Kesän pimeys

Minä juon tuon
viinipullon niin
tekstaa minulle
vaikka sitten kohta.
Ajatuskupla on iso
ja eiköhän me melko
sana sanalta tiedetä
mitä kaikkea siinä
lepää. Rohkeasti.
Nyt sen voi jo tehdä.

Daavidin päivän
vietän lukien - turhaan -
sinkkuopasta.

(Daavidin nimipäivä 30.12)

Ovimattona
Alkon hinnastot. Vuosi
kohta päättynyt.

Paskalla keksin:
ujous on vain fobiaa
katsekontaktiin.

[516]

Siinäpä se 2008 viimeinen haiku siis. Juhlava, triumfanttinen, legendaarinen. Tankoja tuli tehtyä 176. 694 tavukaavarunoa siis.

Tässä 2009 tehtyjä:

Aamun heijastus
laajakuvan kulmassa.
Pieni. Riittävä.

Jos vaan tappaisi
itsensä ja tunkisi
ostoskärreihin.

(näin lyyrisen painajaisen)

Kirjakaupassa
mietin muuttaisimmeko
yhteen. Vai emme.

Joulualessa
zombeja sinne tänne.
Tärkein ei löydy.

Kissa lopettaa
nuoleskelun kun alan
haikua tehdä.

Lauantaiyönä
syön hiljaa kylmää pizzaa.
Sitten rukoilen.

Tämä on minun.
Ja tämä on myös sinun.
Sitä tämä on.

Subilla syödään
oravan sydän. Kohta
pizzani valmis..!

Madventures-äijä
hotkaisee oravan pään.
Haen Koff-tölkin.

Siiderihyllyn
luona näytin sinulle
vihertävän rään.

Aamukuudelta
pakko kurkkukutinaan
ottaa grappa-shot.

[11]

Uusi vuosi, ja
uutiset näyttää ensin
mitä tuhoa
leluraketit teki,
sitten mitä oikeat.

Kuin ullakolla
entinen kevättakki,
povitaskussaan
neitseellisehkö arpa.
Sellaisesta löydyttiin.

Kurkkua oli
kutittanut koko yön.
Aamulla päätin
tappaa bakteerit. Otin
shotin grappaa. Oksensin.

{3}

Ei 13 viikkoa ole vähän.
Se on 3,5 viikkoa enemmän kuin 9½ viikkoa.
Hain jo sinulta oranssilapaisen sählymailani vaatekaapin edestä,
After Eight –pakkauksen keittiön hyllyltä laskuläjän päältä,
Vielä unohtui Krakataun kasetti autoradioosi,
ja Subway DVD keittiönpöydällesi.
Niin ja suklaakeksipaketti, en tiedä minne sen pistit.
Käsilaukkuusi talteen ottamasi Lomo-kamerani salamavalon vihreän muovikalvonkin
kysyn ensi kerralla takaisin.
Ja yläkerran vessasta pakastepussillisen hammasharjoja.
Sen yhden käytetyn joka on siinä päällä heitän roskiin.
Siihen vessanpöntön vieressä olevaan jota on vaikea aukaista.
Jalalla pitäisi painaa, mutta jos painaa se kellahtaa kumoon, on niin pieni ja niin jäykkä se poljin.
Peilikaapistani yritän muistaa ottaa mukaan hammasharjasi,
ehkä löydät sille uusia sijoituspaikkoja piankin.
Sitten pitää muistuttaa sinua että kysyt minulta jotakin.
En tiedä miten tylsistyin juustohöylääsi.
Tai kuinka väsyin autolämmittimeesi.
Tai miten en enää viihdy keittiön pöytäsi ääressä,
edes siinä päädyssä, tuolilla joka on aina hajota.
Tai miksen osaa enää nauttia punaisella sohvallasi makoilusta.
Tai mistä se johtuu että kyllästyin kuulemaan uudestaan ja uudestaan työpaikkasi oven
tuulikellokilinää.
Viimeisenä kertana huomasin hajuaistini kadonneen,
suitsukkeet yhtäkkiä vain värikkäitä pahvirasioita.
Suojatiellä sieraimeni yhtäkkiä täyttyivät piparmintusta,
mutta autosi (epämukavan) etupenkillä (epäviihtyisällä) en taaskaan haistanut mitään.
Silloin tiesin että se merkitsi kyllä jotain, että tämä, se, oli nyt tässä, siinä.
Imurisi letkun muodostamasta portista monasti kuljin, joskus selkä edellä,
eteisessä, olohuoneessa, keittiössä,
se oli hauskaa, ja tunsin oloni rennoksi, mutta ei tuollaisesta ole minkään tukijalaksi.
Kahvinkeittimesi on kyllä tosi mukava, ja toivon että kohtelet sitä hyvin.
Nyt pitäisi melkein olla lähtemässä ostamaan sinulle joululahjaa.
Pitelen eilen tullutta joulukorttiasi kädessäni.
Pitkä venynyt luikula sydän.
Ihan hivenen pelottaa seuraava kerta kun pitää solmia kengät jalkaan,
mutta varmaan yhtä paljon myös kiehtoo.

Minä on se ihminen joka nyt nousee tuolilta ja koneelta ja
astelee tässä torstaissa ja sen aamussa keittiöön noin 10
askeleen matkan ja se on minä joka avaa kaapin ja katsoo
onko siellä näkkileipää, vaikka tietää ettei siellä ole,
mutta haluaa vain katsoa ja todeta miltä sellainen kaappi
näyttää, ei edes pidä näkkileivästä, ei koskaan pitänyt,
paitsi ehkä joistain ruotsalaisista, ja aina inhosi sitä
kun jotkut kouluruokalassa söivät, ja levittelivät voita
niille, niitä ääniä. Ruisleipiä otti aina kymmenen kun noin
kerran kuussa niitä sai. Se ihminen joka on minä. Nyt toteaa
sen se ihminen joka on minä ja muistelee sitä. Istuuntuu
pöydän ääreen. Se on minä ihminen joka siinä alkaa miettiä
ja ajatella. Voisi joskus tehdä näkkileipää, enintään siten
voisi syödä. Mutta on niin paljon parempia muitakin leipiä,
ei mitään syytä näkkileipään. Se on kamala molemmilta puolilta,
ja keskeltä jotain siltä väliltä. Se on minä ihminen jonka
aivoja nämä ajatukset nyt käyvät. Ja minä on se ihminen joka
siinä ajattelee niitä ja miettii mitä seuraavaksi ajatella.
Se ihminen siinä joka on minä ajattelee joitakin leipiä, ja
sitten sitä tätä päivää, aamua, mitä tehdä, mitä olla, mitä
tapahtua, mitä voisi kaikkea tapahtua, sattua, mitä toivoisi
sattuvan. Ajattelee muita ihmisiä maailmassa se ihminen siinä
joka on minä. Mistään ei kuulu mitään ääniä paitsi jääkaapin
pehmoinen huru. Aurinko kohta jo noussut tai ehkä onkin mutta
aivan kuin kukaan tai mikään ei missään olisi liikkumassa
mitenkään. Tammikuun kahdeksas on. Valvonut koko yön. Se
ihminen joka on minä. Ja siinä se ihminen joka on se joka on
minä, se vaan katsoo pöydässä puun juovia ja kuvioita ja
silittelee muruja pois. Se ihminen joka minä olen on siinä ja
ei tee mieli mitään leipää. Siinä katsoo kyynärpäätään
nojaamassa, hehkulampun valoa heijastumassa. On se kuka on.
Istuu.

Naisasioideni menemisistä tulee mieleen Katri Valan Rukous: "Tahdon leimuta! Tahdon palaa korkeana! Vain päivän ja yön! Loppukoon kaikki sen jälkeen, kunhan ruumiini on ollut tuli, jonka lieskat ovat taivasta hiponeet suurina, kauhistuttavina, ihanina! Palaa tahdon, palaa, palaa! Tuhlata vuosien voiman silmänräpäyksessä! Vain päivän ja yön, Jumala!"

Eka tapaaminen on aina paras. Toka tapaaminen on aina toiseksi paras. Kolmas tapaaminen on aina kolmanneksi paras. Neljäs tapaaminen neljänneksi paras, viides viidenneksi. Kuudes tapaaminen on jo melko harvinainen. Kymmeneen tapaamiseen on päässyt vain neljä. Vaikka ei se minusta huonosti ole. Tosin ne ketkä on, niin tapaamiset 15 tai 20 tapaamisesta eteenpäin on sitten olleet kaverimielellä lähes kaikki ja tyystin. Ainakin toisen osalta.

Aina uuden naisen kohtaaminen saa tekemään runoja. Aina kun homma lopahtaa huomaan että runoja ei tule enää lainkaan.

Ihastuessa/rakastuessa aivoissa tapahtuu kemiallinen prosessi, joka saa vaikka mitä kytköksiä syntymään ja kaikenlaista liikkeelle. Kun ihastus on ohi, ei aivoissa jyllää enää mitään. Kaikki (en tiedä mikä/mitkä) on kulutettu. Aivan kuin nainen ei olisikaan joku kenestä pitää ja välittää ja olla hyvä ja antaa paljon kaikenlaista upeaa, vaan vain joku mikä laittaa aivoihin vauhtia. Saa syttymään. Puhaltaa henkiin inspiraation tulipatsaan. Inspiraatiohan tarkoittaa sisäänhengittämistä. Aivan kuin happi sitten vaan loppuisi, naisessa ei olisi enää mitään hengitettävää, tulipatsaalle ei olisi enää ruokaa. Ja sitten vaan lopahtaa ja lerpsahtaa.

Lähes aina saman kaavan mukaan, 1-2 kuukautta ja tönts.

Tässä edellisen (/nykyisen, paha sanoa) ihastuksen aikana tehdyt runot:

12.11
13.11
26.11
29.11
30.11
30.11
9.12
11.12
12.12

9 runoa 30 päivässä siis. 2.11 sain tietää tuosta naisesta, huomasin saapuneen viestin. Tapaamiset oli 21.11 ja 5.12.

Nyt 27 päivään 0 runoa. Tilastojen valossa näyttää että nainen ei enää innosta minua mihinkään. Tosin onhan siitä edellisestä tapaamisestakin aikaa.

Edellinen naisasiani "kesti" 14.6-25.8 (=eka ja viimeinen romanttinen tapaaminen).

Tässä sen aikana tehdyt runot (siis kaikki - ei vain hänestä tai meistä tehdyt):

19.6
26.6
24.7
24.7
4.8
4.8
4.8
4.8
9.8
11.8
13.8
17.8
19.8
23.8

72 päivässä siis 14 runoa. Tai 65 päivässä jos lasketaan ekan ja viimeisen runon aikavälin mukaan.

Tuon ja seuraavan naisasian välillä tein runoja vain täten (2 ekaa säettä mukaanliitettynä):

4.9

En lähetä enää tekstareita numeroosi
En käy enää kanssasi My Little Pony -ostoksilla tai Siwassa vähän ennen yhdeksää

9.9

Sinulla oli samanlainen lakana kuin sillä josta minun ansiosta tuli pornotähti.
Itse kerroit, en olisi osannut enää yhdistää.

26.9

Minä pidän blogia
Sinä pidät blogia

26.8-1.11 eli 68 päivässä 3 runoa. 2 ekaa jälkipolttohommia, loppukäsittelyä, ehkä hieman nostalgiointiakin. Kolmas kertoo toivomuksesta erään naisen suhteen; en olisi halunnut mailata, vaan blogien avulla hoitaa tutustumisen. Mutta hän ei blogia pidä. En olisi jaksanut lähetellä pitkiä vastausmaileja tosi pitkiin maileihin, vaan mieluummin avautua samoista asioista blogiini. Jonka olisin voinut tehdäkin, ja vain copy-pastettaa hänelle merkinnät, hieman muokaten Juuri Sinulle Tehtyyn mailimuotoon, mutta tuohon en kehdannut ruveta.

Yhteenvetoa:

72pv -> 14r
68pv -> 3r
40-50pv -> 9r

Naisasioiden aikana siis tuli runo noin viiden päivän välein. Naisasioiden välillä 23 päivän välein. Yli 4 kertaa enemmän siis kun on joku ketä nähdä ja ajatella ja josta saada aiheita.

Ja runous on lempiharrastukseni. Eli nainen/naiset ovat minulle hyvin tärkeitä. Ja toisaalta: en tee mitään naisella kenestä en saa aiheita/ideoita/innostusta runoihin. Ainakaan romanttisessa mielessä. Toisaalta jos saan, niin en voi olla pitämättä hänestä. Vaikka syynä olisikin se että hän on esim niin vittumainen että vuodatan tuskaani runoihin.

Ja valokuvaus on toinen. En usko tekeväni mitään naisella josta en saa/halua ottaa kuvia. Jos pidän hänestä romanttisesti, haluan ottaa 5-10 kuvaa hänestä joka kerta kun näen häntä. Jos en saa, en voi olla enää hänestä romanttisesti kiinnostunut.

Nämä tähän vuodatetut kaksi naisasiaa ovat vain esimerkkejä. Runojani selaamalla ja tilastoja laatimalla huomaisi että sama kaava on toistunut muulloinkin.

Nyt 3-4 edellisen päivän aikana en ole tehnyt edes yhtään haikua tai tankaa. Ei ihme että su-ma-yönä olinkin netissä selaamassa naisia monta tuntia. En itse silloin tajunnut miksi niin, mutta nyt tajuan että syynä oli tyhjyys joka johtui siitä etten ollut tehnyt yhtään runoa yli vuorokauteen. Jotenkin sisäisesti tiedän mikä sellaiseen auttaa. Uusi ihastuminen, tms. Ja ihastumiseen auttaa se että on yhteydessä ja selaa naisia netissä. Se jotenkin mahdollistaa sen.

Tunnen olevani kaksi sellaista ankeaa puoliksi poltettua tulitikkua ristissä, ja jossain kuukauden tai kahden päässä on tilanne jossa olenkin joku metsäpalo. Tällä hetkellä tilanne on laiha, mitätön, mutta vähitellen risuja kekoon kantamalla, pakosta vähitellen taas jotain tapahtuu. Mikä tulee silloin olemaan tyyli, lähestymistapa. Mikä volyymi, mitkä tuhot, millaiset vokaalilieskat ja konsonanttiroihut. Se kiinnostaa hirveästi. Kuka. Mistä päin. 1 vai 2 kuukautta. Vaikka tiedän että 2½ on maksimi. Se ei haittaa, koska jo se yksi tapaaminen on minulle uusi alku. Saan riehua tulipatsaana ja nuolla taivasta.

Välillä vaan ihmettelen että mitä vittua ne naiset minusta saa. En pane ainakaan. En koskaan pane ekalla 10 tapaamisella. En pysty. En halua. Ei kiinnosta. Ei tee mieli. Se ei ole mitä naiselta haen. Orgasmit. Saan isomman nautinnon muualta. Orgasmit voin saada itse. Keskekseni. Tai netin parissa. Ja onhan Baywatchikin keksitty.

Epäilen että naiset odottavat minulta parisuhdetta, seurustelukumppania, poikakaveria, edes jonkunlaista mahdollisuutta avioliittoon, perheen perustamiseen jne. Sellaiseen vakaaseen turvalliseen blaablaa-sontaan. Mutta miksi yrittää minusta jotain sellaista? Juuri minusta? Vaikutanko minä joltakin perinteisten perhearvojen kannattajalta?

Ehkä ne naiset vaan eivät ole tajunneet miten tärkeitä runot ja valokuvaus ja muutenkin taiteet ovat minulle. Vaikka olisivatkin Citystä ja voisivat tätäkin blogia selailla. Ja on se melko selvä asia jokaisella sivustolla. Harvinaisen selvä. Ei millään sivustolla näe kenenkään listanneen yhtä monta elokuvaa tai runoilijaa tai lisänneen yhtä monta valokuvaa jne.

Edellisestä kahdesta naisesta sain sellaisen kuvan että he tarvitsivat miespuolista tuttavuutta joka olisi myös henkisesti heidän sielunkumppani tai jotain sellaista. Mutta toisaalta, voiko kukaan olla minunlaisen ihmisen sielunkumppani? Haluaisinpa nähdä naisen, tai edes naisen laatiman blogimerkinnän, jossa on mitään tämän merkinnän suuntaisia ajatuksia.

Mitä siitä tulisi jos kaksi minunlaista ihmistä kohtaisi toisensa. Etenkin eri sukupuolia olevat jotka pystyisivät vieläpä lisääntymään?

Jostain syystä ajatus tuosta saa mieleeni Fight Clubin ja Tohtori Outolemmen loppukohtaukset.

Siis jos haikuja/tankoja ei lasketa.

PERJANTAI (29.11)

Ehdotit että haetaan punaviiniä.
Siitä tiesin että jäisit yöksi.
Halusit purukumin.
Siitä tiesin että haluat suudella.
Kun ostimme kaksi Eldoradon
pinaattikeittopakastetta
tiesin että tulemme tulemaan toimeen
ja rakastunemme rakastumistamme.

JÄÄTELÖPALLO VÄINÖLÄNNIEMELLÄ (11.12)

Muovin ihmiset menneet keksimään,
johon tehdä taskuja,
joihin laittaa jäätelöiden kuvia.
Mietitty niin tarkkaan
makuyhdistelmät.
Niin tarkkaan laadittu reseptit.
Niin tarkkaan sommiteltu ja suunniteltu kuvat.
Ja tämä koju tälle niemelle.
Muoto. Koko. Paikka.
Väri tietenkin valkea ettei helteelläkään tulisi liian kuuma.
Niin tarkkaan etsitty ja haastateltu
pallojen tekijä tähän.
Eikä vaan jotain sukulaistyttöä otettu.
Niin tarkkaan asetellut meikkinsä hän.
Niin tarkkaan shoppaillut ja valinnut meikkausvälineensä.
Mitä laittaa päälle.
Tuo sormus tuossa yhdessä sormessa
varmaan se ainut malli joka oli alennuksessa,
mutta juuri sitä oikeaa ympärysmittaa.
Toivottavasti melko tarkkaan mietitty
se kenen kanssa ja miksi ottaa tuollaiset.
Niin tarkkaan molempien vanhemmat suunnitelleet ja miettineet
ketä haluta, ketä lähestyä, kenelle jutella, keneen tutustua,
ketä yrittää päästä panemaan, ketä panna,
kenen kanssa lisääntyä.
Miten synnyttää ja mitä antaa nimeksi.
Pallokauhaa pohdittu ja testattu ja muokattu ja versioitu ja koeajettu varmasti tuhat tuntia ennen patentointia.
Täällä mietitään, ja pohditaan, ja suunnitellaan,
ja tutkitaan, ja etsitään kaikkea niin tarkkaan.
Kaiken pitää olla aina sitä kaikkein parasta ja oikeinta ja sopivinta.
Mutta pilviä ei voi valita,
ja niiden määrät ja koot ja asennot ja mielialat on
kuitenkin jäätelökojuille se olennaisin.
Vain jos ydinvoimala räjähtää, joku valtio voi yrittää
saada muhkuraisen laskeumapilven solahtamaan alas ennen isoja kaupunkeja,
joidenkin salaisten kemikaaliaseiden avulla.
Tarkkaan harkittuaan minkä kylien ihmisille kasvaimista ja mutaatioista olisi vähiten haittaa.
Tänään otan yhden pallon rommirusinaa
koska se on vaihtoehdoista sanana kaunein.

(sain idean tuohon joskus huhti-toukokuussa. en löytänyt post it -lappua jossa tuon noin 5 ekaa ja 2-3 viimeistä säettä oli, joten piti tehdä se uudestaan, tuli varmaan melko erilainen kuin mikä oli alunperin se minun idea silloin)