Kesän pimeys

Hellän banaanin tuoksu (5.3)

Voitin pokerissa muutamat kolikot,
unohdin paljon enemmän.
Olen ylösalaisin siltä tyynyltä
jolla painajaisia katsellut jo monet yöt.
Johtuiko raolleen jääneestä
ikkunasta, kevättuuliyö voi
olla raikas hyytävä.
Aamulla suljin,
ranteeseeni tuli nirhama,
sain siihen tunteen värin kuivumaan.
Minun otsaa, poskia ajelehtii
kolmisen sormea,
haistan paidan, hiukset tummat, kaulan kuvetta,
olen katon ja luomien alla,
sisässä huonetta,
kuulen lautasia, lokasuojia, rakennustyömaan,
etäällä mutta ison.
Mietin ihollani silmiä ja hymyä.

Aamu-TV (19.3)

TPS ja muut kamppailee playoffseissa.
Champions-liigassa jatkolohkon viimeinen pelipäivä.
Tekevät maaleja, ja sitä muuta.
USA ottaa Irakin ehkä ylihuomisyönä.
Joku virus riehuu ympäri maailmaa, tappava.
Jäätteenmäki ja Lipponen neuvottelevat hallitusta.
Minä lähettelen sähköposteja joillekin
keitä ehkä voisin haluta tuntea.
Valta, voima, kunnia. Maine,
raha. Paremmuus, voittaminen...
Minä haluan vain pöydän ääressä juustoleipää nauttia,
sormella hämmentää kahvin maitoa.
Katsoa ihmistä silmiin, ja
tyytyväisenä ulos.
Miettiä vaikka mitä kasettia
sen kanssa näkis tai kuuntelis
ja vähä jotain muutakin siinä tekis.
Illalla tuuli puhaltaa melkoisesti,
aurinko kuultaisi päivällä pilviharson läpi.

Koneella (24.3)

Syön joulun viimeisen karkin.
Se on appelsiinia, kovaa.
Olen vielä yhtä ihastunut,
ja minulla on ihmisiä jopa enemmän,
tulit silloin ennen uuttavuotta,
teimme mitä teimme,
lähdin mukaan bussillesi
vaikka oli niitä ennätyskylmyyksiä.
En voinut olla kiroilematta.
Selvittiin.
Katsoin Antarktikseen sijoittuvaa kauhua,
sinulle annoin Alaskassa kiitävän junan.
Pidit tietenkin siitä.
Se pitkä kylmyys.
Sitä kesti.
Suojaudun sälekaihtimen alta
ikkunapuitteesta metallisesti
kimpautuvalta kevään tulilinjalta.
Edessäni on ihmisiä, ruudulla.
Keskustelevat riveillä.
Hiljaa rullaa,
juon vähäistä kahviani nopeammin.
Tosi asia on että haluaisin
juoda kanssasi olutta metsässä
ja halailla ja keinua penkeillä ja polvilla.

Kylähullu (9.4)

Lisärakennuksen pohja alkaa olla valmis,
tasapainoilen vanerien vieressä
lautoja pitkin lätäkön yli.
Kongissa väistän eläkeläisen
joka haisee mysliltä.
Suuntaan torin yli parempaa kauppaa kohti.
Ruoka vai hinnat, viihtyisyyskö,
sen takia että on tottunut kotoisaksi..?
Saattaisin tuttuja nähdä,
noin sata ihmishahmoa sekalaisina
ryppäinä ympäriinsä.
En olekaan pitkään havainnut ketään,
onko minulla vähän tuttuja,
vai näyttävätkö ne jo toisilta.
Ehkä ne vaan asuu ihan muualla.
Luin netistä jotain että kun on noin
125 miljardia galaksia niin
yksinkertaisella laskutoimituksella saatas että
joka sekunti kuolis 79 tähtee...
Sitten erotan Antin.
100 metrin päässä.
Kalakukkokojun kupeessa,
takki auki.
Piippu huojuu innokkaassa nyrkissä.
Riehuu ja selostaa
omiaan.

Aamuyö (5.5)

Makaan avaamaton Magnum poskellani sykkien,
kuin hengästynyt leijona savannilla.
Hampaani on kuolemassa.
Olen oksennellut, itkeksinyt,
yöchattia katsellut.
Lintunen lauleskelee
valkoisten verhojen lähistöllä.
Katson lakanan ruutuja hievahtamatta.
Lupaan itselleni ruveta
laittamaan asioita kuntoon.

Kevätaamu (5.5)

Lehdet päivystävän hammashoidon odotushuoneen pöydällä.
Työvoimatoimiston alakerroksessa hissin ja portaiden liepeillä
seiniin nojailevat jonon rippeet,
muutama minuutti ennen yhdeksää.
Lööppi tv-visailijan hautajaisista,
lempinimellä.
Tepastelen alas lämpimän kuulasta katua,
unelmoin, pelloista, vaeltelusta,
kukkaan puhkeavia halauksia,
tuulenpuheisia hiuksia.
Sineä kajastavassa yössä
ihminen lähelläni.

Lähellä kesää (23.5)

Meillä on ollut
kantavia teemoja,
sisäpiirin juttuja,
lempisanoja,
yhteisiä asioitamme,
hymyilemisiä, nautiskeluja.
Harrastuksemme
kepeä oloilu, kahvit.
Niin kai melkein jokaisella,
edes toisinaan.
Silti,
jos se,
tämä, on keskivertoa
mitä elämällä on heittää…
Yskin auringossa, koivun suhinan,
koripallojen, maton tamppauksen,
ohi kiitävän mehiläisen,
liikenteen määrätietoisen huminan
polttopisteessä
ihanuuttasi.

Raikkautta (4.6)

Elementtitalon edessä,
pienen leikkipuiston
turkoosilla penkillä
hulauttelen olutta tölkistä.
Hammas ei enää koske,
otin Ketorinin.
21:05 alkaisi elokuva,
ehtisin sopivasti.
Antennin ympärillä pörrää
pääskysiä, niilläkin on
hyvä olla maailmassa.

Pullamatka (4.7)

hampaat pesemättä
likainen paita
tukka kuivumassa
vetskarit ehkä unohtuneet auki
olen hikinen
tunnin nukkunut
torin maisemassa
alkaa sadetta
tulla ja koskea
täynnä rakkautta
ei vain ihmisestä kyse

Itikka (4.7)

Itikkaa ei enää erota hämärässä,
ei tiedä missä se väijyy,
olin juuri pohtimassa,
työttömyyttä ja sen suuntaista,
minua, niin tämä.
Pitelen peittoani kuin härkätaistelija,
väijyn saalistani kuin Rokka.
Itikka erottuisi ainoastaan
valkeaa lakanaa vasten.
Ininästä ei tiedä mistä se tulee,
kuullut jo niin kauan,
ajatusten takana,
äkännyt sitten yhtäkkisen hiljaisuuden,
ohimolla lutkutus käynnissä.
Siinä oli viimeinen pisara.
Kun se sattuisi kunnolla liki
niin kuristaisin sen.
Odotan.
Hengitän tarkasti.
Tule.
- Ja saan paikkani.
Kaadan ja kahmon
peiton sänkyä vasten,
kuristelen ja painelen, puren,
jossain siellä sisällä se on,
tönin, jouset antaa periksi, änisee,
hengästyn,
joku voisi luulla vaikka mitä
mutta tämä ei nyt ole sitä.
Vaimeaa öninää.
Kyteekö se vielä tuolla,
vai leyhähti vain jonnekin
syrjemmälle, punomaan.
Erotan kangistuneita kohtia
kankaan pinnassa,
kahvia varmaan.
Makaan kevyenä peiton päällä.
Tästä minä pidän.
Millaista olisi se kipsilevytehtaan projektivalvonta,
sokean erityisavustajana, tai muut.
On se eri asia tappaa itikkakin kerran vuodessa,
kuin 8 tuntia about putkeen.

Mieleni (11.7)

mieleni tuulen raikas
pyyhkeen lailla
karhean hellä
ystävällinen
yksinkertainen, rikas
kuin nurmi
tiedän, sinun lähellä
haluan olla,
kanssasi nauttia
sinua, sileitä
poskiasi koskettaa,
olkapäitäsi
pilviä katsella

Kesäilta (11.7)

Katsoin korkeushyppyä.
Tulin parvekkeelle.
Tein runon.
Kuului sorinaa.
Tuntemattomia naapureja, vieraitaan.
Liikenne etäällä pehmeää.
Pääskysiä katselin.
Jostain haisi pyykki.
Sinua lämmöllä mietin.

Rommiaamusänky (18.7)

Morning aftereissa
kurotan lattialta DrPepper-sekoitukseni,
päältä pala omaa pizzaani,
hain jääkaapista kelmuista.
Pöpperöinen olo vielä,
paahteinen ilma,
lisään muikean humalan
ja tyydytetyn nälän alun,
ja kellun täällä sängylläni
yli auringon
ja ruohonleikkureiden
ja postinjaon ja
osan ostoskasseistakin.
Jos voisin valita tai vaikuttaa
niin heräisin ja minulla olisi
kymmeniä tekstiviestejä
puhelin täynnä,
tutuilta ja uusilta naisilta,
jotka kertovat palavista
tunteistaan minua kohtaan.
Unelmoin uneksivani tästä.

Kadulla pysäköitynä (19.7)

Ihmiset kantaa pizzaa.
Työntää rattaita.
Ihmiset istuu kalterien takana
terassilla tummansinisen päivävarjon alla
oluen kanssa ja toistensa.
Jokaisella hieman oma ilme ja pukeutumisensa.
Jäätelön kääre leyhehtii
tien keskiviivan luona.
Kaunis hetki.
Autoilla rekkarit.
Puilla lehdet.
Minulla rakkauteni.

Millaista (30.7)

Millaista olisi asetella tiiliä limittäin
huoltoaseman parkkialueella
jonkinlaista kierto- tai viheraluetta varten
kun jotkut lipan alla
katsailevat ihaillen lähestyviä pilvirintamia
arvellen tulisiko ukkosta.
Millaista olisi myydä mansikkajäätelöä
kojussa kun kaksi ihmistä astelee
naureskellen Spariin innokkaina tuutteja ostamaan.
Millaista olisi 3 minuuttia pikkukioskinsa
avattuaan ottaa vastaan minunlainen minä
ja hänenlainen hän, jotka tulee jaliskentältä
huomaamansa olutpullot vaihtamaan kahteen tikkariin,
kun rahana ei saa.
Millaista olisi olla taksikuski,
vedellä tupakkaa muiden kanssa sairaalan edessä,
kun hymyilevä rouva astuu alas bussista,
vierailukäynnille, kun ensin oli huikannut
kuskille että eikö mennäkään Kysin kautta,
ja sitten käännyttiin seuraavassa risteyksessä.
Sitten kohta olen astelemassa torin yli,
kahvipannua ja telkkaria päin,
mietin että kaikki on jonkunlaista,
ja joskus se jonkunlainen vaan tuntuu
niin hyvänlaiselta.

Parvekeyö (30.7)

Vietin kauas yöhön parvekkeella
sinä sydämessä.
Hämärää tuli muttei viileää.
En usko että yksikään koivu
hievahti lainkaan.
Taivas oli tasaista upeaa.
Metsämansikkaherkun lusikoineena
nuokuin jalat korkealla kaiteella,
tyytyväinen pää selkänojan reunaan tukeutuen.
Linnut hurjisteli huimaavia kaarroksia
ihanassa yössä.
Minulla sinut sydämessä maailmassa.

Totuudet (6.8)

Sillan alta kohtasin perustotuudet.
Ne jo tiesin mutta silti.
Helteen hämärässä kaiverruksia,
jälkiä laudoissa tutkin.
Niitä oli koristeltu lyijykynäpiirroksin.
Monenlaisia variaatioita,
olutpullonkorkkien ympäröiminä.
Voikukkapolkua, hennon puron yli,
niiden luo olin saapunut.
Perustotuuksien ja erikoisasentojen.

Sähköä (27.10)

Vaahtokarkkeja pulppusi välillämme.
Kihosit katseeseeni vaaleanpunaisissa, violeteissa villapaidoissa,
sulauduit silmien taakse.
Ja se kun kävelit seinään kahvikupin kanssa.
Et ole joka päivä,
etkä ensimmäinen ja viimeinen ajatukseni,
mutta varmaan vielä
pari viikkoa
keskimmäinen.

Aito uni (8.11)

Herättyäni
tuoksun yhä sinun
kasvoille, sinun suudelmille.
Katseesi muisto
kuulaana ihossani.
Ympärillä sinun sormiesi lämpö.

Vapaudenpatsas (12.11)

Et sitten ilmestynytkään.
Seisoin vartin koulusi lähellä.
Et vastannut, soittelin kymmenen kertaa.
Olin jättänyt kahvin tippumaan,
kermaa ja berliininmunkkejakin olisi ollut.
Siksi pari kyyneltä.
Saavuin takaisin.
Minuna olemaan.
Katsoin postit, iltalehdet,
jotain pientä.
Hörpin kahvia.
Mietin välittäväni sinusta.
En tiennyt missä olit.
Katselin kaukaisuuteen sateessa kuin Eiffel-torni.
Tänään meitä ei muodostunut maailmaan.

Muisto 20.8.01 (12.11)

Laitoin oven niin ettei se mene lukkoon ja lähdin
kameran kanssa helteeseen. Kävin laiturilla
ihailemassa lumpeita ja pilvien heijastuksia laineilla,
otin kuvia varjostani. Sitten menin kentälle, sen
löysän pallon hain voikukkien keskeltä. Vetelin
kierteellä ylähirsiin. Laittelin tekstarin Ainolle,
yritin saada pelailemaan kanssani. Siellä se tunnilla
oli ihan vieressä. Ja sinä kylän toisella puolella
lukiossa.
Palasin koiriesi keskuuteen, laitoin kahvia
kattilassa, mustikkapitkon otin kaapista appelsiinien
vierestä. Ilmestyit kohta. Sulla oli ollut viimeisenä
ratsastusta, ja haisit talleille, laukalle, satuloille.
Vedin päälleni sängyllä ja halailtiin. Päästin sinut
suihkuun, verhojen raosta seurasin yläasteelta
kaupalle, lukiosta toiseen suuntaan maleksivia.
Saavuit märkänä valkeassa pyyhkeessä, istuuduit
sängyn reunalle. Tuntui hyvältä hieroa froteeta ihoasi
vasten, pitkin. Sitten ojentauduin pitkälleen,
seurasin kun valitsit kaapin alalokerosta mitä
laittaisit päälle. Sujahdit sinisiin stringeihin.
Tulit viereeni, lähelleni, lumoavana.

Hurahduksista (16.11)

En ole hurahtanut päähineisiin.
En ole hurahtanut nuudeleihin tai Pilttiin.
En ole hurahtanut siihen että tungen vasaran tai muun nenäni tai jonkun muun läpi.
En ole hurahtanut vegetarismiin.
En ole hurahtanut rastoihin.
En ole hurahtanut festareihin.
En ole hurahtanut animeen.
En koskaan hurahtanut vyölaukkuihin.
Kerran mulla oli jojo.
Joku sen mulle vaan antoi.
Sain sen maahan ja takaisin ylös.
En ole hurahtanut CMX:ään, Pikku G:hen, Linkin Parkiin jne.
Mutta Final Countdown ja Dingo uppoaa yhä.
Enkä ole hurahtanut rullaluisteluun.
Enkä ole hurahtanut soittoääniin.
En ole hurahtanut myöskään Salkkareihin.
Tai anarkismiin, tms.
Ehkä hurahdin Popstarsiin, ja viimeksi Idolsiin.
Minä olen hurahtanut useimmiten ihan ihmisiin. Hetkeksi.

Ikkunassa (21.11)

Tuopeissa on olutta,
eri muotoisissa,
eri korkeudella,
eri sävyistä.

Emme enää pelaa korttia.
Katselemme lumisadetta.
Aivan edessämme katuun asti putoilevaa.

Joku muistaa välillä
jonkun kohdan
jostain Kaurismäen elokuvasta.
Joku kaipaa voileipiä.
Joku tarvitsee lisää tupakkaa.

Minä haluan ettei sade pääty.

Vartti sitten parkkeeratun ruskean Saabin katto on jo peitossa.

Tryffelit (3.1)

En itkeskele enää.
Nousen sängystä,
kuuluu näpytystä.
Kierrän katsomaan.
Pelailet pasianssia koneella.
- Sain toisen nenistäni auki.
Odotat että voit taas mennä pelargoniahöyryn ylle.
Tarkistan ettei kamera ole kuuma,
olin korjannut ruostuneen patterinavan
päivällä oluttölkin palalla,
nenäliinapussukan muovilla eristettynä,
tähtisädetikkua ja Edamin tinapaperia kokeiltuani.
Juhlin sitä yksin innostuneena,
naapurit ehkä erotti hihkuntaa, töminää.
Sitten soitit, että olet sen verran kipeä että menet yöksi äidillesi,
taustalla tenori.
Katselin Atomic Kitteniä, Aguileraa, Garmisch-Partenkircheniä,
nyrkkeilyä, fitnessiä, Idolsia, Unelmien poikamiehen ratkaisua,
piparit loppui, tryffeleitäni en löytänyt.
Olit törkeästi syönyt loput minulta kysymättä.
Etkä edes mennyt muualle nukkumaan.
Kun vielä sain olla yksin, niin ennen vessaa
juutuin katselemaan jäkistä.
Suomi teki lerpulla voittomaalin 59:47
siniviivalta Venäjän moken olkapään yli.
Iloitsin, hymyilin.
Mieleeni ei mahtunut
ihmisiä, ihmissuhteita.

El Maco (5.1)

Tuolilla on limpparia, istun reunalla.
Tämä hampurilainen. Nämä huulet.
Tämä kastike. Tämä asento. Nämä kädet.
Tämä tila. Tämä valaistus. Nämä ihmiset.
Tuo sää. Nuo autot. Se juna. Ne askeleeni.
Minä. Kuopio. Kaverit. Hän. Minä. Hyvä.

Lahja (18.1)

Katon länkkäriä.
Syön hernekeittoa ja ruisleipiä.
Intiaanit takoo rumpuja.
Sulla on nimipäivä.
Tekstaisin sulle kohta
miten sählyssä meni.
Joulutähti itkee
rapeita kyyneliä.
Huomenna teen sulle hampurilaisia
ja annan Tiimarista hakemani
kolmen euron hellänpehmeän hylkeen.

Työvoimakoulutuksessa (12.3)

Lyijykynän suhina ruutupaperilla.
Mahojen möyrinä.
Minuuttiviisarin raksahdukset.
Läjä kalvoja.
Harmaa muovilattia.
Avattu ikkuna täynnä keväisiä hankia.
Onneksi tiedän sinun olevan alle kilometrin päässä.

Huulirasva (12.3)

Äiti kertoo terapeuttinsa kuolleen.
Viinaan.
Otan sinisestä lasikulhosta
mehiläisvahahuulirasvan, sipaisen suuni ympäri.
Vaihdan sukat.
Laitan vietävät postit muovikassiin.
Katson sähköposteja, vastailen.
Tekstaan ihmisiä huomisen synttäreilleni,
mietin keitä kutsuisin.
Lähden ostamaan itselleni lahjoja,
50 euron setelillä.

Me (12.3)

Minä yksi miljoonista.
Yksi miljoonista sinä.
Me yhdet kahdesta.
2 miljoonissa.
Tv:n hämyssä pyöriskelemme pehmolelujesi välissä,
irtokarkkejamme mutustelleina,
hivelen sormellani mahasi ihoa paidan alla.

Aamu bussipysäkillä (26.3)

Keväinen tuuli
Räjähtäneitä toppatakkeja
Ryysyisiä pipoja
Tuhruisia hankia tienpenkalla
Tylyjä kerrostaloja
Kämäisiä koivuja
Parkkipaikat, metsät, taivas
Keväinen tuuli

Yhdyssanoja (31.3)

Yksijalkainen mies kahvipöydässä.
Finninaamainen tytsy suojatiellä.
Kevään hehku pakettiauton tuulilasissa.
Haimme harmaalta rouvalta
nahkakenkiä ja pukuja.
Kun näen sinut, kun
taas kohtaan sinut,
olen kanssasi, lähelläsi,
kerron että...

Paska siirappihaiku (9.4)

Sydän laulaa, soi
silmät, iho kuuntelee.
Sinun lähellä.

Maitosuklaalla kuorrutetut vaahtopallot (16.11)

Olen tänään syönyt
16 neekerinpusua,
3 hillomunkkia,
1 makkaran tulisella sinapilla
ja normaalilla ketsupilla,
ja ison läjän muussia.
Kahvia juonut.
Ajatellut sinua lisää,
tutustunut enemmän sinuun,
unelmoinut vähä vähältä sinusta.
Olen tullut lähemmäksi
hetkeä jolloin saan painaa
huuleni niskaasi.
Töissä nahkatakkini hiha viilsi peiliin jota kannoin
pakettiautoon vastasataneella lumella tasapainoillen.
Kotiin tullessa näytin varmaan puukotetulta.
Tai sitten ihmiset katsoivat jotain muuta minussa.
Joskus kävelen sinun kanssa, jonnekin,
jotain kohti, jotain ostamaan, tekemään.
Otan vielä aamulla unohtamani tabletit:
1 Monivita, 2 Dolo Kalk.
Suljen monitorin,
sammutan valot,
laskeudun sängylle,
tyytyväisenä päivästä,
sinusta,
maailmaan.

Kojootti (17.11)

Potkit rakkauttani munille
hakkaat rakkauttani pesismailoilla, kaulimilla, paistinpannuilla
höykytät rakkauttani pimeällä kujalla
mukiloit, kuristat höyhennät rakkauttani
ajelet rakkauteni yli traktorilla eestaas
tyrkkäät rakkauteni rotkoon
moottorisahaat rakkaudeltani pään ja raajat
naurat paskaisia rakkaudelleni
pistelet rakkauteni kynsien alle nuppineuloja
kuset ja syljeksit rakkauteni päälle
pyyhit räkäsi rakkauteeni
tönäiset rakkauteni tiikereille
tunget rakkauteni eristysselliin
raahaat rakkauteni giljotiiniin
heität rakkauteni roviolle, mikroon, pesukoneeseen
köytät rakkauteni ydinpommiin
mätkit rakkauteni lapiolla suohon
vedät rakkauteni vessanpöntöstä
panet rakkauteni haukkaamaan katukiveystä ja potkaiset maihareilla takaraivoon
mäiskit rakkauttani kärpäslätkällä
kuskaat rakkauteni keskitysleirille, krematorioon, automurskaamoon, kaatopaikalle
ammut rakkauttani singolla otsaan
heilautat rakkauttani kirveellä ohimoon
poraat rakkauttani poskiin ja kaulaan
napsaiset saksilla rakkaudeltani nenän
työnnät rakkauteni silmiin viidakkoveitsen
lätkäiset rakkauteni selkään lapun: POTKAISE MINUA
ja talutat keskelle toria ja pakenet
mutta aina kun aamu sarastaa
on rakkauteni ehjä ja viriili
sinua saalistamaan

Talvi-ilta (9.12)

Lähetin sähköpostin,
niistin sieraimeni,
söin tryffeleitä 3 erilaista.
Siemailen kahvia
kyljellään sängylläni.
Mutustan purukumia: Monster Strawberry.
Talven synkkyys jäytämässä sukkiani.

Ah (9.12)

Rakkaus, painu vittuun.
Rakkaus, ime paskaa ja ala vetää vitun äkkiä.
Mistä olet oikein karannut, rakkaus?
Painu kotiis kasvamaan rakkaus!
Jäikö aamulääkkeet ottamatta.
Rakkaus, saunan takana on tilaa!!!
Rakkaus,
haluatko turpaan?

Vaahtosammuttimesta (9.12)

Olen katsellut vartin vaahtosammutinta
josta tein keväällä runon.
Tuulipuvun takki vaihtunut toppatakkiin.
Ryijy näyttää enemmän iltaruskolta.
Muovikukkakimppu ei taida olla sama.
En muista mitä alla oli,
nyt normaalia normaalimpi tuoli.
Vaahtosammutin josta tein runon keväällä,
on vartin katsellut minua.

Sammalen alla (13.12)

Tiedän sen,
sen tiedän:
jossain pinnan syvyydessä,
sisällä salaisuuksissasi,
peninkulmien päässä,
laaksojen toisella puolen,
monen kaarevan mutkan takana,
etäällä labyrintin onkaloissa,
matalalla, kaukana sieluusi vaipuneena,
ihan pienenä,
nurkkaan hiipineenä,
keskellä hiljaisuutta,
sammalen alla,
sinä vielä hivenen minua rakastat.

Mysteeri (16.12)

Suuntaa hakemassa kaljatuopin kanssa.
Ratkaisuja etsimässä Alkon hyllyjen välissä.
Onkimassa vastauksia Leijonan kaulasta.
Pöntön partaalla lähelle universumin mysteeriä hiipineenä…
Silmät punaisina peiliä vilkuillen,
yhtä etäällä kaikesta kuin ennenkin.

Aladdin (16.12)

Itken ja teen runoja,
juon kahvia rusinoiden kera,
mietin ihmisiä,
katselen risteystä,
pohdin hiljaa itseäni,
avaan konvehtirasian.

Tendenssi (16.12)

Rakkaus, tahdon löytää sinut kassajonoista, kaduilta.
Rakkaus, tahdon kohdata sinut kioskeilta, torilta.
Rakkaus, tahdon saavuttaa sinut liikennevaloista tai pizzerioista.
Rakkaus, tahdon törmätä sinuun huoltoasemilla ja kirpputoreilla.
Rakkaus,
oletko kenties tuossa lentokoneessa joka suhisee silmieni editse pois jonnekin.

Melkein (4.1)

Vain summittaiset jäljet rantahiekalla,
vain kuohu aallonharjalla,
vain kaste kukan terälehdillä,
vain herkkä kesän pilke koivuissa,
kajastus lämpöä horisontissa,
pieni pilven säie taivaalla,
ainoastaan hajanainen maku huulillani,
kaiun väre sisälläni,
on rakkauttani jäljellä.

Strangelet (8.1)

Yöchatin juontaja ottaa yhtäkkiä hopparihousuistaan
pumppuhaulikon, imee kitaansa ja tekee Cobainit.
Paitsi tästä jää parempia todisteita.
Mäkihyppääjä repii kesken v-tyylin kainalostaan puukon
ja survaisee täysillä rintaansa.
Sponsorit eivät ole mielissään.
Formulakuski kaasuttaa 3 sekuntia ennen starttia
keulille ja mätkäyttää täysillä ekaan mutkaan.
Kypärän sisältä löytyy tutkimuksissa aivomönjäinen ruutupaperin pala jossa:
nobody loved me.
Sveitsiläisessä ydintutkimuslaboratoriossa tiedemies
törmäyttää 2 hiukkasta yhteen niin että universumi tuhoutuu nanosekunnissa.
Jossain Jumala miettii -
sinne meni Pulp Fiction, Beethovenin yhdeksäs, Me naiset,
ja muu höskä.

Vaahtosammutin (5.4)

Katselin tunnin vaahtosammutinta ja ajattelin sinua.
Tekokukat sen yllä, alla peruukki.
Vasemmalla tuulipuvun takki,
revontuliryijy oikealla.
Ajattelin tunnin sinua
ja vaahtosammuttimeen katselin.

Ompelukone (13.4)

Olen järjestänyt LP:t diskomusiikkiin, kokoelmiin, ja muuhun,
laittanut aakkosjärjestykseen.
Kassalla melkein satavuotias nainen.
-39 hankkimastaan ompelukoneestaan on hajonnut joku osa.
Kyselee voisiko joku tulla katsomaan sitä.
Minä kuuntelen etäältä.
Kasvoistani lirahtaa kyynel,
läpsähtää Sabrinan valkealle paidalle,
valuu, kohti pohjan pölyjä,
muun roskan joukkoon.

Kaverit (12.5)

Kaverin kaveri viiltelee ranteitaan.
Kaveri viiltelee ranteitaan.
Kaverin kaveri eroaa.
Kaveri eroaa.
Kaverilla ei ole rahaa.
Kaverin kavereilla ei ole rahaa,
kavereilla ei ole rahaa,
kaverit juo, kaveri juo.
Minulla on nyt nuo kaverit ja kaverien kaverit.
Vasemmassa kädessä kipsi,
sillä kädellä en voi viiltää,
enkä sen rannetta ainakaan.
Juttelen netissä monien naisten/tyttöjen kanssa,
yleensä tulee ero ennen kuin nähdään oikeasti,
ja uusia riittää.
Tileillä mulla on rahaa vaikka kuinka.
Kahvia tulee juotua,
on yksi jonka kanssa sitä rakastan tehdä.
Hän on upea ihminen,
Häneltä sain joskus oman pelastukseni.
Eilen mutustin hänen kanssaan munkkipossuja,
hän istuksi sylissäni
vihreäsiniraitaiset sukat heiluen.
Jostain mietteideni keskeltä rynnähtää kyynel poskelleni,
lipuu, kuin hänen sormenpäänsä hopeinen hipaisu.

Sängyllä (23.5)

Olen nukkunut koko sunnuntain.
Tai makaronilaatikkoa söin kahdesti
ja Monacon gp:tä seurailin.
Juuri join kahdet jääkahvit.
Katselen Gimmeliä.
Housuja, hiuksia.
Ajattelen ihmisiä.
Raotan verhoja.
Koivut nuokkuvat pehmeinä,
taivaan mustikkamaidon edessä.
Ketkähän ajatelleet minua,
mitä tekemässä.

Aamulla (2.6)

Nousen alta syvänpunaisen täkin,
haen siniseen kuppiin kahvia,
napsautan keittimen päältä,
otan hillomunkin,
lisään punaista maitoa,
katson ruskean sävyjen kiertelyä, kumpuamista.
Astelen mukavasti takaisin sänkyyn, kyljelleni,
otan hörpyn, haukun,
pehmeät maut tepastelevat päässäni,
lipuvat mahaani vähä vähältä.
Lasken kupin lattialle, munkki kantenaan.
Käyn selälleni,
jalkopäästä valkeahkojen verhojen raosta
juuri ja juuri yli kerrostalon säihkähtää
kirkas kimpsu säteileviä terälehtiä,
tyynyni kupeeseen viipaleeksi.
Ja sitten tajuan
tämän

Rannalla (12.6)

Kun avaan märät silmäni,
käteni niin haaleina,
näkymä kuin mustavalkea.
Muurahaisia kiipii
ylös kalliota, vikkeliä.
Kuulen lentokoneen, airoja.
Räkä lepattaen suuni kupeessa.
Äsken hytkynyt maailma
tyynesti ympärilläni.

Kesäkuuyö (15.6)

Pari tanakkaa pimua hypehtii Kolmosella
laiskanlaisesti vesi-ilmapalloja väistellen.
Välillä läiskähtää mahaläskeihin.
Nelosella rouva selluliitti voitelemassa
sääriinsä levitettä joka peittää
karvat ja kohjut ja sellaiset.
Meitsi säätelee novellin tapaista,
jossa mm syön pipareita.
En ole varma uskallanko näyttää sitä kenellekään.

Juhannus (25.6)

Olisin halunnut kuljeksia
sinun rinnalla tämän pellon
lempeässä viileydessä.
Olisin halunnut sinun kanssa
silittää näitä monenlaisia
heleitä kukkasia.
Sinä vierelläni
olisin halunnut tässä tuulessa
tuntea nenässäni virran laineet.
Seisoskelen keittiössä.
Muut grillailemassa makkaraa,
laittelemassa kokkoa.
Puhelinlanka katoaa metsänrajaan.
Perhonen räpistelee ikkunaa vasten.
Alkaa sataa.
Tahdon sinä lähelläni
juoda kesäyössä kermakahvia
portailla, nähdä
ruohon värisevän.

Pihassa kaveria odottamassa (7.8)

Kirkon kellot kumahtelevat.
Jotkut menee naimisiin
tai joku tungetaan kohta hiekkaan.
Hikisestä autosta sählymaila sylissä
katselen suhuavaa, rapisevaa pensasta.
Tyttösiä pyöräilemässä.
Laitetaan Busta Rhymes soimaan.

Sählyn jälkeen (7.8)

Kuuntelen selälläni
verkkarit jalassa
Billie Holidaytä.
Lueskelen DVD:iden takakansia.
Ajattelen tuntemiani naisia.
Mietin kuuta,
mietin pilviä.

Angst-lauantai (13.9)

Juon paskaa olutta.
Pelataan paskaa tietokonepeliä,
kuunnellaan paskaa musaa,
katseltuamme paskaa elokuvaa.
Vessan ovi on paska, ei pysy kiinni.
Vyön solki on paska, luistaa reiästä.
Kengät on paskat, pohja hajonnut,
liimaukset irtoilleet, haisevat.
Kadulla
ilmassa syksyn tuntua,
asfaltti kiiltelee,
niin kaunista yhtäkkiä kuin pesäpallomailalla ohimoon kulman takaa.

Sinun vuoksesi (14.9)

Jumala napsii nitroja.
Jumala pirauttaa Karpolle.
Jumala syö mansikkajäätelöä
2 litran pyöreästä lootasta
keskellä sohvaa lootusasennossa
ja katsoo Titanicia.
Jumala itkee kylpyammeessa.
Jumala ei saa nukuttua.
Jumala käy ostamassa Kossua.
Jumala sipoo hiuksiaan,
katsoo itseään peilistä.

Perjantai-ilta (17.9)

Täällä me olemme,
sälekaihdinten takana,
katselemme saippuasarjoja,
uusia ja vanhoja visailuja,
surffailemme netissä,
chatimme,
juomme kahvia,
lämmitämme mikrossa lihapiirakoita.
Välillä käymme t-paidassa parvekkeella,
roskapussin tuoksut hulmuaa syksyn rinnalla,
taivas mustempi kuin tv:n kyljet,
tähdet pikselin kokoisia.
Täällä minä olen.

Se (5.10)

Se on itsestäänselvää kukille,
lumihiutaleille, itsestäänselvää
männyille ja tähdille, se.
Tietää näyteikkunat,
liikennevalot sen,
liukuhihna ruokakaupan,
pihojen mattotelineet.
Liput lipputangoissa.

Olohuone (8.11)

Rakkautemme lattialla,
nahkatakin alla,
rottinkituolin ja lasipöydän välissä,
kuin pillunpäreinä hytisen.
Rappukäytävän kolinaa,
jääkaapin hurinaa,
etsin ohimolleni pehmeää kohtaa matosta.
Tähän maailmankaikkeuden
upein ja kaunein ja valtavin asia vaipuu,
keskikokoiselle matolle,
huomisen imurille läpinäkyvänä,
joskus universumin isoimmat hirmuliskot näykkivät tässä
kurkkuja toisiltaan poikki.

Minunlaiset (8.11)

Missäköhän minunlaisia ihmisiä on.
Varmaan niitä on K-marketin tai S-marketin
Jauhot-osastolla valitsemassa sopivinta ja edullistakin
(täys)vehnäjauhopussia josta leipoa banaanikakkua.
Missähän niitä minunlaisia olisi.
Ehkä niitä olisi ikkunassa violettien verhojen
välistä ihastelemassa lehmusten helmeilevän keltaisten
lehtien kieppuilua ylös alas poukkoillen
pihan yllä Eroican soidessa,
kahvikuppi ja munkki kädessä.
Niitä voisi niitä minunlaisia olla nojatuoleilla
katsomassa www.play.comista tilattuja Fellinin tai
Herzogin tai Tarkovskin dvd:itä,
tai sitten Neloselta jotain Tosi-TV:tä,
tai South Parkia Kolmoselta.
Tai ne selailee deittipalstoja jotain kaltaistaan etsien,
yrittäen löytää, kohdata.
Tai ne keskellä yötä tunnustelee tapetin pintaa,
miettien missä heidänlaisiaan ihmisiä mahtaisi olla.

Perunoita ja kastiketta (9.11)

88 askelta Alkoon,
3 päivää perjantaihin,
2:55 töitä jäljellä.
Olin 17 minuuttia kassalla.
10.50 eurolla osti 3 mummelia/tyttöstä
kattiloita, maljakoita, kenkiä,
resuisen paidan.
Piti viedä pomon kirje,
ruskea kuori,
oranssiin postilaatikkoon.
Postimerkki sininen ja siinä lepäsi kala.
Olen kuorimassa ekaa perunaa.
On tiistai 13:06,
3 perunaa jäljellä.

Astianpesu (12.11)

Yksittäiset
sormesi, yksittäiset
lihaksesi, yksittäinen
kaari, yksittäinen varjo,
yksittäisiä pisaroita,
saippuakuplia, kaikki
nuo yksittäiset äänet,
kaikki nuo yksittäiset eleet.
Tuolin kulmalla seuraan astianpesusi käänteitä,
monet raikkaat kyyneleet silmieni laidalla,
kehyksinä sinulle.

Aamuyö. Katson
teksti-tv:stä missä
Kalpa siintelee.

Heti aamusta
oluen vaakuna kuin
uljas pupilli.

NHL:ssä
All Stars -peli menossa.
Kaivelen räkää.

[29]

Onkohan Jenni
nähnyt vielä kertaakaan
Saulia esim
jossain verkkatakissa
tai muussa vastaavassa?

(unessa tehty)

{11}

Ensi kerralla
nähdään jossain missä on
paljon ovia.

http://www.youtube.com/watch?v=iDV-m_V4Lts
http://www.youtube.com/watch?v=MY5PkidV1cM

Aina kun tulee
tylsää palautan mieleen
sinun rintasi.

Muistutit miksi
on niin yleistä tehdä
rakkausrunoja.

Shakkimmekaan ei
sujunut ilman riitaa.
Kissa keskeytti.

Näytä minulle
sänkysi niin ilmoitan
rakastummeko.

Sinun katseesi
on minulle maailman
ainoa koti.

Sound of Silence
työkkärin käytävällä.
Suljen katseeni.

http://www.youtube.com/watch?v=YhdGkZ6Fngw

Haihtuva vesi
muodosti Scream-ukon
tiskialtaaseen.

[26]

Talent USA:ssa
Nessun Dorma. Sen jälkeen
Ylellä Barack.
Kuvittelen miten hän
rotkahtaisi luodista.

http://www.youtube.com/watch?v=WsxW3Jsbz1g
http://www.youtube.com/watch?v=Ff5DlpZiMZ0
http://www.youtube.com/watch?v=Ue8VS-bcj88
http://www.youtube.com/watch?v=ONUCPKdGcrk

Suomalaisessa
kaupunginjohtajalta
Jussi69:n
naamaan jäi käsineestä
sula lumihiutale.

Olin kaatua
kylmistä väreistä kun
näin yhtäkkiä
Amman kirjan kannessa.
Piti laittaa käsineet.

Rakkauslauluja
yksi toisensa jälkeen
kun kiertelemme
jälleen pitkästä aikaa
kirpparilla yhdessä.

{10}

Menet naisen takavasemmalle baaritiskillä.

Möreällä äänellä: - Voisinko tarjota sinulle jotain..?
Nainen: ..no... joo...
Sinä: - Haluatko jotain omenaista?
Nainen: no okei.

Otat taskustasi Lidlin omenan makuisen kondomin ja länttäät pöydälle.

Sinä: Sinä, minä, ja tämä minun luona. Lähdetäänkö?

(saa käyttää vapaasti, en ole patentoinut)

Arvaa mistä tunnistaa ihmisen jonka aivotoiminta on löysää ja harvaa? Siitä että hän ottaa vessan pöntölle istumaan (esim paskalle) lähtiessään mukaan jotain luettavaa. "No koska sehän on hyvä tilaisuus lukea koska eihän sitä tilannetta voi mihinkään muuhunkaan käyttää."

Ai eikö? Miten olisi esim ajattelu? Miettiminen? Filosofointi? Pohdiskelu? Suunnitteleminen? Muistelu? Harkitseminen?

Sen ymmärtää että siihen ei kehtaa pianoa raahata tai tiskivuorta tai välttämättä neuloakaan. Mutta että sekin aika pitää jotenkin hyötykäyttää. Esim Aku Ankkaa lukemalla. Ööh... Eiköhän ajattelu olisi isompaa hyötykäyttöä.

Paskalla istuessasi voit ihan hyvin ajatella vaikka mitä kaikenlaista. Kun olet netissä maksamassa laskujasi tai lakkaamassa varpaankynsiäsi, niin ehkä silloin et voi keskittyä ajattelemiseen.

Mutta jos 2-5 minsaa pöntöllä istuessasi ilman tekemistä johtavat siihen että sinulle tulee tylsää tai alat kaivata jotain puuhaa, niin AJATTELUMAAILMASI JA MIELIKUVITUKSESI ON IHAN VITUN KÖYHÄ.

Ääliöt tunnistaa vessan lattialla lojuvista Tekniikan Maailmoista ja Me Naisista ja muista sellasista.

TV-chatissa
viesti ilmoittaa että
jumalaa ei oo.

Pornosivuilla
samoilin kun sain kutsun
työhaastatteluun.

(joo, olen ahkera ja huolellinen ja idearikas, mutta kysypä vaan missä asiassa...)

Äiti selostaa
imurin käytöstä kun
poistun paskalle.

(teen ihan vaan protestina näitä paskarunoja, koska vituttaa että noin keskeinen inhimillinen aihe on sivuutetty lähes tyystin koko taidemaailmassa, ja viihteessäkin [teinikomedioita lukuunottamatta]. olisihan se nyt melko virkistävää kuulla vaihteeksi vaikka Janne Tulkin tai Eino Grönin laulavan jotain iskelmää tai tangoa jossa istutaan paskalla. Mutta huomiona tuohon on pakko mainita Breaking Bad. Mies listaa ruutupaperille asioita puolesta ja vastaan miksi kannattaisi tai ei kannattaisi tappaa kellariin teljettyä huumemyyjää. Vastaan-lista on tosi pitkä, mm Killing is wrong jne, puolesta-kohdassa on vain yksi asia: koska muuten se tappaa sinut ja koko perheesi, sitten leikkaus kuvaan jossa näkyy että se listan laatija istuu pöntöllä, vitun hauskaa, eikö? Ja alussa kun päähenkilökaksikko suihkutti toistensa esiliinasta veriä pois kun olivat pyyhkineet yhden tappamansa ukon verijäljet lattiasta, niin olivat pihalla ja suihkuttelivat toisiaan, niin seisoivat sellasissa lasten kahluualtaissa joissa oli jotain sydämien kuvia reunoissa, ja sitten toinen ukko tähtäs toista munillekin.. vitun hauska ja hyvä sarja, paljon sellaista mitä ei ole koskaan nähnyt missään muussa sarjassa - suosittelen!!! <-- kolme huutomerkkiä ihan niin onhan se nyt pakko katsoa, jos ei muuten niin paskallaistumiskohtausten takia..?)

Jukkapalmuni
vainaja. Koko talven
mietin sinua.

(niin ja TV-uutiset on ihan hyvä kanssa. ja tiesitteköpä että maksamakkara on tosi hyvää kahvin kera, nam nam, etenkin vaahtokarkin päällä.)

Nuppineuloja
mahani perhosilla
aivojen läpi.

(mitä perhoset mahassa yleensä/aina symboloi? rakastumista. mitä symboloi se että niillä on nuppineulat aivojen läpi? livemaailman nuppineulaperhosethan ovat sellaisia jotka on saatu kiinni ja lisätty osaksi kokoelmaa, tai ehkä useimmat ruhon läpi tungetulla neulalla kiinnittävät ne siihen arkille. mieti miltä tuntuu kun nuppineulat aivojen halki olevat perhoset lentelevät mahassa. ja mieti millasia ratoja ne lentävät. haluavatkohan ne pois? osaavatko perhoset huutaa? kuuluukohan isompi ääni kuin jos joku olisi tiputtanut nuppineulan, vai eikö kuulu edes niin pientä? tai entä jos ne vain leijuvat siellä liikahtamatta, kuin haamut?)

Jämistäkin voit
saada täydellisimmän
piparkakkusi.

(ei se että taikinaa on enää sen verran että se ei riitä koko muotin alueelle tarkoita sitä että se kannattas heittää roskiin tai syödä, uuniin kun tunkaset niin paisuttuaan siitä ei välttämättä kukaan huomaa että juuri se on valmistettu 2% liian pienestä määrästä taikinaa. tämä siis kertoo että suhteeseen kannattaa lähteä vaikkei toinen ihan muottisi mukainen olisikaan, koska rakkaus kyllä paisuttaa jokaisesta paremman ja täyteläisemmän ihmisen, joten oikeastaan jos voisit edes harkita aloittaako suhde jonkun kanssa, niin vittu aloita, koska siten hänestä, ja sinusta, tulee parempi ihminen, jolloin pian ei mieleesi edes osaisi tulla että ollako sen kanssa vaiko eikö, koska siitä muovautuu väistämättä enemmän ja enemmän unelmiesi mukainen, koska sellainen on rakkauden pyhä voima, uuh aah...)

(tällaset ihmissuhdehaikut on lähes aina tulleet niin että minulla on joku näkemys ihmissuhteista, tollanen laaja sepustus esim, ja koitan sitten tiivistää sen idean haikuksi, jonkun tollasen kielikuvan tai vertauksen kautta [siten Jeesuskin taisi toimia], eli ensin oli laaja idea ja sen jälkeen vasta se haiku, ei siis toisinpäin että ensin haiku, ja sitten itse sitä hirmu pitkään tulkitsen että mitä kaikkea se tarkoittaakaan. siinä suhteessa haiku on kuin mainos, ja se idea siellä takana on itse tuote. koitan tehdä haikusta mahdollisimman vetoavan ja sellasen että siihen tiivistyy se mitä kaikkea se tuote on. koitan saada ihmiset liikkeelle, innostumaan. lähtemään hankkimaan sitä tuotetta itselleen. se tuote on oikeastaan totuus maailmasta, tie kunnolliseen rakkauteen, tie hyvään ja puhtaaseen ja kauniiseen ihmissuhteeseen, tai joku tommonen, en vaan usko että kukaan on sitä koskaan tajunnut, tai koskaan yli 2 minsaa miettinyt yhtäkään haikuani, ja koskaan päässyt lähemmäksi onnellisuutta, tai edes tajunnut, että minulla joku tuote, ajatus, viesti, sisältö on, ettei se itse mainos ole kaikki kaikessa, se on pelkkä väylä, houkutusyritys, siksi välillä vaan vituttaa jonkun verran, mutta ei se mitään, minä nautin tästä, ja, on ainakin kerran haikuni toimineet, ja silloin olikin taikina tosi hyvin alustettua ja mukava vaivata ja ihan parhaat mausteet, chiliä olisin hiukan lisännyt ehkä, mutta hyvää kahvin kanssa kaikin puolin)

En ole edes
susien kasvattama.
Vain tv:n, pc:n.

(ei kehtaa tästä avautua tähän.)

[18]

Soitan viululla
luottavaista sävelmää
- laivassa jonka
jätit jo kauan sitten -
paluutasi toivoen.

(eli parisuhteen Titanic vähän niinkuin. onpa muuten hiukan vittumainen tunne kokea että toinen on jättänyt venosen kauan sitten kuin rotta, jo ensi tipan roiskahtaessa vähän rankemman merenkäynnin takia laitojen ylitse, sitten kun itse on osunut karille koska tähystäjiä ja suunnanmuuttajia on ollut 50% vähemmän, niin lapat vimmalla vettä yli laidan, jo monettakohan viikkoa, ja juuri ja juuri olet uppoamatta, ja mietit että jos se toinen ei ois karannu, niin se vois ihan pienellä liikkeellä tukkia sen aukon, mutta kun olet yksin siinä veneessä, niin vaikka teet kaikkesi niin pysyt just ja just edes pinnalla, mutta kaksin koko homma ois parissa minsassa ok ja matka vois jatkua kohti horisontissa siintävää paratiisisaarta. melkosen paska tiivistys tuo runo tästä tilanteesta mutta jotenkin kai edes siellä päin.)

Valitit kun en
hymyillyt. Mutta ei sen
edessä tule
hymyiltyä ketä vaan
sisäisesti jumaloi.

(melkosen paska tanka. mutta tosiaan vituttaa ihmiset [NAISET] jotka laittaa sormet huulien pieluksiin [?] ja työntävät ylöspäin ja sanovat että hymyile, kun katson heitä päin, sisäisesti tuntien haltioitumista, onnea, palvontaa. se saa melko pian sitten miettimään että voi vittu mikä idiootti. vittu hymyilen kun hymyilyttää. HYMY ON SELLAISTA JOKA TULEE JOS ON TULLAKSEEN! ei minua kiinnosta hymyillä muuta kuin aitoa hymyä, sellaista joka vaan toisinaan itsestään kumpuaa suun tienoille kun ei tiedä minne muuallekaan mennä. ei hymy etenkään siten tule että joku sanoo, ihan enarityperää houkutella hymyä esiin käskemällä, etenkään kun ei missään koulukuvauksessa olla tms. sama kun panisin sinua ja kun et tunnu laukeavan niin laitan sormen klitorikseen ja työnnän 1cm ylöspäin ja sanon että "saa orgasmi". No vittu saitko? Et. Noniin tajuatko minua nyt? Tunge itse ne tekohymys perseesees ja anna pysyä siellä, ja painupa muutenkin jonnekin okei? Hyvä.)

{6}

Joo, kyllä mut saa suuttumaan hyvin pienellä. Jos esim tekee jotain saatanan idioottimaista paskaa.

Rakkaudella teidän,
TOMI