Kesän pimeys

Valitsin sinut
olemaan messiaani.
Milloin aloitat?

[168]

Oletko koskaan miettinyt, että jos kukaan ei ikinä ois alkanu jutella tuntemattomalle, niin kellään ei ois kavereita tai ystäviä tai parisuhteita. Ois vain omat sukulaiset, nam nam.

En ole samassa koulussa kuin sinä, en asu kanssasi samassa talossa, en ole serkkusi x-säädön bändikaverin puolitutun pikkuserkun x-työkaveri (tai ehkä olenkin, todennäköisyydellä yksi miljardista), emme törmänneet baarissa niin että tuopit läiskähti parin pisaran verran kauluksille, tai torilla niin että rommirusinajätskilorot tyrskähti hiuksiin. Tuskin olemme koskaan kävelleet toistemme ohi, tai samalla kadulla edes kahden tunnin erolla, tuskin olemme koskaan olleet edes 5 kilometrin säteellä toisistamme. Paitsi jos asut Helsingissä, siellä kyllä käyn usein, mutta, puolisen miljoonaa muutakin on samalla ollut sen 5km säteen sisällä. Tai jos asut 5km päässä junaradasta, niin silloin ehkä myös, olen käynyt monessa Suomen kaupungissa junalla.

Mutta kuitenkin. Tuskin olet koskaan kuullut minusta mitään. Nähnyt minua laisinkaan yhtään missään. Havainnut minua mitenkään koskaan. Se oli joskus melko lähellä, välissämme oli ehkä vain 7 betoniseinää ja 2523 autoa ja 16237 ihmistä. Parhaimmillaan suurinpiirtein noin. Ja kun astuin sen jonkun luota ulos ovesta jonka luona olin Helsingissä käymässä, ehkä sinä juuri silloin astuit siellä 4,1 kilometrin päässä sisälle ruokakauppaan. Jonka seinät olivat ehkä tiilistä, joten ehkä silloin oli se kliimaksi, ihan pian sen jälkeen kuljit jo eri suuntaan kuin minä koska aloit suunnata pullahyllyä kohti. Siwan suunnittelija oli julma - olisimme voineet olla parhaimmillaan 3-4 metriä lähempänä toisiamme, 4121 metrin päässä toisistamme. Se on minun askelilla noin 4672 askelen verran, tai ei noin vaan tarkalleen, paitsi jos olen humalassa. Ja jos olisinkin ollut pullaostoksilla juuri siinä kaupassa juuri silloin, ja jos olisin osannut oikeat sanat, katseet, teot, eleet, ja sinäkin myös, niin jatkossa olisin ottaessani 4672 askelta johonkin suuntaan voinut ajatella monta hyvää asiaa sinusta.

Se kaikki jäi kuitenkin melko kaukaiseksi asiaksi silloin. Ja sekin "silloin" on vain hyvin teoreettinen käsite, hajanainen teoria.

Niin, ehkä se meni jotenkin noin, tai ehkä ei, se saattoi mennä vaikka miten, variaatioita löytyisi miljoonittain. Ehkä se on mennyt kymmeniä tai tuhansia kertoja jotenkin. Mikä on ollut se lähin hetki ja tapahtuma? Olemmeko joskus olleet jopa samassa hississä? No todennäköisyys on pieni, menen hyvin harvoin hissillä minnekään, edellinen kerta mitä muistan, ja silloin kyydissä oli toinenkin ihminen, on puolitoista vuotta sitten syksyllä. Hänellä oli oranssilapainen sählymaila, en muista hänestä enää mitään muuta.

Et ollut hän? Ei se mitään. Olit joku muu, joskus jossain, missä sitten olitkin. Varmasti jossain olit joku. Eikä sillä kai niin väliä että kuka tarkalleen missäkin.

Nyt olet kuitenkin siinä. Tässä. Et ole koskaan aiemmin ollut tässä. Täällä. TÄÄLLÄ. Ja tuo tuossa olisi vielä isompi jos voisi. Se olisi monitorin kokoinen, huoneen kokoinen, asunnon kokoinen, talon kokoinen, korttelin kokoinen. Ei se voi olla, mutta ehkä se riittää. Ehkä se silti täyttää tajuntasi ja mielesi ja jyskyttää siihen. Here. Här. Hier. Ici. εδώ. Qui. здесь. Aqui. Kaikkea et tajua, mutta tiedät silti. Tajuat eniten suomea, koska olet suomalainen. Niin minäkin olen. 5 304 833 meitä on, Wikipedian mukaan. Uskotaan sitä. Noista 5 304 831 ei ole sinä eikä minä. 2 on. Toinen niistä on minä. Ja sinä olet niistä toinen.

Ja vähän sama täällä, maidonvalkealla sivustolla. 56 599 tunnusta; 1 minä - 1 sinä.

Niin, sitä ennen kaikkea olen sinulle. Hyvin todennäköisesti ensimmäistä kertaa mitään. Nyt sentään jotain. Mitä? Joku tällä www-sivustolla jonka profiilin kohdalle päädyit, askel kerrallaan, sivu kerrallaan, hiiren liike kerrallaan, kahvin ryystö kerrallaan, klikkaus kerrallaan. Mitään et osannut arvata tai odottaa. Ensin kaikki oli niin rauhallista ja verkkaista, ja sitten bittivyöry lähti liikkeelle ja otti sinut mukaansa. Minne se vie sinua? Mikä sinua odottaa?

99,9% kohdalla se voi ja saa jäädä tähän. Parilla hiirieleellä Combat Strikeen tai Wowiin tai Demiin tai kone kiinni ja Salkkareita seuraamaan, ei se mitään, parempi niin. Salkkarit kaihoaa katsojia, kanava hinkuu mainostuloja, mainostajat tahtovat mainostaa mihin hintaan vaan. Ja nettiklaanit kaipaavat yksiä miehiä. Hyvä näin.

Sitten on aina jäljellä se niin kiehtova 0,1%. Yksi tuhannesta. Wou. Kuulostaa niin... Mahtipontiselta ja lupaavalta. Mutta jos oikeasti otettaisi vaikka 0,1% suomalaisista, eli 5305 suomalaista, ja katsottais miten hyvä jääkiekonpelaaja tai balettitanssija se 5305:ksi paras on, niin ei se olisi kovin hyvä. Se voisi olla jopa hyvin surkea. Nopealla päässälaskulla päättelen että jääkiekon ollessa kyseessä se olisi vitos- tai kutosdivarin pelaaja. Vaikka en kyllä tiedä onko olemassa edes nelosdivaria.

Tänne asti pääsimme tässä kirjeessä, ja missä me tällä hetkellä olemme. Voi olla että tämä on tämän kirjeen sinulle, tuntematon, viimeinen paragrafi eli kappale. Minusta vähän tuntuu että niin se on, vaikka tähän ei mitään järkevää lopetustakaan enää oikein taida tulla. Mutta antaa sen olla niin, ei kaiken tarvitse aina mennä maailman juhlavimmin ja täydellisesti. Rentous on myös hyvä juttu. Ja niitähän on paljon monia muitakin. Tänään pidin erityisesti isoista räntähiutaleista jotka vähän kuin kaappasivat koko naaman. Myös flunssani hellitti ihan yhtäkkiä mikä oli upean huikeaa. Ja myös se että nyt suht tyytyväisenä tallustan keittämään itselleni kahvia. Sen kanssa minulla on lattialla monta päivää maannutta mustikkakaakkua, se on kaikesta huolimatta vielä ihan hyvänä, se ei luovuta ja mene pilalle, se haluaa suuhuni vaikka mikä olisi.

lämmöllä sinun,
olakrez

Kun netissä vilkuilee blogeja niin useimmat tuntuvat olevan täynnä kyselyitä ja listoja.

Näyttää ilmeiseltä että blogeja tehdään vain ajantäytteenä, vähän kuin sanaristikoita ratkottas. "Hmm mikäs se mun lempisuuteluasento olikaan.." Aivojumppaa. 3-4 aivosolun verran per kohta.

Tuttujen on sitten mukava vakoilla mitä kukin on vastannut. Mutta tuntemattomille tollaset blogit ei juuri anna. Paitsi jos on kiinnostunut ihmisestä.

Harva käsittelee blogeissaan mitään kovin henkilökohtaisia tai kiinnostavia asioita. Vaikka sekin olisi melko luontevaa. Eihän useimmilla blogimerkinnöillä ole kuin 0-3 lukijaa.

Siksi onkin tosi helppoa tehdä blogiaan itselleen ja omista motiiveista käsin. Usein siis tyhjän ajan täyttö edes jotenkin "järkevästi". Kuten esim minä nyt tässä. Katsopa millaisen lauseen kirjoitin sinulle. Ja jopa tällaisen, pidätkö tästä sivulauseestani? Entä aitbneastsknhdd?

Ja. Mitäs blogit ovatkaan? Nettipäiväkirjoja. Jotain mitä ihminen tekee itselleen, mutta netissä.

Vaikkakin luonne on hyvin eri. Siinä missä yleensä päiväkirjassa kommentoidaan päivän tapahtumia ja omia mielenliikkeitä ja tunne-elämää, niin nettipäiväkirjoissa kerrotaan millaiset sukat on jalassa ja mitä jugurttia on jääkaapissa ja mikä kappale tällä hetkellä soi.

Olisiko mitään nolompaa kuin joku saisi käsiin jonkun toisen ihkaoikean päiväkirjan, joka olisi lukitussa kaapissa ja salakoodilla kirjoitettu. Ja ratkoisi sen koodin, ja huomaisi että lauseet on vain "Tänään minulla oli päällä punaiset stringit" ja "Lempihoroskooppini on leijona". Kumman kannalta se olisi nolompaa?

Ulkona on ankean oloinen sää.

Hei. Tiesitkö miksi suosituimmat blogit (jos pornoa ei lasketa) käsittelevät muotia ja sisustamista?

No koska muodista ja sisustamisesta (ja pornosta..) ei olisi järkeä pitää blogia ilman kuvia. Ja kuvat auttavat huomattavasti kiinnostavuutta. Jaksaa lukea helpommin kun välillä on visuaalista materiaalia tarjolla.

Ja koska puolet ihmisistä on miehiä. Tuo siis siihen porno-blogien suosioon syynä.

Reilut puolet ihmisistä on naisia. Useimmille naisille tärkeintä on ulkonäkö. Vaatteet on iso osa ulkonäköä. Siksi naiset tykkää selata vaateblogeja, näkee oikean ihmisen päällä ilman photoshoppausta vaatteita ja saa tiedot ostopaikoista ja hinnoista.

Kumpi osa on tärkeämpää kodissasi: sijainti vai sisustus? Sanoisin että järkevä ihminen vastaisi että sijainti. Millanen miljöö, millasia paikkoja lähellä, millanen liikenteen melu, millaset naapurit, minkälaiset välimatkat minnekin. Ei se minkä värinen ja muotonen maljakko sulla on olohuoneen nurkassa.

Silti: kuinka monta asunnon sijaintiin liittyvää blogia tiedät? Jep. Sisustusblogeja taas näkee. "Iik, ostin tällaset verhot. Kertokaa mitä pidätte.." Se on niin mieltä ylentävää lukea 20 kommenttia joissa on "tosi hyvin sopii", "mahtavat!" jne.

Entäs blogi joka alkaa: "Kääk, muutin just Jakomäkeen. Mitäs pidätte? Teinkö oikean ratkaisun?"

Jep.

Niin, ja sitten on Irc-gallerian ketjukirjeblogit.

Satunnaisotanta 20 uusimmasta:

10 ketjukirjettä (kysely tai vitsilista)
3 copy-pastea mesetyksestä
3 lyricsit (Gloria Gaynor, Uniikki ja Cheek)
1 testin tulos-copy-paste ("olet hamsteri")

1 raskauspäiväkirjan aloituskappale
1 joka ilmoittaa haluavansa lähteä Sinkkuelämää-ensi-iltaan silloin kun se tulee
1 lyhyt tiedonanto päivän teoista otsikolla "tää päivä <3"

Eli tosiaan: 3/20=15% laittoi autenttisia omia juttujaan. Niissäkin oli vain 5-10 lyhyttä lausetta, merkkimäärästä lähes 10% oli hymiöitä. Lauseiden ajatussisältö oli jotain tällasta: meni paljon rahaa, ajettiin dösällä, maha kasvaa, jne. Eli 90% noista sepustuksista ei kiinnosta muuta kuin ihmistä itseään. 7% voi kiinnostaa joitakuita muitakin vähäsen. 3% kiinnostaisi ehkä jonkun verran paljon olettaen että blogin vaklaaja olisi ihastunut blogin tekijään. Toisaalta jos on "rakastunut" johonkuhun niin silloin on iso merkitys näkeekö jonkun blogissa Kissin vai AC/DC:n lyricsit copypastettuna, vai ehkä jopa jonkun instrumentaalikappaleen lyricsit.

Mutta onneksi blogeja on paljon muuallakin. Muualla blogit ovat hiukan sisällökkäämpiä. Ehkä se tarkoittaa vain ettei teinit ole maailman toivo, ja tuskin pitäiskään olla. Oikeastaan voisiko huolestuttavampaa asiaa olla kuin että huomattas että parhaat blogit ovat teinixien tuotantoa?

Luen lehteä joka on valmistettu paperille,
paperissa aukeamilla otsikoita jotka koostuvat kirjaimista,
kirjaimet muodostettuja musteella paperin pintaan,
alla lauseryppäitä jotka sisältävät sanoja sanojen perään,
sanat pitäen sisällään joitakin merkityksiä,
tai joskus ei juuri mitään.
Siellä täällä kuvia,
so. jotakin muuta kuin sanoja,
sellaista mihin sanat ei pysty, yllä, kykene, taitu,
jotain mikä on katsottu tarpeelliseksi ilmaista epäsanallisesti.
Kuvissa usein ihmisiä, lähes aina jossain muodossa.
Ihmisillä päitä ja raajoja,
päissä ilmeitä, liian usein hymyjä,
raajoissa esineitä, mikrofoneja, kukkia, muovipusseja, keihäs,
joskus myös toinen ihminen olkapäillä retkottaen.
Lehti ei kahise mutta se pitää pienen äänen kun käännän sivun,
ja samalla kääntyy kaksi,
saavun uusille alueille, uuden tiedon ääreen, uusien ihmisten luo, numeroiden, nimien.
Mietin ja ajattelen kaikenlaista,
kymmeniä tuhansia samanlaisia lehtiä ympäri maata,
mutta eri yksilöt, ei ne ihan samat kappaleet kuin tämä,
ei samojen puiden materaalista valmistettua, välttämättä, ei kaikki,
mutta pakosta jotkut ja hyvin monet,
joidenkin tukit ehkä vierekkäin samoissa junissa, tai peräkkäin,
ehkä juuri ylläni mataen silloin kun minä astelin alikulun läpi.
Miten monissa asennoissa nämä lehdet kansakunnan ympäri tällä hetkellä.
Eri asennoissa, samoissa asennoissa,
samoissa asennoissa eri tavalla,
samoissa asennoissa samalla tavalla eri lailla.
Minun sylissä, korvapuustin varjossa,
jonkun toisen tyynyn alla, tai uuninpankolla, auton hattuhyllyllä, tuskin pesukoneessa kellään, tänään.
Niin monin eri tavoin hävitetään.
Roskiin, paperinkeräykseen, ullakolle, takkaan, joka on valmistettu tiilistä.
Luen lehteä, luen tätä lehteä,
luen lehteä jota luen, olen lukemassa lehteä joka on minulla,
luen lukemistani lehteä jonka otin käteeni, jonka sain, jonka löysin,
joka on, joka oli samassa huoneessa kuin minä,
joka sai minut tarttumaan, avaamaan, etenemään. Jopa ajattelemaan.
Minä, tässä, lukien sitä kyseenomaista kappaletta sitä tiettyä lehteä.
Mutta en lue sitä, heitän sen räsymatolle,
se ei oikeastaan kiinnosta minua.
Otan ison haukkauksen haaleasta kahvikupista.
Vereni joka on minun vertani,
se haluaa sinua joka on sinua,
nimeäsi en tiedä mikä se on,
mutta alan miettiä mikä voisi se olla.

Nostokurjetkin
jo alkaneet luovuttaa.
Liikaa; liikaa - liikaa!

Illalla mietin
kumpi mulkumpi: minä
- vai Burman juntta?

[167]

Eli lisää todisteita siitä että suomalaisten ja japanilaisten geeniperimä on lähellä toisiaan...

http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1538175

4000 levyä, 127,5 miljoonan maassa. Eli joka 32000:nnella japanilaisella on Idols-Arskan CD.

Islannissa on 313376 asukasta. Jos joka 32000:nnella islantilaisella olisi Arskan CD, se tekisi 10 onnellista Arska-CD:n omistajaa.

"Idols-Ari myynyt jo 10 levyä Islannissa!"

Voitko kuvitella kyseistä otsikkoa?

Tai:

"Idols-Ari myynyt 4 mp3:sta Nauru-saarilla!"

Naurun väkiluku on 10000. Samalla suosiolla kuin Japanissa se tekisi 0,3 CD-levyä, levyllä on 12 kappaletta eli tuo vastaisi 4 kappaletta.

Vatikaanivaltiossa on 921 asukasta. Se vastaa Japani-suosiolla 2,9% Ari-CD-levystä. Fuel for the Firen kesto on 52:41. 2,9% siitä on 92 sekuntia.

Se vastaa hiukan alle puolta levyn lyhyimmän kappaleen (Hetki lyö) kestosta. Eli joku Vatikaanissa, esim Paavi, olisi ladannut puolet Hetki lyö -mp3:sta, ja maksanut myös puolet siitä. Tai ostanut vaikka näytteen (vain 45%) kappaleesta puoleen hintaan.

Eli voisi kuitenkin yhteenvetona todeta että Idols-Ari on äärimmäisen suosittu ympäri maailmaa.

Suomi maailman kartalle, vaikka sekunti kerrallaan.

Yksi potenssiin
tuhat tasan sama kuin
ihan vain 1.

Mistäpä sitä
aloittaisi ja minkä.
Ja kuka edes?

Siinä kyynisyys
karisee ja kavahtaa
kun sinut näkee.

Olen Se Oi™
- kun järjestät, täydennät
minut vain ensin.

Tuuli kihertää
koivujen kainaloissa.
On kesän alku.

Monet sanoisi
aikuisten leikiksi muun
kuin juuri taiteen.

[165]

Lukaisepa tämä, hyvää asiaa:

http://www.elle.com/featurefullstory/13908/walter-kirn-on-relationships-june-2008-elle.html

Perussisältö on että ne laitetut ja prinsessaisimmat naiset eivät ole niitä parhaimpia tai kiinnostavampia. Mukana on paljon hyviä huomioita ja perusteluja.

Alussa esitetään huomio (joka kyllä minusta on vain vääristetty kärjistys mutta mitäpä mä baarirumbasta tiedän, etenkään Usan) että kauniit naiset menee baariin useimmiten tavallisen näköisen kaverinsa kanssa. (Minun huomio on että kauniit naiset nauttivat kauniiden naisten seurasta jne -> yleensä naisporukka on kauttaaltaan melko samaa tasoa - mutta ehkä se on vain Suomen meininkiä ja ehkä huomioni on väärä)

"“What are you girls drinking?”

The pretty one answers for both of them in most cases. Hers is the dominant personality, and her heels are higher, too. The plainer one (the supposedly plainer one) isn’t wearing heels. They hurt her feet, and she’s not afraid to say so because she has no image to preserve. This makes her much easier to talk to. It also makes her more interesting to talk to — and, as the night wears on, to look at. By then, see, the bar is full of pretty women, and pretty women tend to look quite similar. They may not look similar before they dress and put on makeup, but afterward they do."

Tuo on kyllä niin totta. Kun baari (tai no ok: yökerho [baaribaareissa asia ei ole ihan näin aamuyönselvä]) on täynnä niin siellä on hirveästi niitä melko saman näkösiä naisia. Jokainen yrittää esittää olevansa se Suomen Paris Hilton. Kaikki pyrkii parhaimpaansa, mikä johtaa siihen että he eivät erotu, he muodostavat sellasen laajan joka puolella vellovan massan. Tuhansia kiloja meikkiä, avonaisehkoja toppeja, tiukkoja farkkuja, korkokenkiä, huulikiillettä, rakennekynsiä... Sellaisia hyvin onnistuneita yrityksiä siitä mihin Johanna Tukiainen pyrkii! Hieman paremmalla maulla, ei ihan niin ylivedettynä. Köyhän miehen Johanna Tukiaisia. Niin, sitä se on.

Siinä on sitten mukava sen prinsessan kuikuilla ympärilleen miettien että monenneksikohan kaunein mää tänä iltana täällä olen.

Hyvä huomio tuokin että AIDOLLA KUNNON naisella on pehmeän ja lämpimän oloiset kädet, eikä sellaset kuikelot jäätikkusormikädet.

- Voinko saada puhelinnumerosi?
- Tietenkin.

Siinä aitoutta. Miksipä ei? Ei turhia pelejä, ei esittämistä, ei testaamista, ei vaikeaksi heittäytymistä. Kyseiset asiat ja niitä harjoittavat naiset oksettavat minua. Vastaukset kuten "Miksi, eihän me edes tunneta". Heitot joihin pitäisi heittää jotain oikein. "Niin, mut anna numeros niin soitan niin tutustutaan." "Miks mä haluisin tutustua suhun?" Ja sitten vielä 50 erää dialogin palasia kunnes nainen alkaa ladella numeroaan. Tiedät onnistuneesi pujottelussa. Olet mennyt oikeista porteista vasemmalta ja oikeista oikealta. Jipii. Olet saanut paskiaisprinsessan puhelinnumeron, on aika tuulettaa.

"In the fairy tale, Cinderella goes unnoticed until her appearance is magically transformed to match little girls’ ideal of loveliness, which they grow up believing is little boys’ ideal of loveliness. This belief is wrong, though."

Niin. 90% baarien naisista pyrkii samaan biletuhkimoideaaliin. Kuitenkin eiköhän miehistä löydy paljon variaatioita sille millanen nainen ois parhaimman näkönen. 20-30% esim ois sitä mieltä että ilman meikkiä nainen on parhaimmillaan. Kuinka monelta naiselta löytyy rohkeutta olla se mitä hän haluaa olla tai tuntee olevansa tai miltä hän olettaa hänen ihannemiehensä haluavan hänen näyttää... Ja kuinka moni vaan pyrkii siihen naisten kollektiiviseen ideaaliin? On järkevämpää yrittää erottua kuin yrittää näyttää sellaselta kuin muut mutta vähän paremmalta. Mitä pahaa on siinä että yrittää erottua, eli yrittää olla toisenlainen kuin muut? Sehän on sen vastakohta että yrittää olla samanlainen kuin muut. Mitä järkeä on olla samanlainen kuin 100 muuta, se ei tuo mitään lisää mihinkään. Ja samat ihmiset sitten valittavat kun Euroviisuista kaikki kuulostaa plagiaateilta tai vanhojen viisujen kierrätykseltä.

"They were slimmer than Maura, their features more symmetrical, but their facial expressions were harder and more anxious, particularly at mealtimes. Salad without dressing will do that to you."

Jep. Tiukka dieetti, järjetön kalorien tarkkailu, lenkillä ja kuntosalilla ja aerobicissä ja pilateksessa ja bailatinossa ravaaminen, vaa'alla pomppiminen. Voihan ne ehkä tehdä vartalosta kiinteämmän ja seksikkäämmän, mutta luonteesta kireämmän ja jäykemmän. Naiseen kuuluu pehmeys, lämpö, naisellisuus. Ne karisevat helposti jos yrittää päästä 16-18 painoindeksiin. Jos kaiken keskipiste ei olekaan elämä vaan oman vartalon armoton tarkkailu.

Pidin äärimmäisen paljon kun olin erään naisen luona ja kertoi mässyttävänsä himona karkkeja. Makasi sohvalla sylissäni tyynyllä ja telkkaria katseltiin. Minäkin syön rasvaista ja karkkipitoista ruokaa. Oli mukavaa kun sylissä lepuutti päätään nainen joka syö muutakin kuin salaattia. Varmasti kyllä minua terveellisemmin. Huippua kun joku nainen syö karkkia koska pitää niistä - vaikka se viekin vartaloa kauemmaksi naisen ideaalista. Nainen joka mieluummin syö karkkia jos haluttaa kuin pyrkii kaikin puolin kohtia jokaisen miehen unelmien prinsessaksi tuloa - vitusti pojoja minulta.

Sellainen nainen ei ehkä ihan heti iske ihan kaikkiin. Kolumnia mukaillakseni tai, ok, ihan vaan suomentaakseni niin "Tuhkimon jonka sulovoima ei ole lasikenkien varassa viehätys piilee siinä että hänen kauneutensa ei noudata mitään kaavaa ja siksi hiipii vähitellen miehen mieleen. Ja kun mies tulee tietoiseksi siitä, hän kokee saavuttaneensa salaisuuden. Ja salaisuudet ovat aina jännittäviä."

Minusta on huippu tunne olla naisen seurassa. Jota ehkä isoin osa miehistä ei katso kaihoten tai himoiten. Vaan suht normaalisti. Ja itse tietää millainen jalokivi se nainen oikeasti on. Pokaali-tyylisen naisen seurassa ei ole läheskään niin hyvä olla. Ja vielä selkeämpänä kielikuvana näin: paljon parempi tunne olla naisen seurassa kuka on kuin sinfonia (jonka kauneuden ja kauneuden syvyyden tajuaa vain harva eikä parissa sekunnissa silloinkaan) eikä kuin uusin kesähitti (joka vetoaa lähes jokaiseen).

Kolumnin lopussa Walter Kirn kuvailee Usan ja Pariisin naisten eroja.

"Until I saw them, I hadn’t realized how many ways there are for women to be themselves — their best and most enchanting selves. Nor had I known how many parts of me could be aroused by such shows of self-acceptance. I’d been living in one dimension — on the surface of the TV screen, the catalog page—but I’d awakened deep inside the Louvre, with galleries stretching away in every direction."

Kumpaakohan Suomen naiset on lähempänä: Usaa vai Pariisia? No, asiahan on päivänselvä miettimättäkään. Mikä onkaan viehättävämpää: joku nainen on ylpeydellä oma itsensä (mitä se sitten tarkoittaakaan) vai joku nainen näyttää jonkun naistenlehden tai muotilehden tai saippuaoopperan sisältä tepastelevalta. Edellisessä kyse on itsetunnosta, asenteesta, sisäisestä tunteesta, rohkeudesta. Jälkimmäisessä kyse on oikeanlaisista vaatteista ja meikeistä. Kumpi vetoaakaan enemmän: se että joku ihminen vaikuttaa oikeanlaiselta ihmiseltä, vai se että joku ihminen vaikuttaa oikeanlaisen näköiseltä ihmiseltä - jos oikeanlaisen näköisyys tarkoittaa sitä millasilta ihmiset näyttää lehtikuvissa ja televisiosarjoissa.

Kiinnostukseni naiseen tipahtaa 300% kun huomaan hänellä korkokengät. Ja nousee 400% kun huomaan vaikkapa lenkkarit tai maiharit tai muuten vaan rennot kengät. Sama monen muun asian suhteen. Meikki. Korut. Jne jne.

Minulla on lähes aina päällä 0 korua eikä mitään meikkiä. Jos naisella on ihan arkitilanteessa 7 korua ja puolen tunnin meikki niin... Ei hän tunnu kovin läheltä minun maailmaa tulleelta. Hän tuntuu sellaiselta jonka maailman yhteen sovittaminen minun maailman ja sen arvojen kanssa on lähes mahdoton homma.

Saa näyttää hyvältä ja seksikkäältä ja kauniilta ja vaikka miltä. Mutta tulee vaikutelma siitä että naiselle keskeisintä ja tärkeintä on näyttää hyvältä ja seksikkäältä ja kauniilta niin kiinnostus tipahtaa 0-5% (sisältäen vain asenteen "No vois panna kerran" -> tuskin lähestyn koska en ole sika).

Ja 95% naisille tietenkin ON keskeisintä ja tärkeintä näyttää hyvältä ja seksikkäältä ja kauniilta - mahdollisimman hyvältä ja seksikkäältä ja kauniilta.

Jää siitä kuitenkin vielä se 5%.

Oletko nainen? Mikä sinulle on keskeisintä ja tärkeintä?

Picassollakin
oli aivan ensiksi
ruskea kausi.

Ihmiselle on
tärkeintä se mitä hän
etsii googlella.

Työt ei kiinnosta.
Menen tuulettimelle.
Olen Carola.

http://www.youtube.com/watch?v=1t93aR7UJ8o

Meikki symboloi
ajatusten vähyyttä
kuin musta valhe.

Tein Casablancat.
Annoin sinun mennä vain
sinun parhaaksi.

Nyt minulle jo
kelpaisi kesähitti.
Edes puolikas.

[159]

Minut yllättää
thaihierontapaikasta
pullahteleva
nakkikastikkeen tuoksu.
Eka kerta liippaisee.

Hiirimaton ja
turkoosin pöydän reuna
yksinäisistä
öistä täynnä hikeä
kuin Fazerin sinistä.

{105}