Onko mitään kamalampaa kuin että kaksi ihmistä jotka voisivat rakastaa toisiaan kohtaavat, mutta toinen sanoo väärät sanat, sanat jotka johtavat siihen etteivät he aloita toisiinsa tutustumista. Ja kenen syy se silloin on, olisiko toisen pitänyt osata sanoa paremmat sanat? Olisiko toisen pitänyt osata olla ymmärtäväisempi ja rennompi?
Entä jos sanat kyllä olivat hyvät ja sopivat, mutta ilmaistu väärällä äänensävyllä.
Tai kyllä aivan oikealla äänensävyllä, mutta liian nopeasti.
Tai liian hitaasti.
Tai hieman väärät sanat minimaalisen väärällä äänensävyllä hivenen liian hitaasti tai nopeasti.
Tai oikeat sanat oikeassa järjestyksessä oikealla äänensävyllä oikealla nopeudelle oikea ilme kasvoilla ja pää oikeassa asennossa, mutta sitten tapahtuu jotain väärää mikä muuttaa tapahtumasarjaa. Jos ei sekunnin päästä niin viiden sekunnin päästä, tai kahdentoista. Jos ei ihan väärää mutta tarpeeksi väärää, etenkin kun mikään tuleva lause ei enää saa asioita takaisin oikeille raiteille, sellaisille jotka johtaisivat siihen että nämä kaksi ihmistä alkaisivat rakastaa toisiaan aidosti, ei sinä päivänä, mutta seuraavina satoina päivinä pala palalta, osasina, kimppuina, ja se kaikki olisi sekä ihme, erittäin ainutlaatuista, kaunista, mutta toisaalta näiden kahden tietyn ihmisen ollessa kysymyksessä myös hyvin luonnollista.
Ja olisi traagista jos niin ei tapahtuisikaan.
Toisaalta he eivät ehkä koskaan saisi tietää että mitä silloin joskus tapahtui ja miten väärää se oli, ja mihin kaikki olisi johtanut jos se olisi mennyt oikein.
100, 200, 500 vuoden perspektiivissä se että tuolloin tapahtui jotain väärää - tai joku tarpeeksi väärä vaikkakin pieni asia, tai lause, tai teko, tai ilme - johtaa siihen että sadat, kymmenet, tuhannet, kymmenet tuhannet, ja tuhansia vuosia eteenpäin katsoessa sadat tuhannet ihmiset jäävät syntymättä, saapumatta maailmaan, elämättä.
Juuri sellaisia ihmisiä jotka voisivat muuttaa maailman suunnan. Tai jos ei edes sitä, yksilöinä, mutta kylläkin suurena ryhmänä, tai jos ei, niin edes olla olemassa, sanoa jollekin oikeita sanoja, ja aloittaa uusia aitoja oikeita hyviä rakkauksia, ja vähitellen kokonaisuutena, tuhansien ihmisten sarjana ja virtana eri puolilla, muuttaa maailman suuntaa, ja suunnan.
Mutta. Ehkä juuri se väärä lause tai sana siinä alkutilanteessa sen oikean ihmisen vieressä saakin tapahtumat johtamaan lopulta siihen että maailman tuhoutuminen ei tulekaan koskaan estymään.
Tai ne sanat on viimeinen pisara. Jota kukaan kyllä ei silloin tietäisi. Eikä jälkeenpäin osaisi tutkia vaikka olisi millainen professori tahansa.
Lauseista kaunein jonka haluan sinulle sanoa, se on vielä sanomatta. Lausumatta. Keksimättä. Yritän saada yöllä unen.
