla, ja myyjä halusi myydä minulle valkoisen kravatin koska minulle muka sopisi mafioso-look. En uskonut kuitenkaan.

En kuitenkaan aio hattua hankkia. Vaikka elokuva kesti vain 84 minuuttia ja oikeastaan siinä ei tapahtunut paljoa (serkku tulee, serkku käy kaupassa, serkku lähtee, serkku yllätetään, elokuvisa käynti, järvellä käynti, lähdetään Floridaan, käänne, lopetus), niin moni asia jäi kertomatta, etenkin hienot yksityiskohdat. Evan mankka, pokerikina, aurinkolasien osto huoltsikalta, tyhjän pähkinäpurkin tuominen motellille, sänkyjen valmistelu, loppuratkaisu jne.

Miten paljon voikaan mahtua elokuvaan jossa ei tapahdu juuri mitään. Paitsi asioita, ruoan syöntiä ja autolla ajoa ja vastaavaa.

http://www.sea.fi/foto/stranger_than_paradise2.jpg
http://www.youtube.com/watch?v=bvWf9djVg9c

Ei mul muuta. Kahvia.

ps: meinasin ensin katsoa tämän elokuvan koneella istuen ja samalla surffaten eli sivusilmällä puoliteholla, koska en siitä Loputtomasta lomasta niin paljoa pitänyt, mutta ajattelin että joko katson kunnolla tai en ollenkaan, ei sitä ole paljo järkeä keskitien kultasiin kompromisseihin sortua. Ja en tietenkään olisi saanut elokuvasta irti juuri mitään tai edes muistanut siitä mitään enää nyt jos olisin vain hutaisemalla katsonut. Top 4 lempielokuvistani katsoin 3 ensin joko pikakelauksella, sivusilmällä, tai vain pari kohtausta sieltä täältä samalle kun pelailin jotain ja tv oli auki. Ennen kuin aloin kirjoittaa tätä (=näitä, koska tuli yli 10000 merkkiä) blogimerkintää että ei se yli 4 tähteä saa eikä mahdu mun top noin 125 -elokuviini, mutta nyt mietittyäni tuota elokuvaa ja selattuani siihen liittyviä kuvia ja trailerin... Tuntuu että mielelläni katsoisin sen uudestaan vaikka jo viikon päästä. Koska juoni ei ole pääosassa niin ei myöskään katselukokemuksen nautinto ole paljoa riippuvainen siitä ettei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Voi olla että sujahtaisi jopa top 25:seeni. Voi johtua paljolti siitä että tätä blogimerkintää tehdessäni elokuvasta on pakostakin tullut minulle jotenkin "tärkeä", ja katselinkin sitä sillä silmällä että tekisin siitä jonkunlaisen merkinnän tänne. Eli ehkä tarkemmin mitä muita. Toisaalta kyllä se syvemmin veti puoleensakin. No nyt sitä kahvia vihdoin. Latvasta laho alkaa kohta Kolmoselta...

ps2: Elokuvan nimi siis Muukalaisten paratiisi

Hei, olet tietenkin syvällisten, laadukkaiden ja persoonallisten elokuvien ystävä joten olet varmaan jo huomannut että Yle Teema lähettää torstaisin iltakymmeneltä Jim Jarmuschin elokuvien sarjaa.

Viime torstaina tuli aloitteluelokuva (vielä suht haparoiva/kömpelöhköhtävä koulutyö) Loputon loma (1980) ja eilen Muukalaisten paratiisi (1984), joka sai Cannesissa parhaan ekan elokuvan palkinnon.

Molemmissa elokuvissa on melko sama aihe eli tyhjyys. Jolle ihmiset vieläpä eivät viitsi paljo mitään tehdä. Loputon loma oli työttömän nuorukaisen käyskentelyä paikasta toiseen erikoisia ihmisiä kohdaten ja heitä kuunnellen tai heidän kanssaan keskustellen. Mutta suht tylsä kuvaustyyli yhdessä olemattoman juonen kanssa ei oikein toiminut. Tunnelmaakaan ei oikein ollut, ja elokuva vaikutti vain sarjalta kohtaamisia muka-erikoisten kanssa, ihmiset ei vaikuttaneet kovin aidoilta - parhaiten mieleen jäi viimeinen kohtaus jossa lopputekstien ajan loitonnutaan New Yorkin silhuetista laivalla samalla kun soi weirdoja saksofonivariaatioita Somewhere Over the Rainbown alkuteemasta. Mun asteikolla sellaset 1,7 tähteä.

Muukalaisille paratiisissa 3,9 tähteä. Väliähän näillä kahdella elokuvalla oli 4 vuotta, ja 2 vuotta aiemmin oli valmistunut samanniminen lyhytelokuva. Joka on vain ensimmäinen osa 1984 valmistuneen pitkän elokuvan kolminaisuudesta.

Syitä miksi Muukalaisia paratiisissa on niin paljon parempi kuin Loputon loma, vaikka toteutus ja aihe on melko samanlaisia. Päähahmoja on yhden sijaan kolme. Ja paikkoja on yhden (New York) sijaan myöskin kolme. Mustavalkoisuus korostaa tunnelmaa. Kuvaus on paljon parempaa (ei uskoisi kuvaajaa samaksi, vaikka näin on, Tom DiCillo, joka myös lentokentän tiskillä suorittaa cameon), vaikkakin yksinkertaisempaa; kamera pysyy paikallaan joka kohtauksessa, enintään suuntaa vähän ylös tai alas tai liikkuu sivutasossa tai akselinsa ympäri, hillitysti ja hitaasti, mutta kuitenkin tukevasti samassa paikassa. Zoomia ja terävyysalueella kikkailua ei ole myöskään. Eli melko ozumaista meininkiä. Kotoisa rauhan laguuni angsti-höysteellä CSI:mäisyyden turruttamalle mielelle. Enpä muista milloin viimeksi jokin olisi tv:n ruudulla ollut samalla yhtä yksinkertaista, kaunista, vähäeleistä ja lähes hypnoottista. Ja varmasti teho korostuu tulevilla katselukerroilla - aina kaikki aidosti hyvä on parhaimmillaan vasta myöhemmin.

Sain lukiossa 10 peräkkäisessä kuuntelukokeessa peräkkäin täydet pisteet, ja olen seurannut englanninkielisiä tv-kanavia 18 vuotta. Silti vasta tämä elokuva sai minut katsomaan itseään ilman tekstitystä. Eli painoin digi-tv:n kaukosäätimestä yhtä vihreää nappulaa.

Syynä tähän oli se että halusin ettei tekstitys häiritse kuvan tunnelmaa, sommitelmaa, vie keskittymistä varjoilta ja ilmeiltä ja eleiltä, tapeteiltakaan. Koska jos tekstitys on päällä ja vaikka kuulee mitä henkilöt sanoo ja tietää mitä se tarkoittaa, monesti on kuitenkin houkutus katsoa miten se on suomennettu. Jos tekstitys on päällä, ei sitä voi jättää vilkaisematta, eikä se voi olla haittaamatta kuvan visuaalisuutta. Sama jos keskustelisit jonkun ihmisen kanssa ja vilkaisisit 2 sekunnin välein hänen haaroihinsa että mitä siellä lukee, silloin et kokisi keskustelua niin intensiivisesti, jäisi huomaamatta monia pieniä ilmeitä. Ja paikan muut asiat, esimerkiksi keskustelukumppanin takana olevaan ikkunaan satavat vesipisarat.

Ja tekstityksen pois otettuani huomasinkin pian miten realistista dialogi on. Se ei kuulosta niinkään _dialogilta_ jota 4 käsikirjoittajan tiimi on vääntänyt 3 tuntia per yksi repliikki, tai keskustelulta vaan tosiaan puheelta. Melko aidolta. Asioilta joita ihmiset oikeasti voisivat sanoa. Isoimpana esimerkkinä se että tosi monesti jompi kumpi sanoo "Huh?" eli suomeksi vähän kuin että: mitä, mitenkä, mitä sanoit, mitä että, siis mitä... Oikeastihan keskustelussa varmaan noin 10-15% lauseista pitää sanoa uudelleen koska toinen ei kuule tai saa selvää tai oli puuhaamassa jotain muuta niin keskittyneenä että kun toinen aloitti sanoa jotain niin vei monta sekuntia reagoida että nyt pitäisikin kuunnella ja tajuta mitä se tarkoittaa eikä hämmentää tätä spagettia. Mutta kuinka monesti tälläistä näkee elokuvissa? Elokuvathan ovat useimmat täydellisyyden ilmentymää. Turha on karsittu pois. Turhaa ei esitetä. Jos joku tervehtii päähenkilöä kadulla, hän osoittautuu viimeisessä kohtauksessa tämän tuhmaksi äitipuoleksi, tai sitten sillä luodaan vaikutelmaa siitä että päähenkilö on helposti lähestyttävä tai naisten suosiossa tms. Mutta ei vain sitä että joku nyt vaan tervehtii päähenkilöä kadulla. Kaikki tarkoittaa jotain, ja jos joku asia ei tarkoittaisi mitään, se jätetään pois. Tylsää.

Ja siksi lähes aina elokuvissa kaikki kuulee toisensa joka kerta (ja jos ei niin luulee kuulevansa joka johtaa suureen väärinymmärrykseen joka johtaa moniin juoninkäänteisiin). Ja mitä epätodennäköisimmätkin asiat tapahtuvat. 20% elokuvista mies ja nainen rakastuvat liikennevaloissa tai suojatiellä tai vierekkäisillä lentokoneen istuimilla. Muukalaisia parasiitissa on siitä hyvä elokuva että siinä kukaan ei rakastu keneenkään ja kukaan ei ammu ketään, ja se on silti kiinnostava. Jopa imurointikohtaus.

Muukalaisia paratiisissa koostuu siis kolmesta osasta, jotka sijoittuvat New Yorkiin, Clevelandiin, ja Floridaan. Heti alussa huomioni kiinnittyi siihen että elokuva on rakennettu pitkistä kohtauksista jotka ovat melko valokuvallisia - kuvan voisi pysäyttää milloin vain ja tuloksena olisi visuaalisesti miellyttävä valokuva (tosin kaikkea muuta kuin matkailupostikortiksi sopiva). Leikkauksia on siis vain paikasta toiseen siirryttäessä. Kun kaksi ihmistä keskustelee, he keskustelevat samassa kuvassa, vierekkäin. Ei niin että kamera leikkaa aina sen kasvoihin kuka puhuu. Ei saippuaoopperamaista, tvmäistä toteutusta, ei lähikuvia, ei liioittelua, ei alleviivausta. Pääosassa ei ole pelkästään henkilöt, vaan myös heidän ympäristö. Elokuvan tyylilaji voisi olla hyvin esim miljöötutkielma. New Yorkista kuvataan kämäisiä pikkuasuntoja, katuja. Clevelandista lunta. Floridasta motellia, rikollisia, rantaviivaakin vilahtaa, ja hevoskilpailun jälkeinen huuma.

Muodosta ja toteutuksesta tuli mieleeni aiemmin syksyllä katsomani ensimmäinen unkarilainen elokuva eli Béla Tarrin Vastarannan melankolia. Joka on myöskin mustavalkoinen, pitkiä otoksia sisältävä (5-11 min), klaustrofobinen, ihmisten arkisia asioita kuvaava.

Seuraavaksi uusimmat haikut, joista useimmat on sellaisia joita mietin laitanko edes paperille, ja paperillekin laitetuista monista mietin että laittaisinko edes tänne, mutta tässä sitten nuokin. Lähes kaikki maaliskuun jälkeen tekemäni olen tänne laittanut, ehkä noin 4-6 jäänyt laittamatta. Eli hiukan eri asia kuin valokuvien suhteen. Yleensähän valokuvia ottaa sata joista yhtä tai kahta parasta muokkaa ja tunkee tänne. Valokuvista siis esillä 1-2%, haikuista 98-99%... Johtuu varmaan siitä että kuvankäsittelyohjelmilla ei enää pääse vaikuttamaan kuvakulmaan. Ja siitä että kyllähän nytkin päivittäin kymmeniä ja kymmeniä ajatuksia tulee aloitettua jotka tuntuu haikumaisilta, mutta melko heti tulee mieleen että ei tästä haikuksi ole, liian tylsä aihe, tai tästä mulla jo on parempi haiku, tai teenpä tästä sittenkin keskusteluavauksen, tai blogimerkinnän, tai runon, tai ilmaisenpa sittenkin valokuvamuodossa tämän. 5-7-5 muottiin ei monet ajatukset mene. 640x427-muottiin paljon useampi, tai ihan vapaamuotoisiin. Kuten tähän. Ja etenkin niihin jotka eivät edes tänne tule, eli ihan vaan ajatukset jotka ajattelen ja tajunnanvirta jota virtaan jne.

Vain kerran ehtii
herätys soida koska
korvan juurella.

Herään keskellä
aamuyötä, huippauttaa
koristetyyny.

Lomolla kuva
Joposta joka nojaa
pubin kupeeseen.

Huuto.netistä
ostettu nahkatakki,
sitä rakastan.

Näin Nelosella
isorintaisen naisen,
suuntasin Googleen.

Kuntosalilla
syön Fazerin sinistä
jo vartin jälkeen.

Eläkeläinen
räplää Syväkurkkua
alelaarilla.

Kuvaan digillä
satavuotiaan, kysyy
resoluution.

Harrastuksena
nähdä keisarin uudet
ja muutkin vaatteet.

Teeveessä Jippu
ja Tea radiossa,
taas Top Tenissä.

Kirsikkaolut,
vadelmamunkki; turhaan
soiva puhelin.

Luksusta tulla
ensimmäisenä töihin,
istahtaa alas.

Lähellä sydän,
vartalon ympäröimä,
siitä unelmoin.

Teitkö sinäkin
koulusi ruokalassa
muussiin peltoja?

[467]

MÄNTY JA SALAMA

Ylitse kasvoin ihmisten.
Jos puhun - kuka kuulee sen?

Liian yksin ylenin.
Nyt varron: mitä vartoisin?

Ken pilviin saakka kohoaa,
hän vartoo ensi salamaa.

- Friedrich Nietzsche

YKSIN

Yksin, sumussa kuljen!
Yksin on jokainen pensas ja puu,
toinen ei tunne toista,
sumuun sulkeutuu.

Tuttavat tulvivat elämääni
entiseen, valon täyttämään;
nyt, kun sumussa kuljen,
en näe yhtäkään.

Totisesti, viisaaksi vasta
pimeys ihmisen kasvattaa,
se hänet hiljaa, vastustamatta
kaikista erottaa.

Yksin, sumussa kuljen!
Yksinäisyyttä elämä on.
Yksin on jokainen meistä,
toiselle tuntematon.

- Hermann Hesse

ULOTTUVAISUUDET

Taivas on paperia, paperia maa.
Kädet työntyvät taivaan läpi,
maan läpi jalat.
Ranteita taivas, nilkkoja maa sahaa,
tyhjyys on yhtäläinen.
Vapaa tätä tietä kulkemaan
olen, vapaa mies,
maailma avoin, pakenen maailman ääreen,
maailma on kaikkialla yhtäläinen.

- Pentti Saarikoski

ALONE

From childhood's hour I have not been
As others were; I have not seen
As others saw; I could not bring
My passions from a common spring.
From the same source I have not taken
My sorrow; I could not awaken
My heart to joy at the same tone;
And all I loved, I loved alone.
Then- in my childhood, in the dawn
Of a most stormy life- was drawn
From every depth of good and ill
The mystery which binds me still:
From the torrent, or the fountain,
From the red cliff of the mountain,
From the sun that round me rolled
In its autumn tint of gold,
From the lightning in the sky
As it passed me flying by,
From the thunder and the storm,
And the cloud that took the form
(When the rest of Heaven was blue)
Of a demon in my view.

- Edgar Allan Poe

http://plagiarist.com/poetry/7858
http://plagiarist.com/poetry/1860
http://lonniebruner.blogspot.com/2005/01/under-world-theres-lot-of-ass-lot-of.html
http://lirama.net/song/126291

Sean: Do you have a soul mate?
Will: Define that.
Sean: Someone you can relate to, someone who opens things up for you.
Will: Sure, I got plenty.
Sean: Well, name them.
Will: Shakespeare, Nietzsche, Frost, O'Conner...
Sean: Well that's great. They're all dead.
Will: Not to me, they're not.

- Good Will Hunting

Travis: The days go on and on... they don't end. All my life needed was a sense of someplace to go. I don't believe that one should devote his life to morbid self-attention, I believe that one should become a person like other people.

- Taksikuski

Vietin siellä siis kesäkuussa yhden yön +5 asteessa sateessa 01:15-9:45 tms lätäkköjä tuijotellen ja haikuja tehden.

Asfalttiin sataa.
Hoippuva kauluspaita
turhaan herutti.

Kavereita on
muttei kyllä yöpaikkaa.
Penkkiin käpristyn.

Kallion yössä
munuaiskauppiaita
koitan vältellä.

Erään kuppilan
varjostimen sisällä
yhteystietoni.

Yliviivattu
haikun aloitukseni:
"Minua kaipaa"

Puolesta yöstä
kymmeneen pysäkillä
haikuja laadin.

Eikö imarra
jos huonotkin puoleni
sinulle näytän?

Olinpahan vain
adjektiivin tapaisen
yksinäisenä.

Autojen äänet,
sateen läpi kiirien,
yössä seurana.

Jossain vaiheessa
välittäminen astuu
kuvioihin, ja sitten

Katson lätäkköön
ettei bussi vaan turhaan
luulisi mitään.

Kauppaa rehtiä
puhelinta, ei jaksa
kävellä kotiin.

Ensi yön nukun
penkin keskellä ettei
raosta tuule.

Voi rakas juoppo,
en ole koskaan kuullut
mistään "Kurvista".

Yhdellä oikein
kaiket potit - palloja
tosin sikana.

Horisontissa
kerrostalot heräilee
kesähorteestaan.

Jokainen katse
jonka maailmaan valat
minulle haiku.

Läpikotaisin
iiristesi kaiuissa
kyden selata.

Lätäkkö paisuu
lähes silmissä kunnes
bussi roiskauttaa.

Enpä tiennytkään
- kenkäni siniset kuin
Nordean logo.

[453]

Lehtiä usein syytellään siitä että otsikot ovat melko rajuja ja yrittävät provosoida ihmisiä tarttumaan. Mutta minusta asia on melko toisenlainen - monissa otsikoissa on käsijarru päällä.

Tässä muutamia esimerkkejä joita tuunasin:
Kehno TPS nuiji surkean Kalpan -> Kehno TPS nuiji ihan paskan Kalpan
Halle Berry raskaana -> Halle Berry saanut emättimeensä toimintakelpoista spermaa
Seksivideo tuhosi tv-tähden uran -> Nussintavideo tuhosi tv-horon uran
Kiimainen poro hyökkäsi auton kimppuun -> Kiimainen porohoro yritti raiskata Ladan
Kadonnut teinityttö löytyi - Virkavalta tavoitti kadonneen pissiksen naapurinsedän hoivista
Äiti jäi auton alle päiväkodin edessä - Auto töytäisi suojatiellä pikkiriikkisesti ihmistä joka sai pari pintanaarmua
2,6 miljardilla ihmisellä ei ole vessaa - 2,6 miljardia ihmistä käy paskalla taivasalla
Katie Holmes aikoo juosta maratonin? - Tom Cruise pakottaa Katie Holmesin maratonille avioeron uhalla
Camilla innostui tai chistä - Camilla seurasi pari minuuttia tai chi -kurssia
Janne Kataja avoliittoon - Janne Kataja tiputti asumiskustannuksiaan noin 40% muuttamalla saman katon alle tyttökaverinsa kanssa, kihlasormusten hankkimisesta juttelevat päivittäin

Cityssä on
profiileja: 58148
joista naisia: 18422
joista vieteltävissä: 8829
joista kuvallisia: 3206
joista 6kk sisään päivittänyt profiilinsa: 1184
joista sellainen nimimerkki jota voisi ehkä klikatakin: noin 200
joista käyntikortissa muutakin kuin ei mitään tai horoskooppi tai testitulos tai laululyrics: noin 70
joista mitenkään järkevän tekstiläpän omaavia: noin 20
joista kuvassa aivoimaliaan ja kiehtovan oloinen nainen: noin 2
joista löytänyt: 1

Ja oletan että se noin 1 muuta osoittautuisi viettelyprofiilin tai viestiarkiston tai blogin tai muut kuvat tarkistettuani epäkiinnostavahkoksi.

Ja nimimerkkejä joita ei oikein tule klikattua (paitsi soskupornomielessä ehkä) ovat mm:
- kaikki missä on ikä tai syntymävuosi tai vuosi jolloin nikki perustettu tai puhelinalue
- horoskoopin sisältävät nikit
- pissiskikkailua erikoismerkeillä, esim _^SyVaLlInEnBeJbE^_
- kaikki missä on mitään miss tai ms tai mrs tai neito tai nti tai lady tai neitokainen tai peipe tai tytsy tai She tai queen tai maid tai princess tai barbie tai mimmi tai girl tai mami tai woman tai mirri tai misu tai kisu tai cat tai kissa tai kitten tai blondi tai angel tai enkeli tai enkuli tai enkuliini tai tai n tai joku-tar-päätteinen esim pussytär
- kaikenlaiset gootihtavat tai idiootihtavat tai hintahtavat tai hihhuliinimäiset tyyliin TuskanTytär tai MetsänHengetär tai KeijukaisMieli tai UsvanLapsi jne
- kaikki kokoon viittaavat, esim DD90, XL, mini, kääpiö jne
- kaikki satuhahmot, esim tirlittan, pikkumyy, muumi, ruusunen, tuhkimo jne
- kaikki sadomasotouhuihin viittaavat, esim domina, sub, orja, piiska jne
- mävaan tai joku nimi ja sen perässä vaan tai mikään sana ja sen perässä vaan jne tms et cetera on tosi yök
- kaikki missä on bile tai tuning tai rap

Eli siis joku [_XL-Vesimies-PupumyyorjattarenTuningPentu86_]vaan olisi melko bueno.

Joten, jos 58148 ihmisen joukossa kaikella järjellä on oikestaan vain yksi (romanttisessa mielessä) kiinnostava, mitä järkeä olisi mennä baariin (tai juuri minnekään muuallekaan) jossa on 200 tai 300 ihmistä..? Ei ainakaan tutustumismielessä. Mutta voihan siellä pinkillä kameralla leikkiä ja puolituttuja jututtaa. Jee.

Toisaalta, City ei edusta kattavaa syväleikkausta suomalaisista. Vaan tietynlaiset kategoriat on melkoisesti yliedustettuina. Sen kummemmin tässä mainostamatta että mitkä.

Kantapään karheus
satiinilakanoissa
vittu herättää.

Huulissasi on
haikumaista kauneutta,
perille pääsen.

Pikkelssipurkki
tupakoilla pakattu
penkin juurella.

Niin mielelläni
vatsasi magnolian
vivahteet koen.

[433]

Bonus-tanka:

Katsottuani
Hollywood-murhien top
20,
lähden Saleen ostamaan
ruisleipää ja juustoa.